Päivämies 12.1.1961
Elävän Jumalan läsnäoloa saatiin kokea
”Ole toivossa iloinen. Ole toivossa lohdutettu”
Loppiaispäivät Haapajärvellä 5 – 8.1.1961
Talvisena, pimeänä, torstai-iltana seisoo peltoaukeitten takana, Kalajoen törmällä täysin valaistuna Kalajokilaakson maamieskoulu, kutsuen suojiinsa kiusatuita ja monissa taisteluissa väsyneitä taivaan matkalaisia. Jumalan hukkumattoman sanan nälkä, halu tavata toisia taivaan tiellä kilvoittelevia nuoria oli pannut lähtemään hyvinkin pitkien matkojen takaa.
Kaukaisimmat osanottajat olivat Helsingistä, Lappeenrannasta, Porista, Sodankylästä, Pelkosenniemeltä, Rovaniemeltä ja Kuusamosta. Viimeisinä tulleita olivat vastaanottamassa Siionin laulut, jotka kajahtivat kirkkaina koulun juhlasalista ja aulasta. Tervehdimme toinen toisiamme Jumalan terveellä ja toivotimme Jumalan siunausta alkaneelle vuodelle.
Jumala antoi täyttyä tällä tavalla niiden paikkakunnan kristittyjen toiveet, jotka aikoinaan olivat olleet suunnittelemassa juuri tälle paikalle Haapajärven kristillistä kansanopistoa.
Haapajärven nuoret kristityt olivat tehneet aloitteen loppiaispäivien järjestämiseksi, Haapajärven Rauhanyhdistyksen johtokunnalle noin vuosi sitten. Asia sai vanhempien taholta lämpimän vastaanoton, ja kun loppiaisena 1960 pienissä puitteissa pidettyjen loppiaispäivien jälkeen, saatiin lupaus maamieskoulun saamisesta kokouspaikaksi, päätettiin järjestää seuraavana vuonna koko maata käsittävät loppiaispäivät
Jumalan armolliseen hoitoon luottaen ryhdyttiin toimeen. Ylitornion talvipäivien ja Reisjärven rippikoululeirin tuottamasta siunauksesta olivat päässeet osallisiksi monet haapajärveläisetkin.
Näiden päivien järjestämisellä he tahtoivat lisätä niitä tilaisuuksia, joihin nuoret yhdessä vanhempien kanssa saisivat kokoontua virkistymään Jumalan Sanan kuulossa, ja keskustelemaan tiestä ja matkasta.
Haapajärveläiset olivat asettaneet päiville suuria toiveita. He eivät pettyneet, kun he näkivät tyytyväisyydestä loistavat nuorten kasvot, ja itsekin herkistynein mielin pääsivät osallisiksi evankeliumin virvoittavasta sanomasta. Veli Heikki Saari luonnehti tunnelmiaan päätösseuroissa: "En ole mikään tunnekristitty, mutta kyllä minä Siionin ilman, terveen, puhtaan, rakkauden ilman tunnen. Siellä minunkin sieluni viihtyy.
Päiville oli ilmoittautunut n. 150 henkeä, jotka saapuivat miltei kaikki. Majoituspaikkana oli Kalajokilaakson Maamieskoulu. Koulun ruokasalissa saivat leiriläiset nauttia erinomaista ruokaa, jota koulun emännän, sisar Sylvi Kiviniemen johdolla valmistettiin. Maamieskoulun juhlasaliin kokoonnuttiin useita kertoja päivien aikana. Haapajärven kirkossa pidettiin suurin osa tilaisuuksista. Lisäksi oltiin pari kertaa Haapajärven Rauhanyhdistyksellä.
Avajaiset
Avajaisseurat pidettiin torstai-iltana Maamieskoulun juhlasalissa.
Haapajärven Rauhanyhdistyksen puolesta veli Arvi Hintsala lausui loppiaispäiville kokoontuneet nuoret ja vanhat tervetulleiksi.
"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, uskollisuus versoo maasta."(Ps.85.)
Rakennusmestari Eino Vaherjoki toi päiville SRK.n tervehdyksen. Tekstinä hänellä oli Efesolaiskirjeen 3: l4—.
»Olemme kokemassa Jumalan suurta armoa ja rakkautta. Muistan, kun viime vuonna kokoonnuimme tänne valmistelemaan näitä loppiaispäiviä. On suurta Jumalan armoa, että tämä toivomuksemme on toteutunut. Kristus on lupauksensa mukaan täällä meidän keskellämme. Minulla on suuri ilo tuoda teille, veljet ja sisaret SRK:n puolesta Jumalan siunauksen toivotus. Me näemme hyvin kalliiksi sen, että nuoria Suomessa näin ymmärretään ja rakastetaan. Nuoret ovat toivon kansaa. He ovat kristillisyyden toivo. Jumala antakoon siunauksensa, kokoontumisellemme.
Seminaarilaisten tervehdyksen toi Raahen seminaarissa opiskeleva Voitto Savela. Päiville saapuneiden ylioppilaiden ja Lestadiolaisten ylioppilaskodin tervehdyksen esitti teol. yliopp. Samuli Pentikäinen. Hän toi myös terveisiä vaikeata sairautta kärsivältä veljeltä, saarnaaja Onni Elomaalta.
Loppiaispäivä
Jumalanpalveluksessa saarnasi kirkkoherra Sulo Isokoski, päivän evankeliumitekstistä, (Joh. 8: 12) Kirkko oli miltei viimeistä sijaa myöten täynnä. Suuri joukko pitäjäläisiä ja ulkopaikkakuntalaisia oli saapunut sanan kuuloon.
Päiväseurat pidettiin myös kirkossa. Niissä puhuivat veljet Erkki Vaaramo, Heikki Saari ja Sulo Isokoski.
Kirkkoherra Vaaramolla oli tekstinsä. Apt. 8: 26–40. Jeesus opetti rukoilemaan: "Tulkoon Sinun valtakuntasi.” Katekismuksemme sanoo: ”Jumalan valtakunta tulee itsestään, mutta me rukoilemme, että se tulisi meidänkin tykömme." Henki lähetti Filippuksen, jota oli evankeliumin sanalla lapseksi ja lapsena hoidettu. Ja Filippus julisti miehelle, joka ei lukemaansa ymmärtänyt, evankeliumia Jeesuksesta, iloista sanomaa Kristuksesta, sanomaa syntien anteeksiantamuksesta. — Ja mies uskoi ja lähti iloiten jatkamaan matkaansa.
Näin tapahtuu vielä tänäkin päivänä meidän kohdallemme, kun Jumala Henkensä kautta meille salaisuuksiaan kirkastaa. "Joka ei käänny ja, tule lapsen kaltaiseksi…" Joka ei tyhjänä ja ymmärtämättömänä jää lapsen tavoin evankeliumin sanan alle, se ei pääse sisään Jumalan valtakuntaan.
Mutta näin on myös lapseksi päässeen laita, hänkin on vailla ymmärrystä ilman evankeliumia.
Tänä päivänä julistetaan syntiensä kanssa kamppailevalle Jumalan armoa ja anteeksiantamusta Pyhän Hengen kautta.
Sinäkin saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Vielä vanhoilla päivilläsi muistat, että Jumala löysi sinut loppiaispäivänä 1961 Haapajärven kirkossa."
Heikki Saari puhui 2. Tim. 3: 12 — johdolla. Te nuoretkin saatte kantaa lestadiolaisen nimeä. Maailma ei tunne omakseen sitä, joka elää jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa. Haluaisin sanoa erikoisesti teille nuoret: "Muistakaa oppia Raamattua." Emme elä vain virkatehtäviämme varten. Elämämme on kuin kämmenen leveys ja kuin ei mitään. Minä olen lukenut Raamattua lapsuudestani saakka. En sano tätä kerskaten, sillä kotini oli niin köyhä, ettei siellä muuta kirjaa ollut.
Raamatun lukemisesta on ollut elämälleni suuri siunaus. Uskottomanakin ollessa säilyi kunnioitus Jumalan sanaa kohtaan. Lukekaa Raamattua ja rukoilkaa oikeaa valoa.
Raamattu on sellainen kirja, että kun sitä lukee, ihmisestä tulee pieni ja Jumalasta suuri. Jumala kirkastaa meille lukemaamme sanaa, kun joudumme uskostamme vastaamaan. Jumalan lasten seuroissa kuuntelemme paljon kiinnostuneemmin sellaisia paikkoja, jotka ovat jääneet meille epäselviksi lukiessamme. Mitä enemmän Raamattua lukee, sitä rakkaammaksi ja arvokkaammaksi se tulee.
Nuhteet ja opetukset eivät sido, vaan vapauttavat. Raamatun verinen evankeliumi kuuluu kaikille.
Kirkkoherra Sulo Isokosken saarnan tekstinä oli Room. 10: 9-10). Paavali kirjoittaa: Sydämen uskolla me vanhurskaiksi tulemme." Kun me lapsen lailla, sydämen uskolla otamme vastaan evankeliumin lahjan, me saamme vanhurskauden, ilon ja rauhan Pyhässä Hengessä. — Sydämen usko ja suun tunnustus, molemmat tarvitaan. Jos teistä nuoret tuntuu, että usko on kovin heikkoa, tulkaa Jumalan valtakunnasta kysymään: "Lähtisinkö näin heikkona maailmaan?"
Teitä puetaan varmasti Jeesuksen vanhurskauden vaatteella. Herra Jeesus, Pyhän Hengen kautta, elävänä Vapahtajana on meidän kanssamme, kun tahdomme Hänen askelekissaan kulkea. Jeesuksen veren korjaajat korjataan kerran kunniaan.
Loppiaisena oli kirkkoilta, jossa aluksi lauloi Ahon perhekuoro Reisjärveltä. Pastori Onni Majava ja rakennusmestari Eino Vaherjoki puhuivat. Kirkko oli melkein täynnä. Pastori Majava lausui puheessaan:
Apostoli Paavali puhuu siitä virasta, johon hän oli tullut erotetuksi parannuksen armon saatua. Hän on saanut laupeuden osakseen, syntien anteeksiantamisen Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan lasten osaksi on tämä sama laupeus tullut. On alkanut uusi elämä, Herran Jeesuksen seuraajan tie.
Mutta se on julkinen tie. Jumalan evankeliumi ei ole peitossa. Peite on kadotuksen lapsen. — Jumalan lapsen tie ei ole helppo. 5e on aina ollut kaita tie. Mutta kuitenkin, "Me olemme ahdingossa, mutta emme umpikujassa".
Kristuksen evankeliumi on voima, joka kantaa perille. Meillä on puolustaja, Pyhä Henki. Meillä on Jumalan seurakunta, ja rikas, hyvä Isä Siionissa. Rohkaise siis sydämesi lujasti uskomaan syntisi anteeksi.
Ehtoolliskirkko
Lauantaipäivän kohokohdaksi muodostui ehtoolliskirkko, jossa köyhät, vanhat ja nuoret Jumalan lapset polvistuivat Herran pöytään, nauttimaan Kristuksen ruumista ja verta. Oli rohkaisevaa nähdä suuri nuorten joukko anteeksi pyytämässä ja anteeksi antamassa. Rippisaarnan piti pastori Onni Majava, tekstinään 2. Aik. 14: 11.
Aluksi Eino Kimpimäki lausui puheessaan mm: Elävän uskon hedelmä on rakkaus, rakkaus synnyttäjään ja ennen syntyneisiin, jumalan seurakuntaan. Olen omakohtaisesti viime aikoina saanut tuta Jumalan lasten rakkautta. Ei ole ollut helppoa matkanteko, monesti on tuntunut, että kaikki on lopussa. Mutta kuitenkin Jumala koettelee vain sitä varten, että uskon kulta kirkastuisi. Hän rakastaa meitä. Siinä on Jumalan rakkauden suurin lahja, että saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ehtoollisjumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin Rauhanyhdistykselle, jossa puhuivat saarnaaja Hannes Kamula (Matt. 24: 37) ja Eino Vaherjoki (Hebr. 13: loppujakeet).
Sunnuntaipäivä
Jumalanpalveluksessa piti aamusaarnan maanviljelijä Arvi Hintsala, tekstinä Hebr. 11: 24—26. Päiväsaarnan piti kirkkoherra Kauko Mäntylä. Puheessaan (Joh. 7: 14–18) hän lausui: Jeesus saarnasi niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjaoppineet. Juutalaiset ihmettelivät, mutta eivät saaneet oikeaa vastausta. Sen antaa Raamattu. Jumalan pyhää Sanaa voi selvittää vain Jumalan Pyhä Henki, totuuden ja viisauden henki. Jumalan Henki ei asu painetun Raamatun välissä, ei leijaile ilmassa, se asuu ihmisen sydämessä: "Ette te puhu, vaan minun Isäni Henki, joka teissä asuu", sanoo Jeesus. Oikein voi saarnata vain se, jolla on Jumalan Pyhä Henki.
Tänä aikana, jolloin loppu on lähellä, jolloin monenlaiset sekavat opit ja käsitykset hämmentävät ihmisiä, eikä ole tärkeätä saarnata tuo totuus, että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus". Ja parannus on sellaista, että, ihminen sydämellään käsittää syntiensä anteeksiantamuksen, jota julistetaan Herran seurakunnasta. Tältä paikalta toivoisin, että jokainen saisi kuulla Taivaallisen Isän äänen, joka sanoo: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut". Ole turvallisella mielellä. Kun kotiranta näkyy silmiemme edessä, tahdomme tehdä niitä lupauksia, että teemme matkaa tämän
evankeliumin osallisuudessa.
Päättäjäiset
Erolaulujen kaikuessa kokoontui seuraväki päättäjäisseuroihin Maamieskoululle. Saarnaajat Arvi Hintsala ja Hannes Kamula puhuivat. Arvi Hintsala puhui ensin 1. Joh: 1: 3. johdolla:
Kun me uskon kautta olemme yhteydessä seurakunnan Herraan, me olemme yhteydessä toinen toiseemme. Olemme Jumalan perhe.
Kuinka läheisiä ja rakkaita ovatkaan toisilleen Jumalan lapset, vaikka ei ole mitään verisiteitä. Vanhukset iloitsevat nuorista, jotka heidän lähdettyään jäävät vartiopaikalle vaalimaan elävää tulta. – Apostolit iloitsivat siitä, että saivat todistaa sitä, mikä on totta. Eikö täältäkin nuoret ole turvallista lähteä, kun Jumalan sanan alla valkenee, että oikein on uskottu, että ollaan elämän tiellä. Vaikeuksia on ollut, mutta tähän asti on Herra meitä auttanut. "Herra Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Vaikka emme enää saisi täällä toisiamme tervehdellä, niin tapaamme siellä, missä Herra Jeesus on aurinkona. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sunnuntaipäivän seuroissa puhuivat vielä veljet Hannes Kamula, Raimo Savikko ja Heikki Saari. Nuoret hajaantuivat ja lähtivät koteihinsa. Maamieskoulun aulaan jäi kaikumaan kristittyjen erolaulu:
"O ystäväni rakkaat,
Ain vaeltakaa niin,
Ett päätettyä matkan,
Taivaaseen tultaisiin."