Loppiaispäivät Haapajärvellä 5 - 8.1.1961

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Loppiaispäivät Haapajärvellä 5 - 8.1.1961

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Loka 2009, 22:39

Päivämies 12.1.1961

Elävän Jumalan läsnäoloa saatiin kokea
”Ole toivossa iloinen. Ole toivossa lohdutettu”
Loppiaispäivät Haapajärvellä 5 – 8.1.1961


Talvisena, pimeänä, torstai-iltana seisoo peltoaukeitten takana, Kalajoen törmällä täysin valaistuna Kalajokilaakson maamieskoulu, kutsuen suojiinsa kiusatuita ja monissa taisteluissa väsyneitä taivaan matkalaisia. Jumalan hukkumattoman sanan nälkä, halu tavata toisia taivaan tiellä kilvoittelevia nuoria oli pannut lähtemään hyvinkin pitkien matkojen takaa.

Kaukaisimmat osanottajat olivat Helsingistä, Lappeenrannasta, Porista, Sodankylästä, Pelkosenniemeltä, Rovaniemeltä ja Kuusamosta. Viimeisinä tulleita olivat vastaanottamassa Siionin laulut, jotka kajahtivat kirkkaina koulun juhlasalista ja aulasta. Tervehdimme toinen toisiamme Jumalan terveellä ja toivotimme Jumalan siunausta alkaneelle vuodelle.

Jumala antoi täyttyä tällä tavalla niiden paikkakunnan kristittyjen toiveet, jotka aikoinaan olivat olleet suunnittelemassa juuri tälle paikalle Haapajärven kristillistä kansanopistoa.


Haapajärven nuoret kristityt olivat tehneet aloitteen loppiaispäivien järjestämiseksi, Haapajärven Rauhanyhdistyksen johtokunnalle noin vuosi sitten. Asia sai vanhempien taholta lämpimän vastaanoton, ja kun loppiaisena 1960 pienissä puitteissa pidettyjen loppiaispäivien jälkeen, saatiin lupaus maamieskoulun saamisesta kokouspaikaksi, päätettiin järjestää seuraavana vuonna koko maata käsittävät loppiaispäivät
Jumalan armolliseen hoitoon luottaen ryhdyttiin toimeen. Ylitornion talvipäivien ja Reisjärven rippikoululeirin tuottamasta siunauksesta olivat päässeet osallisiksi monet haapajärveläisetkin.

Näiden päivien järjestämisellä he tahtoivat lisätä niitä tilaisuuksia, joihin nuoret yhdessä vanhempien kanssa saisivat kokoontua virkistymään Jumalan Sanan kuulossa, ja keskustelemaan tiestä ja matkasta.

Haapajärveläiset olivat asettaneet päiville suuria toiveita. He eivät pettyneet, kun he näkivät tyytyväisyydestä loistavat nuorten kasvot, ja itsekin herkistynein mielin pääsivät osallisiksi evankeliumin virvoittavasta sanomasta. Veli Heikki Saari luonnehti tunnelmiaan päätösseuroissa: "En ole mikään tunnekristitty, mutta kyllä minä Siionin ilman, terveen, puhtaan, rakkauden ilman tunnen. Siellä minunkin sieluni viihtyy.

Päiville oli ilmoittautunut n. 150 henkeä, jotka saapuivat miltei kaikki. Majoituspaikkana oli Kalajokilaakson Maamieskoulu. Koulun ruokasalissa saivat leiriläiset nauttia erinomaista ruokaa, jota koulun emännän, sisar Sylvi Kiviniemen johdolla valmistettiin. Maamieskoulun juhlasaliin kokoonnuttiin useita kertoja päivien aikana. Haapajärven kirkossa pidettiin suurin osa tilaisuuksista. Lisäksi oltiin pari kertaa Haapajärven Rauhanyhdistyksellä.

Avajaiset

Avajaisseurat pidettiin torstai-iltana Maamieskoulun juhlasalissa.

Haapajärven Rauhanyhdistyksen puolesta veli Arvi Hintsala lausui loppiaispäiville kokoontuneet nuoret ja vanhat tervetulleiksi.
"Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, uskollisuus versoo maasta."(Ps.85.)
Rakennusmestari Eino Vaherjoki toi päiville SRK.n tervehdyksen. Tekstinä hänellä oli Efesolaiskirjeen 3: l4—.
»Olemme kokemassa Jumalan suurta armoa ja rakkautta. Muistan, kun viime vuonna kokoonnuimme tänne valmistelemaan näitä loppiaispäiviä. On suurta Jumalan armoa, että tämä toivomuksemme on toteutunut. Kristus on lupauksensa mukaan täällä meidän keskellämme. Minulla on suuri ilo tuoda teille, veljet ja sisaret SRK:n puolesta Jumalan siunauksen toivotus. Me näemme hyvin kalliiksi sen, että nuoria Suomessa näin ymmärretään ja rakastetaan. Nuoret ovat toivon kansaa. He ovat kristillisyyden toivo. Jumala antakoon siunauksensa, kokoontumisellemme.
Seminaarilaisten tervehdyksen toi Raahen seminaarissa opiskeleva Voitto Savela. Päiville saapuneiden ylioppilaiden ja Lestadiolaisten ylioppilaskodin tervehdyksen esitti teol. yliopp. Samuli Pentikäinen. Hän toi myös terveisiä vaikeata sairautta kärsivältä veljeltä, saarnaaja Onni Elomaalta.

