eriseurainenko?

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

ViestiKirjoittaja Weha » 07 Marras 2006, 19:50

Taisin kirjoittaa liian kovasti, mutta uudempien käännösten mukaan olen ymmärtänyt tuon eriseurasen= harhaoppiseksi.

Myös monien mielestä tarkka Aapeli Saarisalo kääntää: 10. Harhaoppista ihmistä karta, yhden ja toisen varoituksen jälkeen,
11. tietäen, että sellainen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ollen itsensä tuomitsema.
Weha
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 28 Helmi 2008, 05:02

Joskus miettii, että jos tai kun joskus vielä tulee eriseuroja, niin miten ne käytännössä voi syntyä, kun nykyään eri uskovaiset pitää niin tiivistä ja jatkuvaa yhteyttä keskenään (olen käsittänyt, että ennenvanhaan olisi joskus esim. jokin paikkakunta, tai yksi paikallissiion) melkein kokonaan mennyt harhaan, mutta välistä pohtiipi, että voiko enää tulla aikaa että joku yksittäinen seurakunta/seurakuntia menee harhaan, kun yhteidenpito muihin on niin tiivistä... Nooh, ehkä niitä ei pitäs liikaa pohtia (?).

Eräs opillinen asia on joskus kiinnostanut, että jos joskus (teoreettisessa tilanteessa) nousisi tuommosta eriseuraa, tai jos nyt vielä laajentaen tätä, että yleisesti ottaen ns. mädät kalat jotka on vielä Jumalan valtakunnan verkossa... Ja jos jo armoon autettu ripittäytyy ja pyytää armoevankeliumia ihmiseltä, joka ei ole enää sydämestä uskomassa, niin onko sillä merkitystä evankeliumin pyytäjän kannalta? Siis tilanne, jossa jo ennestään uskovainen näin käyttää ripin ja synninpäästön armoetua, niin opetetaanko siitä, että rippi on (jo uskomassa olevalle, ja kun kyseessä ei ole kuolemansynti joka olisi vienyt uskon pois) pätevä myös kun se tunnustetaan ja synninpäästö saadaan mädältä kalalta (uskon jo menettänyt, mutta vielä nimellisesti toisten joukossa). Eli jos teoriassa ajattelee, että joskus eriseuran myrskyt tulisivat, niin voiko siinä mielessä uskovainen olla vapaa, että ei tarvitse miettiä, onko ripin vastaanottaja eriseurainen vai ei. Eli, onko ripissä mädän kalan antama synninpäästö riittävä, eli onko se kiinni antajan sieluntilasta silloin, kun synninpäästön pyytäjä on uskomassa jo ennen synninpäästöä, l. ennen rippiä ja ripin jälkeen? Tuo on mielenkiintoinen opillinen kysymys, en tiedä kirjoitinko sen väärään ketjuun tai turhaan.

Siirtäkää tämä viestini vapaudessa jonkun muun ketjun jatkoksi, jos se sopii toisaalle paremmin.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Helmi 2008, 06:21

Ja jos jo armoon autettu ripittäytyy ja pyytää armoevankeliumia ihmiseltä, joka ei ole enää sydämestä uskomassa, niin onko sillä merkitystä evankeliumin pyytäjän kannalta? Siis tilanne, jossa jo ennestään uskovainen näin käyttää ripin ja synninpäästön armoetua, niin opetetaanko siitä, että rippi on (jo uskomassa olevalle, ja kun kyseessä ei ole kuolemansynti joka olisi vienyt uskon pois) pätevä myös kun se tunnustetaan ja synninpäästö saadaan mädältä kalalta (uskon jo menettänyt, mutta vielä nimellisesti toisten joukossa).


Sillä ei ole merkitystä, jos rippi-isä myöhemmin luopuu uskostaan tai osoittautuu ns mädäksi kalaksi. Kuitenkin hän ripin aikaan oli uskovaisten mukana kulkemassa. Rippi-isän tai äidin lankeamisen vuoksi ei siis tarvitse alkaa uudelleen ripittäytymään ja uutta rippi-isää etsimään. Paitsi tietysti jos tulee mieleen epäilys jonkin saamansa neuvon oikeellisuudesta, niin siihen voi kysyä tarkennuksia, mutta armon mereen upotettuja syntejä ei tarvitse onkia takaisin, ei edes uutta upottamista varten.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Helmi 2008, 09:31

nuusku kirjoitti:Ja jos jo armoon autettu ripittäytyy ja pyytää armoevankeliumia ihmiseltä, joka ei ole enää sydämestä uskomassa, niin onko sillä merkitystä evankeliumin pyytäjän kannalta? Siis tilanne, jossa jo ennestään uskovainen näin käyttää ripin ja synninpäästön armoetua, niin opetetaanko siitä, että rippi on (jo uskomassa olevalle, ja kun kyseessä ei ole kuolemansynti joka olisi vienyt uskon pois) pätevä myös kun se tunnustetaan ja synninpäästö saadaan mädältä kalalta (uskon jo menettänyt, mutta vielä nimellisesti toisten joukossa).


Lukemani perusteella Lutherus opetti tuollaisista tilanteista, että synninpäästön antajan omalla sieluntilalla ei ole merkitystä, vaan ratkaisevaa on vastaanottajan usko: jos hän uskoo syntinsä anteeksi annetuiksi Jeesuksen sovitustyön tähden, niin silloin ne ovat myös taivaassa anteeksi. Uskovaisellehan synnit ovat uskon kautta anteeksi periaatteessa joka hetki, vaikka epäilyksiä onkin. Rippi on armovakuutus siitä, että ne todella ovat anteeksi. Oleellista on se, että ripittäytyjä menee ripittäytymään uskovaisena pitämälleen henkilölle eikä hän tiedä rippi-isänsä luopuneen salassa.

Toinen tilanne on sen sijaan silloin, jos ripittäytyjä on epäuskoinen. Jos hän tunnustaa syntinsä Jumalan valtakunnan verkoissa olevalle mädälle kalalle eikä ole kuullut ja uskonut mistään Pyhän Hengen eläväksi tekemään evankeliumia, hän ei saa parannuksen armoa mädän kalan julistamasta synninpäästöstä. (On tietysti erittäin vaikeaa määritellä, milloin uskossaan horjuva on mätä kala, mutta meidän ei sitä tarvitse osata tehdä.) Sen sijaan tällainen epäuskoinen voi uskoa esim. Pyhän Hengen eläväksi tekemästä seurapuheesta evankeliumin ja niin tulla uskovaiseksi.

On siis mielestäni tehtävä selvä ero parannuksessa tapahtuvan uudestisyntymisen ja kristityn kilvoitukseen kuuluvan ripin armoedun välille.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Helmi 2008, 10:01

On erittäin tärkeää, ettei lähde sen luopuneen mukana ulos Jumalan valtakunnasta. Muuten ei tarvitse omasta kohdastaan murehtia, sehän on tarkkaan ottaen seurakunta, eli Pyhä Henki seurakunnassa, joka synnyttää lapsia Jumalalle ja hoitaa heitä evankeliumilla.

Tietoni mukaan tämä aihe taisi viimeisten laajempien keskustelujen aikana askarruttaa enemmän heitä, joita olivat antaneet aiheen tulla nuhdelluiksi. Jos he eivät löytäneet sijaa parannukseen, he alkoivat kysellä, että miten sitten käy sen ja sen, joka on minulle ripittäytynyt ja jolle olen evankeliumin julistanut. En tarkkaan ottaen tiedä, mitä heille on vastattu, sen olen kuitenkin kuullut, että heiltä ainakin kysyttiin, että omiksiko heidät päästit vai Herralle Jeesukselle? Mielestäni sen tietäminen riittää meillekin, että seuraammeko Jeesusta, vai jotakin yksityistä kenties hyvin tunnettua uskovaista. Jeesus on Hän, joka kulkee laumansa edellä, joilla on halu seurata Jeesusta, pysyvät laumassa. Jotka karkaavat laumasta, karkaavat samalla edellä Kulkijan jäljiltä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa