Kauko Mäntylä pappislinjasta

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Kauko Mäntylä pappislinjasta

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 16 Tammi 2010, 01:30

Ohessa khra Kauko Mäntylä kayttämiä puheenvuoroja vuoden 1968 kirkolliskokouksessa. Puheenvuorot kirvoitti kirkon viisivuotiskertomus, jossa otettiin kantaa vanhoillislestadiolaisuudessa 1960-luvun alussa tapahtuneseen hajannukseen:
----
Päivämies no 1, 1.1.1969. Kauko Mäntylän kirkolliskokouspuheenvuoroja

Kauko Mäntylän puheenvuoro viisivuotiskertomuksesta lähetekeskustelussa:

"PYYDÄN PUUTTUA tässä lähetekeskustelussa, joka koskee Suomen kirkon viisivuotiskertomusta vuosilta 1962 — 1966, siv. 128 olevaan kohtaan:
Lestadiolaisuuden monista haarautumista on voimakkain vanhoillislestadiolaisuuden ns, maallikkosiipi (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys r.y.). Lukiessani tämän kohdan heräsi mielessäni kysymys, miksi mainitun keskusyhdistyksen piirissä toimivia henkilöitä, jotka kuuluvat n. 328 itsenäisesti toimivaan paikalliseen rauhanyhdistykseen, kutsutaan ns. maallikkosiiveksi. Olen koettanut etsiä tälle sanonnalle asiallisia perusteita, mutta en ole löytänyt. Herää kysymys, olisiko tällaiseen sanontaan vaikuttanut se hyvin yleiseksi tullut käsitys, ettei tässä ns. maallikkosiivessä olisi kuin muutama pappi ja ettei heillä olisi minkäänlaista sananvaltaa mainitun herätysliikkeen piirissä.

KUITENKIN TÄLLAINEN käsitys on täysin erheellinen, sillä pappisveljiä on tässä ns. maallikkosiivessä yhtä monta kuin heitä oli ollut ennen syntynyttä viimeistä hajaannusta, eli yli 60. Lisäksi huomauttaisin, että vanhoillislestadiolaisuus on aina ollut maallikkojohtoinen niin, että sen johtokuntaan on normaalisti kuulunut 3 pappisjäsentä, yhden toimiessa heistä johtokunnan puheenjohtajana. Näin on tälläkin hetkellä. Lisäksi pyydän mainita, että useat pappisveljet kuuluvat monien paikallisten rauhanyhdistysten johtokuntiin. Edellä sanotun perusteella on selvää, ettei vanhoillislestadiolaisuudessa ole mitään maallikkosiipeä.

Kauko Mäntylän puheenvuoro l yleisen valmistusvaliokunnan istunnossa:

LÄHETEKESKUSTELUN jälkeen keskustelin vuosikertomuksen kirjoittajan kanssa vanhoillislestadiolaisuutta koskevan kohdan johdosta, jossa keskustelussa selvittelin perusteellisesti viimeisen hajaantumisen syistä. Tämän keskustelun jälkeen asianomainen henkilö sanoi minulle: "Kun nyt olen kuunnellut sinua, olen tullut siihen käsitykseen, että sinä olet aivan oikeassa mutta, kun olen kuunnellut toista osapuolta, olen ajatellut heistä aivan samaa. Tämä on erittäin vaikea ongelma, jota kirkkohistorijoitsijoiden on vaikea aikanaan selvittää. Jos tämä keskustelu olisi käyty aikaisemmin, olisin vanhoillislestadiolaisuutta koskevan kohdan kirjoittanut toisin." Tämän käymäni keskustelun aikana palautui elävästi mieleeni tapaus opiskeluajaltani, jolloin eräs professori luennollaan selitti vanhoillislestadiolaisen rippikäsityksen täysin väärin. Olin pakoitettu heti pyytämään professorilta puheenvuoron, jossa totesin, että professorin rinnastus vanhoillislestadiolaisuuden rippikäsityksestä oli ollut täysin väärin. Professorin kysyessä minulta minkälainen rippikäsitys vanhoillislestadiolaisilla oli vastasin, ettei se suinkaan ole roomalaiskatoliseen rippikäsitykseen ollenkaan verrattavissa. Selitettyäni asian mainittu professori sanoi: "Jos niin on, on se oikea ja jatkakaa edelleenkin niin." Seuraavan luennon alussa professori palasi uudelleen samaan asiaan ja sanoi: "Sen minkä sanoin viime luennolla vanhoillislestadiolaisuudesta olen saanut tietooni kirjoista, mutta yhdenkään vanhoillislestadiolaisen kanssa en ole ollut keskusteluissa heidän opinkäsityksistään." Edellä kertomani tosiseikat osoittavat, miten yksipuolinen asioihin tutustuminen johtaa täysin vääriin johtopäätöksiin ja käsityksiin. Näin valitettavasti on käynyt nytkin keskusteltaessa vanhoillislestadiolaisuuden viimeisimmästä hajaannuksesta.

KIRKON VIISIVUOTISKERTOMUKSESSA todetaan, että vanhoilllslestadiolaisuus on
jakautunut kahteen suuntaan ja ettei viime kirkolliskokouksen toivomus (että repeämän "erottamat kristityt löytäisivät tien keskinäiseen yhteyteen uskossa Kristukseen") ole johtanut tulokseen. Se onkin totta. Edelleen sanotaan, että siitä eroamaan joutuneet ja kantayhdistyksen taholta "eriseuraan" menneiksi leimatut ovat perustaneet Lestadius-Seura r.y:n, joka toimii useilla paikkakunnilla ja julkaisee Elämän sana-lehteä. Monille ihmisille on jäänyt ongelmaksi kuitenkin se, kumpi edellämainituista, ns. maallikkosiipi vaiko Lestadius-Seuran ympärille ryhmittynyt ns. pappislinja, edustaa alkuperäistä vanhoillislestadiolaista kristillisyydennäkemystä. On siksi tarpeellista selvittää vanhaa vanhoillislestadiolaisuuden käsitystä Pyhän Hengen virasta, seurakunnasta ja sakramenttioppia, sekä käsitystä kasteesta. Käsitykseni mukaan hajaannuksen syyt löytyvät juuri edellä mainituista.

Laestadius ja Raattamaa ovat kumpikin opettaneet, että Pyhä Henki toimittaa sovituksen virkaa evankeliumin välityksellä seurakunnassa ja hoitaa sitä uskovien uhmisten välityksellä, johon Jeesus on antanut kehotuksen ja valtuutuksen. Edellä mainitsemilleni henkilöille tulivat erityisen läheisiksi Jeesuksen sanat "Otttakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Raattamaan opetuksessa vanhurskauttamisesta on Pyhällä Hengellä avainasema. Ilman Pyhän Hengen työtä ei Raattamaan mukaan ole uudestisyntymistä eikä uskoa, ei kristillisyyttä, eikä kilvoitusta. Hän yhtyy sydämestään Paavalin sanoihin Rooman kristityille: "Jolla ei ole Kristuksen henkeä, et se ole hänen omansa." Näin vanhoillislestadiolaisuudessa ahkeroidaan vieläkin uskoa ja opettaa. Uusin lestadiolainen ryhmittymä ei hyväksy edellä selostettua vanhoillislestadiolaisuuden vakiintunutta käsitystä. Tämä ilmenee mm. kirjasta "Totuuden kuuliaisuuteen", jota lienee oikeus pitää eronneiden pappien johtaman haarautuman virallisena kannanottona. Tässä julkaisussa sanotaan: "Mikä on sitten aiheuttanut, että uudet opintuulet ovat päässeet puhaltamaan tuoden hajaannusta sekä opinkäsityksissä, että uskovien keskinäisessä yhteydessä. Syy on seurakuntaopin väärässä korostamisessa. Raamatulliseen käsitykseen Jumalan seurakunnasta on tullut inhimillistä, ehkä kristillisyyden mukanaan tuomaa astian makua. Jumalan seurakunnasta ja Jumalan valtakunnasta on tullut sama kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot.

TÄMÄ VÄITE ON helposti torjuttavissa: Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole koskaan
saanut jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta olisi sama kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Paikalliset rauhanyhdistykset ovat voimassa olevan lain edellyttämiä työelimiä, joiden tehtävänä on evankeliumin julistaminen. Työn tekeminen edellyttää yhdistystoimintaa. SRK on edellämainittujen rauhanyhdistysten keskuselin. Toisaalta tahdon vielä korostaa sitäkin seikkaa, etteivät läheskään kaikki vanhoillislestadiolaiset kristityt, jotka kilvoittelevat samassa uskossa ja rakkaudessa, kuulu mihinkään paikalliseen rauhanyhdistykseen.

Seurakuntaopista on uuden suunnan jäsenillä monia toisistaan eriäviä käsityksiä. Kuunnellessani vuonna 1958 erään mainittuun uuteen ryhmittymään lukeutuvan pappismiehen alustusta "Seurakuntaoppi Raamatun ja Tunnustuskirjojen valossa" mainitsi hän mm.: "Kaiken perustuksena tulee olla puhdas evankeliumillinen julistus. Kelpaamattomatkin papit rakentavat virkansa perusteella seurakuntaa. Lutherin kanta on, että ripittäytyjä saa omistaa absolution (synninpäästön), vaikka pappi ei olisikaan uskomassa. Eklesia (Kristuksen seurakunta) on kirkko tai paikallisseurakunta, jossa Jumala vaikuttaa sanan ja sakramenttien kautta." Kun mainitun alustuksen pohjalta käytiin keskustelua, hahmottui kaksi toisistaan poikkeavaa seurakuntakäsitystä. Toinen oli vanha vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi, jonka mukaan kansankirkossa ja paikallisseurakunnissa nähdään kallis Jumalan lahja. Ulkonaista kirkkoa ei kuitenkaan saa samastaa Jumalan valtakuntaan, Kristuksen kirkkoon, pyhäin yhteyteen, joka kätkeytyy näkyvään kirkkoon ja vaikuttaa siinä. Edellä mainitsemani alustuksen pitäjä puolestaan pitäytyi siihen käsitykseen, että kansankirkko on Jumalan seurakunta, mikä käsitys onkin sangen yleinen kirkossamme

KASTEKYSYMYKSESSA eroavat käsitykset selvästi edellä mainittujen ryhmittymien välillä. Siksi on tarpeellista taas selvittää Laestadiuksen ja Raattamaan käsityksiä tästä asiasta. Kirjassaan "Huutavan ääni korvessa "Laestadius kirjoittaa mm.: "Lapsille kuuluu taivasten valtakunta jo ennen kastetta heidän uskonsa nojalla siitä syystä, ettei heillä ole mitään epäuskoa." Laestadiuksen kirjoituksista voidaan päätellä siis seuraavaa: 1. Laestadius on ehdottomasti lapsikasteen kannalla ja torjuu jyrkästi kasteenkertojien opit. 2. Laestadiuksen mukaan lapsille kuuluu taivasten valtakunta jo ennen kastetta. 3. Laestadius ei puhu mitään kasteen uudestisynnyttävästä voimasta. 4. Laestadiuksen mukaan lapsi kannetaan kasteessa Jeesuksen siunattavaksi ja liitetään siinä pyhäin yhteyteen, seurakuntaan ja opetuslapseuteen. 5. Laestadius opettaa, että kastamattomat lapset pääsevät taivaaseen.

RAATTAMAA PUOLESTAAN kirjoittaa vuonna 1877 kasteesta ja uudestisyntymisestä näin: "Kallis asia on, että lapsia kastetaan, joitten on Jumalan valtakunta, mutta voi pimeyttä, kuin entiset ja nykyiset pappein päämiehet ovat perustaneet ja opettavat uudestisyntymisen kasteessa, joka uskon kautta ristiinnaulitun katselemisessa tapahtuu katuvaiselle, niinkuin se tapahtui Jeesuksen opetuslapsille... Niin siis Pyhä Henki kutsuu sanan ja sakramenttien kautta kolkuttamaan ristiinnaulitun oven päälle, niin että sisällä olevaisessa pyhäin ihmisten yhteydessä ovat oven vartijat, jotka evän kellumin saarnalla avaavat ovea katuvaiselle ja uskovaiselle Jeesuksen veren kautta."

RAATTAMAA USKOI Ja opetti siis, että kasteen sakramentti on sanomattoman kallis, mutta että lapset orat kuitenkin autuaita uskon kautta. Todellinen uudestisyntyminen tapahtuu, kun katuvainen syntinen nöyrtyy parannuksen askelille ja uskoo syntien anteeksiantamuksen, joka hänelle evankeliumissa julistetaan.

VANHOILLISLESTADIOLAISUUDESSA ei siis koskaan ole halveksittu kastetta, vaan nähdään selkeästi, mitä on "kasteen armoliitto" ja "ja hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa." Augustinuksen tavoin opetetaan: "Ei sakramentin puute, vaan sen ylenkatsominen kadottaa ihmisen." Kun kysyin eräässä pappien veljeskokouksessa v. 1952, mikä on kastamattoman lapsen osa kuoleman jälkeen, vastasi minulle nykyiseen uuteen suuntaan lukeutuva arvovaltainen pappis-mies: "Kastamatonta lasta el voi tuomita helvettiin eikä taivaaseen." Sama henkilö lausui vuonna 1957 alustuksissaan: "Kaste ja uudestisyntyminen" ja "Kastamattomat lapset" mm.: "Paljon on käyty väittelyä siitä, tapahtuuko kasteessa, kun se lapsena tapahtuu, uudestisyntyminen." Hän vastasi: "Lutherin ajan jälkeen puhdasoppisuus opetti kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä." Alustaja jätti kokonaan mainitsematta miten Laestadius ja lestadiolainen kristillisyys on tästä asiasta opettanut.

Edellä lausutun mukaan käynee selvästi ilmi, että vanhoillislestadiolaisuuden ns. maallikkosiipi on pitäytynyt vanhaan vanhoillislaestadiolaisuuden käsitykseen vanhurskauttamisesta, seurakuntaopista ja kasteesta ja että uusin pappislinja on siitä ratkaisevasti poikennut, Ja koska pappislinjan edustajat ovat jo vuosikausia ennen julkista hajaantumista omanneet vanhoillislestadiolaisuudelle vieraita opinkäsityksiä — olen tämän selvästi todennut ollessani mukana vanhoillislestadiolaisten veljeskokouksissa — tuoden ne julki vasta hajaantumismyrskyjen
yhteydessä, on hyvin ymmärrettävissä heidän aina toistuva väitteensä, etteivät heidän uskonkäsityksensä ole muuttuneet alkuperäisestä vanhoillislestadiolaisesta uskonnäkemyksestä. Hajaannus on tosiasia, jota el kukaan voi kiistää, koska Pyhän Hengen yhteyttä ei ole enää, eikä sitä rakkautta, josta Jeesus sanoo: "Siitä teidät minun lapsikseni tunnetaan, että te pidätte rakkauden keskenänne." On murheella todettava, että pappislinjaan lukeutuvat eivät enää omaksu vanhoillislestadiolaista kristillisyydennäkemystä, vaan uutta verrattain kirjavaa näkemystä, mikä selvästi käy Ilmi keskusteluissa heidän kanssaan.

Mitä taas tulee heidän väitteeseensä, että heidät on ajettu pois, se on taas selitettävissä käytännön periaatteista. Koska asianomaiset eivät ole toimineet yhdistysten saantojen mukaisesti, on luonnollista, että heidät on jouduttu erottamaan yhdistysten jäsenyydestä. Tämä käytäntö pätee kalkilla elämän aloilla. Jos nim. henkilö toimii yhdistyksen henkeä ja periaatteita vastaan, tulee hän ilman muuta erotetuksi, ellei hän eroa vapaaehtoisesti. Palautuu mieleeni tässä vastaavanlainen tapaus herännäisyyden piiristä v. 1852, jolloin kaikki papit, yhtä lukuunottamatta, erosivat herännäisyydestä, koska heidän käsityksensä mukaan herännäisyydessä ajateltiin liian ahdas-mielisesti.

Kirkkohistorioitsijat eivät kuitenkaan väitä heitä ajetun pois, vaan sanovat heidän eronneen ja perustanee erityisen "raamatullisen suunnan" sulautuakseen vähitellen yleiseen kirkollisuuteen. Jos todellakin olisi ollut kysymyksessä jonkilainen ulosajaminen niinkuin asianomaiset jatkuvasti väittävät, olisin minäkin tällöin kuin tyranni, joka olisi ollut ajamassa pois minulle niin rakasta opiskelijatoveriani joka suurella kärsivällisyydellä ja rakkaudella oli minulle Jumalan anteeksiantamusta kirkastanut, mutta joka ei ole enää minulle rakas uskonveli Tämä on tuskallista todeta ja vielä tuskallisempaa, jos tällaista on tapahtunut jossakin perhepiirissä, niinikuin valitettavan useassa tapauksessa on käynyt.

Valiokunta toteaa mietinnössään yksimielisesti mm.: "että eräitä liikkeitä on esitelty tavalla, joka ei vastaa viisivuotiskertomuksen arvoa ja myös silloin, kun on tartuttu vanhoillislestadiolaisuuden haarautumisilmiöihin. Valiokunta olisi toivonut asioiden tasapuolisempaa esittelyä."
Edellä mainitun valiokunnan mietinnön kohdan kirkolliskokous täysistunnossaan hyväksyi yksimielisesti keskustelutta.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Tammi 2010, 15:38

Erinomainen kirjoitus Mäntylältä. Kiitos Siansaparolle!
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Tammi 2010, 15:59

O.M kirjoitti:Erinomainen kirjoitus Mäntylältä. Kiitos Siansaparolle!

Olen samaa mieltä, pyydän minäkin saada kiittää!
Tämä liittyy omalla tavallaan toisen ketjun aiheeseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 16 Tammi 2010, 16:59

" Jumalan seurakunnasta ja Jumalan valtakunnasta on tullut sama kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot.

TÄMÄ VÄITE ON helposti torjuttavissa: Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole koskaan
saanut jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta olisi sama kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys."

Eikö teitä olleskaan hämmästytä, että tuolloin Kauko Mäntylä on kiistänyt ajatuksen, että vanhoillislestadiolaiset olisivat sama kuin Jumalan seurakunta tai Jumalan valtakunta? Nythän sillä ajatuksella tuuletellaan kovasti liikkeessämme. Myös te? Olette eri mieltä Kaukon kanssa, vai?
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Tammi 2010, 17:13

Siansaparo kirjoitti:" Jumalan seurakunnasta ja Jumalan valtakunnasta on tullut sama kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot.

TÄMÄ VÄITE ON helposti torjuttavissa: Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole koskaan
saanut jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta olisi sama kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys."

Eikö teitä olleskaan hämmästytä, että tuolloin Kauko Mäntylä on kiistänyt ajatuksen, että vanhoillislestadiolaiset olisivat sama kuin Jumalan seurakunta tai Jumalan valtakunta? Nythän sillä ajatuksella tuuletellaan kovasti liikkeessämme. Myös te? Olette eri mieltä Kaukon kanssa, vai?


Olen koko netissä roikkumisaikani yrittänyt korostaa, että SRK ei ole Jumalan seurakunta, vaan ajallinen organisaatio. Myös Aimo Hautamäki, Olavi Voittonen ym. ym. ovat tätä asiaa korostaneet julkisissa haastatteluissa.

Väite, että vl:t väittäisivät jonkin ajallisen organisaation tarkoittavan Jumalan valtakuntaa, on olkinukke, jonka ulkopuoliset ja vl-opetusta arvostelevat ovat kehitelleet saadakseen vl-seurakuntaopetuksen näyttämään typerältä.

Korostan vielä, että Jumalan seurakunta olisi olemassa myös ilman rauhanyhdistyksiä ja niiden keskusorganisaatiota, SRK:ta. Uskovaisten keskinäinen toiminta olisi silloin vain vähemmän organisoitua ja epävirallisempaa, ajallisesti ajatellen ehkä jopa "vähemmän tehokasta".

Jos uskovaisia ei olisi ilman SRK:ta, uskovaisia ei olisi ollut ennen vuotta 1906 lainkaan. Ja jos uskovaisia ei olisi ilman rauhanyhdistyksiä, uskovaisia ei olisi ollut ennen vuotta 1888.

Jumalan seurakunta on Pyhän Hengen Jumalan sanalla kokoonkutsuma ja yhteenliittämä pieni pyhä joukko ja yhteisö, yhdessä uskossa, mielessä ja ymmärryksessä. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Tammi 2010, 17:15

Siansaparo kirjoitti:" Jumalan seurakunnasta ja Jumalan valtakunnasta on tullut sama kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot.

TÄMÄ VÄITE ON helposti torjuttavissa: Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole koskaan
saanut jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta olisi sama kuin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys."

Eikö teitä olleskaan hämmästytä, että tuolloin Kauko Mäntylä on kiistänyt ajatuksen, että vanhoillislestadiolaiset olisivat sama kuin Jumalan seurakunta tai Jumalan valtakunta? Nythän sillä ajatuksella tuuletellaan kovasti liikkeessämme. Myös te? Olette eri mieltä Kaukon kanssa, vai?


Ei suinkaan hämmästytä, sehän on aivan selviö. Olen tainnut joskus itsekin keskustella aiheesta aivan silmätysten monenkin uskovaisen, mahdollisesti myös itsensä Kaukon kanssa, mutta ainakin monen muun tavallisen riviuskovaisen, puhujan tai papin kanssa. Juuri noin sen olen oppinut ymmärtämään. Kirjoitin siitä tänä aamuna varhain joitakin rivejä toiseen keskusteluun, pitäisiköhän lainata sitä tähän?

Mistä Siansaparo olet päätellyt, että olisimme eri mieltä Kaukon tuossa ilmaiseman käsityksen kanssa?
Tässäpä se kysymys ja vastaus:

Siansaparo kirjoitti:
Kaikki maailman teot ovat sellaisia, joita voi kuka tahansa tehdä ja toimittaa tai olla tekemättä ja toimittamatta, julkijumalatonkin. Uskon täytyy siis olla muuta. Ja sitä se onkin. Se on lahja Jumalalta, jonka edessä ei voi muuta kuin olla hattu kourassa nöyrää immeistä: miksi juuri minä???


Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Ulkonaisesti voinee kyllä tehdä samoja tekoja ilman evankeliumiakin, useat saattavat tehdä jopa iloisella mielellä. Ilman uskoa, ilman evankeliumia tehdyt työt silti joko jäävät tekemättä tai ne tehdään nurkumielellä, että miksi taas. Esimerkiksi Rauhanyhdistyksen jäsenyys jäsenyytenä ei pelasta ketään. Ei siis voi kuvitella, että kun olen Rauhanyhdistyksen tai kirkon jäsen, niin taivaaseen olen matkalla.
Asia on juuri päinvastoin, kun on saanut maistaa ja omistaa Kristuksen vanhurskautta, se vanhurskaus haluaa saada sijaa läheisissäkin. Siksi se panee ajallaan kertomaan siitä lahjasta, se antaa halun muutenkin olla avuksi evankeliumin työssä. Rakkaus on siinäkin suhteessa kekseliäs, ei se tyydy vain internet palstojen keskusteluihin, vaan henkilökohtaisiin kontakteihin omissa koti Siioneissa. Oma kotirauhanyhdistys, yhtenä Jumalan työmuotona, tulee niin rakkaaksi, että sen jäsenmaksu tuntuu mitättömän pieneltä maksettavaksi, sen haluaa maksaa ja kuulua yhtenä pienenä lenkkinä suureen todistajain joukkoon.

Tai jos on niin varaton, ettei ole jäsenmaksun varaa, rakkaus Jumalaa ja Jumalan valtakuntaa kohtaan antaa mielen muuhun sopivaan. Jokaisella meillä on lahjoja johonkin, ellei muuhun, niin rukoilemiseen.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 16 Tammi 2010, 17:54, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 16 Tammi 2010, 17:52

"Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot"

Tämä tarkoittaa nykykielellä vanhoillislestadiolaisia, silloin puhuttiin maallikkosiivestä tai em. tavalla. Ja te sanotte sen olevan saman kuin Jumalan valtakunta tai Jumalan seurakunta. Milloin hyväksyttiin käytäntö, että meikäläisiä voi kutsua ihan hyvin Jumalan valtakunnaksi tai Jumalan seurakunnaksi?
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Tammi 2010, 18:06

Siansaparo kirjoitti:"Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot"

Tämä tarkoittaa nykykielellä vanhoillislestadiolaisia, silloin puhuttiin maallikkosiivestä tai em. tavalla. Ja te sanotte sen olevan saman kuin Jumalan valtakunta tai Jumalan seurakunta. Milloin hyväksyttiin käytäntö, että meikäläisiä voi kutsua ihan hyvin Jumalan valtakunnaksi tai Jumalan seurakunnaksi?

Mahdotonta tuollaiseen kysymykseen on vastata, syytöksiä sellaisesta anastamisesta olen kuullut vaihdellen koko ikäni ajan, ensimmäiset syytökset varastamisesta ilmenivät jo ensimmäisen kristillisen pääsiäisen jälkeen.

Kuitenkin apostoli kirjoitti, että me olemme Jumalan kansa. Silloin ei ollut vielä rauhanyhdistyksiä, mutta sama Jumalan rauha oli silloinkin saapuvilla, se rauha, josta saan tälläkin hetkellä vapaasti iloita.
Luvattomasti sitä nimeä ei kuitenkaan käytetä, siihen ovat vahvat profeetalliset ja apostoliset, Jumalan lupauksiin perustuva lupa itseltään Kristukselta.
Nuo määritelmät maallikkosiivestä ja pappislinjasta ovat aivan ulkopuolisten antamia, selvyyden vuoksi niitä on käytetty, samoin kuin vaikka lestadiolaisen, tai vanhoillislestadiolaisen nimeä. Ihme ja kumma, että nuo ulkopuolisten antamat määritelmät noin Siansaparoa kiinnostavat, ikään kuin et sitä muutenkin tietäisi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Tammi 2010, 18:39

Siansaparo kirjoitti:"Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot"

Tämä tarkoittaa nykykielellä vanhoillislestadiolaisia, silloin puhuttiin maallikkosiivestä tai em. tavalla. Ja te sanotte sen olevan saman kuin Jumalan valtakunta tai Jumalan seurakunta. Milloin hyväksyttiin käytäntö, että meikäläisiä voi kutsua ihan hyvin Jumalan valtakunnaksi tai Jumalan seurakunnaksi?


Ainakaan itse en yleensä tarkoita Jumalan valtakunnasta tai Jumalan seurakunnasta puhuessani kaikkia ulkonaisesti vl:ia, vaan sydämestään uskovia vl:ia, kaikkia vl:ten kanssa samoin uskovia, kaikkia pieniä lapsia riippumatta heidän vanhempiensa vakaumuksesta, pienten lasten tasolla henkisesti olevia kehitysvammaisia, ennen lestadiolaisuutta eläneitä pyhiä, jo pois nukkuneita pyhiä, enkeleitä, uuden liiton välimiestä Jeesusta sekä Jumalaa.

Raamatusta olen yllättäen huomannut, että ainakin yhdessä jakeessa Raamattu puhuu Jumalan valtakunnasta epäpuhtaana maan päällä. "Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä" (Matt. 13:41). --> Jos vääryyden harjoittajat kootaan ajan lopulla Jumalan valtakunnasta, silloin Jumalan valtakunnan on tuossa jakeessa tarkoitettava ulkonaista joukkoa. Tuon jakeen perusteella on siksi jossain määrin perusteltua väittää myös vl-seurakunnan mukana kulkevien, ulkonaisesti uskovaisten, mutta sydämestään epäuskoisten, olevan Jumalan valtakunnassa (ulkonaisesti). Mielestäni Raamattu kuitenkin puhuu Jumalan valtakunnasta ensisijaisesti sydämestään uskovien joukkona - ei sydämestään uskovien ja heihin kylkeytyneiden joukkona.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Emka » 16 Tammi 2010, 19:08

Kummallista että joillakin on tuo asia niin "hakusessa" että, vaikka koko ikänsä on kuunnellut opetusta Jumalanvaltakunnasta, sitä ei vieläkään sisäistä.

Tämä sama joukko mikä oli jo Jeesuksen aikana se Jumalanseurakunta on siitä asti ollut Pyhä yhteinen seurakunta, pyhien yhteys jos Luther myös kirjoittaa.

Miten näin selvä asia voi olla niin vaikea käsittää? OM ja Taavetti toi asian niin selvästi esille, että heidän kirjoituksiinsa kuten aikoinaan kaunko Mäntylän kirjoitukseen ei voi muuta sanoa kuin aamen.

Jumalan seurakunta voidaan nähdä vain uskon kautta, kun Pyhä Henki avaa silmät.
Luther sanoi, "Järki ei käsitä maan päällä olevaa yhtä pyhää kristillistä seurakuntaa" Ihminen ei näe sitä järjen avulla koska sielunvihollinen on sen virheillä ja eriseuroilla peittänyt.

Pyhien yhteys toteutuu seurakunnassa. Paavali kirjoittaa" Te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, kukin osansa jälkeen 1 Kor. 12:27 Jäsenet elävät ja toimivat vain ruumiin yhteydessä. Niillä ei ole ruumista irrallista elämää.
Luther kuvaa isossa Katekismuksessa seurakuntaa ja siellä vallitsevaa hengen yhteyttä näin:" Minä uskon että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä,. Sillä on yksi pää, Kristus ja Pyhä Henki on sen kutsunut koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita siinä ei ole, eikä haajaannusta. Siihen minäkin kuuluun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä.Pyhä Henki on vetänuyt minut siihen, ja liittänyt sen jäseneksi, antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla"

Näin me voimme jokainen sanoa tänäkin päivänä. Jumalan seurakunta on ollut maan päällä ja sen osallisuudessa on ollut kaikki jotka uskovat Raamatun tavoin, uskon kautta vanhurskauttamisesta. Se seurakunta ei syntynyt silloin kun Laestadius saarnasi paranuksesta, eikä se syntynyt Lutherin saarnatessa, vaan se on ollut täällä siitä asti kun Jeesus eli maanpäällä, silloin syntyi pyhä seurakunta kun Pyhä henki vuodatettiin opetuslasten ylle ja heidät lähetettiin saarnaamaan evankeliumia syntien anteeksi saamisesta. Ennen Jeesuksen ristin kuolemaa oli Mooses ja Profeetat . He uhrasivat syntiuhrina virheettömän karitsan, olivat kuuliaisia Mooseksen laille, niin he,jotka uskossa nukkuivat pois, ovat hekin elämän ylösnousemuksessa silloin kun Jeesus tulee ja tämän maailman loppu on tullut.

Joh. 5:29

He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Hynde » 17 Tammi 2010, 00:29

Siansaparo kirjoitti:"Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot"

Tämä tarkoittaa nykykielellä vanhoillislestadiolaisia, silloin puhuttiin maallikkosiivestä tai em. tavalla. Ja te sanotte sen olevan saman kuin Jumalan valtakunta tai Jumalan seurakunta. Milloin hyväksyttiin käytäntö, että meikäläisiä voi kutsua ihan hyvin Jumalan valtakunnaksi tai Jumalan seurakunnaksi?


Allekirjoitatko itse tuon "totuuden kuuliaisuuteen" esittämän väitteen; Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot.
Avatar
Hynde
Ylläpitäjä
 
Viestit: 283
Liittynyt: 23 Helmi 2005, 16:20
Paikkakunta: Helsinki-Vantaa ja Espoo

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 17 Tammi 2010, 09:03

En. Ymmärrän, että kristitty/uskovainen on uskon kautta Jumalan valtakunnan osallisuudessa, johon kuuluu myöskin kolmiyhteinen Jumala, enkelit ja uskossa poisnukkuneet ihmiset.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

Re: Kauko Mäntylä pappislinjasta

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Tammi 2010, 14:28

Siansaparo/Mäntylä kirjoitti:Kirkkohistorioitsijat eivät kuitenkaan väitä heitä ajetun pois, vaan sanovat heidän eronneen ja perustanee erityisen "raamatullisen suunnan" sulautuakseen vähitellen yleiseen kirkollisuuteen.


Mäntylän ennustus näyttää menneen naulan kantaan. Elämän Sana -lehtikin lopetti 2000-luvun taitteessa "tehtävänsä täyttäneenä".
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Tammi 2010, 07:15

Siansaparo kirjoitti:"Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaiset joukot"

Tämä tarkoittaa nykykielellä vanhoillislestadiolaisia, silloin puhuttiin maallikkosiivestä tai em. tavalla. Ja te sanotte sen olevan saman kuin Jumalan valtakunta tai Jumalan seurakunta. Milloin hyväksyttiin käytäntö, että meikäläisiä voi kutsua ihan hyvin Jumalan valtakunnaksi tai Jumalan seurakunnaksi?

Milloinkako se käytäntö hyväksyttiin? Kuten aiemmassa vastauksessa kerroin, ajankohtaa minun on mahdoton kertoa, käytäntö on kuitenkin ollut kaikkien elämieni vuosien ajan, olen sitä käytäntöä löytänyt paljon vanhemmistakin kirjoituksista. Nyt on skannaukseni stilisoinnin alla kirjoitus vuodelta 1939, jossa se mainitaan useaan kertaan.

Se että Mäntylä käytti maallikkosiiven ja pappislinjan nimityksiä, selittyy sitä ympäristöstä, jossa hän puheenvuoron käytti. Selvyyden vuoksi oli, ja on parempi käyttää herätysliike, tai muuta kuulijain ymmärtämää nimitystä silloin, kun kuulijat sellaisen parhaiten ymmärtävät. Nimenomaan siitä syystä oletan Mäntylän käyttäneen kirkolliskokouksen palautekeskustelussa niitä termejä. Kyllä hän uskovaisten keskuudessa puhui Jumalan valtakunnasta tai uskovaisten joukosta, miksei paikallisen Rauhanyhdistyksen jäsenistä tai tietyn paikkakunnan uskovaisista, jos niitä tarkoitti. Olen melko varma, että jos hän kirkolliskokouksessa olisi käyttänyt nimitystä Jumalan valtakunta, enimmältä osalta kuulijoista olisi jäänyt ymmärtämättä, mitä joukkoa hän tarkoitti.

Palautui juuri mieleeni eräs Mäntylän puheenvuoro Reisjärven loppiaispäiviltä, koskien Raamatun tekstejä, sekä sitä seurannut Rättä-Tiinan sanailu Haapajärven silloisessa vanhainkodissa. Loppiaispäivillä Mäntylä muisteli, miten oli seurannut Tiinan toimia, tämän nauhoittaessa Mäntylän seurapuhetta.
Puheen jälkeen Mäntylä oli mennyt Tiinan juttusille: "Sinäkö otit minun puheeni nauhalle?" -- "Niin tein." -- "Miksi aloitit nauhoittamisen vasta tekstin lukemisen jälkeen?" -- "Ajattelin että nauha voi loppua kesken, niin saan koko saarnan nauhalle, tekstinhän minä löydän Raamatusta." --"Se teksti on kuitenkin aitoa Jumalan sanaa, saarna on vain sen selitystä. Kyllä se teksti sopisi äänittää, se pitää aina paikkansa, selityksessä puhuja voi erehtyäkin."
Tämä keskustelu kuvannee niin Mäntylän, kuin muidenkin Jumalan valtakunnan työmiesten suhdetta omiin puheisiinsa ja lahjoihinsa. Taisi olla samana talvena, kun opiskelin paikkakunnalla, jossa Mäntylä oli silloin pappina. Eräiden seurojen lopulta muistan Tiinan lausahduksen Mäntylälle: "Huomasitko, nyt minä otin tekstinkin nauhalle?"
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Touko 2014, 01:37

Siansaparo kirjoitti:En. Ymmärrän, että kristitty/uskovainen on uskon kautta Jumalan valtakunnan osallisuudessa, johon kuuluu myöskin kolmiyhteinen Jumala, enkelit ja uskossa poisnukkuneet ihmiset.


Aivan oikein, ja jos luemme ymmärryksellä Lutherin selityksiä Apostolisen Uskontunnustuksen kolmesta uskonkappaleesta, niin lyhyesti muistellen Luther ymmärsi Isän Jumalan luojana, Pojan, Jeesuksen Kristuksen lunastajana ja Pyhän Hengen pyhittäjänä. Näistä kolmesta valinnee melkoinen yksimielisyys, paitsi että Pyhää Henkeä etsii kuka mistäkin, mitä mielikuvituksellisimmista paikoista. Apostolisen uskontunnustuksen sanat sijoittavat Pyhän Hengen yksiselitteisesti seurakuntaan:

"Minä uskon Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhien yhteisön... Joku suomennos taisi puhua pyhien yhteydestä, kumpi lie oikea, molemmat tarkoittavat samaa, mutta yhteisö on selkeämmin rajattu Jumalan valtakunta. Siksi tuntuukin melko kornilta, että muutamat meistä eronneet tai erkaantumista harkitsevat ovat alkaneet puhua ja kirjoittaa seurakuntaepäjumalasta.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 14 Touko 2014, 01:37
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron