Jumalan valtakunta
Apostoli Paavali lähetyskirjeessään roomalaisille 14. kehottaa uskossa vahvoja ja heikkoja kohtelemaan toisiaan rakkaudella, eikä tuomitsemaan veljeään, vaan antamaan tuomion ja kaiken kunnian Jumalalle. Mehän kristityt tunnemme itsemme usein heikoiksi uskossa, vaikka Jumalan sovintotyö onkin niin selvä, ja taivaallisen Isän antamat armolupaukset vavaksi vahvistettuina pyhässä raamatussa. Jumala on itse sanonut: ”Vaikka vuoret siirtyisivät ja kukkulat horjuisivat, niin minun armoni ei siirry sinusta, eikä rauhani liitto horju." Niin sittenkin sovittaessamme niitä omaan kohtaamme, joudumme monesti epäilemään, mahtaakohan se juuri minulle kuulua, näin kurjalle ja kylmän tuntoiselle kaikki tämä Jumalan hyvyys. Tämä on sielunvihollisen työtä. Se koettaa kaikin tavoin saada ihmisen Jumalasta iankaikkisesti erotetuksi.
Jumala on suuressa rakkaudessaan lähettänyt tänne maan päälle oman rakkaan Poikansa, meitä syvälle langenneita ihmispoloisia lunastamaan synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan Kristuksen kalliilla verellä, Hänen kärsimisellään ja kuolemallaan. Ylösnousemisensa jälkeen Jumala sääsi tänne maan päälle oman valtakuntansa, joka on kokoon pantu pyhistä, Kristuksen päälle uskovista ihmisistä ja joka kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa, ja jossa Jeesus Kristus on paras kulmakivi. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Tämä Jumalan valtakunta on kyllä maailmalle outo ja tuntematon, ja samoin myös sen asukkaat. Se näyttää niin halvan näköiselle maailman lasten silmissä, etteivät he usko sitä Jumalan valtakunnaksi eikä he myöskään usko Jumalan viihtyvän näin yksinkertaisten ja köyhien ihmisten hallitsijana. Vaan me emme ihmettele, me tiedämme Raamatusta, etteivät sen ajan ihmiset, kun Jeesus täällä maan päällä eli ja vaikutti, tunteneet Häntä Jumalan Pojaksi.
Kuinka he tuntisivat Jumalan asuvan meissä, jotka olemme niin kurjan näköisiä, eikä sitä tahdo aina jaksaa uskoa itsekään. Mutta vaikka maailman silmissä olemmekin ylenkatsotuita ja halpoja, niin taivaalliselle Kuninkaalle me olemme rakkaita ja kalliita. Olemme Hänen verensä hinta ja vaivainsa palkka. Rakkaan Isämme tahto olisi, että Hänen valtakuntansa täällä maan päällä kasvaisi ja vahvistuisi uskossa ja kuuliaisuudessa.
Vieläkin on tilaa
Jumalan valtakunnassa on vielä tilaa, tämä valtakunta ei ole vielä täyteen asuttua, niin kauan on tilaa, kun viimeinen valittu siihen sisälle tulee. Sitten Jumala itse sulkee tämän valtakunnan portit, eikä yksikään voi käydä niistä sisälle. Rakas uskoton ystäväni, pidä kiirettä, kun tunnet omantuntosi nuhteita synnin ja ylitsekäymistesi tähden! Me emme sentään tiedä, milloin Jumala valtakuntansa portit sulkee. Ei auta sitten enää katua, vaan täytyy helvettiin vajota. Jumalan valtakunnasta vielä kuuluu hyvää puhuva veren ääni syntiemme ja lankeemuksiemme yli. Ei ole niin suurta syntistä, ettei Jumala armoihinsa ota. Syntiensä tähden pahaa omaatuntoa kantava ihminen on pääsevä, kuin lintu pyytäjän paulasta, jos hän uskoo Jeesuksen sovintotyön kohdalleen, kun hänelle saarnataan synnit Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Ihmeellinen taivaan rauha laskeutuu sydämeen. Hetkistä aikaisemmin vihaiselta näyttäneet Isän kasvot näyttävät leppyneiltä. Sielumme on alkanut laulaa kiitosta ja ylistystä kaikkivaltiaalle Luojalle ja Lunastajalle, joka on meidät synneistämme pessyt, sekä päästänyt meidät pyhäin perinnön osallisuuteen valtakunnassansa.
Meillä kristityillä ei ole varaa katsoa oikealle eikä vasemmalle, sillä joka puolella on vaara tarjona. Eikä myöskään ole aikaa toistemme vioista ja virheistä ruveta selkoa tekemään ja sitten niiden mukaan veljiä tai sisaria tuomitsemaan, vaan me annamme kaikessa kunnian Jumalalle. Jokaisella elävätuntoisella Jumalan lapsella onkin tarpeeksi omissa synneissään, ettei hän kerkiäkään toisia sormella osoittamaan, vaan pitää suurena armona sen, että saa kuulua niin kalliin ja korkea-arvoisen valtakunnan jäseneksi, missä Jumala on kuninkaana ja Hera Jeesus veljenämme. Tämän valtakunnan asukkaista on jo osa taivaassa, ja me, jotka vielä täällä alhaalla olemme, odotamme kaivaten sitä päivää, jolloin saamme astua sen sillattoman virran yli iankaikkisia riemujuhlia viettämään kaikkien maasta ostettujen kanssa. Jumala, rakas Isä, pitäköön meitä lujina uskossa loppuun asti, ettei sielun vihollinen saisi eksyttää mihinkään tämän maailman oppeihin! Sillä jos milloin niitä on ollut paljon, niin tällä ajalla. Monet heränneet sieluraukat harhailevat, kuin tienristeyksissä, löytämättä sielulleen lepoa ja rauhaa. Rakas Isä, auta kaikkia heränneitä ja taivaaseen pyrkiviä sieluja omaan valtakuntaasi sisälle! Sillä täällä Jumalan valtakunnassa, Siionin vuorella, ainoastaan on syntein päästö. Ja Jeesuksen verestä vuotaa se terveeksi tekevä lääke, joka parantaa kaikki sielun haavat. Siinä taivaasta lahjoitetaan Pyhä Henki meidän sydämiimme. Tämä taas opettaa meidät jumalattoman menon hylkäämään ja tässä ajassa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään. On kallista ja turvallista tietää, että meillä siirtolaisillakin, jotka raamattuin jälkeen uskomme, on yksi kotitalo, jota vihollinen ei voi ryöstää. Sinne pääsemme vasta sitten, kun Jumala suuressa rakkaudessaan näkee hyväksi meidät pois kutsua taivaan kirkkauteen.
Aili Liukkonen
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1941