„Voimamme on voitossaan…”
Apt. 8: 14 – 24
Uskon voima.
Kun alkuseurakunnan julistajat menivät kuolemaan uskonsa puolesta, täytti heidän sydämensä iloinen kiitollisuus Jumalaa kohtaan, niin että he vielä polttoroviolla veisasivat kiitosta Herralle. Ja kun katselijat näkivät tämän, ja kuulivat kaiken, joutuivat he kysymään, mistä he ovat saaneet tämän voiman, että he näin saattavat kiittää Herraa kuolemankin kauhuissa. Ja niin he rupesivat etsimään, mistä hekin tuota saisivat, ja tulivat johdetuksi tähän uskoon.
Kun meidän oppi-isämme Luther eli, hän vastusti koko maailmaa, ja tunnusti uskonsa oikeutta luopumatta. Silloin joutui moni kysymään, mikä antaa tälle miehelle tämän voiman. Ja he saivat myös tulla lähelle sitä Herraa, jota tämä mies julisti.
Kun tämä kristillisyys alkoi, joutui joukoittain ihmisiä uudistuksen eteen. Monet, jotka ennen olivat juoppoja, heistä tuli raittiita, epärehellisistä tuli rehellisyyden puolustajia. Tämä voima meni eteenpäin, ja ihmiset ihmettelivät, koska näkivät, ettei tämä ole tyhjä voima, ja he rupesivat kyselemään.
Näihin seuroihin on saapunut paljon kansaa monilta tahoilta maata, vieläpä vieraista maista. Silloin monet ovat ruvenneet kyselemään, mikä voima on ajanut tänne seuroihin. Tässä kristillisyydessä täytyy olla joku voima. Niin, se onkin Pyhän Hengen voima. Tätä saatiin jo alkuseurakunnassa kokea, ja se oli silloin jo voimana, ja se on ollut kristillisyydessä kaiken aikaa. Se voima on vaikuttanut myös täällä näinä päivinä. Kristillisyys ilman Pyhää Henkeä on voimaton. Olkoon vaikka kuinka paljon kristillisyyttä, mutta jos siitä puuttuu tuo yksi, Pyhän Hengen voima, siitä puuttuu silloin voima. Se voi olla aivan ulkonaista. Koristetta, muodollisesti omistettua vanhuskautta, jolla ei ole Jumalan antamaa valtuutta.
Kristillisyyden matkimista
Monet ovat katselleet tätä liikettä, jonka Jumala on antanut keskuuteemme, että tuossa on elämää, ja siksi he ovat ruvenneet jäljittelemään, että saisivat samanlaisen vaikutuksen. Sen tähden monet tahtovat, ikään kuin käskeä Pyhää Henkeä tulemaan. Mutta mitä me voimme tehdä? Olemmeko me voineet pakottaa Pyhää Henkeä tulemaan, olemmeko me voineet pakottaa Kristusta astumaan alas taivaasta? Siis myös kuka voi pakottaa Pyhää Henkeä tulemaan alas taivaasta? Hän lahjoittaa sen, minne Hän tahtoo. Hän ei kysy siinä meidän mielipidettämme.
On täällä meidänkin maassamme paljon ihmisiä, jotka tahtovat omistaa tällaista Jumalan armoa, ja että heidän uskonsa tulisi myös Pyhällä Hengellä voidelluksi, kun he ovat ensin kristillisyytensä itse tehneet. Tämä on Jumalan pilkkaa tällainen. Mutta meistä saattaa tuntua, ettei tämä liikuta meitä. Mutta me saatamme monet ajatella, että Pyhä Henki on jotakin, jota kristityn täytyy
joskus saada. Emme muista, että jo ennen kuin uskoon tulimme, Pyhä Henki teki työtä.
Monet ovat nähneet, että tässä kristillisyydestä käytetään rippiä. Toiset ovat ottaneet tämän aivan kuin sellaiseksi työaseeksi, jolla rakennetaan omaa kristillisyyttä. Ja näin luullaan voitavan rakentaa parasta kristillisyyttä.
Rakkaat ystävät! Ei meille rippi ollut mikään uusi armoneuvo, vaan se on ollut meille uudestisyntymisen armoneuvo. Me emme ole voineet sillä mitään lisätä, vaan se on ottanut meiltä pois entisetkin, niin ettei meille ole muuta jäänyt, kuin syntiä synnin päälle.
Ja sitten ovat monet nähneet, ettei tässä ole kysymys siitä, että ripittäydytään, vaan että julistetaan synninpäästö. Ja nyt maailman kristillisyys on ottanut taas tämän, mutta uutena keinona, joka ihmisestä lähtee.
Me kuulimme tässä pyhässä sanassa eräästä miehestä. Tämän miehen nimi oli Simon. Hän oli kastettu, ja häntä sanottiin myös uskovaiseksi. Kun hän näki, että pantiin kädet päälle, ja Pyhä Henki näin saatiin, hän ajatteli: Minä tahdon myös saada tuollaisen vallan. Ja hän meni sanomaan heille: "Antakaa minullekin, että minä saisin Pyhän Hengen lahjan." Mutta hän erehtyi.
Monet luulevat, että he voivat ostaa itselleen sielunsa rauhan. Ei enää niin paljon käytetä rahaa maksuvälineenä. Ehkä joku käyttää rahaakin, antamalla rahaa hyviin tarkoituksiin, että hän sillä saisi Jumalan suosion. Mutta on muita keinoja. Kun joku ajattelee: Kun minä oikein kadun, eiköhän Jumala silloin anna minulle sitä voimaa. Tahdotaan katumalla ostaa Pyhää Henkeä ja taivasosuutta. Ollaan Simonin veljiä ja sisaria.
Miten minun kävi?
Mutta jollekin saattaa käydä niin kuin minulle, kun olin lain alla ja yritin päästä rauhaan. Kerran yritin myös toisten kanssa rukoilemalla saada sen. Olimme kauan polvillamme eräässä syrjäisessä paikassa. Toiset rukoilivat puolestani, että saisin Pyhän Hengen lahjan ja toiset sanoivat, ei tästä taida mitään tulla. Ei ole rukouskaan ostoväline, jolla me saisimme Pyhän Hengen.
Toiset taas ajattelevat: Kun sinä hiljennyt Jumalan edessä, niin sinä saat kyllä vielä kokea jollakin ihmeellisellä tavalla Pyhän Hengen. Voihan ihminen tulla täytetyksi monenlaisilla näyllä ja kuvitteluilla, mutta ne ovat lähtöisin sielunvihollisesta. Ei ole meille tämä hiljentyminenkään maksuväline, jolla voimme ostaa Pyhän Hengen.
Toiset yrittävät toista tietä. Sinun täytyy ensin tulla pyhäksi. Sinun täytyy luopua tuosta ja tuosta synnistä. Ja kun olet luopunut kaikista, niin vähitellen saavutat sen tilan, jossa saat hengellesi Pyhän Hengen ilmoituksen. Mutta ihmisparka, joka yrittää nousta tuota tietä, jos hän on rehellinen, näkee: Minä en pääsekään tuonne ja hän näkee, että kadotus on hänen osansa. Turha on ihmisen yrittää tuolla tavalla Pyhää Henkeä. Ollaan Simonin veljiä ja sisaria.
Voidaan lähteä ajamaan autoa, jossa ei ole bensiiniä. Koeta lähteä ajamaan, ja et saa liikkeelle. Mutta pane siihen voimaa, ja se lähtee heti liikkeelle.
Pane nyt ihminen tekemään hyviä töitä, pane harjoittamaan jumalisuutta, siinä ei ole voimaa. Moni ihmettelee silloin: Millä tavalla saan sen? Silloin ruvetaan yrittämään, eikä muisteta Jumalan sanaa:
"ilman rahatta ja hinnatta..."
Katsokaa, tämä ei maksa mitään! Tämän huomasivat myös apostolit. Ja he nuhtelivat tuota miestä, joka tuli ostamaan Pyhää Henkeä. Samoin täytyy myöskin meidän nuhdella jokaista, joka yrittää ostaa Pyhää Henkeä ehkä omilla töillään, omalla hurskaudellaan ja omalla uskollaan.
Me kristityt ajattelemme: Minulla ei ole uskoa, minulla ei ole Pyhää Henkeä.
Rakkaat ystävät! Kuinka paljon meillä pitää olla uskoa, että saisimme Pyhän Hengen? Ei ollenkaan. Sillä kun me saimme uskomisen armon, Jumalan Henki meidät synnytti seurakuntaan. Emme ole oman uskomme nojalla tulleet Jumalan valtakuntaan. Sen tähden minä yritänkin saarnata niille, jotka omalla vanhurskaudellaan tahtovat ostaa taivaan lahjaa: Tee parannus ja käänny tästä pahuudestasi! Mutta voi, kuinka se on vaikeaa sille, jolla on sitä omaa hurskautta! Tämä sana on hullutusta! Hullutusta sen tähden, että he luulevat hyviä olevansa. Ja on sanottava niille, jotka vielä luulevat jotakin olevansa: Sinun täytyy luopua kaikesta, mitä sinulla on.
Sinä et itse voi itseäsi tyhjentää, vaan Pyhä Henki sen saa aikaan! Kiitä sen tähden Jumalaa, jos sinun sydämellesi kuuluu täällä tämä Jumalan kutsu, kun Pyhä Henki lähestyy sinua. Se lähestyy sinua sanan kautta, jota kristillinen seurakunta julistaa. Sen tähden saarnataan parannusta niille, jotka omassa parannuksessa kulkevat, ja portoille ja publikaaneille. Ja joka tämän sanan alle alistuu, saa myös tulla kokemaan, että Jumalan Henki on voiman, eikä heikkouden henki.
Mutta sitten voidaan kysyä: Kuinka saadaan Pyhä Henki?
Me voimme sanoa sen omasta kokemuksesta. Mutta vaikkei sitä voisi sanoa omasta kokemuksesta, sanoo sen pyhä sana: Niiden päälle, jotka olivat kastetut, pantiin kädet, ja näin he saivat Pyhän Hengen. Nämä kädet siunasivat heitä, Jeesuksen veren siunauksella. Ja näin käy myös meille, kun emme muuten saaneet syntejämme anteeksi, kun ei muuten uskoa syntynyt. Näin se syntyi silloin, kun meille Jumalan lapset julistivat syntien anteeksiantamuksen.
Tämä oli portti, jonka kautta tulimme Jumalan valtakuntaan, ja saimme vakuutuksen, että meillä on taivasten valtakunta.
Siionin Lähetyslehti, lokakuu 1949
’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Skannaajan kommentti:
Lehdestä on irronnut keskeltä kaksi lehtiryhmää, kahdeksan sivua. En siksi voi niiltä mitään tietoa saada, en edellisen kirjoittajaa enkä sitä, loppuiko kirjoitus tähän, vai jatkuiko se vielä. Tässä on kuitenkin niin paljon tarpeellista opetusta, että katson aiheelliseksi tallentamisen. Jos jostakin löytyy loppuosa kirjoituksesta, sen voi mielihyvin lisätä jatkoksi.
’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Nykyinen aika ei kaipaa niinkään uusia kasvoja, kuin uusia sydämiä. Uusienkin kasvojen taakse kätkeytyy paha, epäuskoinen sydän, joka on alkuna kaikkeen ilkeyteen. Mutta kun elävä usko puhdistaa sydämen, kirkastuvat kasvotkin ja
Kainin viha katoaa.
P. V.
Siionin Lähetyslehti, lokakuu 1949