Vanhoillislestadiolaisia Titanicilla?

[O.M]

Titanicin uppoamisesta tuli eilen kuluneeksi 98 vuotta. Olen kuullut huhuja, että Titanicilla olisi ollut myös vanhoillislestadiolaisia. Wikipediasta löytyy lista Titanicin suomalaisista matkustajista, joita näyttää olleen yllättävän paljon. Nimien perusteella heissä voisi olla ollut myös vl:ia, mutta onko kenelläkään tietoa asiasta? Olen kuullut, että Titanicilla olisi ollut myös vl:ia, mutta haluaisin päästä perille, oliko todella niin. Pääosa suomalaismatkustajista näyttää olleen muualta kuin varsinaisilta lestadiolaisalueilta.

[Taavetti]

Lahtinen, Anna[34]

Kitee
Lahtinen, William[36] Viitasaari/käymässä Kemissä

Muistan lukeneeni Päivämiehestä jutun saarnaaja Villiam Lahtisesta, joka oli pitänyt lähtöseuroja ennen lähtöään Kemistä takaisin kotiinsa Amerikkaan. Mahdollisesti Anna Lahtinen oli hänen vaimonsa.

Eräs täkäläinen entinen puhuja kertoi eräänä iltana eräästä Lahtisesta, joka joidenkin pelastuneiden kertoman mukaan olisi julistanut synninpäästöjä uppoavan laivan kannella hätääntyneille ihmisille. Mainittu veli ilmeisesti sekoitti Lahtisen eri ihmiseksi, niitähän on eri sukuja eri puolilla maatamme. Tapauksilla on silti eittämätön yhtymäkohta niin, että muistelijoiden ja kertojien mukana on henkilöys saattanut vaihtua toiseksi. Hukkuneiden luettelosta löytyvä etunimi Villiam pitää yhtä ainakin Päivämiehessä julkaistun jutun kanssa.

[O.M]

Vaikka kertomuksissa on eroja uppoamistapahtuman kaaoksellisuuden vuoksi, mielestäni lukemasi ja kuulemasi vahvistaa joskus kuulemaani käsitystä, että Titanicilla olisi ennen uppoamista saarnattu elävää evankeliumia. Voi olla, että Jumala on viime hetkillä vanhurskauttanut valitsemiaan sieluja.

"Kun taival päättynyt
on viimeinen,
kun sielu taivaaseen
liitää riemuiten,
ei tuskat yltää voi,
kirkkaana laulu soi:
Sua kohti, Herrani,
sua kohti ain!"

[hepa]

Lahtinen, Anna[34]

Kitee
Lahtinen, William[36] Viitasaari/käymässä Kemissä

Muistan lukeneeni Päivämiehestä jutun saarnaaja Villiam Lahtisesta, joka oli pitänyt lähtöseuroja ennen lähtöään Kemistä takaisin kotiinsa Amerikkaan. Mahdollisesti Anna Lahtinen oli hänen vaimonsa.

Eräs täkäläinen entinen puhuja kertoi eräänä iltana eräästä Lahtisesta, joka joidenkin pelastuneiden kertoman mukaan olisi julistanut synninpäästöjä uppoavan laivan kannella hätääntyneille ihmisille. Mainittu veli ilmeisesti sekoitti Lahtisen eri ihmiseksi, niitähän on eri sukuja eri puolilla maatamme. Tapauksilla on silti eittämätön yhtymäkohta niin, että muistelijoiden ja kertojien mukana on henkilöys saattanut vaihtua toiseksi. Hukkuneiden luettelosta löytyvä etunimi Villiam pitää yhtä ainakin Päivämiehessä julkaistun jutun kanssa.

Wikipediasta (lestadiolaisuus) löytyi tämä tieto:
Muun muassa Titanicilla matkusti lestadiolaisia siirtolaisia Pohjois-Amerikkaan. Pelastautuneet kertovat lestadiolaispastori William Lahtisen pitäneen seuroja uppoavan laivan kannella.

viitteenä oli: "Seurat" uppoavassa Titanicissa: Päivämies 15/13.4.1994

Jos jollakin on tallella niin voisi kirjoittaa tänne.

[O.M]

Tässä linkki Hepan mainitsemaan wikiartikkeliin. Täältä löytyy epäilemättä vahvasti romantisoitu, mutta silti pysähdyttävä versio Titanicin viimeisistä hetkistä.

[Siansaparo]

Eihän nyt hyvänen aika Titanic olisi uponnut, jos siellä olisi ollut veeälliä

Hmm. Tuo Juho Tikkanen on miulle sukua. Ainaski Tikkasten (äitini oma sukunimi) sukukokouksessa oli sanottu, että kaikki Tikkaset ovat sukua keskenään.

[juruulanko]

aika monella on tapana kuolla kunhan aika kuluu riittävästi... ihan uskontokunnasta riippumatta. Osa kuolee tapaturmaisesti, osa luonnollisemmin.

[Taavetti]

Eihän nyt hyvänen aika Titanic olisi uponnut, jos siellä olisi ollut veeälliä

Hmm. Tuo Juho Tikkanen on miulle sukua. Ainaski Tikkasten (äitini oma sukunimi) sukukokouksessa oli sanottu, että kaikki Tikkaset ovat sukua keskenään.

Taisit tuon ensimmäisen heittää "kurillasi," toivottavasti kukaan ei ota sitä tosissaan.

Jos kaikki Tikkaset ovat sukulaisiasi, tunnenkin heistä muutamia, on jopa meilläkin käynyt.

[nuusku]

Tuli vaan ketjua lukiessa mieleen tämä lainaus: Täältäkin on toisia Jumalan lapsia seuroissa taivaaseen korjattu. Ja on joku ihmetellyt, miksei panna lippua puolitankoon. Mutta rakkaat ystävät ja ihmettelijät; emme me itke niitä, jotka ovat täältä taivaan suvijuhlille suoraan lähteneet! Mutta me iloitsemme, että matka on päättynyt, ja kilvoittelija ja ristin kantaja on elämän kruunulla lopullisesti kruunattu, ja siihen maahan korjattu, jossa ei enää murheet ja kiusaukset ole ahdistamassa. (suviseuroista 1965)

[hepa]

Päiwämies nro 15 13.4.1994

”Seurat” uppoavassa Titanicissa

Ihmisen osaan iäisyydessä ei vaikuta se, millä tavalla hän lähtee tästä elämästä. Myöskään kuolinpaikalle ei ole merkitystä. Jumala herättää kuolleet ylösnousemuksen aamuna mertenkin syvyyksistä. Uskolla saavutetaan kunnian taivas. Vanhurskasten lepoon pääsi uskovainen aviopari Anna ja William Lahtinen, jotka hukkuivat Atlantin valtamereen Titanicin upottua huhtikuun 15. päivänä 1912

Heikosta teräksestä loistoristeilijä.
… 705 pelastui ja 1522 hukkui. …

Ensimmäinen SOS-hätämerkki
…Tämä oli ensimmäinen kerta, kun SOS-kutsua käytettiin. Kirjaimillle on myöhemmin anettu keinotekoinen englanninkielinen merkitys ”save our souls”, ”pelastakaa sielumme”.
…
Titanicin uppoaminen kesti noin kaksi ja puoli tuntia, ...

”Seurat” uppoavassa laivassa

Hukkuneiden matkustajien joukossa oli ainakin kaksi uskovaista. He olivat William ja Anna Lahtinen, jotka olivat paluumatkalla Suomesta Englannin kautta Yhdysvaltoihin.

William Lahtinen oli sananpalvelija ja ilmeisesti hän oli käynyt puhujamatkalla Suomessa. Muutama viikko ennen kuolemaansa hän oli ollut Sallassa seurapuhujana. Lahtisia oli kohdannut suuri suru vähän ennen heidän lähtöään Suomesta. Heidän pieni tyttärensä oli sairastunut vakavasti ja menehtynyt. Pian tämän jäkeen pääsivät myös äiti ja isä vanhurskasten lepoon.

Kun Titanicin onnettomuus oli tapahtunut, kävi ilmi, ettei kaikille ollut paikkoja pelastusveneissä. Heti ei syntynyt paniikkia, sillä yleisesti uskottiin, että laiva on uppoamaton. Laivaan jääneille selvisi kuitenkin pian, mikäon heidän kohtalonsa. Hukkumiskuolema oli edessä, eikä ollut mitään pelastumisen mahdollisuutta.

Lahtiset olivat Jumalan lähettiläitä ja saarnasivat evankeliumia haluaville syntejä anteeksi. Pekka Raattamaa kirjoitti eräässä kirjeessään: ”Haaksirikosta pelastuneet kertovat, että veli Lahtinen seisoi laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julisti Jumalan Pojan kuolemaa ja syntein anteeksisaamista.”

Jumalan armo ja Jumalan valtakunta olivat syntejään katuvia lähellä. Varmaankin moni matkustaja sai parannuksen armon yhdennelätoista hetkellä. Jumalan tiet ja suunnitelmat ovat tutkimattomat.



William Lahtisen kirje Titanicilta

William Lahtisen ilmeisesti viimeinen kirje. Kirje on kirjoitettu Titanic-laivalla ja päivätty laivan lähtöpäivänä. Se on lähetetty jollekin Kemiläiselle uskonveljelle.

Atlannin merellä 10/4 1912
Armo, laupeus ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella. Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat juhlahetkiä, kun ijankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta. Oi veli rakas, kuinkataas on rintani kuivunut; ei ole muuta kuin hieno kaipaus ja muisto niistä kalliista hetkistä, joita olen ja olemme saaneet viettää. Vaan sellainen usko minulla on, että ei ole vielä rakkaus jäähtynyt Yljän sydämessä, koskapa Hän lähetti Patmos-luodon erakon kauttta terveisiä, että O jospa sinä kylmä tai palava olisit. Ja Yljän rakkauden lämpimästä se on aina morsiamenkin sydän virvoitetuksi tullut, eikä omastaan; sillä me saamme rakkaani uskossa käydä armopöytään katsellen kuinka rakastajan sydän on avattu tähtemme Golgatalla. Siellä ovat auenneet armolähteet korven matkailijoille, eikä ole kaikessa tuskassa ja vaivassa väsynyt tämä sankari, vaan että Hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa Hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi. Sille rakkaudelle ei löydy vertaa. Sentähden minäkin heikko matkailija vetoon siihen sammumattomaan rakkauteen näinkin kylmissä tuntemisissa. Ja uskon, että pian lämpenee rintani, kun Yljän kasvot näkyvät; ei ole enää mitään verhoja edessä. Ole turvattuna rakas veli, ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattele arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen Karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; te jäitte unhottumattomaan muistoon.
Yst. W. Lahtinen
Siionin Lähetyslehti 6/1912

Lisäsin hymiöeston. Taavetti

[O.M]

Eihän nyt hyvänen aika Titanic olisi uponnut, jos siellä olisi ollut veeälliä

Paavalikin oli haaksirikkoutuneessa laivassa. (Apt. 27.)

[O.M]

Päiwämies nro 15 13.4.1994
- -
Lahtiset olivat Jumalan lähettiläitä ja saarnasivat evankeliumia haluaville syntejä anteeksi. Pekka Raattamaa kirjoitti eräässä kirjeessään: ”Haaksirikosta pelastuneet kertovat, että veli Lahtinen seisoi laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julisti Jumalan Pojan kuolemaa ja syntein anteeksisaamista.”

Jumalan armo ja Jumalan valtakunta olivat syntejään katuvia lähellä. Varmaankin moni matkustaja sai parannuksen armon yhdennelätoista hetkellä. Jumalan tiet ja suunnitelmat ovat tutkimattomat.
- -

Kiitoksia Hepalle vaivannäöstä. En näkisi mitään erityistä syytä epäillä, etteikö Pekka Raattamaa olisi kuullut ihan oikean tarinan.

[hepa]

Tuolla näkyy olevan englanninkielistä tekstiä Lahtisista ja muitakin henkilöitä, jos vaikka joku kielilläpuhuja kääntäis suomeksi.

[juruulanko]

Tuolla näkyy olevan englanninkielistä tekstiä Lahtisista ja muitakin henkilöitä, jos vaikka joku kielilläpuhuja kääntäis suomeksi.

En tunnustaudu kielillä puhujaksi, mutta käänsin koneavusteisesti pari pätkää. Siis siellä on käännös virheitä, epävarmoihin kohtiin laitoin hakasulkuja merkiksi, kuitenkin rohkenen laittaa tämän tähän, koska joku on joskus sanonut että huonokin käännös on kielitaidottomalle parempi kuin ei lainkaan käännöstä

William Lahtinen, also known as Wilhelm Peura, was born on April 23, 1876 in Viitasaari, Finland. After living briefly in Salla and Taivalkoski in 1902-03, he moved to America in 1903. In 1905, he was living in Cokato, Minnesota, where he became pastor of the Apostolic Lutheran Church. During a trip to Finland with his wife Anna and adopted daughter, Martha Agnes, the little girl fell ill and died. On their return trip, the Lahtinens died in the Titanic disaster on April 15, 1912. It is said that Anna initially entered a lifeboat but left it to remain with her husband.

William Lahtinen, joka tunnetaan myös nimellä Wilhelm Peura, syntyi 23 huhtikuuta 1876 Viitasaarella, Suomessa. Asuttuaan lyhyen aikaa Sallassa ja Taivalkoskella vuosina 1902-03, hän muutti Amerikkaan vuonna 1903. Vuonna 1905 hän asui Cokatossa, Minnesotassa, jossa hänestä tuli pastori apostolisen luterilaiseen kirkkoon. Kun hän oli matkalla Suomeen vaimonsa ja adoptiotyttärensä, Martha Agnesin kanssa, pikku tyttö sairastui ja kuoli. Heidän paluumatkalla, Lahtiset kuolivat Titanicin onnettomuudessa 15. huhtikuuta 1912. Kerrotaan, että Anna sai paikan pelastusveneestä, mutta jätti sen lähteäkseen vielä miehensä kanssa.

In Memory of Martha Agnes Lahtinen79
..
.

Jätin välistä

William Lahtinens Farewell from the Titanic83

"Behold, I come quickly; hold that fast which thou hast, that no man take thy crown" (Revelation 3:11). This promise of Jesus, "I come quickly," is a comforting message to a poor child of God who struggles amid the trials and tribulations of the journey and often feels timidity and doubt because of his sinfulness and is afraid that he will faint on the way. The devil shows our lifetime as long and our strength as small, and thus he often troubles the spirit of the righteous with heavy feelings of doubt. Despite this, we believe these words of Jesus to be true: "I come quickly." The early departure of many of the righteous again testifies to us that Gods promises are true and firm.

William Lahtisen jäähyväiset Titaniciltä
" Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. (Ilm. 3:11). Tämä Jeesuksen lupaus "Minä tulen nopeasti", on lohduttava viesti köyhälle Jumalan lapselle, joka taistelee keskellä koettelemuksia ja usein tuntuu arkuus ja epäilys, koska syntisyys painaa ja pelottaa, että kompastuu matkalla. Paholainen osoittaa meidän elinaikamme niin pitkänä ja vahvuutemme niin pienenä, ja siten hän usein aiheuttaa ongelmia raskaiden epäilysten kanssa kulkevaa vanhurskasta. Tästä huolimatta uskomme nämä Jeesuksen sanat olevan totta: "Minä tulen pian." Monien vanhurskaiden varhainen poistuminen todistaa jälleen meille, että Jumalan lupaukset ovat totta ja järkähtämättömät.

That which comes to mind first of all is that sad Atlantic disaster in which, as far as we know, at least two of the righteous were allowed to end their pilgrimage in this land of sorrows. They were William Lahtinen and his wife Anna, who were known to countless numbers of the Lords own even in Finland, both free-spirited and beloved children of God. Marvelous and unsearchable are the ways of the Lord. Shortly before leaving Finland, their little daughter fell ill and died, whose departure was mentioned in the April issue of our magazine. Now both of them have been allowed to follow their daughter, both of them in their very prime of life. Thus the Lord transfers his own, one after another, from misfortune and temptations into the enjoyment of eternal peace, which the storms of this world no longer disturb. Our departed brother labored diligently with the gifts granted him by God for the salvation of immortal souls, comforting and assuring Gods own to continue to journey in faith awhile yet until we can enjoy the reward of victors. He also urged unbelievers and those who have fallen from grace to take heed of the Good Shepherds loving call while there is still time, before the period of grace passes and hardness arrives.

Se, mikä tulee mieleen ensimmäiseksi, että surullinen Atlantin onnettomuus, jossa sikäli kuin tiedämme, ainakin kahden vanhurskaan vaellus päättyi tässä surujen maassa. He olivat William Lahtinen ja hänen vaimonsa Anna, jotka tunnettiin uhrautuvaisina ja rakastettuina Herran omina Jumalan lapsina. Ihanat ja tutkimattomat ovat Herran tiet. Vähän ennen lähtöä Suomessa, heidän pieni tyttärensä sairastui ja kuoli, hänen poismenostaan on mainittu lehtemme huhtikuun numerossa. Nyt molemmat ovat saaneet seurata heidän tytärtään, mikä on erittäin tärkeä molemmille heistä <edellinen lause voi olla väärin>. Näin Herra siirtää omiaan, yksi toisensa jälkeen, epäonnen ja houkutusten keskeltä nauttimaa iänkaikkista rauhaa, jota tämän maailman myrskyt ei enää häiritse. Meidän poisnukkunut veli työskenteli ahkerasti niillä lahjoilla, jotka Jumala hänelle oli antanut, kuolemattomien sielujen pelastukseksi, lohduttaen ja vakuuttaen Jumalan oma jatkamaan matkaa uskossa hetkisen vielä ennen kuin voimme nauttia voittajina perillä. Hän myös kehotti uskottomia ja uskosta luopuneita kuuntelemaan Hyvän Paimenen rakastavaa kutsua, kun vielä on aikaa, ennen kuin armonaika päättyy ja paatumus tulee sydämeen.

Even in his last moments he preached to his traveling companions the forgiveness of sins in the blood of Jesus, enjoying with his wife the sweet peace of God in their souls, as Brother P. Raattamaa says in a letter written to a certain brother in Kemi, "Survivors of the shipwreck tell that Brother Lahtinen stood on the deck of the ship, surrounded by his traveling companions, to whom he declared the death of the Son of God and the forgiveness of sins." We believe that they are now in the flock of victors, for Jesus urges and promises, "Be thou faithful until death, and I will give thee a crown of life" [Revelation 2:10]. In memory of our precious brother and his wife, we publish below his last letter, written on board the Titanic:

Jopa hänen viimeisinä hetkinään hän saarnasi hänen matkaseurassaan synninpäästön Jeesuksen veren kautta, nauttiessaan hänen vaimonsa kanssa suloista Jumalan rauhaa heidän sieluissansa, kuten veli P. Raattamaa sanoo kirjeessään tunnetulle veljellä Kemissä " haaksirikosta selviytyneet sanovat, että veli Lahtinen seisoi aluksen kannella ympäröimänä hänen matkaseuransa, jolle hän julisti Jumalan Pojan kuolemasta ja syntien anteeksiantamusta." Uskomme, että ne ovat nyt joukossa voittajien, sillä Jeesus kehottaa ja lupaa: "Ole sinä uskollinen kuolemaan asti, ja minä annan sinulle elämän kruunun" [Ilm. 02:10]. Kallisarvoisen veljemme ja hänene vaimonsa muistoksi, julkaisemme alla hänen viimeinen kirjeen, joka kirjoitettu Titanicilla:

[quote]
Dear Brother..., (muoks, otin pois kun huomasin sen olevan sama Kirje, jonka Hepa, edellä lainasi

[vanamo.n]

Niin jos siellä hukkui myös noita pieniä taivaan taimia, joilta sielunvihollinen ei vielä ollut vienyt sitä syntymälahjana saatua uskoa, niin taivaaseen pääsivät myös he. Luin kerran jostain lehdestä uutisen, että eräs pienokainen, joka hukkui tuossa haaksirikossa eikä tiedetty hänen nimeään, hänet haudattiin ja muistokiveen laitettiin vain joku nimi, joka kertoi, että oli tuossa onnettomuudessa menehtynyt. Jälkeen päin geenitekniikkaa hyödyntäen saatiin selville , kenen lapsi hän oli.

[O.M]

Kotimaa24:kin huomioi keväällä William Lahtisen:

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuu ... inen-pappi

Kotimaa24 ei maininnut ainakaan nettiartikkelissaan, että William Lahtinen oli vl. Sehän olisi ollut tavallaan myönteinen uutinen vl:suudesta eikä Kotimaan toimitus kovin mielellään kirjoittele myönteistä vl:suudesta. Artikkelin keskusteluosiossa lestadiolaisuus kuitenkin tuli ilmi.

[Pottu]

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525957217

Kesällä tuli luettua tuo Simo Ylikarjulan kirjoittama teos Titanicin kohtalonyöstä. Kirjassa mainittiin perheensä kanssa matkustanut vl-puhuja. en ole enää nimestä varma, mutta luulisin, että oli juuri tuo William Lahtinen. Menivät laivan mukana upoksiin, viimeiseen asti istuivat rauhallisesti kansituoleissa.

Mielenkiintoinen kirja, kannattaa lukea.