Loppiaispäivä

Jumalanpalveluksessa saarnasi kirkkoherra Sulo Isokoski, päivän evankeliumitekstistä, (Joh. 8: 12) Kirkko oli miltei viimeistä sijaa myöten täynnä. Suuri joukko pitäjäläisiä ja ulkopaikkakuntalaisia oli saapunut sanan kuuloon.

Päiväseurat pidettiin myös kirkossa. Niissä puhuivat veljet Erkki Vaaramo, Heikki Saari ja Sulo Isokoski.
Kirkkoherra Vaaramolla oli tekstinsä. Apt. 8: 26–40. Jeesus opetti rukoilemaan: "Tulkoon Sinun valtakuntasi.” Katekismuksemme sanoo: ”Jumalan valtakunta tulee itsestään, mutta me rukoilemme, että se tulisi meidänkin tykömme." Henki lähetti Filippuksen, jota oli evankeliumin sanalla lapseksi ja lapsena hoidettu. Ja Filippus julisti miehelle, joka ei lukemaansa ymmärtänyt, evankeliumia Jeesuksesta, iloista sanomaa Kristuksesta, sanomaa syntien anteeksiantamuksesta. — Ja mies uskoi ja lähti iloiten jatkamaan matkaansa.

Näin tapahtuu vielä tänäkin päivänä meidän kohdallemme, kun Jumala Henkensä kautta meille salaisuuksiaan kirkastaa. "Joka ei käänny ja, tule lapsen kaltaiseksi…" Joka ei tyhjänä ja ymmärtämättömänä jää lapsen tavoin evankeliumin sanan alle, se ei pääse sisään Jumalan valtakuntaan.
Mutta näin on myös lapseksi päässeen laita, hänkin on vailla ymmärrystä ilman evankeliumia.

Tänä päivänä julistetaan syntiensä kanssa kamppailevalle Jumalan armoa ja anteeksiantamusta Pyhän Hengen kautta.
Sinäkin saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Vielä vanhoilla päivilläsi muistat, että Jumala löysi sinut loppiaispäivänä 1961 Haapajärven kirkossa."

Heikki Saari puhui 2. Tim. 3: 12 — johdolla. Te nuoretkin saatte kantaa lestadiolaisen nimeä. Maailma ei tunne omakseen sitä, joka elää jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa. Haluaisin sanoa erikoisesti teille nuoret: "Muistakaa oppia Raamattua." Emme elä vain virkatehtäviämme varten. Elämämme on kuin kämmenen leveys ja kuin ei mitään. Minä olen lukenut Raamattua lapsuudestani saakka. En sano tätä kerskaten, sillä kotini oli niin köyhä, ettei siellä muuta kirjaa ollut.

Raamatun lukemisesta on ollut elämälleni suuri siunaus. Uskottomanakin ollessa säilyi kunnioitus Jumalan sanaa kohtaan. Lukekaa Raamattua ja rukoilkaa oikeaa valoa.

Raamattu on sellainen kirja, että kun sitä lukee, ihmisestä tulee pieni ja Jumalasta suuri. Jumala kirkastaa meille lukemaamme sanaa, kun joudumme uskostamme vastaamaan. Jumalan lasten seuroissa kuuntelemme paljon kiinnostuneemmin sellaisia paikkoja, jotka ovat jääneet meille epäselviksi lukiessamme. Mitä enemmän Raamattua lukee, sitä rakkaammaksi ja arvokkaammaksi se tulee.

Nuhteet ja opetukset eivät sido, vaan vapauttavat. Raamatun verinen evankeliumi kuuluu kaikille.

Kirkkoherra Sulo Isokosken saarnan tekstinä oli Room. 10: 9-10). Paavali kirjoittaa: Sydämen uskolla me vanhurskaiksi tulemme." Kun me lapsen lailla, sydämen uskolla otamme vastaan evankeliumin lahjan, me saamme vanhurskauden, ilon ja rauhan Pyhässä Hengessä. — Sydämen usko ja suun tunnustus, molemmat tarvitaan. Jos teistä nuoret tuntuu, että usko on kovin heikkoa, tulkaa Jumalan valtakunnasta kysymään: "Lähtisinkö näin heikkona maailmaan?"
Teitä puetaan varmasti Jeesuksen vanhurskauden vaatteella. Herra Jeesus, Pyhän Hengen kautta, elävänä Vapahtajana on meidän kanssamme, kun tahdomme Hänen askelekissaan kulkea. Jeesuksen veren korjaajat korjataan kerran kunniaan.

Loppiaisena oli kirkkoilta, jossa aluksi lauloi Ahon perhekuoro Reisjärveltä. Pastori Onni Majava ja rakennusmestari Eino Vaherjoki puhuivat. Kirkko oli melkein täynnä. Pastori Majava lausui puheessaan:

Apostoli Paavali puhuu siitä virasta, johon hän oli tullut erotetuksi parannuksen armon saatua. Hän on saanut laupeuden osakseen, syntien anteeksiantamisen Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan lasten osaksi on tämä sama laupeus tullut. On alkanut uusi elämä, Herran Jeesuksen seuraajan tie.

Mutta se on julkinen tie. Jumalan evankeliumi ei ole peitossa. Peite on kadotuksen lapsen. — Jumalan lapsen tie ei ole helppo. 5e on aina ollut kaita tie. Mutta kuitenkin, "Me olemme ahdingossa, mutta emme umpikujassa".

Kristuksen evankeliumi on voima, joka kantaa perille. Meillä on puolustaja, Pyhä Henki. Meillä on Jumalan seurakunta, ja rikas, hyvä Isä Siionissa. Rohkaise siis sydämesi lujasti uskomaan syntisi anteeksi.


Ehtoolliskirkko

Lauantaipäivän kohokohdaksi muodostui ehtoolliskirkko, jossa köyhät, vanhat ja nuoret Jumalan lapset polvistuivat Herran pöytään, nauttimaan Kristuksen ruumista ja verta. Oli rohkaisevaa nähdä suuri nuorten joukko anteeksi pyytämässä ja anteeksi antamassa. Rippisaarnan piti pastori Onni Majava, tekstinään 2. Aik. 14: 11.
Aluksi Eino Kimpimäki lausui puheessaan mm: Elävän uskon hedelmä on rakkaus, rakkaus synnyttäjään ja ennen syntyneisiin, jumalan seurakuntaan. Olen omakohtaisesti viime aikoina saanut tuta Jumalan lasten rakkautta. Ei ole ollut helppoa matkanteko, monesti on tuntunut, että kaikki on lopussa. Mutta kuitenkin Jumala koettelee vain sitä varten, että uskon kulta kirkastuisi. Hän rakastaa meitä. Siinä on Jumalan rakkauden suurin lahja, että saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ehtoollisjumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin Rauhanyhdistykselle, jossa puhuivat saarnaaja Hannes Kamula (Matt. 24: 37) ja Eino Vaherjoki (Hebr. 13: loppujakeet).

Sunnuntaipäivä

Jumalanpalveluksessa piti aamusaarnan maanviljelijä Arvi Hintsala, tekstinä Hebr. 11: 24—26. Päiväsaarnan piti kirkkoherra Kauko Mäntylä. Puheessaan (Joh. 7: 14–18) hän lausui: Jeesus saarnasi niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjaoppineet. Juutalaiset ihmettelivät, mutta eivät saaneet oikeaa vastausta. Sen antaa Raamattu. Jumalan pyhää Sanaa voi selvittää vain Jumalan Pyhä Henki, totuuden ja viisauden henki. Jumalan Henki ei asu painetun Raamatun välissä, ei leijaile ilmassa, se asuu ihmisen sydämessä: "Ette te puhu, vaan minun Isäni Henki, joka teissä asuu", sanoo Jeesus. Oikein voi saarnata vain se, jolla on Jumalan Pyhä Henki.

Tänä aikana, jolloin loppu on lähellä, jolloin monenlaiset sekavat opit ja käsitykset hämmentävät ihmisiä, eikä ole tärkeätä saarnata tuo totuus, että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus". Ja parannus on sellaista, että, ihminen sydämellään käsittää syntiensä anteeksiantamuksen, jota julistetaan Herran seurakunnasta. Tältä paikalta toivoisin, että jokainen saisi kuulla Taivaallisen Isän äänen, joka sanoo: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut". Ole turvallisella mielellä. Kun kotiranta näkyy silmiemme edessä, tahdomme tehdä niitä lupauksia, että teemme matkaa tämän
evankeliumin osallisuudessa.

Päättäjäiset

Erolaulujen kaikuessa kokoontui seuraväki päättäjäisseuroihin Maamieskoululle. Saarnaajat Arvi Hintsala ja Hannes Kamula puhuivat. Arvi Hintsala puhui ensin 1. Joh: 1: 3. johdolla:
Kun me uskon kautta olemme yhteydessä seurakunnan Herraan, me olemme yhteydessä toinen toiseemme. Olemme Jumalan perhe.

Kuinka läheisiä ja rakkaita ovatkaan toisilleen Jumalan lapset, vaikka ei ole mitään verisiteitä. Vanhukset iloitsevat nuorista, jotka heidän lähdettyään jäävät vartiopaikalle vaalimaan elävää tulta. – Apostolit iloitsivat siitä, että saivat todistaa sitä, mikä on totta. Eikö täältäkin nuoret ole turvallista lähteä, kun Jumalan sanan alla valkenee, että oikein on uskottu, että ollaan elämän tiellä. Vaikeuksia on ollut, mutta tähän asti on Herra meitä auttanut. "Herra Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Vaikka emme enää saisi täällä toisiamme tervehdellä, niin tapaamme siellä, missä Herra Jeesus on aurinkona. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sunnuntaipäivän seuroissa puhuivat vielä veljet Hannes Kamula, Raimo Savikko ja Heikki Saari. Nuoret hajaantuivat ja lähtivät koteihinsa. Maamieskoulun aulaan jäi kaikumaan kristittyjen erolaulu:
"O ystäväni rakkaat,
Ain vaeltakaa niin,
Ett päätettyä matkan,
Taivaaseen tultaisiin."
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Loka 2009, 15:14

Terveisiä Haapajärven loppiaispäiviltä


Rakkaat sisaret ja veljet kaikkialla Siionissa. Tuli halu tervehtiä teitä täältä loppiaispäivien vaiheilta. Sanoisin samalla tavalla, kuin Pietari kirkastuksen vuorelta: "Herra meidän on hyvä täällä olla". Tiedän, että te monet äidit ja isät olette epäröiden kyselleet: Mitä tämä on, kun ilmoituksessa oli nimi, "Nuorten loppiaispäivät". Pelkonne on ollut turhaa. Täällä on levännyt ja puhunut Herran Henki. Jumalan sanan ruoka, jota veljet ovat tarjoilleet, on ollut lämmintä ja hienoksi murennettua, kuten sekin leipä, jota Jeesus tarjosi Emmauksen tien kulkijoille, että voimme Emmauksen tien matkalaisten kanssa sanoa. Se sai meidän sydämemme palamaan. Eikä tämä ole ollut yksin nuorten juhlaa, vaan nuoret ja vanhat ovat yhdessä saaneet kuunnella Herran Sanaa.

Oi kuinka oli liikuttavaa katsella ehtoollisjumalanpalveluksen aikana, kuinka nuoret tytöt ja pojat olivat kaulatusten vanhempien kanssa siunaten toisiaan syntien anteeksi antamuksella ja nauttien Jeesuksen ruumiin ja veren pyhän sakramentin uskonsa vahvistukseksi.

Sain alla myös mukana keskustelutilaisuudessa, missä oli aiheena, "Kuinka nuori voi pitää tiensä puhtaana". Keskustelu oli mielenkiintoista ja rakentavaa, kulkien etupäässä nuorten seurustelussa ja aviopuolison valinnassa. Oltiin yksimielisiä siitä, että nuorten täytyy saada vapaasti seurustella, ja saada vapaasti tuoda tovereitaan kotiinsa vieraaksi. Sillä onhan Jumala sanonut jo luomisen yhteydessä. "Ihmisen ei ole hyvä yksin olla, minä tee hänelle avun, joka sopii hänelle". Meidän vanhempienkin tulee ymmärtää nuoria tässä asiassa, että emme estä heitä seurustelemasta, kun se tapahtuu vapaasti, siveästi, ja puhtaasti vanhempien silmien edessä. Ei yöllä, eikä pimeässä salaa. On olemassa vaara, jos me vanhat estämme nuorten vapaan seurustelun, tekevät he sen kuitenkin salaa, koska se on luonnon laki. Ja kun se tapahtuu salaa, tulee siihen helposti sitä, mikä turmelee sielun ja ruumiin puhtauden.

Nuoria varoitettiin myös kaikesta kevyestä rakkausseikkailusta. Se ei sovi kristitylle, ja siinä kuluttaa sitä tunne-elämän voimavarastoa, jota tarvittaisiin avioliiton arkeen tultaessa. Uskottoman kanssa avioliittoon menosta myös keskusteltiin. Siinä todettiin, että Raamattu ei anna siihen lupaa. Kerrottiin useita esimerkkejä siitä, kun on ottanut uskottoman aviopuolison, on siitä jo tässä ajassa saanut paljon kärsiä. Tämä synti oli perussyynä ensimmäisen maailman tuhoon vedenpaisumuksen aikana.

Puheiden välillä kaikuivat ihanat Siionin matkalaulut, jonkun nuorista aina harmoonilla säestäessä.

Oli todella taivaallisen juhlan tunnelma. Omantunnon taakkoja upotettiin armonvirtaan, ja näin uusin voimin taas saatiin lähteä kukin taholleen kutsumustaan suorittamaan. Eipäs unohdettu vanhaa osuuttammekaan, vaan uutterat
"martat" tarjosivat kerta, kerran perästä erittäin maukasta ja monipuolista ruokaa.
Sydämelliset kiitokset Teille kaikista palveluksistanne. Rakas Isä kaiken teille palkitkoon.

Olga Saari
Päivämies 12.1.1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Loka 2009, 07:40

Vanhuksia ja sairaita tapaamassa

Kolme henkilöautolista nuoria lähti tervehtimään Haaganperän vanhuksia. Ensin saavuimme metsän keskellä olevaan "Yrityksen" taloon. Siellä oli kotosalla mummo lasten kanssa. Siionin matkalauluja laulettaessa tunsi varmaankin jokainen, niin nuori kuin vanhakin, että taivaassa on paras kotimme, "täällä kun on ilma kylmä, joka rintan jäähdyttää." Ikävä täyttää kristityn mielen.
Seuraavassa paikassa kyynelsilmin vanha isäntä toivottikin: "Tulkaa toistekin matkalauluja laulamaan!„ Viimeisessä käyntipaikassa oli kolme vanhusta, jotka elämän iltaa viettäessään, näyttivät hakeutuvan toistensa seuraan. Näimme, ettei vanhuuskaan uskovaiselle ihmiselle ole lohdutonta.

Toinen ryhmä loppiaispäivien osanottajista kävi tervehdyskäynnillä kunnansairaalassa. Sielläkin laulettiin Siionin lauluja. Saarnaaja Heikki Saari piti puheen, ja kävi sen jälkeen keskustelemassa moniaiden kanssa.
Kolmas ryhmä suuntasi kulkunsa Haapajärven kunnalliskotiin. Oli mieltä liikuttavaa keskustella vanhusten kanssa vanhainkodin puolella. Hyvin monet heistä olivat uskoneet omalle kohdalleen syntien anteeksiantamuksen ihanan evankeliumin. He olivat tyytyväisiä kristittyjä, odottaen turvallisin mielin kotiin pääsyä. Vaherjoki piti vanhainkodin puolella puheen. Sairaspuolella hän kävi vuode vuoteelta puhuttelemassa sairaita, taudin runtelemia vanhuksia muutamien nuorten seurassa. Liikuttavalta tuntui, kun näki eräänkin liikuntakyvyttömän sisaren tyytyväisenä elämäänsä, lepäävän vuoteessaan nurkumatta. Hänen vuoteensa ääressä saimme kouriintuntuvasti kokea, kuinka paljosta meidän on kiittäminen Taivaallista Isää.

Näiden käyntien lisäksi käytiin tervehtimässä muutamia yksinäisiä kristittyjä. He antoivat ymmärtää, että olivat saaneet luoksensa Taivaan vieraita. Mieleemme tuli Jaakobin kirjeen kohta oikeasta ja tahrattomasta jumalanpalveluksesta. Tunsimme itsemme syntisiksi tämän Raamatunkohdan edessä, kun saimme kokea, kuinka suurta iloa yksikin laulu tuotti yksinäiselle kristitylle, joka ei enää kyennyt lähtemään Jumalan sanan kuuloon yhdessä toisten uskovaisten kanssa.

Päivämies tammikuu 12 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Marras 2009, 18:42

Keskustelua uskon ja elämän kysymyksistä


Lauantai-iltapäivällä ennen ehtoolliskirkkoa oli varattu keskustelutilaisuuksille. Leiriläiset jaettiin kolmeen osaan. Suurin niistä oli keskusteluryhmä, jonka aiheena oli ”Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana." Siinä oli lähes sata osanottajaa. Toisen ryhmän käsiteltävänä oli kaksi läheistä kysymystä "Yksin armosta" ja "Jumalan seurakanta — kristityn koti" Siinäkin oli yli viisikymmentä nuorta mukana. Kolmas ryhmä käsitteli ongelmaa: "Millaista nuorisotyötä tarvitaan kristillisyydessämme?" Noin kolmekymmentä nuorta oli pohtimassa näitä meitä lähellä olevia ongelmia.

Pienten alkukankeuksien jälkeen päästiin keskustelussa hyvään vauhtiin. Nuorten lisäksi ottivat keskusteluihin osaa myös leirillä mukana olleet puhujaveljet ja monet vanhemmat kristityt. Yhdessä etsittiin ratkaisua näihin jokaista kristittyä lähellä oleviin kysymyksiin. Saimme jälleen hyvin läheisesti nähdä, kuinka kallis asia on, "että Jumalan valtakunnassa ovat nuoret yhdessä vanhain kanssa toisiaan tukemassa."

Monet vaikeat kysymykset saivat ratkaisunsa. Näistä ongelmista ei keskusteltu ainoasta ryhmissä, vaan myös iltaisin seurojen päätyttyä. Jumala siunasi ryhmien työn. Jokaisen toivomuksena olikin, että tällaisia keskusteluja järjestettäisiin tulevaisuudessakin.

Kuinka nuorukainen voi pitää tiensä puhtaana?

Loppiaispäivien keskusteluryhmistä yksi pohti kysymystä nuorten seurustelusta. Puheenjohtajana keskustelussa oli opettaja Kyösti Niinikoski ja sihteerinä opettaja Elli Kanniainen. Saarnaaja Heikki Saari ja rva Olga Saari vastasivat nuorten tekemiin kysymyksiin. Seuraavaksi muutamia otteita pöytäkirjasta:
Kysymys: kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana?
Saari: Aihe on hyvin monipuolinen ja laaja.. Kysymyksessä on sisäinen ja ulkonainen puhtaus. Oikealta ja vasenmaita uhkaavat vaarat.

Vasemmalta lihallisen vapauden ja ruumiin saastuttavat vaarat, oikealta hengen saastuttavat. Jumalan lapsen tie kulkee keskeltä. Se on ristin kantamisen tie. Jeesus on sen verellään viitoittanut elämän ja puhtauden tieksi. Vaatteet pestään Karitsan verellä.
Nuori on monta kertaa painiskelemassa myrskyjen keskellä. Kysymys on, miten säilyisin puhtaana? Pyrimme Jumalan sanan valolla ratkaisemaan kysymyksiä.

Kysymys: Uskovaisten nuorten seurustelu?
Rva Saari: ”Nuorten kiusaukset ovat koettuja. Nuorten täytyy saada seurustella, mutta se on erilaista kuin uskottomien. Seurustelussa saa olla vapaus. Ei nurkkapaikkoja eikä vanhempien selän takana. Vanhemmat joskus saattavat pelätä nuorten seurustelua. Silloin nuoret seurustelevat salaa. Vanhempien täytyy olla mukana. Kunpa kaikki äidit ja isät tämän ymmärtäisivät!"

Kysymys: Voiko uskovainen seurustella uskottoman kanssa?
Rva Saari: ”Älkää ruvetko 'leikkimäänkään' uskottomien kanssa! Voi käydä niin, että joutuu kieltämään uskonsakin.
H. Saari: ”Viimeisen ajan hengen viettelyksiä. Sama kuin Nooan aikana. Valtakunnan raja pyrkii menemään sekaisin. Määrää enemmän järki kuin rakkaus. Seurustelun tulee tapahtua siinä mielessä, että seurustelun tarkoituksena on avioliitto. Koskaan ei saisi mennä kevyisiin rakkausseikkailuihin. Kaikki pyhä poltetaan lemmenseikkailujen tulessa. Avioliitto on pyhä, samoin aikeet mennä avioliittoon."
Kaksiehtoinen kysymys. Parempi jättää tekemättä. – Voi kysyä selvyyttä kokeneelta henkilöltä. — Olisi hyvä jokaisella olla luotettu vanhempi kristitty.

Kys.: Ns. "naimaparannus" ja synnistä parannus.
Saari: "Jos tekee rehellisen parannuksen synnistä, erottaa kyllä. Seuratkaa sitä, yritettiinkö minua pettää. Jos ei ole oikea parannus, ei lähde seuraamaan seurakunnan mukana."

Kys.: Kuka on se oikea?
N.: "Kyllä henki ilmaisee, kuka on oikea. Ammattiin valmistautuminen ensin.
Rva Saari: "Seurustelua ei ole hyvä pitkittää, jos tuntee, että kuulumme toisillemme. Avioliiton solmiaminen on luonnekysymys. Toiset ovat epävarmoja. Laskelmoivat. Jumala tekee aina hyvin. Hänellä on hyvä tahto. Kun Jumala on kanssamme, olemme onnellisia. Kaikessa pyrittävä Jumalan tahdon tielle."

N: "Uskovaiset tytöt sellaisenaan kuin ovat, kelpaavat uskovaisille pojille. Ulkokuori on vain ulkokuori. Se saattaa olla pettävä, sisällä saattaa olla
kivi”.
K.: „Jouduin yksinäisyyden takia maailmaan lukioluokilla. Oli vaikeaa, kun ei ollut, kenen kanssa keskustella."
Saari: "Tuntuuko, että olemme ottaneet liian raskaan ikeen päällemme. Tämä ei ole tarkoitus. Tuntuuko tämä oikealta?”
J: "Omatunto sanoo, että se on oikein"
Saari: "Nuoret, muistakaa aina, että näissäkin asioissa olemme Jumalan kasvojen edessä. Rukous voi paljon."


Jumalan seurakunta – kristityn koti

Toinen lauantaipäivän ryhmistä käsitteli aiheita "Jumalan seurakunta — kristityn koti" ja "Yksin armosta.” Puhetta johti fil. ylioppilas Juha Pentikäinen ja sihteerinä oli ylioppilas Jorma Niinikoski. Yli viidenkymmenen nuoren ohella oli mukana vanhempia kristittyjä, mm. veljet Hannes Kamula, Frans Savela, Paavo Niinikoski ja Taneli Kukonlehto. Keskustelu oli hyvin vilkasta. Nuoret avautuivat rohkeasti vanhemmille kristityille. Koettiin hyvin läheisesti todeksi, että Jumalan seurakunnassa ovat "nuoret vanhain ilona ja vanhat nuorten tukena."

Alustuksen piti veli Hannes Kamula, hän sanoi mm: Syntiinlankeemus aiheutti hengellisen kuoleman. Ihminen joutui syylliseksi Jumalan edessä. ”Ei ole yhtään, joka hyvää tekee..." kirjoittaa Paavali Roomalaiskirjeessä. — Jumala rakastaa kuitenkin ihmisiä, ja niin Hän on Jeesuksessa lunastanut maailman. Kuoleman valta on voitettu. Sovintosaarna on jätetty ihmisille.

YKSIN ARMOSTA.

Ihminen syntyy maailmaan lunastettuna. Hän saattaa kuitenkin kadottaa lapsuuden vapauden. Synti erottaa Jumalasta. Tilalle tulee kuolema. Synnistä täytyy herätä ja jälleen päästä Jumalan valtakunnan yhteyteen.
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa..." Näin olemme Kristuksen ruumiin jäseniä, ja Jumalan seurakunta on meidän äitimme.

Ihmisessä taistelee aina keskenään henki ja liha. Tässä taistelussa tarvitsemme seurakuntaa, sillä siellä on kaiken anteeksiantamuksen evankeliumi. Elämme anteeksiantamuksen armosta. Vain Herran Siionissa on anteeksiantamus ja autuus.

Siirryttiin keskustelemaan kodista ja Jumalan seurakunnasta nuoren kristityn kotina.
"Jumalan seurakunta on kaikille, niin nuorillekin, turvapaikka. Siellä voi olla vapaa ja luonnollinen. Seurakunnalta voi aina kysyä neuvoa, ja sieltä saa vastauksen ongelmiin.
Nuoren, Jumalan seurakunnan jäsenenä, tulee osoittaa kuuliaisuutta seurakunnalle, ja kunnioittaa vanhempia kristittyjä, mutta ennen kaikkea tulee olla kuuliainen Pyhälle Hengelle.
Seurakunnan yhteydessä voi nuori vaeltaa tunnon puhtaudessa, panemalla pois synnit, jotka tuntoa painavat. Rippiin tulee suhtautua vakavasti. Siihen liittyy ehdoton vaitiolovelvollisuus.
Rippi-isän tai -äidin valinnassa on täysi vapaus, mutta jos lapset avautuvat vanhemmilleen, se ilahduttaa, ja varmasti lähentää.

Jumalan seurakunnassa on kaiken ikäisiä: lapsia, nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Varsinkin kaikkein pienimmät saattavat usein unohtua, mutta heitä tulisi meidän erikoisesti muistaa. Tähän on tilaisuus iltarukouksen yhteydessä, tervehtimällä ja siunaamalla heitä.
"Jumalan seurakunnassa ovat vanhat nuorille tukena, nuoret vanhoille ilona" Kaikki ovat lapsia tässä valtakunnassa. "On yksi lauma ja yksi paimen." Nuoresta saattaa joskus tuntua, että häntä ei ymmärretä seurakunnassa. Nuori saattaa ruveta arvostelemaan seurakuntaa, ja se näyttää hänestä halvalta. Syynä tähän on kuitenkin oma itsekkyys ja itserakkaus. Seurakunnassa on kaikkinaiset neuvot, ja sieltä varmaankin jokainen löytää ratkaisun omiin ongelmiinsa.
Tärkeintä on huolehtia omista asioistaan, eikä tule tarttua toisten vikoihin. Uskoton maailma pitää kyllä huolen vikojen ja virheiden tarkkaamisesta, eikä se näe, kuinka tuo seurakunta on Jeesuksen veressä puhdistettu.

NUORTEN valvomispaikka ajan ongelmissa

Tärkeintä on pysyä seurakannan yhteydessä, ja osoittaa sille kuuliaisuutta. Rukouksen avulla voimme kantaa toinen toisiamme. Vaikeinakin aikoina tulee turvallisesti luottaa Jumalaan, ja uskoa Omat syntinsä anteeksi. Taivaan tieltä ei tyhmäkään eksy. Meidän voimamme on Jumalan voima.

MITÄ SEURAKUNTA MERKITSEE MINULLE?
Vanhat kristityt ovat sanoneet: "Älkää lähtekö pois Jumalan seurakunnasta, sillä silloin te joudutte maailman kylmän lattian päälle." Se on varmasti totta. Seurakunnan yhteydessä tuntee nuori olonsa turvalliseksi, sillä siellä julistetaan Jumalan sanaa. Se on ainoa kestävä pohja. Jumalan seurakunta on meille paras paikka maailmassa – meidän äitimme, meidän kotimme. Sieltä ei meidän ole vara lähteä mihinkään.

Millaista nuorisotyötä tarvitaan kristillisyydessämme?

Puheenjohtajana tässä ryhmässä toimi teol. yliopp. Samuli Pentikäinen. Sihteerinä oli seminaarilainen Pekka Tervo. Ryhmässä oli mukana myös vanhempia kristittyjä, mm. Eino Vaherjoki. Keskustelun pohjaksi otettiin esille kristillisyydessä tähän mennessä käytössä olleet työmuodot.

Pyhäkoulutoiminta

Kaikkein vanhin työmuoto on pyhäkoulutyö. Kristillisyytemme alkuaikojen saarnaajista useat olivat katekeettoja, jotka opettivat kansaa lukemaan. Samalla he saattoivat myös antaa opetusta Raamatun sanasta. Opetusta kuulemassa oli myös vanhempia ihmisiä. Nämä tilaisuudet olivatkin konventikkeliplakaatin aikana ainoita mahdollisia yksityisiä sananjulistustilaisuuksia. Pyhäkoulutyö onkin ollut alusta alkaen kristillisyydessä hyväksi tunnustettua. Monet Rauhanyhdistykset ovat ottaneet vastuulleen pyhäkoulutyön järjestämisen. Esim. Oulun Rauhanyhdistyksen toimesta on näihin aikoihin asti huolehdittu kymmenestä pyhäkoulusta Oulun kaupungin alueella. Keskusyhdistyksen toimesta on järjestetty pyhäkoulunopettajien kursseja ympäri maata.

SEURAT

Kaikkein parasta nuorisotyötä ovat olleet alusta alkaen seurat, ja ennen kaikkea kotiseurat, joihin on menty perheittäin, suurimmasta pienimpään.

Saarnaajat ovat puheissaan kohdistaneet sanoja kaikkein pienimmillekin. Kuusamossa kerrattiin Raattamaan seuroissa, Vuotungin kylän Käkeläisessä sattunut tapaus. Seuroihin oli tullut väkeä perheittäin, hevosilla hyvinkin kaukaa. Oli käynyt niin, että seurataloon eivät mahtuneet puhetta kuuntelemaan muut, kuin aikuiset. Lapset vietiin naapuritaloon. Sitten kun saarna oli pidetty, hakivat vanhemmat pienokaisensa tervehtimään Raattamaata. Tämä oli tervehtinyt jokaista pientä Jumalan armolasta, ja siunannut heitä Jeesuksen nimessä ja veressä. Tällaisen kohtelun he muistivat vielä harmaahapsisina vanhuksinakin.
Nuorten työleiri Kuopion suviseurojen yhteydessä v. 1948.

Nuorisotyötoimikunta.
Toimikunta asetettiin Rovaniemen suviseuroissa v. 1951. Se on kuitenkin istunut vain yhden kerran.

Ylitornion talvipäivät
Ylitornion kristillinen kansanopisto on järjestänyt vuodesta 1955 alkaen hiihtoloman aikana talvipäiviä, jotka ovat tuottaneet Jumalan armosta runsasta siunausta. Ulkoilu, esitelmät ja seurat ovat muodostaneet siellä ohjelman rungon.

Reisjärven rippikoululeirit.
Reisjärven kristillisen kansanopiston toimesta on järjestetty vuodesta 1956. I leirillä oli osanottajia noin 30. Leirin päätökseksi pidetty ehtoolliskirkko on painunut lähtemättömästi kaikkien mukana olleiden mieleen. Uskottomina rippikouluun tulleet olivat tehneet parannuksen, ja näin he saivat kaikki polvistua Herran pöytään uskovaisina, voiko ihanampaa näkyä ajatella? Rippikouluun tulijoita on viime aikoina ollut niin paljon, että on ollut pakko järjestää kaksi leiriä vuodessa. Viime vuonna molemmilla leireillä oli noin 100 osanottajaa. Rippikoululeirien vaikutus on ollut hyvin siunauksellinen. Kooltaan ne ovat paisuneet hieman liian suuriksi.

Loppiaispäivät Haapajärvellä
ovat nyt ensi kertaa tänä vuonna, ja toivottavasti ne tulevat jatkumaan myös seuraavina vuosina.

Varsinaisen keskusteluaiheen muodostivat kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmat. Viime syksynä on tehty SRK.n johtokunnalle aloite rippikoululeiritoiminnan kehittämiseksi. Asiaa käsiteltiin johtokunnassa, ja päädyttiin liikkuvan leirikylän kannalle. Ajateltiin hankittavaksi tarpeellinen määrä telttakalustoa. Tällainen leiri olisi helppo siirtää eri puolille Suomea. Tähän ratkaisuun vaikuttavina tekijöinä ovat olleet ainakin seuraavat: Jos leirejä järjestettäisiin esim. kesässä eri puolilla Suomea, niin matkat leirille tulisivat lyhyemmiksi.
Toinen näkökohta oli se, että tällaiseen toimintaan voitaisiin kytkeä myös paikkakunnan kristittyjen auttamista peltotöissä ja seurojen järjestämistä seurojen yhteydessä. Konfirmaatiotilaisuudesta muodostuisi sen seudun kristittyjen kesätoiminnan kohokohta. Johtokunta oli jättänyt suunnitelman täytäntöön panemisen työvaliokunnan tehtäväksi. Keskusteluryhmässä oli mukana SRK.n johtokunnan puheenjohtaja, joka halusi kuulla nuorten mielipiteitä rippikoululeiritoiminnasta. Leirin maksimivahvuudeksi ajateltiin 50 henkeä.
Yleisesti oltiin sillä kannalla, että järjestettäisiin yhteiset leirit sekä tytöille että pojille. Näin tulisi mahdollisuus kaikille leiripaikkakunnan lähistöllä oleville nuorille päästä leirille mukaan.
Keskusteltiin myös siitä mahdollisuudesta, että leireille voitaisiin ottaa mukaan myös sellaisia nuoria, jotka eivät ole rippikouluiässä. Heidän leiriaikansa olisi lyhyempi ja heille varattaisiin myös muuta helpompitajuista ohjelmaa.
Keskustelun päätökseksi esitettiin toivomus, että työvaliokunta toimisi niin, että leirit päästäisiin aloittamaan jo ensi kesänä. Mahdollisiksi leiripaikoiksi ajateltiin Kuusamoa ja Viinijärveä. Kuusamon leiri tulisi olemaan juuri ennen suviseuroja, ja päättyisi konfirmaatioon seuroja edeltävänä pyhänä. Viinijärven leiri olisi heinäkuun lopulla.

Lopuksi keskusteltiin monista vaikeuksista nuorisotyössä, ja todettiin työn tarpeellisuus. On oikein, että nuorison kysymyksissä viivytään, kunhan vain kaikki tapahtuu oikeassa hengessä, Jumalalta apua pyytäen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron