Vanhoja pakinoita

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Loka 2012, 17:31

Konna

Mahtaneeko monikaan nykyajan lukija ymmärtää mitä otsikkosana tarkoittaa? Oikeastaan sitä voi käyttää kahdessakin mielessä. Leikkisästä ihmisestä saatetaan sanoa, että hän on konna. Sitten toisinaan pahaa tarkoittavasta kiusantekijästä voidaan sanoa: "Hän on konna." Saatetaan puhua konnan kujeista.

Muutimme uudelle paikkakunnalle,. Olimme maalla ja maalla seurustellaan naapureiden kanssa. Menimme ensi kerran vaimoni kanssa naapuriin kylään. Keskustelun aikana isäntä alkoi kertoa itsestään ja sanoi, että häntä mainitaan konnaksi. Samalla hän vilkutti vähän silmiään ja sanoi: "En oikein ole varma minkälainen konna hän on." Pian se selveni.

Isäntä kertoi, kuinka tämä kylä on kehittynyt vuosien varrella. Ennen oli vesi niin huonoa, että käyttövesikin piti hakea kylästä. Nyt vain hanasta vääntää, niin tulee vettä. Ei aikaisemmin tullut. "Kolmekymmentä vuotta hannaa väännin ja ei tullut vettä." Selveni sekin vääntäminen, kun emännän nimi oli Hanna.

Isäntä kertoi, että ennen vesikin piti käyttää moneen kertaan. Kun ihmettelin sitä, niin isäntä selitti: "Saunassakin piti peseytyä niin, että toinen pesi lauteilla ja toinen meni lauteiden alle ja pesi sillä vedellä mitä lauteiden raosta valui niskaan. Vuoroin olimme emännän kanssa lauteiden alla."

Kului muutama päivä. Naapuri oli tullut meille ja kysynyt onko isäntä kotona. Ei sattunut olemaan. "Olisi ollut vähän isännälle asiaa. Voin minä kertoa sen jo nytkin. Eräänä aamuna ajoin moottorilla teidän isännän verkkojuoneen ja verkko tarttu potkuriin ja piti puukolla päästellä irti. Olisin isännälle tunnustanut vahinkoni ja tarjonnu korvausta." "Ei ole Einari puhunut mitään, lienee korjannut verkon, kun se jatkuvasti niillä pyytää. Istu niin keitetään kahvi."

Naapuri istu ja kahvi juotiin. Kun naapuri alkoi lähteä, vaimoni oli juuri ottanut uunista lämpimiä limppuja. Hän oli pistänyt naapurin kainaloon yhden ja sanonut: "Vieppä emännälle terveisiä." Naapuri oli hetken pyöritellyt limppua, kävellyt ovea kohti ja tupissut: "Ajan vastakin verkon yli."

Naapurini oli "konna", se kujeellinen.

HEL
Päivämies 12.1.1993
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Loka 2012, 08:46

Oikeaa kuuroutta


Hiljakkoin, pois siirtynyt kouluneuvos Länsiluoto, joka aika tavasta liikkui myös Tornionjokilaaksossa, kertoi vesissä silmin perin varteen otettavan tapahtuman saarnaajavanhus Eetu Hurulan rikkaalta elämäntaipaleelta. Näitä opettavaisia kertomuksia tuon 93-vuotiaan ja yhä vietäkin ryhdikkään peräpohjalaisen maallikkosaarnaajan taipaleelta löytyisi melkeinpä millä mitalla hyvänsä, mutta asiaa on tässäkin kouluneuvoksen kertomassa.

*

Aloitettiin seuroja eräässä jokivarren talossa ja oli sinne saatu puhujaksi Könölästä Hurulan Eetu-setä. Seuraväen kokoontuessa järjesteli talon emäntä ruokatrahteeria peräkamariin. Provastiakin odoteltiin toiseksi puhujaksi. Siinäpä odoteltaessa muuan opettajaihminen naapurikylästä pyrkieli huomattavan halullisesti Eetu-sedän seuraksi kamariin ja päästyään sinne avasi sanaisen arkkunsa, tosin vain noin niin kuin hiukan raolleen, vain supatuksen verran.

Kehaisi nättimilleen Eetu-vanhusta, "ettei ole tämä ikänään horjunut puoleen eikä toiseen opin puhtaudessa enempää kuin elämäkään."

"Jo vain", lausahti tuohon toinen tuttuun tapaansa.
Mutta supattajapa tiukensi tahtiaan ja jo kuuluikin, mihin hän "vakavilla asioillaan, joihin hällä on todisteitakin," pyrki. Provastin maineen mustaamiseen. Välillä piti sopivasti huokaista, "että kun tämä kristillisyys nyt näin menee tuuliajolle," taas jatkaa, sivuille välistä vilkaisten.

"Jo vain", kuului taas lomaan Eetu-sedänkin suusta.
"Olisi nyt tarpeen, että setä saarnaisi vähän papillekin tuosta tunnonpuhtaudesta ja valvomisesta, onhan niitä tekstejäkin fariseuksista, jotka astiaakin kuuraavat ulkoapäin, vaikka pitäisi sisältä. Jeesuksen vertakin pilkataan." tähän tapaan kiirehti supattelija, siltä provastikin jo kuului kolistelevan porstuvassa.
"Jo vain", ennätti kuitenkin Eetu Hurula omaa aikatauluaan tuossa sanomisessaan taatusti noudatellen. Mutta supattelija oli livahtanut tiehensä.

*

Provasti tuotiin sisälle. Hän tervehteli rakkaasti Hurulaa Jumalan terveellä ja istahti isännän kehotuksesta keinutuoliin.
Seurasi tavanmukainen "luova tauko," hiljaisuus, jonka aikana ystävysten sydämet tavoittelevat monien hyvien mielteiden joukosta sitä, mistä puhuttaisiin.
"Jo vain".

Vanhuksen ääni rikkoi tuon sydämellisen "tuovan tauon" ja jatkoi:

"Sie puhuit juuri varsin minulle hyvästä Jumalasta, mutta mihinkäs kohtaan sie jäikhään, veli rakas.”
"Minäkö." hämmästeli provasti, "Enhän minä vielä ole muuta kun tervehtänyt,”
"Jo vain sie puhuit", vakuutteli Eetu-setä ja jatkoi kysyvästi: "Eli kuas se oli?"

*

Mutta kun seurat tuvassa aloitettiin, luetti Eetu Hurula itselleen saarnatekstin:

"Herra, kuka asuu sinun majassas eli kuka on pysyväinen Sinun pyhällä vuorellas?
Joka vaeltaa vakaana ja tekee oikeuden ja puhuu totuuden sydämestänsä, joka ei kielellänsä panettele eikä lähimmäisensä mitään pahaa tee eikä häväise lähimmäistänsä; joka jumalattomat katsoo ylön, vaan kunnioitsee Jumalata pelkääväisiä, joka lähimmäisellensä vannoo ja pitää." Ps. 15: 1-4).

*

"Siitä saarnasta", kertoi kouluneuvos, "muistan tämän". "Moni on viskutellut sielunsa Siionin vuorelta helvettiin."

– tt –
Päivämies 24.11.1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Joulu 2018, 18:08

Heikoilla jäillä

Näin syksyn korvalla on lapsilla kiusaus kokeilla heikoilla jäillä. Koulumatkatkin pyritään oikaisemaan jään yli. Syysjää kiehtoo menemään osattaan seikkailunhalu kokeilla, kuinka ohut jää kestää. Moni on palannut märin vaattein nolona kotiin näiltä retkiltä. Moni on jäänyt palaamatta, on vajonnut kylmään veteen, josta ei ole päästykään pois. Ei koskaan varoiteta lapsia liikaa tästä asiasta.

Samalla tavalla kuin syysjäät kiehtovat lapsia puoleensa, samalla tavalla monet synnin liukkaat jäät ovat kiehtomassa Jumalan lasta leikkimään vaarallisilla asioilla, synti on peljättävä asia. Voi, kumpa me muistaisimme aina tämän. Synnin kanssa ei ole leikkimistä, eikä ole aihetta lähteä kerskaten sotaan, että kyllä minä kestän. Kaikki kerskaus on suljettu pois. Näin viattomilta ja houkuttelevilta kuin oikotiet tuntuvatkin, niin niissä on aina tarjolla sielun vaara. Moni on joutunut rypemään likarapakoissa ja monen kohdalla on tapahtunut kuolema. On kuoltu synnin tähden pois elävästä Jumalasta.

Siitäkin huolimatta, että emme tahdo tahallamme syntiä tehdä ja pyydämme varoa synnin tilaisuuksia, niin sittenkin me kilvoituksemme varrella joudumme syntiin. Asia on siinä, ettemme jää synteihimme, vaan ahkeroimme tehdä synnistä parannusta. Jumalan valtakunnan evankeliumi on Jumalan voima, omin voimin ei voida vaeltaa, mutta ehtymättömät Jumalan voimat ovat Jumalan lapsen voimavaroina. Tämän voiman kantamana heikko kilvoittelija pääsee kerran perille.

H E L
Päivämies 11.11.1964


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 09 Joulu 2018, 18:08
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron