Alustuksen ija Voitto Savela.
Pms 4.1.1978,etusivu, ja jatko s. 6.
Jumalan huoneen hallitus
Alustus puhujainkokouksessa Oulussa
Pyhä Henki hallitsee
Jumalan huone on yksi. Se on elävä Kristuksen ruumis täällä maan päällä: ”Niin mekin olemme monta yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme me olemme toinen toisemme jäsenet” (Room. 12:5).
Tässä huoneessa ”[i]hyvyys ja laupius noudattavat minua kaiken elinaikani ijankaikkisesti (Ps.23:6). Pyhän Henki on meidät kutsunut Jumalan valtakunnan evankeliumin kautta, opettanut lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut Jeesuksessa Kristuksessa ainoassa oikeassa uskossa.
Jumala on antanut Pyhän Hengen lastensa sydämeen. ”Mutta lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettänyt minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen”. (Joh.14:26). Pyhä Henki näin vaikuttaa uskovaisessa ja hänen kauttaan. Juuda sanoo niistä, jotka ovat Pyhän Hengen menettäneet, ”että viimeisellä ajalla tulevat pilkkaajat, jotka jumalattomissa himoissansa vaeltavat. Nämä ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole”(Juuda 18-19).
Pyhä Henki myöskin hallitsee Kristuksen seurakuntaa. Jumalan valtakunnalla on Jumalan asettama huoneen hallitus, ”sillä meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltija” (Hebr.10:21), Jeesus Vapahtajamme, ”joka on Kristus Herra, Davidin kaupungissa” (Luuk.2:11).
Jumalan huonetta ei hallita sotaväellä ja voimalla, vaan Herran hengellä (Sak. 4:6). Apostoli Paavali on kirjoittanut Efeson seurakunnalle: ”Jos te muutoin kuulleet olette Jumalan armon huoneen hallituksesta, joka minulle teidän puoleenne annettu on” (Ef.3:2). [/i]
Jumalan huoneen hallituksesta, hallitsemisesta ja asumisesta on tullut seurakunnissa ilmi myös vääriä ymmärryksiä. Kun synti on pimentänyt silmät, on Jumalan valtakunta joutunut hukkaan. On kadonnut käsitys, miten Pyhä Henki tekee työtään ja miten Pyhän armolahjat toimivat Jumalan seurakunnassa.
Tällaisista on Juuda kirjoittanut. ”Niin ovat myös nämä unennäkijät, jotka lihan saastuttavat, hallitukset katsovat ylön ja majesteetteja pilkkaavat” (Juuda). Samoin Pietari: ”Mutta enimmästi ne, jotka lihan jälkeen saastaisissa himoissa vaeltavat ja herrauden katsovat ylön, rohkiat, itsestänsä paljon pitäväiset, jotka ei pelkää valtojakaan pilkata” (2.Piet. 2:10).
Otamme erikseen eräitä Jumalan huoneen hallitukseen kuuluvia asioita:
Sananpalvelijat
Jumala on uskonut seurakunnalleen viisautensa tiettäväksi tekemisen. (Ef.3:10).
Kaikki Jumalan lapset ovat Pyhän Hengen pappeja (2.Piet.2:9), mutta Jumala on erikseen kutsunut seurakuntansa saarnaviran hoitajiksi valtakuntansa lapsia” pyhäin täydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakennukseen” (Ef.4:11-12).
Hän on antanut oikeita paimenia seurakunnalleen, niin kuin hän on luvannut. ”Ja annan teille paimenet minun sydämeni jälkeen, jotka pitää teitä ravitseman opilla ja viisaudella (Jer. 3:5).
Apostoli Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina, ja Jumalan salaisuuteen huoneen haltijoina” (1.Kor. 4:1-).
Puhujaksi asettaminen lähtee Jeesuksen opetuksen mukaan siitä, että rukoilemme elon Herraa, että hän lähettäisi työväkeä eloonsa.
Sananpalvelijaksi asettamisesta on aikaisemmin (mm. Turussa) alustuksen pohjalta keskusteltu laajasti.
Alustuksessa käsiteltiin aihetta mm. – Pyhän Hengen virka – Sananpalvelijan virka – Minkälaisia sananpalvelijaksi kutsutaan, - Minkä kaltaisena sananpalvelija tuntee itsensä, - Miten nämä asiat hoidetaan tänä aikana ja _ Evankeliumin voittokulku.
Kun Timoteus kutsuttiin puhujaksi, oli hänestä seurakunnassa hyvä todistus (Apt. 16:2). Hänet tunnettiin vilpittömän uskovaisena. ”Kun minun mieleeni tulee se vilpitön usko, joka sinussa on, joka ennen sinun isossa äidissäs Loidassa myös asui, ja sinun äidissäs Eunikassa, ja kun minä totisesti tiedän sinussakin” (2.Tim.1:5).
Harkitsemattomuus ja väärin perustein puhujaksi asettaminen tuo murhetta seurakunnalle.
Aikamme on paha. Eksymisen vaarat ovat monet. On ollut sananpalvelijoita, jotka ovat hukuttaneet herransa hyvyyden, eivätkä ole antaneet itseään korjata Jumalan huoneen hoidossa (Luuk.16:1-). ”Mutta niin kuin Jannes ja Jambres olivat Moosesta vastaan, niin nämätkin ovat totuutta vastaan. Ne ovat kelvottomat uskoon. Mutta ei heidän pidä silleen menestymän, sillä heidän hulluutensa pitää kaikille julki tuleman, niin kuin niidenkin oli” (2.Tim.3:8-9).
Kun Jumala kutsui Joosuan, Herran enkeli puhui hänelle ja sanoi: ”Näin sanoo Herra Zebaot: Jos sinä vaellat minun teilläni, ja jos sinä pidät minun vartioni, niin sinä saat minun huonettani hallita ja minun kartanoittani varjella, ja minä annan sinulle näitä muutamia, jotka tässä seisovat, saattavat sinua” (Sak.3:7-).
Mutta vaikka puhujaksi kutsuminen olisi harkiten ja oikeiden uskon perusteiden mukaan suoritettu, on voinut tapahtua, että tehtävästä on myöhemmin Jumalan huoneen hoidossa vapautettu. Vapauttamiseen on saattanut olla useitakin syitä, mutta yksi tällainen on julkiseksi tulleet lankeamiset ja pahennukset.. Niiden veljien, joiden kohdalla on näin menetelty, mutta jotka ovat saaneet parannuksen armon lankeamisistaan, ei ole kielletty synnin päästöä. ”Ja kaikki, mitä te päästätte maanpäällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa” (Matt. 1). Sydämestämme rakastamme näitä veljiämme.
Sielunhoidolliset neuvonpidot
Jumalan valtakunta käy taistelua pimeyden valtakuntaa ja sen pääruhtinasta vastaan.
Vaikka Jumala on suonut hyvät ulkonaiset mahdollisuudet ja suojan valtakuntansa työlle, piirittävät monet vaarat yhä keskitetymmin. Olemme kuitenkin saaneet jatkuvasti iloita, että Jumala on seurakunnassaan parantanut syntihaavoista, joissa kenties oli totuttu elämään. Pitkäänkin vaivanneesta hengen ja lihan saastasta on Jumala puhdistanut.
Pyhä Henki on paljastanut korjattavia asioita. Toiset niistä ovat olleet hyvin vaikeita, muutamat vaikutuksiltaan ja juuriltaan niin laajat, ettei niitä ole yksin paikallisten Jumalan lasten voimin kyetty korjaamaan. Synnin verkot ovat sitkeät ja niihin vihollinen kietoo lujasti. Tässä eräitä niitä asioita, joiden vuoksi on pidetty pienempiä ja isompia sielunhoidollisia neuvonpitoja eri paikkakunnilla.
Ovatko neuvonpidot tarpeellisia?
Raamattu kuvaa Hebrean seurakunnan tilaa näin: ”Niiden paljoudessa, jotka uskoivat oli yksi sydän ja yksi sielu” (Apt. 4:32). Elävä evankeliumi synnyttää oikean rakkauden sydämeen, joka rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan se iloitsee totuudesta (1. Kor.13:6) Se liittää uskovaisten sydämet yhteen. Kun Pyhä Henki saa hallita, vallitsee Jumalan lasten keskuudessa oikea rakkaus.
On ollut niitä, jotka ovat sanan ottaneet ilolla vastan, mutta juurettomina, hetken uskottuaan, kiusaukseen ajalla langenneet pois (lk. 8:11) He palasivat siihen, mistä evankeliumi oli irroittanut.
Apostoli Paavali neuvoi kolossalaisia: ”Niin kuin te nyt Herran Jeesuksen Kristuksen olette ottaneet vastaan, niin vaeltakaat hänessä, ja olkaat hänessä juuritetut ja rakennetut ja uskossa vahvistetut, niin kuin te oppineet olette. ja olkaa siinä runsaasti kiitolliset. Katsokaat, ettei joku teitä viettele philosofian ja turhan jaarituksen kautta, ihmisten opin ja maailmallisten säätyin jälkeen, ja ei Kristuksen jälkeen” (kol.2:6-).
Kun palataan vanhaan katoaa rakkaus. Tarvitaan Jumalan valtakunnan hoitoa ja neuvoja pysymään Kristuksessa.
Hebrean seurakunnan jäsenetkin tarvitsivat neuvoja: ”Sen tähden pyhät veljet, jotka taivaallisessa kutsumisessa osalliset olette, ottakaat vaari siitä apostolisista ja ylimmäisestä Papista, jonka me tunnustamme, Kristuksesta Jeesuksesta. Joka on uskollinen sille, joka hänen tehnyt oli, niin kuin Mooseskin koko hänen huoneessansa” (Heb. 3:1-2).
Mikä on se pohja, joka vaikuttaa rakkautta särkevästi? Jeesus on sanonut: ”Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät, mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät. Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa (Matt.7:17-).
Kun omatunto on synnin siteissä, alkaa katkeruus tuntua Jumalan lapsia kohtaan. Rakkauden siteet katkeavat Jumalan valtakuntaan. Jeesus on opettanut: ”Ja silloin monta pahenevat ja keskenänsä pettävät toinen toisensa ja vihaavat toinen toistansa keskenänsä. Ja monta väärää prophetaa nousevat, ja viettelevät monta. Ja että vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee (Matt. 24:10-12).
Pyhällä Hengellä ovat kaikki armolahjat ja ne toimivat. ”Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on henki. Ja virat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa. Mutta jokaiselle annetaan Hengen ilmoitus hyödytykseksi” (2. Kor. 12: 4-7).
Nämä armolahjat Jumala on jakanut seurakunnalleen. ”Ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi, vaan kaikki jäsenet pitää toinen toisestansa surun pitämän. Jos yksi jäsen kärsii jotakin, niin kaikki muut jäsenet kanssa kärsivät, ja jos yksi jäsen kunniassa pidetään, niin kaikki jäsenet myös riemuitsevat. Mutta te olette Kristuksen ruumin ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen” (1. Kor. 25).
Sielunhoidolliset neuvonpidot kuuluvat Jumalan huoneen hallitukseen. Niissä moninaiset armolahjat ovat käytössä. Pyhän Hengen työ jatkuu Jumalan valtakunnassa.
Miten tarpeellisiksi ovatkaan näkyneet neuvonpidot, joissa on avattu ja kirkastettu autuuttamme. Kun synnin haavat ovat paljastuneet, ovat armosta osalliset korjanneet toinen toistansa niillä hoitovaroilla, jotka Laupias Samarialainen jätti ja käski hoitaa (Luuk. 10:35).
Onko neuvonpitoja ennen pidetty?
Joku on voinut ajatella – Jumalan valtakunnassa on suurten muutosten aika! – Käydään valtataistelua! – Uudet tuulet puhaltavat! – Ei enne ole neuvonpitoja pidetty! – Jokainenhan tekee parannuksen omista synneistään! – Kokouksissa käytetään kovaa kieltä! – Nyt saarnataan lakia vanhurskaille! – Korvat leikataan ja viedään seurahalut! – Anteeksikaan ei anneta! – Mitä ovat nuo riitakokoukset! – Kaiken kaikkiaan – Jumalan valtakunta on muuttunut!
Olemme todenneet, että Jumalan valtakunta on muuttunut!
Olemme todenneet, että Jumalan valtakunta on yksi ja muuttumaton, niin myös tämän hallitsija, hallitsemine ja asuminen.
Neuvonpitoja on pidetty kaikkina aikoina, myös tämän etsikon ajan kuluessa lukuisa määrä. Ne ovat kuuluneet ja kuuluvat Jumalan huoneen hallitukseen.
Gal. 2. alussa Paavali mainitsee, miksi Jerusalemiin kokoonnuttiin neuvonpitoon: ”Sillä kuin muutamat väärät veljet tunkeutuivat sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jeesuksessa on, että he meitä orjuuteen vaativat” (Gal.2:4). Väärä henki ja opetus teki työtään Jumalan lasten keskuudessa. Sananpalvelijoitakin oli tuo työ sotkenut.
Paavali antaa ymmärtää, miten selkeästi asiat olivat tulleet esille ja miten niihin otettiin raitis kanta. ”Emmepä me niille hetkeksikään myöntyneet kuuliaisuuteen, että evankeliumin totuus teidän tykönänne pysyväinen olisi” (Gal. 2:5). Jerusalemin kokouksesta annettiin kirjallinen päätös, jonka sisältämiä asioita lähetettiin veljet hoitamaan seurakunnissa (Apt. 15:22-).
Pietarinkin päälle oli tullut kannetta. Paavali mainitsee, että muutkin juutalaiset viekastelivat hänen kanssaan, niin että Barnabaskin vieteltiin heidän ulkokullaisuudellaan.
Kun Paavali näki, etteivät he vaeltaneet oikein evankeliumin totuuden jälkeen, hän nuhteli Pietaria julkisesti (Gal. 2:11-15).
Naatan kävi neuvonpitoa Daavidin kanssa (2. Sam.12:1-) ja Mooses ja Aaron, Kooran ja hänen kannattajiensa kanssa (4. Moos.16:1).
Kun näitä ja monia muita esimerkkejä vertaamme tämän päivän Jumalan huoneen asumiseen, voimme vakain sydämin todeta, että Jumalan valtakunta on näissäkin asioissa yhä sama.
Rauhanyhdistysten johtokuntien tehtävistä
Rauhanyhdistysten virallisista ja sääntömääräisistä tehtävistä ja niiden oikeasta hoitamisesta on määrätty mm. yhdistysten säännöissä. Lisäksi keskusyhdistyksemme on antanut erillisiä ohjeita. Asioita on voitu hoitaa ja seuratoiminta on ollut jatkuvaa.
Sääntömääräisten tehtävien lisäksi johtokuntien ja sen jäsenten tehtäviä ovat myös ne, mistä Paavali sanoo Efeson seurakunnan vanhimmille. ”Niin ottakaat siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellään ansainnut on” (Apt. 20:2).
Johtokunnissa ei kaikkialla ole vallinnut yksimielisyys. Se on puuttunut virallisten ja sielunhoidollisten asioiden hoidossa. Muutamat johtokuntien jäsenistä ovat kannattaneet väärää julkisesti ja ovat asettuneet kaikkia hoitotoimia vastaan. Toiset ovat salaisesti sydämessään hyväksyneet väärän ja saastuttaneet itsensä.
Tällaisessa tilanteessa on johtokuntien ollut suorastaan mahdotonta omin avuin ja veljellisessä rakkaudessa pitää yhteistä rakkautta. Itsestänsä vaarin ottaminen oli Efeson seurakunnan vanhimmille ensimmäinen valvomisen paikka ja sitä se on johtokunnan jäsenille vieläkin, - omakohtainen valvominen.
Kun omat asiat ovat kunnossa, voi hoitaa oikealla tavalla vikaan joutunutta.
Rauhanyhdistysten johtokuntien tärkeänä tehtävänä on myös sen sisällä pitää esillä elävää Jumalan sanaa, korjata omia asioita ja neuvoa siveyden hengessä ja rakkaudessa toinen toistansa.
Taloudelliset ym. yhdistystoimintaamme liittyvät asiat, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, tulevat kyllä hoidetuiksi, kun Jumalan valtakunta on oikealla tavalla omana. Usko tekee rakkauden kautta työtä johtokunnissa ja seurakunnassa. Asiat, myöskin sielunhoidolliset, hoidetaan ja Jumala siunaa työn.
Näissä asioissa on Jumala paljon opettanut lapsiansa näinä aikoina.
Olemme Jumalan huoneen hallitustehtäviä hoitaessamme usein väsyneitä. Pelkokin voittaa nähdessämme. miten vihollisen työ menestyy. Oma turmelus ja voimattomuus painavat.
Kun näin olemme itsessämme ahtaalla ja maailman puristuksessa, silloin Jumalan huoneessa Pyhä Henki lohduttaa: ”Älä itke! Katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri (Ilm. 5:5). Hän taisteli raskaimman taistelun ja voitti. Ylösnousemisessaan hän toi voittokunniansa näkösälle. Hän elää ja hallitsee voitonruhtinaana ja lyö laumansa viholliset suunsa miekalla.
Rakkautensa ja nimensä tähden hän pitää huolen meistä. Saamme turvallisesti uskossa tehdä hänen valtakuntansa työtä. Hän asettaa kerran lapsensa nuhteetoinna Isän eteen.
Korostukset lisäsi Taavetti 7.12.2010