Alustus Reisjärven talvipäivillä 9.3.1974

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Alustus Reisjärven talvipäivillä 9.3.1974

ViestiKirjoittaja Taavi » 04 Touko 2009, 18:46

Heino Rontti: Olkaa raittiit ja valvokaa

Alustus Reisjärven talvipäivillä 9.3.1974

Yli 400 vuotta on tupakointi kuulunut länsimaisten ihmisten jokapäiväiseen elämään. Huolimatta aika ajoin kiivaasta vastustuksesta, tupakasta on tullut yleisin nautintoaine, joka auttaa miljoonia rentoutumaan, piristymään, laukaisemaan jännitystä jne. Tupakointi on siis sosiaalisesti hyväksyttävä. Sen mainonta ja markkinointi käyttää hyväkseen tehokkaita myyntikeinoja. Savukkeen sytyttäjän ei tarvitse välittää seurassa istuvien tupakoimattomien mielipiteistä. Kohtelias isäntä varaa vierailleen tarjoilupöydälle kokoelman tupakkavalmisteita. Tupakointi on ollut arkielämän rikastuttamiskeinoja, joita jokainen kansalainen sosiaalisesta asemasta, koulutuksesta, tai asuinpaikan sijainnista riippumatta voi käyttää hyväkseen. Yksilökohtaisen nautinnon lisäksi myönteisiin vaikutuksiin on laskettu kuuluvan huomattava talouselämää verojen muodossa tukeva vaikutus, joten on ymmärrettävää, että tupakan polton vastustamista pidetään epärealistisena toimintana.
Tupakoinnin terveydelliset haitat sen sijaan ovat tulleet yhä ilmeisemmiksi. Lääketieteellinen tutkimus on eri maissa osoittanut, että keuhkosyöpä, pitkäaikainen keuhkoputken tulehdus, keuhkolaajentuma ja sepelvaltimotauti ovat huolestuttavassa määrin lisääntyneet työikäisten ihmisten keskuudessa. Valtiovaltakin on viime aikoina kansalaisten huomiota kiinnittänyt tähän kansamme elinjuuria jäytävään asiaan. Tasavallan presidentti lausui ”Elämä voittaa ” – keräyksen vetoomuksessa mm: ”Maassamme on tällä hetkellä satoja tuhansia hengityselinsairaita. Heidän lukumääränsä lisääntyy jatkuvasti. Tämä johtuu ennen kaikkea tupakoinnin aloittamisesta yhä nuorempana. Asiantuntijoiden arvion mukaan keuhkosairaalamme tulevat 1980-luvulla täyttymään jo pelkästään tupakkainvalideista. Lääketieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että tupakanpoltto aiheuttaa mm. hengityselinsairauksia. Varsinkin keuhkosyövän syntyyn tupakoinnilla on suuri merkitys.” Sosiaali- ja terveysministeri Pentti Pekkarinen on puheessaan todennut, että maassamme on tällä hetkellä noin 400.000 hengityselin sairasta. Tällaisesta kehityksestä huolestuneena on Tuberkuloosi- ja Keuhkovammaistenliitto aloittanut laajan tupakoinnin vastaisen kampanjan. Sen aikana pyritän levittämään terveyskasvatuksellista tietoa tupakoinnin haittavaikutuksista koko kansan keskuuteen. Varsinkin erilaiset oppilaitokset ja työpaikat ovat erikoisen mielenkiinnon kohteina.
Vaikka ihminen, ei lääkärikään voi ihmisen elinikää jatkaa siitä, minkä Taivaan Isä on kunkin kohdalle määrännyt, niin on kuitenkin lääketiede ja lääkärin taito Jumalan lahjaa, jota saamme käyttää mitä erilaisimpien sairauksien hoitamiseksi. Tottahan toki silloin, kun on kysymyksessä ylimääräinen, terveydelle vahingollinen nautintoaine sairauksien aiheuttajana, olemme valmiit siitä luopumaan. Monet tupakoinnin haittavaikutukset koetaan oppilaitoksissa ja kodeissa. etenkin nuorille se on huono tapa. Se pilaa huoneiden ilman, sotke kukkaruukut ja loukkopaikat natsoilla ja tuhkalla niin, että se pienikin lattialla konttaaja saa tupakantumpun suuhunsa.
Eräissä kodeissa seura-aikoina on järjestetty tupakoivien seuravieraiden ongelma siten, että heille on varattu eri huone. Jossa he voivat vapaasti tupakoida, että hengityselinsairaat seuravieraat, jotka eivät voi hengittää tupakansavua, voivat olla seuroissa.
Rakkaat nuoret, teille tupakanpoltto on taloudellisesti erittäin vaikea kysymys. Ettehän voi velvoittaa vanhempianne hankkimaan teille tupakkarahaa tuollaista ylimääräistä nautintoainetta varten, kun rahat vanhemmillanne eivät riitä välttämättömiin koulu- ja opiskelumenoihin. On otettava opintolainaa, joka on elämäntehtävään valmistuneen itse takaisin maksettava.

Alkoholi

Lain uudistuksen jälkeen maamme alkoholin käyttö on huolestuttavalla tavalla kehittynyt, sillä Alkon tilastot viime vuodelta osoittavat jatkuvaa kasvua. Kulutus on viime vuonna lisääntynyt n. 10 %, asukasta kohden 5,6 litraa. Keskiolut taisi olla opettelujuoma, sillä väkevien juomien käyttö on lisääntynyt. Kokonaiskulutus uuden alkoholilain aikana on noussut 77,8 %. Alkoholin käyttäjistä nuorten osuus on melko voimakkaasti kasvanut. Erityisesti tämä tuntuu heijastuvan nuorten naisten puolelle. Esimerkiksi päihdeongelmien pariin joutuneiden alle 20-vuotiaitten tyttöjen osuus erään tutkimuksen mukaan kasvoi vuodesta 1972 vuoteen 1973 mennessä 13 %. On tavattoman pahaenteistä, että eri tutkimuksissa nuorison alkoholin käytön on todettu jatkuvasti lisääntyvän. Mm. eräässä Etelä-Suomen kaupungissa suoritettu tutkimus osoitti, että 13 — 16-vuotiaista koululaisista 85 % ilmoitti käyttävänsä alkoholijuomia ja 25 % käyttävänsä sitä runsaasti. Kemin kaupungissa suoritettu maamme laajin päihdetutkimus osoitti, että vain 6 % yläluokkien oppilaista oli raittiita.
Alkoholin haitat ovat myös lisääntyneet. Rattijuoppous on lisääntynyt 78 %, tappojen määrä 114 %, pahoinpitelyjen 58 %. Jatkuvasti lisääntyvä käyttö on kasvava terveydellinen rasitus. Sen ongelma aiheuttaa lisääntyvää painetta sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Ylilääkäri Idänpää-Heikkilän antamien tietojen mukaan noin 4 500 ihmistä hakee joka päivä hoitoa tai huoltoa alkoholipulmiinsa. Lisäksi ovat tilastoimatta lukuisat alkoholin aiheuttamat onnettomuudet, aviorikokset, avioerot, rappioalkoholistit ja rikkinäiset kodit.
YHTEISKUNNALLISESTI alkoholista on tullut laajin ja vaikein ongelma. Sitä ei poliittinen ja johtava taho halua tiedostaa, koska he itse esiintyvät kansan edessä, sanomalehdissä kuvattuna viinalasi kädessä. Ongelman tiedostaminen olisi siten epämielekästä ja totuuden sanominen liian karua.
Sen mukana murenisi alkoholipolitiikan ympärille luotu sädekehä ja pitäisi tunnustaa ne virheet, joita he itse ovat tehneet ottaessaan ryypyn ja säätäessään lakeja. Kun alkoholilaki neljä vuotta sitten uudistettiin, niin lainsäätäjä uskotteli, että kansa raitistuu, kun syrjäkylän kaupoistakin saa keskiolutta.
Näistä asioista puhuttaessa aina kysytään: missä on syy. Esimerkiksi nuoremmat ihmiset käyttävät nyt enemmän alkoholijuomia kuin ennen. Vanhemmat seuraavat koko yhteiskunnassa vallitsevia käyttäytymismalleja ja yrittävät parhaansa mukaan auttaa lapsiaan. Mutta viime vuosien aikana lisääntynyt alkoholijuomien käyttö ja alkoholitavat, joihin yhteiskunta on ollut näyttämässä tietä, ovat vaikuttaneet vanhempien asennoitumiseen. Tiedämme, että lapset pyrkivät samaistumaan vanhempiinsa jäljittelemällä heidän käyttäytymistään. Tämä koskee myös alkoholin käyttämistä. Kun vanhemmat ovat ryhtyneet käyttämään yhä enemmän alkoholijuomia, nauttimalla päivittäin muutaman oluen. Tällainen esimerkki on vaikuttanut lapseen niin, että varttuessaan nuori on alkanut käyttää alkoholia runsaasti.
KIRKON ja sen kaikkien herätysliikkeiden suhde alkoholiin ei ole ehdoton. Raittius ja alkoholiasiain tietokirja kertoo mm. Herännäisyyden nimellä tunnettu (körttiläisyys) korosti, että jokapäiväisessä kilvoituksessa on heränneen alati kuljettava alatietä synnintunnossa. Tekopyhyyttä on visusti vastustettava. Ei saa hurskastella raittiudella ja tapakristillisyydellä. Näin ollen ei raittiudesta pidetty kiinni. Varsinais- Suomen Rukoilevaisuus niinä aikoina, jolloin Henrik Rengvist oli liikkeen innoittajana, vaati uskovilta ehdotonta raittiutta. Hänen kirjoittamansa kirja »Viinan kauhistus» on ensimmäisiä huomattavia raittiuskirjojamme. Evankelisuuden (Hedbergiläisyys) nykyinen johto on tietoisesti kristillisessä raittiusrintamassa. Viides herätysliike, uuspietistinen, ei tahdo puuttua sosiaalisiin kysymyksiin. Sen piirissä on kuitenkin monta ehdottomuuden kannalla olevaa ja raittiusliikkeelle tukensa antavaa. Luterilainen kirkko vielä puhdasoppisuuden aikana vastusti juoppoutta, joka olikin saanut suuren vallan kaikissa yhteiskuntapiireissä, mutta hyväksyi alkoholijuomien kohtuullisen käytön. Itse Luther tuomitsi mitä ankarimmin juoppouden. Hän oli erittäin huolestunut juoppoudesta, jota hän piti saksalaisten kansallispaheena ja jonka hän näki yhä yltyvän. Tähän syynä hän piti ylempien yhteiskuntaluokkien ja ruhtinashovien antamaa huonoa esimerkkiä. Hän saarnasi oman vaalirutinaansakin hovissa juoppoutta vastaan. Hän korosti, ettei juoppous ole vain yksityistä koskeva vähäpätöinen asia, vaan suurin synti, koska se tuo muut synnit mukanaan. Lestadiolaisuus, Lapin herätysliike, miltei alusta alkaen sisällytti taisteluun syntiä vastaan kamppailun viinaperkelettä vastaan. Lars Leevi Laestadius näki viinan riivanneen lappalaiset siinä määrin, että se oli riistää heiltä siveellisen selkärangan. Siksi Laestadius jo pastoraalitutkielmassaan Crapula mundi (Maailman kohmelo) kuvasi räikein värein kirkollisen ja maallisen elämän rappiota. Herätykseen tultuaan hän saarnasi voimakkaasti syntiä vastaan ja taisteli kapakoitsijain kanssa. Juoppous, varkaus, huoruus ja riitamieli katosivat Lapin seurakunnista. Kevytmielisyyttä ja maailman mielisyyttä vastustettiin, siveellinen tila parani silmin nähtävästi.» Tärkein ja mielenkiintoisin on Raamatun kanta, joka on sekä Vanhan- että Uuden testamentin puolella alkoholiin nähden ehdoton. »Viinaa ja väkevää juomaa ei sinun pidä juoman, eikä sinun poikas sinun kanssas, koska te menette seurakunnan majaan, ettette kuolisi: Se pitää yhä oleman iankaikkinen sääty teidän sukukunnillenne» (3 Moos. 10:9). Voi niitä, jotka jalot ovat viinaa juomaan ja juomassa kilvoittelevat» (Jes. 5:22)» Voi sinua, joka lähimmäiselles panet sisälle, sekoitat siihen julmuutes ja juovutat häntä, että hänen häpiänsä näkyisit. (Habakuk 2:15) ”Äkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt pyhällä Hengellä (Eph: 5:18). »Jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olisi huorintekijä, taikka ahne, eli epäjumalan palvelija, eli juomari taikka pilkkaaja, taikka raatelija; älkäät senkaltaisten kanssa syökö» (1.Korint.5:11).
»Mutta kavahtakaat, ettei teidän sydämenne koskaan raskauteta ylönsyömisestä ja juopumisesta ja elatuksen murheesta, ja se päivä tulee äkisti teidän päällenne» (Luuk~.21:34).

KRISTILLISYYTEMME KANTA on alkoholiin ehdoton. Pyhä Henki ei salli kristityn ottaa ryyppyä, ei edes ajallisten tehtävien edustuksien, ei jäsenjärjestöjen, ei aatteellisten eikä ammatillisten järjestöjen pidoissa ja juhlissa. Maailman lasten häissä on tapana juoda häämalja nuoren parin menestykseksi. Joissakin paikoin uskovaistenkin häissä on tarjoiltu häämaljoja. Voiko Jumalan siunausta anoa ja toivottaa nuorelle parille viinalasien ääressä. Pyhä Henki ei ole epäraittiuden henki, vaan väkevyyden, rakkauden ja raittiuden henki. Alkoholin käytön seuraukset Raamatunkin mukaan ovat erittäin ikävät. Juopunut ihminen menettää kaiken itsensä hillintäkyvyn ja toimintatarmon, eikä voi erottaa hyvää pahasta. Luther sanoo, että pahempaa, kuin sen aiheuttamat sairaudet, on se, että se ottaa pois Jumalan pelon.
Tästä on esimerkkinä kertomus Daniel, profeetan kirjassa. »Kuningas Beltsassar teki kuuluisan pidon tuhannelle päämiehellensä, ja joi itsensä viinasta juovuksiin näiden tuhannen kanssa. Ja kuin hän juopunut oli, käski hän tuoda ne kultaiset ja hopiaiset astiat, jotka Nebukadnetsar, hänen isänsä, Jerusalemin temppelistä ottanut oli, juodaksensa niistä voimallistensa, emäntäin ja vaimoin kanssa. Niin tuotiin ne kultaiset astiat, jotka temppelistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista otetut olivat, ja Kuningas ja hänen voimallisensa, emäntänsä ja vaimonsa joivat niistä. Ja kuin he joivat viinaa, kiittivät he kultaisia, hopiaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia» Tämä oli paha teko Herran edessä. Daniel nuhteli Kuningasta: ”Olet itsesi korottanut taivaan Herraa vastaan, ja hänen huoneensa astiat piti kannettaman sinun etees, ja sinä, sinun voimallises, sinun emäntäs ja vaimos olette niistä viinaa juoneet; niin myös hopiaisia, kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia, ja kivisiä jumalia kiittäneet, jotka ei näe eikä kuule, eikä tuta taida, mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä sinun henkes on, ja jonka tykönä kaikki sinuna ties ovat, et sinä ole kunnioittanut»,

Uskon raittius

Paavalin ja Pietarin raittiuskäsite on laajempi. Se ei kehota yksinomaan viinan suhteen olemaan raitis, vaan opettaa myös hengen raittiuteen. Raittius merkitsee oikeaa uskon suhdetta ylösnousseeseen Vapahtajaan. Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit, ja pankaa täydellinen toivonne siihen armoon, joka teille Herran Jeesuksen ilmestyksen kautta tarjotaan. Raittius merkitsee myös puhtaan evankeliumin kannalla pysymistä Opin raittiudessa. »Sillä aika tulee, jolloin he eivät voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat.»
Vielä raittius merkitsee valvomista ja oikeata rukousasennetta. Niin älkäämme siis maatko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä jotka makaavat, ne yöllä makaavat ja ne, jotka juovuksissa ovat, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapset, olkaamme raittiit, puetut uskon ja rakkauden rintaraudalla ja autuuden toivon rautalakilla.»
.
»Mutta kaikkein loppu lähestyy, olkaa valppaat ja raittiit rukoilemaan». Raittius on kristillisyyden hyve samassa mielessä, kuin maltillisuus, säädyllisyys, vieraanvaraisuus, oikeamielisyys, itsensä hillitseminen, laupeus ja sydämellisyys. Raittius on Uuden testamentin mukaan terveyttä, aitoutta ja myönteisyyttä. Raittius on oikeaa evankeliumin ja Pyhän Hengen hedelmää vanhurskaudessa. Raittiuden ihanne on korkea.
Heino Rontti
Päivämies maaliskuun 27 päivä 1974
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Loppiaispäivät Reisjärvellä 1964

ViestiKirjoittaja Taavi » 19 Kesä 2009, 07:13

…ei istu missä pilkkaajat istuvat

Jälleen saimme kokoontua Reisjärven Kr. Kansanopistolle loppiaispäiville. Jo lauantaina saapui pitkin päivää autoja, pienempiä ja suurempia, tuoden mukanaan nuoria eri puolilta Suomea. Illalla kokoonnuttiin juhlasaliin alkajaisseuroihin klo 19. Opiston johtaja Aarno Haho suoritti loppiaispäivien avauksen Joos. 1:5. johdolla ja sanoi mm: Jumala on luvannut: Niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, olen minä myös sinun kanssasi. En minä hylkää sinua enkä luovu sinusta. Näiden loppiaispäivien tarkoitus on, että te monet yksinäisyydestä tulleet saisitte voimaa ja uutta tulta uskon kynttiläänne, joka maailman tuulissa pyrkii lepattamaan — jopa sammumaankin, ja että täällä omattunnot tulisivat puhdistetuiksi. Samalla johtaja Haho toivotti kaikki tervetulleiksi.

Opiston johtokunnan puh.joht. Matti Aho toi johtokunnan tervehdyksen tekstinään 1. Piet. 2:2: "Halaitkaa sitä terveellistä sanan rieskaa, niin kuin äsken syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte."
SRK:n tervehdyksen toi puh.joht. Eino Vaherjoki Ps. 1 johdolla. "Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat. – Mutta jumalattomat ovat niin kuin akana, jonka tuuli hajoittelee. Sen tähden ei jumalattomat kestä tuomiota, eikä syntiset vanhurskasten seuraa. Sillä Herra tietää vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu." Hän mainitsi vielä: Toivomme on, että nämä loppiaispäivät tulisivat yhteiseksi rakennukseksemme. Ilon ohella tunnemme huolta ja vastuuta rakkaista nuoristamme. Rukouksemme on, että jaksaisitte kulkea vanhurskasten tiellä.

Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen täyttyi auto toisensa jälkeen, kun siirryttiin Reisjärven kauniiseen, vaaleaan ristikirkkoon, joka täyttyi ääriään myöten melkein yksinomaan nuorista. Ehtoollisen viettoa varten oli alttarikaiteelle asetettu hohtavan valkoinen ja hehkuvan punainen liina. Siinä näkyikin Kristuksen vanhurskauden värit. "Minun ystäväni on valkia ja punainen, kaunistettu kymmenentuhannen seassa". (Kork.V.5:10) "Kuka on se, joka tulee Edomista, punaisilta vaatteilta Botsrasta, joka niin on kaunistettu vaatteissansa, ja käy suuressa voimassansa? Minä joka puhun vanhurskautta, ja taidan kyllä auttaa." (Jes.63:1)

Alttaritaulu on taiteilija A. Heickell’in maalaama, ja esittää Jeesuksen taivaaseenastumista. Jumalanpalveluksessa saarnasi khra Kauko Mäntylä ja liturgina toimi sekä rippisaarnan piti khra Erkki Vaaramo. Ehtoollisella kävijöitä oli 420. — Oli liikuttavaa nähdä, kuinka nuoret ehtoolliselle mennessään siunasivat toisiaan syntien anteeksiantamuksella.


Paneelikeskusteluja

Kirkosta palattua juotiin kirkkokahvit. Tämän jälkeen kokoonnuttiin juhlasaliin keskustelutilaisuuteen. Keskusteljoina olivat Kauko Mäntylä, Einari Lepistö, Hannes Kamula, Veikko Lilja, Heikki Saari ja Eino Vaherjoki. Ensimmäisen alustuksen piti veli Mäntylä aiheesta "Kristitty ja urheilu". Alustuksen pohjalta virinneessä keskustelussa kävi ilmi mm:
Koulussa ja koulutyöhön kuuluvana on urheilu sopivaa liikuntakasvatusta ja luonnollisesti koulujen ulkopuolellakin, kun se tapahtuu vain omaksi iloksi ja ruumiillisen kunnon hankkimiseksi. Mutta kilpailu kunniaa tavoitellen on sielun elämälle vaarallista. Ei myöskään sunnuntaiurheilu, -kalastus, -metsästys eikä -marjastus ole uskovaiselle sopivaa. Urheiluselostusten kuuntelemista radiosta ei kyllä paheksuttu, kunhan se ei vain tule esteeksi seuroihin ja Jumalanpalvelukseen menolle. Mutta kilpailupaikalle katsomaan menoa pidettiin kristitylle sopimattomana, siltä se on olemista "siellä, missä pilkkaajat istuvat" ja kulkemista "jumalattomain poluilla."
Se henki, mikä on urheilua johtavien piirissä, on sellainen, että se vieraannuttaa Jumalasta. Ei pidä ymmärtää niin, että täällä haluttaisiin mitään sääntöjä panna, vaan hoidetussa omassatunnossa on Pyhä Henki opettamassa, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta.

Toisen alustuksen "Kristitty ja kirjallisuus" piti op. V. Lilja. Keskustelussa kävi ilmi, että opiskelijat joutuvat lukemaan ja tenttimään paljon sellaistakin, mikä on vastoin Raamattua. Tällöin täytyy vain ajatella, että kirjassa lukee näin, mutta ei saa kiinnittää siihen sydäntään. Vaarallisimpia ovat ne kirjat, jotka pyrkivät yhtymään Raamattuun, mutta samalla halventavat Raamatun totuuksia kääntäen, kaiken järjellä selitettäväksi. Näitä ja Jumalan luomistyötä halventavia kirjoja kartettakoon. Todella hyvä kaunokirjallisuus on rakentavaa, mutta sitä on nykyisessä maailmassa melkein mahdotonta löytää. On murheella todettava, että nykyinen kirjallisuuden arvostelu on mennyt pois raiteiltaan, niin että ala-arvoiset kirjat nostetaan korkealle. Toivottavaa olisi, että Raamatun lukemista lisättäisiin ja muuta lukemista vähennettäisiin. On tärkeätä, että nuoret myös Raamatun hengessä tutustuisivat nykyiseen politiikan kiihotuskirjoitteluun. Ennen kaikkea tulisi kavahtaa sitä vasemman puolen kiihotusta, joka lietsoo kateuden ja vihan myrkkyä. Sarjakuvissa on myös paljon turmelevaa. Niiden lukemisessa olisi lapsia ja nuoria ohjattava.
Siis Raamattu, kirjojen kirja, enemmän nuorten ja vanhojen käteen. Se koituu omaksi ja koko kansan siunaukseksi.
Sitten seurasi päivällistauko. Illalla oli vietä seurat, joissa puhuivat Heikki Saari, Hannes Kamula ja Onni Majava. Laulu ja vapaa keskustelu jatkui vielä seurojen jälkeenkin.

Loppiaisaamuna aamiaisen jälkeen kokoonnuttiin taas klo 10 opiston juhlasaliin jumalanpalvelukseen, jossa saarnasi Einari Lepistö ja liturgina toimi Erkki Vaaramo. Jumalanpalveluksessa lauloi myös Reisjärven kirkkokuoro.
Kahvitauon jälkeen puhui Hannes Kamula aiheenaan "Loistakoon valkeus pimeydessä". Klo 13.20 alkoi taas keskustelutilaisuus, jossa ensimmäisen alustuksen piti Erkki Vaaramo aiheesta ”Kristitty ja isänmaa".
Meille suomalaisille on Jumala "antanut sen maankolkan, jota nimitetään Suomeksi. Se on meille rakas. "Jokainen olkoon esivallalle, jolta valta on, alamainen, sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne säädetyt ovat. Sen tähden jokainen joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätyä vastaan mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion päällensä. Sen tähden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantunnon tähden. Antakaa siis kaikille, mitä te velvolliset olette. Sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee. Sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee." (Room. 13: 1–)

Esivalta

Mitä sitten tarkoitetaan esivallalla? Siihen kuuluu kaikki, mikä, kytkeytyy
maassamme vallitsevaan perustuslailliseen yhteiskuntajärjestykseen. Kristityttä edellytetään rauhan aikana, että olisimme kaikissa toimissamme rauhantekijöitä ja varoisimme vasemman puolen politiikkaa, koska se sotii Jumalan sanaa vastaan, kaivaa maata pois uskonelämämme alta ja on epäisänmaallista. Vaaroja on myös oikealla puolella. Jumalan lapsi ahkeroi olla esivallalle kuuliainen kaikessa, mikä ei ole Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan.
Elämme juuri sitä aikaa, mistä Jeesus on sanonut: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan." Kaikki etupiirit ovat nousseet toisiansa vastaan. Jeesus sanoo myös, että se valtakunta, joka nousee itseänsä vastaan, tulee kylmille. Maassamme on nyt tämä toinen toistaan vastaan taisteleva ilmiö. Kristittyinä meidän ei sovi lähteä kiihkoilemaan äärimmäisten kanssa, vaan tehtävämme on yrittää tasoittaa riitaisuuksia. Luther sanoo, että siinäkin palvelemme Jumalaa, kun me uskollisesti työmme toimitamme.

Millainen on sitten kristityn asema sodan aikana? Tämä asia on Raamatun valossa selvä. Esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Israelkin joutui paljon taistelemaan ase kädessä. Sodat tulevat usein juuri synnin tähden. Jos isänmaatamme uhataan, ei ole ainoastaan oikeus, vaan myös velvollisuus puolustaa sitä.
Vero- ja tulliasiassa on omantunnon äänen kuuleminen tärkeää. Ei saisi totuttaa omaatuntoa kestämään edes pieniä asioita, sillä siinä omatunto paatuu ja pimenee. Me uskomme, että kaikki ajallinen ja iankaikkinen tulee Jumalalta, niin verorahatkin. Ei kuitenkaan niin, ettemme työtä tekisi. Sillä laiskuuskin on synti, vaan uskomme, että Jumala siunaa meidän työtämme. Maksamme siis kaiken, mikä on säädetty, ettemme olisi uskottomille pahennukseksi. Kaikessa olkoon Jumalan Pyhä Henki opettajana. Halumme on toimia niin, että emme anna laittajalle tilaa, vaan olemme uskolliset kutsumuksellemme, niin kuin Jumalan edessä.

Käsiteltiin myös kysymystä, voiko kristitty olla sosialidemokraatti, ja todettiin, että jo aikaisemmin on kahdessa kokouksessa tätä asiaa käsitelty. Ja aina on päätös ollut kielteinen. Samoin tässäkin keskustelussa. Vaikka tämä puolue onkin nykyisessä asussaan hyväksynyt uskonnon, jopa sen piirissä on kristillistä toimintaakin, sen periaatteena on kuitenkin, että kirkko erilleen valtiosta. Jos tämä tapahtuisi, silloin lopetettaisiin uskonnon opetus kouluissa, samoin aamuhartaudet. Siitä on todistuksena se, että kun eduskunnassa tästä äänestettiin, ainoastaan yksi pappi sos. dem. -puolueen edustajista äänesti valtion ja kirkon yhdessäolon puolesta. Siis molemmat, sekä sos.dem., että SKDL, ovat yhtä pahoja. Edellinen toimii peitteellisesti, jälkimmäinen ei edes kaihda väkivaltaa ja vääryyttä. Molemmat ovat Jumalaa ja kaikkea Jumalan palvelusta alas polkevia ja tuhoavia.

Viimeisenä oli alustus "Valitsemisen armo", jonka piti Heikki Saari. Keskustelussa tuli ilmi seuraavaa:
Yhden ihmisen kautta on synti tullut maailmaan ja synnin kautta kuolema. Jumala on nähnyt meidän lankeemuksemme jo ennen kuin maailmalle oli perustusta pantu ja Hän on säätänyt sovituksen ja valmistanut pelastuksen. Hän kutsuu ihmistä omistamaan tätä pelastuksen armoa. Calvinilainen väärä oppi sanoo, että Jumala olisi jotkut jo ennalta kadotukseen määrännyt. Näin ei ole. Jumala kutsuu kaikkia, mutta niin kuin jo Katekismuksesta luemme, jos ihminen seisoo Jumalan kutsua vastaan, hän menee omasta syystään kadotukseen. Kun hyljätään kutsumisen armo, silloin hyljätään myös valitsemisen armo. Tämä tulee esille myös Jeesuksen vertauksessa kuninkaan pojan häistä.

Mitä valitsemisen armo merkitsee uskovaiselle? "Että te synnistä vapahdetut
olette, olette te vanhurskauden palvelijoiksi tulleet. Jos te hengeltä hallitaan, ette ole lain alla." Halumme on tehdä matkaa synnin pois panijoina uskossa Jeesukseen, puhtaalla omallatunnolla. Silloin ei ole mikään ongelma, että olenko minä Jumalan valittu. Jos joudumme syntiin, on synti pantava pois. On eriseuroja, jotka sanovat, että jos joku on Jumalan valittu, hänen nimeään ei oteta pois elämän kirjasta, vaikka hän syntiäkin tekee. Mutta Raamattu sanoo: "Jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestansa, ja tekee pahaa, ja elää kaiken sen kauhistuksen jälkeen, jonka jumalaton tekee: pitäisikö hänen saaman elää? Ja tosin kaikkea hänen vanhurskauttansa, jota hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen pitää kuoleman ylitsekäymistensä ja syntiensä tähden, joita hän tehnyt on" (Hes. 18:24) "Jos te lihalle lihan jälkeen elätte, pitää teidän kuoleman." Jumalan lapsen ruoan tulee olla totuuden suolalla sekoitettua yhdessä armon kanssa.

Keskustelun loputtua siirryttiin ruokailemaan.
Illalla oli vielä seurat, joissa puhuivat veljet Lepistö, Kamula ja Vaaramo. Armonkerjäläisiä oli paljon. Itse kukin halusi puhtain tunnoin lähteä taas arkisiin askareihin. Emme tiedä, milloin noutajat tulevat hakemaan meitä niille suurille juhlille, joilla alku on, mutta ei loppua. Sinne asti ahkeroimme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

OLGA SAARI
Päivämies tammikuun 15 päivä 1964
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Kesä 2009, 11:59

Loistakoon valkeus pimeydessä
Loppiaispäivät Reisjärvellä kokosivat tuhatlukuisen joukon

TAAS TÄNÄ VUONNA SOI JUMALA MEILLE LOPPIAISPÄIVÄT. NIISTÄ ON MONELLE TULLUT JOULULOMAN KOHOKOHTA JA MATKA- JA OSANOTTOMAKSURAHOISTA PARAS AJALLINEN JOULULAHJA. VIIME VUONNA HYTISTIIN PAKKASESSA, TÄNÄ VUONNA ISÄ ON SIUNANNUT MEITÄ IHAN HUHTIKUISELLA SÄÄLLÄ. IHMEKÖ SIIS, JOS LAULATTAA: "Ei LÖYDY MAATA RAKKAAMPAA, NÄILL' SUVILINTUSILLA KUIN MAA, JOSSA HE VAPAINA KIRKKAHAN TAIVAAN ALLA LÄMPIMÄSS, ILMASS' LIIDELLEN, KARITSAA AINA KIITELLEN, SAA HELEÄSTI LAULAA…

PÄÄSY OPISTOLLE ON, KUTEN VANHASTAAN MUISTAMME, MELKOISEN HANKALA. JUNALLA PÄÄSEE VAIN LÄHELLE. NIINPÄ HAAPAJÄRVEN TAKSEILLA OLI TUNGOSTA, EIVÄTKÄ PAIKALLISET VUOROT POTENEET ASIAKASVÄHYYTTÄ. PÄÄASIASSA KUITENKIN KÄYTETTIIN OMIA JA LAINATTUJA AUTOJA. HELSINGISTÄ, JOENSUUHUN JA TIES MISTÄ TULI LINJA-AUTO, OULUSTA KOLME. PIKKUAUTOJA JA SITÄ SUUREMPIA OLI KAIKKIALLA OPISTON PIHALLA, JA NIIDEN YMPÄRILLÄ PARVEILI ONNELLISIA NUORIA: "MINULLEKIN JÄRJESTYI KYYTI, ENO LÄHTI TUOMAAN HEIDÄN JA MEIDÄN VÄKEÄ AUTOLLAAN." ERITYISESTI IHMETYTTI HARMAATAKKIEN LUKUISUUS. SOTAPOIKIEN ON TUNNETUSTI VAIKEA SAADA LOMIA, VARSINKIN PERÄKKÄIN. VELJET OVAT SAANEET VIETTÄÄ SEKÄ JOULUN ETTÄ UUDEN VUODEN KASARMIN SEINIEN SISÄLLÄ, PÄÄSTÄKSEEN LOPPIAISEKSI "SINNE, MISSÄ MINUN ISÄNI OVAT.”

Avajaiset olivat

lauantaina 4.1.1964. Silloin vielä sai salistakin sovinnolla istumapaikkoja. Muutamat olivat tulleet jo päivällä, saadakseen "ottaa kaiken irti juhla-ajasta." Joidenkin tällaisten juhlamieltä himmensi se, että he joutuivat jonkin
ohjelman kohdalla reportterin paikalle. Mutta kenties he tällöin seurasivat tarkasti edes "omaa" saarnaansa tai keskusteluansa.

Majoitus järjestyi kohtalaisesti. Pojilla oli allaan aaltopahvi kolmin kerroin, tyttöjä ahdettiin 7 kappaletta neljälle patjalle. Ensimmäisenä yönä matka uuvutti, iltalaulun jälkeen lakkasi supina pian. Sieltä täältä kuului vain, kun heikko kuiskasi toiselle heikolle ennen unen tuloa; "Saanko minä uskoa?"

Sunnuntaina kaurapuuron

jälkeen lähdettiin joukolla kirkkoon. Sinne sopii 900, ja kaikki paikat täytettiin, seisojiakin jäi. Ehtoollisen vietto oli Jumalanpalveluksen yhteydessä. Moni joutui jäämään penkkiin, kun rippikoulun käyneet läksivät Herran pöytään. Ja monta oli sellaista, joka oli edellisen kerran käynyt ehtoollisella viime kesänä rippikoulunsa jälkeen samassa kirkossa. Käsi puristi ison siskon tai leiritoverin kättä. "Tässä näyttää tahraiselta, saastaiselta kaikki oma hurskaus. Isän sydän paljastuupi, kirkastuupi palavaks' sen rakkaus." Alun viidettä sataa seuravierasta tarvitsi Herran ehtoollista.

Päiväkahvin jälkeen

etsittiin seisoma- tai nojapaikkaa kovaäänisten tuntumasta. Seurasi ohjelmassa keskustelua urheilusta. Taisi olla kiperä kysymys, pojat ainakin olivat yhtenä korvana. Eihän meitä voi lain alle ahtaa tällaisessakaan asiassa, mutta eivät puhujasedät uskaltaneet olla muistuttamatta urheilun vaaroista. Kunpa me itse kukin omalla kohdallamme saisimme olla niin keskellä Jumalan valtakuntaa, ettei tulisi mieleenkään "ongelmana". "Saako sunnuntaina mennä urheilukilpailuihin, vai täytyykö taas hilata itsensä seuroihin.”
Urheilukeskustelun ja sitä seuraavan kirjallisuus- keskustelun välillä veisattiin: "Nyt silmäni mä nostan taas…" Sydämestä saakka yhdyttiin viimeiseenkin säkeistöön: "Hän pahat multa poistaa ja sielun pelastaa, suo mulle armon loistaa, vaivoissa virvoittaa. Hän kätkee käymiseni, mua tarttuu kätehen, Hän ohjaa askeleeni, kun turvaan hänehen."

Poikien ajatukset

siirtyivät kirjallisuuskeskustelun aikana ruokapöytään tai pysyttelivät urheilussa. Ja pienimmät toisella vuodella olevasta Timosta Mäntylän nuorimpiin saakka, läksivät salista väljemmille vesille. Mutta sisaret ja erikoisesti varttuneempi väki seurasi sitäkin tarkemmin setien puheenvuoroja. Kaunokirjallisuus oli taas kaikkein jännittävin. Opiston johto käytti puheenvuoroja, onhan opistossa kirjallisuuden opetus melko runsasta. Taaskin on vain sanottava: "On vaaroja, ja sielläkin, missä ei näy, ja askelkin syrjään jo surua tuo, se hukkuu, ken lihansa hallita suo.”

Raamattupiirin tapainen

kerho uskovaisten keskuudessa, oli monelle uusi asia. Kunhan vain ei niissä ruvettaisi itse keksimään selityksiä silloin, kun Isä ei aukaise sanaansa. Mutta Raamatun lukemista saisimme jokainen parantaa. Tekstin kuunteleminen on puhujan paikalta katsottuna usein varsin surkeaa. Magnetofonikin pannaan joskus käyntiin vasta, kun puheen tärkein osa on ohi. Mitenkähän olisi, jos me kuulijat useammin ottaisimme Raamatun mukaamme seuroihin ja seuraisimme tekstin käsittelyä siitä!

Keskustelun ja iltaseurojen väliin jäänyt parituntinen meni tarkasti ruokailuun. Pari isoa miestä vahti ruokasalin ovella, ettei pöytien äärellä päässyt syntymään tungosta. He saivat eteisen puolelta vuoroin anovia ja vihaisia katseita, mutta jonkinlainen järjestys oli oltava. Vähemmän nälkäiset ja jo ravitut lauloivat Siionin lauluja salissa.

Keskellä juhlasalia

on ehkä muistona syyslukukauden lopettajaisista punaisilla nauhoilla katosta riippuva suuri havuseppele. Iltaseuroihin sytytettiin siinä olevat parikymmentä kynttilää. Tummissa ikkunoissa kimmelsi pieniä olkitähkiä ja alttarilla oli kaunis tulppaani ja tähkäasetelma. Juhlasalikin oli valmistautunut viettämään Jumalanlasten seuroja. Puhujan paikalla palvelivat veljet Saari, Vaherjoki ja Majava. Isä avasi sanansa ovet ja Jumalan lapset saivat juoda "siitä kalliosta, joka on Kristus."

Majapaikoissa pidettiin kanssapuheita myöhään, mutta herätys oli armoton, ainakin muutamissa opiston huoneissa, jotka oli saatava kahdeksaan mennessä ruokailukuntoon. Ja poikien piti saada oma kämppänsä "kirkoksi."
Loppiaisjumalanpalvelus pidettiin nimittäin opiston juhlasalissa. Siellä palveli pääsihteeriveli, liturgina oli Reisjärven kirkkoherra.

Päiväkahvi maistui

Mutta ennen kuin kaikki olivat saaneet pullan syrjästä kiinni, piti jatkaa ohjelmaa. Seurasi Kamulan sedän puhe: "Loistakoon valkeus pimeydessä" ja sen jälkeen maanantain keskustelut, ensin isänmaasta ja sitten valitsemisen armosta. Uudenvuoden tienoilla ihmettelimme muutamassa kodissa, miksi valtakunnallisessa uuden vuoden tervehdyksessä puolustusvoimille ja rajavartiostolle puhuttiin vain maasta eikä isänmaasta. Vaaramon setä uskalsi toki alustuksessaan puhua isänmaasta, mutta keskustelu oli vähän hidasta. Ehkä oli oikeassa se veli, joka vertasi isänmaata leipään. Niin kauan kuin leipä riittää, pidetään sitä itsestään selvänä. Kiitollisia osataan olla vasta sitten, kun leivän saanti on vaarassa. Keskustelu kulki pikemminkin rehellisyyden, tullin, verotuksen ja lopulta auton ylikuormituksen vaiheilla. Ennen välivirttä esitettiin kysymys: "Voiko kristitty olla sosialidemokraatti?" Siitä aukeni puhuttavaa paljon enemmän, kuin aika olisi antanut myöten.

Ennen ruokailua jäi kymmenminuuttinen vapaille kysymyksille. Muutamassa pitäjässä olivat tänne tulleet joutuneet kiusauksiin, koska omalla kylällä, oli samaan aikaan seurat. Puhujasedät lupasivat näiden olla vapaasti loppiaispäivillä, koska täällä pyritään nyt nimenomaan liikkumaan niissä kysymyksissä, joissa nuoret joutuvat taistelemaan.
Ruokailun ja iltaseurojen aikana huopakääröjä nosteltiin. Käytiin saattelemassa tuttuja autoja, jätettiin matkaystävät Jumalan ja Hänen armonsa haltuun. Jos Jumala suo, saadaan ehkä tavata hiihtolomalla Rovaniemellä tai pääsiäisenä Jämsässä.

Päivämies tammikuun 15 päivä 1964

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Taavetin kommentti:

Samassa Päivämiehen numerossa oli loppiaispäivien pääuutisena tämä, aivan toisen tyyppinen juttu, joka tapahtumaselostusten lomassa kertoo välähdyksiä päivien tunnelmistakin. Sen kirjoittaja oli avaukseksi tullutta juttua nuorempi henkilö. Jätän nimen pois, koska en halua hänen joutuvan tämän vuoksi liiallisen huomion kohteeksi. Ajatukseni alkuun oli jättää tämä tuomatta palstalle, mutta skannausta muokatessani havaitsin siinä poikkeavan tyylin ohella minulle nuoruudesta tuttuja muistoja. Nämä loppiaispäivät saattoivat olla ensimmäiseni, ja kun muutenkin sain perin harvoin tilaisuuksia päästä uskovaisten nuorten kokoontumisiin, nämä harvat jäivät minulle erityisen rakkaaseen muistoon.

Juttua lukiessani kiinnittyi huomioni siihen, miten silloin oli heitetty ensi ajatukset Raamattuluokkatyöstä, ja miten se herätti myös epäileviä mielipiteitä. Voimme nykyisin todeta käynnistyneen Raamattuluokkatyön siunauksellisuuden, samalla sopii toivoa siunausta parhaillaan viritettävälle toiminnalle aikuisten parissa. Yksi merkittävä huomioni oli siinä, miten silloin toivottiin kuulijoiden ottavan Raamatun mukaan seuroihin ja seuraavan tekstin selitystä avoin Raamattu edessään. Olen kuullut sen olevan yleistä joissakin uusissa uskovaisten lähetyskohteissa, miksi se ei sopisi meillekin. Taidanpa ottaa keskikokoisen Raamatun suviseuroihin mukaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavi » 22 Kesä 2009, 17:53

Päivämiehen seuraavassa numerossa oli vielä muutama muistelma samoista loppiaispäivistä, kaikilla eri kirjoittajat. Tässä ainakin yksi niistä muistelmista.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

vieläkin loppiaispäivistä

"Loppiaispäivien päätteeksi veisaamme kiitosvirren 419," kuuluttaa Reisjärven seurakunnan kiekkoherra, veljemme Vaaramo, ja kohta kajahtaa voimakas kiitosvirsi opiston avarassa juhlasalissa nuorten laulamana. – Kyynelet vuotavat virtanaan. Sydän tapailee sanoja. Eron ikävä jo kalvaa mieltä, nytkö jo pitää juhlilta lähteä? Milloinka Sinä Isä annat lastesi kokoontua loppumattomille juhlille kotikunniaan? Niin vieras on meille tämä maa. Kuitenkin Sinä Isä olet antanut jälleen meidän kokoontua yhteen vähäisen viipymisen hetkeksi taivaan pitopöydän äärelle.
Palautuu näidenkin päivien kulku kauniina muistojen ketjuna. Se on lahja ylhäältä, myös minulle. Isä on muistanut pientä, mitätöntä taivaan tien raahustajaa, niin, meitä kaikkia omiaan.
On lauantai-ilta. Reisjärven Kansanopiston suojat alkavat täyttyä nuorista taivasmatkaajista. Eri puolilta tulevat autot tuovat mukanaan loppiaispäiville tulevia. — Siion viheriöitsee. "Jumalan terve, Jumalan terve", kaikuu opiston suojissa, kun veljet ja sisaret tervehtivät toisiaan. Kiitollinen ilo valtaa monen mielen: "Tähän asti on Herra auttanut", ja vahva lupauksen sana toistuu Pyhän kirjan kautta Vapahtajan omana sanana: "Sillä katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä aina maailman loppuun saakka.”

Ennen kuin varsinaiset avajaiset ovat alkaneet, tulkitsee nuorten ajatuksia juhlasalista kaikuva laulu:

"Mun sydämeni halajaa,
Jumalan joukkoon palajaa,
Siionin muurein sisälle,
Herran vuorelle pyhälle."

Illan aikana yksi ja toinen Herran kalamies nousee saarnatuoliin. Armo aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Todellinen valon juhla. Sitä ei symbolisoi ainoastaan loppiaispäivämerkissä oleva kynttilän kuva, vaan Siionin nuoret sen tuntevat sydämessään, sillä armon auringon valossa näkyvä synnin tomu pyyhitään pois. Sielusta sieluun kaiku soi. Vapahtajan veri puhuu anteeksiantavana verenä ja Herran kansa viettää juhlaa korvessa.

Päivä vaihtuu. Uusi armon päivä. Nuoria kulkee Reisjärven kauniiseen Herran temppeliin. Kaikki eivät edes mahdu istumaan, sillä kovin paljon on juhlaväkeä kokoontunut yhteen. — Matalalla kulkee armon virta, aivan temppelin kynnyksen alitse se virtailee, että vähävoimaisinkin saattaa pestä matkapukuaan taivaan juhlia varten. Muuttumattomat ovat Jumalan armolupaukset. Pyhää juhlariemua saa tuta Siionin vuoren väki, kun Herran pöytään saa ansioton polvistua voiman täyteyttä omistamaan.
"Jeesus, luona armopöydän sinut löydän,
siinä, mulla kyllin on.
Siellä armo, rauha, ilo, siellä elo.
Sieltä löydän ravinnon.”

Monilla armolahjoilla kirkastettiin päivien aikana niitä vaaroja, jotka ovat vaanimassa nuorta korven matkalla. Jumala kirkasti sanansaattajiensa kautta, miten meidän tule kasvaa vain Hänen armonsa tuntemisessa. Sielunvihollinen tekeytyy moninaisin keinoin kavalaksi, saadakseen nuorenkin Jumalan lapsen eksytetyksi pois Jumalan valtakunnasta. Kun se saa sokaistua uskon silmät, silloin näkö heikkenee ja kohta taivaan valot sydämestä sammuvat. Synnin yön pimeys tulee tilalle. Tämä pimeys johtaa turmioon ja kuolemaan — ikuiseen eroon elävästä Jumalasta. On vaarallista leikkiä maailman tavan mukaan synnillä, kun seuraukset ovat näin vakavat.

Kun Jumalan lapsi joutuu matkalla vikoihin ja virheisiin, on hänen tehtävä parannus, pantava synti syntinä pois, ettei kadottaisi elävää uskoa. Jumala hoitaa valtakunnassaan nuorta kilvoittelijaa taivasta varten, että tämä kerran saisi käydä lukitsemattomista ovista kotikunnaan, ja saisi sen palkan, mikä taivaassa tallelle pantuna on.
Siksi vielä päivien päätösseuroissakin Hyvä Paimen veljien kautta lohdutteli arkitaipaleelle lähteviä: "Älä pelkää sinä piskuinen lauma, sillä Isä on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Kun myrskyt riehuvat ympärillä, niin tietäkää, että Jumalan valtakunnassa on kuitenkin rauha, se on Jumalan rauha. Sitä rauhaa eivät pääse mitkään ajan aallot kaatamaan, koska Herra Jeesus, Rauhan Ruhtinas, "viel' laumansa keskellä käy." Kun lähdette nyt loppiaispäiviltä, viekää Jumalan rauhan terveisiä koteihin, työpaikoille, kouluihin ja kaikkialle sinne, missä kuljettekaan. Kertokaa nämä taivaan terveiset vartiopaikoillanne armon terveisinä, että vielä Herra etsii tuhlaajalapsia valtakuntansa yhteyteen. Vielä on verinen kirkkotie avattu aivan taivaaseen saakka, ja vielä on armoistuimella Hän, joka on rakkaudesta palava langennutta kohtaan, ja tahtoisi armosta osattoman saattaa Jumalan armon osallisuuteen.
Näin nämäkin siunatut loppiaispäivät päättyivät. Vielä viimeinen kädenpuristus rakkaille matkaystäville ja opiston väelle, joka päivien järjestelyissä oli vaivaa nähnyt. Jumala teitä ja teidän työtänne edelleen siunatkoon. Hän antakoon taivaallisen viisauden olla suojaamassa kaikkea sitä työtä, mitä tämän opiston suojissa tehdään. Vain se työ, joka tehdään Jumalan kunniaksi, kantaa siunausta ja, hedelmää taivaan aittoihin.

"Siis nuoret, aina kalliina
pidämme Jeesuksen,
itsemme lähtövalmiina
keskellä kiusojen.
Ja uskokaamme rohkeesti
tälläkin hetkellä
syntimme kaikki anteeksi
Jeesuksen veressä."


Päivämies tammikuun 22 päivä 1964
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa