AinoMarin: Pyhäjärven Rauhanyhdistyksen juhlaseurat

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Tammi 2010, 19:03

Pyhäjärven Rauhanyhdistyksen perustamisesta on kulunut 40 vuotta


Pyhäjärven (OL) Rauhanyhdistyksen 40-vuotisjuhlaseurat pidettiin rauhanyhdistyksen talossa sunnuntaina 28.1.1973.
Aluksi veisasimme virren 106, jonka jälkeen Paavo Marin piti alkurukouksen pyytäen taivaan Isän siunausta juhlaseuroillemme. Hän kiitti myös siitä, että Hän on sallinut evankeliumin virrata myös meidän rakkaalla kotiseudullamme, Pyhäjärvellä, että saamme olla nytkin Jumalan lapsina.

Tämän jälkeen Paavo Marin luki kirjoittamansa historiikin yhdistyksemme 40-vuotistaipaleelta. Onnittelutervehdyksen Jumalan siunauksen toivotuksineen toi SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Eino Vaherjoki, todeten mm.: tällaiset juhlahetket ovat mieltä lämmittäviä. Muistellaan entisiä työntekijöitä ja Jumalan valtakunnan tuloa paikkakunnalle. Saamme kiittää taivaallista Isää Jumalan valtakunnan leviämisestä eri puolille rakasta isänmaatamme. Hän muisteli, kuinka hän kerran, noin 40 vuotta sitten, kävi Pielavedeltä pitäen Pyhäjärvellä ja vanhainkodilla oli pidetty silloin seurat.

Kärsämäen Rauhanyhdistyksen onnittelut toi Paavo Korkatti, ja Pielaveden Rauhanyhdistyksen puolesta onnitteli Pekka Katainen. Myös Kiuruveden Rauhanyhdistys lähetti kukkatervehdyksensä. Haapajärveltä muistettiin myös meitä. Yhdistyksemme alkuajoilta saakka Siioniamme palvellut veli, August Törölä saapui iltaseuroihimme, ja saimme kuulla hänen kauttansakin vielä muuttumattomia armoevankeliumin lupauksia sielumme ravinnoksi.

Vapaan sanan jälkeen oli kahvitauko. Lauloimme myös ”Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta...”
Seuravieraita oli saapunut runsaasti. Yhdistyksemme perustajajäsenistä olivat mukana Hilda Karhiaho Tukholmasta, ja oman Siionimme jäsen Sylvi Siikaniva, joka yhdistyksemme koko 40-vuotisen toiminnan ajan on monin tavoin palvellut Siioniamme, ja näin tehnyt pitkän päivätyön Siionimme hyväksi.

Juhlaseurat alkoivat virrellä 387. Veli Eino Vaherjoki palveli meitä evankeliumin sanalla, ja muistutti, että tällä erikoisen vaarallisella ajalla meidän tulee olla valppaita kilvoituksessamme, ettei sielunvihollinen saisi vietellä meitä pois uskostamme. Nytkin saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja olla vapaita armolapsia ja iankaikkisen elämän perillisiä.

Virren 190 jälkeen veli Mauno Linnanmäki kirkasti Jumalan sanaa Jes. 38. luvun johdolla, kuinka Herran sana kuuluu vielä meillekin, kuten Jesajan aikana kuningas Hiskialle: "Toimita talosi, sillä sinun pitää kuoleman eikä elämän:" Meidän sydämemme talon asiat pitää olla kunnossa ja järjestyksessä. Armon aurinko, Herra Jeesus, pyyhkii ihmissydämestä synnit kymmenen käskysanan vaatimuksineen, joita emme ole pystyneet täyttämään.

Päiväseurat päättyivät virteen 358. Juhtaseurat jatkuivat illalla, alkaen virrellä 213. Veli August Törölä saarnasi tekstinään Jes. 53: 4-5. Jo profeetta Jesaja katseli aikoinaan uskon silmillä Herraa Jeesusta. Samoin mekin saamme katsella Jeesusta omana Vapahtajanamme, ja nauttia sielun rauhaa, kun Jeesuksen veri puhdistaa meidät synneistämme. "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi."

Iltaseurojen päätteeksi veli Eino Vaherjoki puhui tekstinään Luuk. 13: 23 – 30. "Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida. "Taivaan portti on todella ahdas. Pienikin sydämen kätköihin jäänyt synti on niin suuri, että sellaisen sydämen kantaja ei sovi ahtaasta portista sisälle. Vaikka olemmekin nauttineet Jumalan valtakunnassa Jumalan sanaan ravinnosta ja Jeesuksen verisen evankeliumin armosta, ja kulkeneet Jumalan valtakunnan mukana, mutta jos synti, joka aina tarttuu ja hitaaksi tekee, jää omalletunnolle anteeksi saamatta, niin vahinko on tullut.
Kun taivaan Isä on oven sulkenut, oven taakse jääneet saavat turhaan kolkutella ja huutaa: "Herra, avaa meille, sillä me olemme syöneet ja juoneet sinun edessäsi, ja meidän kaduillamme sinä opetit." He saavat vastauksen: ”En tunne teitä! Menkää pois kaikki te väärintekijät. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Meillä Jumalan lapsilla on kuitenkin ihana armoetu. Me saamme jälleen uskoa, että kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Saamme onnellisina tehdä matkaa kohti kunnian taivasta, ja saamme jo uskon silmillä katsella sitä valkopukuista joukkoa, jonka veljemme Johannes näki. Se joukko oli niin suuri, ettei yksikään tainnut sitä lukea. Vähän aikaa vielä, ja mekin saamme yhtyä valkopukuisten joukkoon, Karitsalle kiitosvirttä veisaamaan.

Seurat päättyivät virteen 357. Saimme viettää juhlaa korpimatkalla, lämmitellä evankeliumin armotulilla, ja nauttia evankeliumin avatuista lähteistä. Jumala lähetti sanansaattajansa meitä rohkaisemaan ja ruokkimaan, että jaksaisimme kilvoitella loppuun saakka uskossa ja rakkaudessa.

Aino Marin
Päivämies joulukuun 5 päivä 1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Kerttu Hannula: Ylpeät pyhät

ViestiKirjoittaja Taavi » 23 Touko 2010, 12:50

"Sillä minä tahdon ylpiät pyhät
silloin sinun seastasi ottaa pois."

(Sefanja 3:11)

"Etsikää Herraa, kaikki siviät maassa, te, jotka hänen oikeutensa pidätte; etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, että te Herran vihan päivänä varjelluksi tulisitte (Zephanja 2: 3.)

Meille on talletettuna pyhässä Raamatussa elämän ohjeet ja neuvot, joita Jumala on ilmoittanut Henkensä kautta edesmenneille matkamiehille. Edellä
oleva Raamatun teksti on profeetta Sephanjan kirjassa, joka on hänelle ilmoitettu tuhansia vuosia sitten. Saamme olla turvallisella mielellä silloinkin, kun suuri Herran päivä tulee.

Jolla on synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä saarnatun evankeliumin kautta, ja joka vaeltaa puhtaalla omallatunnolla, häneen ei ole valtaa toisella kuolemalla. Saamme turvallisesti nostaa päämme ylös. Saamme kohota Herraamme vastaan tuuliin ja pilviin. Suuri sotasankari, joka voitti kuoleman ja tuonelan, tulee suuressa loistossaan tuhanten pyhiensä kanssa. Sitä ihanuutta sai katsella aikojen aamun koitteessa Eenok, joka Aadamista seitsemäs oli. Hän katseli sielunsa silmillä sanoinkuvaamatonta taivaan suurta ihmettä, Herraa Jeesusta, joka taivaan pilvissä saapui pyhiensä kanssa, pyhiänsä noutamaan synnin, itkun ja tuskan helteestä. Täällä pedot ulvovat ja raatelevat monta kertaa aivan läkähdyksiin. Jumalan lapsi vaikeroi sen pedon kynsissä.

Veljeni ja sisareni, lujittakaamme matkaliittojamme. Peskäämme häähamettamme, ettei se pääsisi tahraantumaan. Tälläkin hetkellä uskomme synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Peittäkäämme toinen toisemme vikoja, ettemme kantaisi päärlyjä (jalokiviä, skannaajan huomautus) sikojen eteen. Raamattu kertoo, kun kuningas Daavid aikoinaan iloliikutuksissa iloitsi ja hyppäsi ja kiitti Jumalaa Hänen hyvyydestänsä, hänen vaatteensa valuivat alas. Siveät piiat peittivät hänen alastomuutensa. Meidänkin on puettu armopukuun, emme ole alastomia, kuten silloin, kun synnissä elimme. Eksytyksen ajat ovat pahat. Eriseuran synti kuolettaa tunnon. Televisio kylvää synnin myrkkyä. Eri seuraan joutuneilla on ymmärrys niin pienentynyt, ettei heidän omatuntonsa enää nuhtele heitä. Tämä on nimeltään hengellinen huoruus. On tapahtunut korvaamaton vahinko jo silloin, kun omatunto sai paatumuksen tilan.

Eri seuraan joutunut, uskottomana kulkeva lähimmäiseni, kehotan sinua: kiiruhda Jumalan seurakuntaan. Tee parannus eri seurasta ja epäuskosta. Vielä ovat armon kaupan ovet auki. Pian ovet katua vastaan suljetaan ja Jumalan pyhät vaikenevat. Jumalan sana otetaan pois meiltä. Tämä on kirjoitettu meille varoitukseksi, että ottaisimme vaarin armon ajassa, ja tekisimme parannuksen.

"Siihen aikaan ei sinun pidä häpeämän kaikkia sinun tekojasi, joilla minua vastaan olet syntiä tehnyt; sillä minä tahdon ylpiät pyhät silloin sinun seastas ottaa pois, niin ettes enää tohdi itses korottaa minun vuoreni tähden." (Sephanja 3: 11).

Ylpeät pyhät, joita verrataan lusteisiin, vihollinen kylvi nisujen sekaan kasvamaan elon leikkuuaseen saakka, jolloin elon Herra puhdistaa puimatantereensa. Hän kokoaa nisut aittoihinsa. Lusteet hän polttaa sammumattomalla tulella.

Nöyrät, hengellisesti köyhät Jumalan lapset Herra Jeesus kruunaa armollaan ja laupeudellaan. Kun Hän on käteensä pyyhältänyt, Hän ei jätä puolitiehen, vaan vaan vie perille. Joudumme monta kertaa vikoihin ja virheisiin. Jumalan valtakunnassa on kuitenkin kallis evankeliumi, joka saarnataan suullisen sanan kautta. Matkan viat saa uskoa anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Laupias samarialainen kuljetti meidät majataloon ryövärien runtelemana ja maksoi meistä kalliin hinnan: oman verensä. Takaisin palatessaan hän lupasi maksaa lisää jos enemmän kuluu. Maksu on niin suuri, ettei ihmisjärki sitä tajua. Kannattaa vielä uskoa. Pian usko muuttuu näkemiseksi ja näkeminen iäiseksi nautinnoksi.

Vähin sisarenne
Kerttu Hannula
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 03 Tammi 2011, 10:59

Autuaaksitekevä evankeliumi

"Mutta ehkä me, taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu! Niin kuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu." (Gal.1:8- ).

"Ei teidän pidä mitään lisäämän siihen sanaan, minkä minä teille käsken, eikä pidä myös teidän mitään siitä ottaman pois, kätkeäksenne Herran teidän Jumalanne käskyjä, jotka minä teille käsken." (5. Moos. 4: 2).

Sananlasku, jonka Salomo meille neuvoksi muistiin kirjoitti, on varoittava: "älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisis, ja sinä löyttäisiin valehtelijaksi." (Snl 30:6). Paavali vielä tähdentää meille, miten tärkeää on, että saarnattu sana on Jumalan sanaa, että se on Jumalan mielen mukaista, eikä oman kunnian pyyntöä. "Saarnaanko minä nyt ihmisten eli Jumalan mielen jälkeen? Eli pyydänkö minä ihmisille kelvata? Sillä jos minä tähän asti olisin tahtonut ihmisille kelvata, niin en minä olisi Kristuksen palvelija." (Gal. 1: 10)

Vanha, kotikunniaan päässyt sananpalvelija on sattuvasti sanonut Jumalan lapsista, että he ovat maailman paha omatunto, sillä he nuhtelevat maailmaa synnin tähden. Meistä puhuu uskoton maailma milloin mitäkin. Usein sanotaan, että lestadiolaiset tuomitsevat, eivätkä soisi kenenkään muun taivaaseen pääsevän. Mutta tiedämme, että Jumalan sanahan heidät tuomitsee: Joka on ulkopuolella Jumalan valtakunnan, se on jo tuomittu. Jumalan valtakunnan asuvaisilla on sellainen sydämen rukous, että jokainen ulkopuolella oleva saisi omalle kohdalleen parannuksen armon. Armon aika kuluu monesti umpeen. Tunto pimenee ja paatuu. Ei Jumala iankaikkisesti nuhtele ihmistä, sillä ihminen on vain liha.

On myös varoitus meille ennen uskoon autetuille, ettemme veljeilisi uskottomien kanssa, napanuora on katkaistava maailmaan, hengen yhteys. Mitä on uskovaisella uskottoman kanssa tekemistä. Kehotamme heitä vain parannukseen, ja pyydämme tulemaan seuroihin. Kaikkein vaikeinta on puhua uskottomille verisukulaisille. Tästäkään ei voisi tinkiä. Minä poloinen tässä asiassa olen heikoin. Rakas taivaan Isä antakoon suuni aueta. Varjele, armollinen taivaan Jumala, heikkoja lapsiasi, että he varjeltuisivat elämän kaidalla tiellä, etteivät ajan synnin viettelykset saisi eksyttää pois tästä armoitettujen joukosta, ja että keskinäinen rakkaus säilyisi puhtaana ja nuhteettomana. Näin olisimme valmiit silloin, kun Ylkämme Jeesus tulee noutamaan meidät taivaan ikikirkkauteen. Siksi vielä vähän aikaa uskomme uskon alkajaan ja Päättäjään, Herraan Jeesukseen. Peseskelemme matkan vikoja niin kauan, kun saamme olla tiellä Jumalan joukon kanssa, matkalla taivaaseen. Hänen verensä vuoti tämän syntisen maan päälle.

Herran Jeesuksen nimessä ja veressä uskomme tälläkin hetkellä kaikki matkan viat anteeksi. Odotamme sitä ihanaa pääsinpäivää, jolloin hän noutaa ostolaumansa taivaaseen.

Pyydän Jumalan lasten esirukouksia omasta ja lasteni, ja heidän perheidensä puolesta.
Jumalan rauhan terveisin, vähin sisarenne

Kerttu Hannula
Päivämies 29.9.1976


''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Iankaikkinen ja muuttumaton on Jumalan armo Kristuksessa meitä kohtaan. Niin kuin hän kuljettaa taivaan kappaleet rataansa, niin hän väkevällä voimallaan kuljettaa uskovaisensa Edellä juoksijan viattomalla askeleilla tykönsä taivaaseen. (Jussila: Elämän ihme )
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 20 Joulu 2018, 19:03

Iankaikkinen valtakunta


"Että täytettäisiin, mitä sanottu oli Jesajas profeetan kautta, joka sanoo: Katso, minun palvelijani, jonka minä valitsin, minun rakkaani, johonka minun sieluni mielistyi: minä panen hänen päällensä minun henkeni, ja hänen pitää tuomion pakanoille julistaman." (Matt. 12: 17–18).

Herra Jeesus teki Pyhän Henkensä kautta tiettäväksi Jumalan lapsille, että Hän valitsi meidät jo ennen aikojen alkua, ennen kuin maan perustus oli laskettukaan, jo ennen kuin vesien syvyydet mitattiin. Pyhien profeettojensa kautta Hän ilmoittaa, että olemme Hänen palvelijansa, Hänen rakkautensa. Että Hänen sielunsa mielistyi meihin ihmisten lapsiin, vaikka vaelsimme kuin sokeat, synnistä syntiin. Rasitimme raskailla synneillämme ja tottelemattomuudellamme Jumalan ainokaista Poikaa. Verikyyneleitä ja ruoskan iskuja Hänen, pyhän ja puhtaan Jumalan Karitsan, pitää kärsiä meidän tähtemme.

Kolmen rautanaulan varassa hän roikkui, häväistynä ristin puun päällä, ja keihään terä pisti kipeästi. Tämä pisto pistettiin meidän kaikkein suurimpien syntisten edestä. Ei vähempi riittänyt kuin, Jumalan Pojan pyhä veri. Taivaallinen rakkaus ei kylmennyt kuoleman kourissakaan, meitä syntisiä kohtaan. Hän rukoili pahantekijöidensä puolesta: anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Ilman omaa ansiotamme tai mahdollisuuttamme, aivan armosta, saamme omistaa tämän lahjavanhurskauden. Jumala herätti lakinsa kautta sydämiimme synnin tunnon, ei Hän sille paikalle jättänyt meitä taakkojen alle. Ennen uskoneiden suun kautta meille tuotiin terveeksi tekevät evankeliumin, joka saarnattiin Saulus Tarsolaiselle, Ananiaksen suun kautta. Jeesuksen nimessä ja veressä annettiin kaikki synnit anteeksi.

On armojen armo, että edesmenneet Jumalan lapset ovat esirukouksin kantaneet meitä taivaallisen Isän sydämelle. Muistan lapsuudesta esirukoukset, joita äitini lähetti puolestani. Isät ja äidit, te monta kertaa huokaatte, kun esirukouksenne lastenne puolesta eivät tuota toivottua tulosta. Jumalan aika on toinen kuin meidän aikamme. Hänen aivoituksensa on meille käsittämätön, eivät Hänen korvansa ole kuurot, eikä Hänen käsivartensa ole lyhetty. Ajallaan Isä suo apunsa. Vanhurskaan esirukoukset ovat tallella taivaassa kultaisessa maljassa, Pyhän Jumalan edessä, johon enkelit ne vievät. Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on totinen. Vanhurskaiden tähden tämä maailma seisoo.

Tässä on kysymys tuomion julistamisesta pakanoille. Paavali antaa selityksen: Joille Jumala tahtoi sen julistaa, mikä tämän salaisuuden kunniallinen rikkaus pakanoitten seassa on, joka on Kristus teissä, kunnian toivo." (Kol. 1: 27) Elävä Jumalan sana, pyhä evankeliumi, on Jumalan aivoituksen jälkeen tuotu Suomen kansallekin, jonka keskuudessa ennen rehotti pakanuus ja suuri pimeys. Mutta sitten koitti valkeus Perä-Pohjolaan ja Suomen Lappiin. Jumalan tulet leimahtivat palamaan Karesuannossa. Lestadius sai Jumalan armosta käsittää elävän uskon Lapin Marian suun kautta. Hän käsitti syntien anteeksi saamisen Jeesuksen nimessä ja veressä omalle kohdalleen. Silloin Jumalan tulet syttyivät täyteen liekkiinsä. Jumalalle syntyi paljon uusia lapsia. Noituus, juoppous ja varkaudet vähenivät. Elävän uskon saaneet saivat voiman tulla Jumalan lapsiksi. He perkasivat tunnoltaan tulenarat aineet pois, sillä tunkion takaa on vaikea uskoa."

Surulla toteamme, että Jumalan tulet ovat siirtymässä pois keskuudestamme. Ihmisillä ei tunnu olevan tarvetta parannukseen. Epäuskoisia ei saada enää seuroihinkaan, he pelkäävät elävää Jumalan seurakuntaa. Se on heille surman haju kuolemaksi. Mutta niille, jotka pelastuvat, se oh hyvä haju.

"Ei hän riitele, eikä huuda, eikä yhdenkään pidä kuuleman, hänen ääntänsä kujilla." (Matt. 12: 19). Jeesus rakastaa hiljaisuutta. Hänellä on oppinut kieli, jolla Hän puhuttelee lapsiaan. Meillä on malttamaton kieli puhutellessamme kanssaihmisiämme. Erehdymme liian äkkinäisesti ja harkitsemattomasti puhumaan uskonasioista ja parannuksen teosta uskottomille. Tällä tavalla menetellen uskottomat karttavat meitä. Ei pakolla eikä kiivaudella saada siunattua tulosta. Pakolla tehdyllä uskolla ei ole kasvun voimaa. Ilman Jumalan antamaa kutsumusta emme voi Hänen tykönsä tulla. Jeesus sanoi: ei kenkään voi minun tyköni tulla, ellei isä häntä vedä.

Siionin muurin vartijat, olkaa valppaina vartiopaikoillanne. Keskiyön vartio pian lähestyy aamun koittoa, silmiimme heijastuvat aavistuksena aamuruskon säteet. Lähestymistään lähestyy kuulaan kirkas aamun koi, ja idän taivas aukenee. Herran tulemus on kohta läsnä: Tule, Herra Jeesus! Me ikävällä odotamme pääsinpäiväämme.

Vähin sisarenne
Kerttu Hannula
Päivämies 17.10.1973


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 20 Joulu 2018, 19:03
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron