U. KALLUNKI: Kylmä hyppy

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

U. KALLUNKI: Kylmä hyppy

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Helmi 2019, 17:31

Kylmä hyppy


Kristillisyyden sisällä on vaikuttanut erilaisia harhaoppeja, joita vastaan on aina taisteltu. Uuno Kallunki on tutkistellut erään tällaisen harhaopin ns. Kylmien hyppyjen esiintymistä ja vaikutusta, varoitukseksi aikamme uskovaisille.

Kylmän hypyn levittäjistä ja leviämisestä on enimmän kirjoituksissaan Teologia ja Kirkko -lehdessä tuonut esille teologian lisensiaatti Kullervo Hulkko. Myös kirkkoherra Väinö Havas on maininnut Oulun seudulta lähteneestä Wiheriä nimisestä miehestä, joka vei kylmän hypyn Kittilään, ja edelleen Jäämeren rannalle. Näin hänen henkilökuvansa selkenee, ja pohjoisessa saavuttamasta menestyksestä kirjoittaa Samuli Paulaharju. Hänen muistiinpanonsa ovat ensiarvoisia ja totuudenmukaisia, mutta esityksen tyylissä haiskahtava, ikään kuin pilkalliselta vaikuttava väritys, jonkin verran alentaa hänen esitystensä arvoa.

Norjan Vesisaaresta sanoo viime mainittu kirjoittaja, että sielläkin rietas henki alkoi rienata pientä Herran seurakuntaa. Suomesta tuli puhujia, jotka saarnasivat Pyhän lihan oppia ja kylmää hyppyä, todistaen, että ihmisen liha on pyhä, ja lihan työt ovat pyhät. Heitä kuultiin ja uskottiin, monet lankesivat lihan töihin, toiset taas rupesivat riemuitsemaan ja hyppäämään ilman Pyhän Hengen vaikutusta, tunnon ja sydämen liikutusta. Tullimies Tiberg on kirjoittanut Vesisaaren kristillisyyden "Aikakirjan," ja kertoo erinomattain yhden naiskristityn, jolta odotetaan parannusta vioistansa, olleen yksissäkin Hurun seuroissa, jotka kestivät parin tunnin paikkeille, kahdesti liikutuksissa. Tämän naisen ei tarvitse anoa anteeksi keneltäkään, vaikka riitaveljiä ja -sisaria on läsnä, kun hän pyörii seurahuoneen lattialla, niin hän menee ohi ja on muka "vapaa." Suomesta saapui myös sellaisia sananjulistajia kuin muuan pikkuinen Oulun färjäri, joka antoi syntejä anteeksi. Monet toivat esille rötöksiä, joita eivät olleet tehneetkään. Tämä piirre kuului pakkoripin oppiin, jota laajimmalla edusti Johan Takkinen Posiolta.
Näin väärien profeettojen työ oli lyödä hajalle koko seurakunnan, kertoo Tiberg. Vuonna 1866 tuli Erkki- Antti Vesisaareen ja Ruijan rannoille särkemään väärää vanhurskautta, sekä saarnaamaan pois pyhän lihan oppia ja kylmää hyppyä. Hän toimitti seurakunnalle Raattamaan saarnoja, ja sai pitää seuroja paikkakunnalla pitempäänkin, josta hän ensimmäisellä kertaa oli toimitettu kruunun kyydillä kotiansa.

Juho Anna-Reetan poika, Viheriä, oli syntynyt etelä-Iissä 13.3.1842, ja otti 23-vuotiaana, 21.3.1865 muuttokirjan Kittilään, jossa oleskeli vuoden päivät.` Hänet mainitaan monitoimiseksi mieheksi, joka oli ensinäkin puuseppä, muurari, maalari ja kahvipannujen tinaaja. Erityisintä oli hänessä tuo saarnaajana esiintyminen. Pykeijalla Viheriä saarnasi ensi kerran v. 1866. Petteri Gunnari nouti hänet Vesisaaresta, ja Petterin pirtissä pidettiin ensimmäiset seurat. Sinne kokoontui paljon kylän kansaa, ja tuli uskovaisten joukko. Viheriästä tuli sen kylän asukas. Kauppamiehen leski, Ellefine Pleym, os. Hes, oli kuulijoiden joukossa, ja seuraavan vuoden syyskesällä 18.8.1867 heidät vihittiin avioliittoon, mies 25 ja vaimo 42 vuoden ikäisenä. Norjalainen rouva ei oppinut miehensä nimeä lausumaan muuksi, kuin "Wiiriak'ksi, ja se pitikin muuttaa Gröniksi. Ellefine kuoli 1.4.1899 ja mies eli melko vanhaksi, ja kuoli 21.11.1920. Lapsia ei Grönille syntynyt.

Lienee aiheellista kysyä, mistä iiläinen poikanen kuivan ja kylmän hypyn opin kaavan sai, sillä harvinaista on, että mitään hourausta aivan omin päin keksitään. Haukiputaan kotiseutujulkaisusta nähdään, että ensimmäiset lestadiolais-seurat on pidetty Törmälän talossa 17.8.1863, Mooses Kankoisen ollessa puhujana. Iissä pidetyistä ensimmäisistä seuroista ei ole tietoa. Vajaan kahden vuoden kuluttua Viheriä lähti Kittilään, joten kristillisyys ei näillä seuduilla ollut vielä kauankaan vaikuttanut, paitsi työmatkoilla kulkeneiden matkalaisten välityksellä. Koska Viheriä kävi keväällä 1865 saarnamatkalla Raahessa, niin hän oli ja puhuja Iistä Kittilään lähtiessään.

Iin Haminasta kirjoitti Gustav Palmgren v. 1861, ja luetteli hedbergiläisiä olevan Karjalankylässä 5, pohjois-Iissä 2 ja Olhavassa 3, joten heidän
lukunsakaan ei ollut mitenkään suuri. Jaafet Mahlberg eli Mustonen muutti Oulusta Iihin v. 1862. Johan Paakko kirjoitti Hedbergille v. 1864, että hän, Jakob Mustonen, Jaakko Sikala eli Pahnila ja Jakob Huttula ovat tehneet täyskäännöksen. Paakko oli v. 1855 kirjoittanut Hedbergille, että "Kristillisistä Sanomista on meiän puolesa suri hyödytys." Jaakko Pääkkö kerrotaan Ranualla päin laulaessaan hypelleen. Risto Veteläinen vei Taivalkosken ja Kuusamon suuntaan tätä mallia, Rovaniemen Taipaleen kylässä saakka on myös ollut kylmää hyppyä. Hedbergiläiset eivät hyväksyneet liikutuksia, vaan Oulussa erään naisen koettivat saada vedellä virkoamaan. Paakko ilmoitti Hedbergille 13.11.1871, että hänelle pannaan autuuden ehdoksi rippi. Charlotta Borg kirjoitti 11.5.1872, että iloiset uskovaiset ovat Paakon panneet pannaan syntielämän vuoksi. 29. 7. ja 2. 8. Paakko itsekin kirjoittaa joutuneensa puhujakieltoon.

Edellä esitetyn perusteella voimme nimetä kaksi kylmän hypyn miestä, Paakko ja Viheriä. Iissä ollessaan Paakko vv. 1855 — 1864 on hedbergiläinen, jotka eivät liikutuksia voineet hyväksyä. V. 1864 tekemän täyskäännöksen jälkeen Paakko, joka oli liikutusten kannalla, mutta ei sokeana miehenä kovinkaan lavealla liikkunut, ja joka v. 1871 ilmoittaa autuutensa asetetun ripin taakse, mainitun vuoden jälkeen sanotaan Karjalankylässä toimivan lasten lujettajana. Siis hänen on pitänyt syntielämästä tehdä korjaus. Viheriä lähti Iistä v. 1865 viemään oppia pohjoiseen, ja seuraavana vuonna Erkki Antti Vesisaaressa sammutti sen liekin. Kylmä hyppy on yksityisten harrastelijain ylläpitämänä, muutamat vuodet ajelehtinut eri hengellisyyksien seassa, ja sittenkin pääasiassa naishenkilöiden toimesta.
Selvät jäljet johtavat kuusamolaissyntyiseen Gatharina Margaretha Johanintr. Kaikkoseen eli Törmäseen, joka Kuusamossa ollessaan saarnan aikana varautui sille paikalle, josta helposti pääsi hyppäämään. Hän alkoi Limingassa Sunin talossa, Alapään kylässä, Kantola nimisen torpan leskeksi nimitettynä pitämään hengellisiä kokouksia. Tämä tapahtui joulukuun puolivälin jälkeen v. 1861. Hän on juuri Matti Wågin leski, edellä sanottu Kaisa-Reetta, joka oli esiintynyt Oulussakin, ja tullut rouvasväeltä hyvin palkituksi. Kuusamossa hän selitti odottavassa tilassa olemisensa hengellisestä morsiudesta johtuvaksi, ja Limingassa teki v. 1864 ripin äpärän synnyttämisestä. Varkausjuttu Limingan käräjillä Kaisa Reetaa vastaan käsiteltiin 12.11.1864 ja silloin ilmeni, että oli 12 kuormaa koivuja ja 3 kuormaa risuja varastanut Mäki Hirvelän metsästä.

Kaisa Reeta Wåg oli näkyjen ihminen, joka teki kirjan ilmestyksistään, ja haki painatuslupaa. Limingassa hän oli "yhessä syömmessä" erään rouva Hagelin kanssa, jonka mielestä Wåg meni liiaksi lihallisuuteen. Wåg otti passin Pietariin matkustamista varten 27.2.1862, ja näyttää aivan ilmeiseltä, koska hän ainakin Kuopiossa saakka liikkui, että hän on saanut yhteyden Kannaksella aikaisemmin vaikuttaneeseen hyppääjäin lahkoon, joka sai oppinsa Venäjältä, ja näitä esikuvina pitäen tuota kylmän hypyn hengellisyyttä harjoitettiin. Raamattu sanoo, että "perkele pukee itsensä valkeuden enkeliksi," ja siten tekee eksyttävää työtänsä.

Kylmä hyppy puhkesi kukkaansa Amerikan pollarilaisten keskuudessa, jossa sanottiin, että "pitää ruveta, että pääsee alkuun." Huonekalut jo etukäteen siirrettiin sivummalle, ja pimeimpien pakanoiden tavalla hyppäämällä itsensä hurmokseen saatettiin. Kristityt ovat saaneet tästä kärsiä, ja monesti todelliset liikutukset ovat rinnastettu maailman mielestä kylmiin hyppyihin.

Edellä esitettyyn kylmän hypyn kertomukseen saattaa tarkennuksina ja mielenkiintoisina tietoina lisätä Hulkon tutkimuksen tuloksista sen, että Johan Viheriän äiti Anna Reeta oli Taivalkosken Kuusijärven Viheriästä, ja muutti Pudasjärveltä Iihin v. 1838. Hänellä oli neljä aviotonta lasta, joista toiseksi vanhin ali Johan, joka koki hengellisen murroksen v. 1862.

Kittilässä noustiin heti häntä vastustamaan, nimittäin Kittilän kristillisyyden vanhin, Matti Laakso ym. ja apua tuli Muoniosta käsin, mm. Parka- Heikin sisar, lähetyskoulun apuopettaja Maria. Lisäksi vielä, että Viheriä teki Pykeassa parannuksen, ja liikkui Suomen puolella saarnaajana ainakin Kittilässä v. 1882.

Haatajanniemen suurissa seuroissa v. 1870 ovat etäisempinä kutsuttuina puhujina olleet Juhani Raattamaa ja Olli Koskama, ja he saarnoissaan, ja pienemmissä piireissä keskustellen taistelivat siellä ilmennyttä kylmää hyppyä vastaan, ja heidän toiminta vaikutti raitistuttavasti. Aholan Hermanin vaikuttaessa vuosisadan kahta puolta, lienee vielä paikoin kylmissäkin hypelty.

Kaikilla ei luonnollisesti ollut selvää käsitystä oikeista ja vääristä liikutuksista, ja niinpä Alkkulan kirkolliskokouksen aikana Ylitornion kirkossa rovasti Alberd Heikel erehtyi. Siellä oli näet Juhani Raattamaa pitänyt yhdet selitykset päivässä, ja muu aika käytettiin neuvonpitoihin eli keskusteluihin. Näiden keskustelujen tuloksena Johan Takkinen Posiolta teki parannuksen pakkoripinopista, ja lupasi korjata jälkensä seurakunnissa. Aikaisemmin Torniossa oli Takkinen vastustanut Aleksi Viuhkolaa, ja sanonut tätä synnin rakastajaksi, kun ei hyväksynyt raakaa puhetapaa saarnatessa. Alkkulan viimeisenä seurapäivänä julisti Raattamaa lohdullista evankeliumia. Iisak Ylinenpää kertoo kuulleensa Raattamaan sanovan saarnapaikalta poistuessaan: "Tässä on nyt annettu työtä ja osoitettu tietä, tarvitsee myös ruokaa." Raattamaan kyytimies Israel Nattavaara Jellivaarasta, alkoi huutaa yli liikutusten. Sitä ei rovasti kestänyt, vaan hän meni ` saarnatuoliin, ja huusi: "Kun tämmöistä elämää pidetään kirkossa, niin kaikki Suomen kirkot tulevat suljetuiksi tällaisilta kokouksilta." Toisten tietämän mukaan Raattamaa olisi yrittänyt rovastilta pyytää anteeksi, kun häntä oli loukattu, mutta Heikel meni vihaisena ohitse. Kotona kuitenkin alkoi rauhattomuus häntä vaivata, ja hän yöllä kutsutti luokseen Raattamaan, joka saapuikin kätilö Mathilda Formanin kanssa, ja asia korjattiin anteeksi anomisella antamisen kanssa. Alberd Heikelin vävy, Hietaniemen pappi P. O. Grape oli sanonut seuraväelle: "Mennään Hietaniemeen, siellä ei ole kyöpeleitä." Hietaniemessä Heikel katui kiivasta menettelyänsä. Raattamaa tuli hiukan sairaloiseksi, ja lähti kotiansa. Pietari Hanhivaara oli sanonut, että ihmispelon vuoksi Raattamaa saarnasi sillä tavalla, kuin saarnasi.

U. KALLUNKI
Päivämies 15.1.1969

******************
Silloin tällöin on foorumillamme kyselty ns. kylmä hyppy tapahtumista. Vain hajanaisia vastauksia olemme voineet antaa, tämä U. Kallungin vanha kirjoitus kertoo enemmän ilmiöstä.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 15 Helmi 2019, 17:31
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron