Kilvoituksessa koettua
Autuudesta, jota me pakanakansatkin saamme uskolle omistaa, on jo Vanhan Testamentin aikaan ennustettu. Jeesuskin lausui: autuaat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette, sitä profeetat ovat jo nähdä himoinneet ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä he saaneet kuulla. Jeesus puhui opetuslapsilleen juuri siihen aikaan, jolloin Hän kiitti Jumalaa siitä, että evankeliumi on ilmoitettu pienille ja yksinkertaisille. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Tänä aikana on maassamme saarnattu runsaasti elävää evankeliumia. Mutta täytyy kysyä, kuten profeetta aikanaan: Herra, kuka uskoo meidän saarnaamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan.
On ihmisiä, jotka tunnustavat tuomitun tilansa, mutta eivät ota armoa vastaan. On tosi, mitä Jumala on sanonut: jolle minä avaan, sitä ei yksikään sulje ja jolta minä suljen, sitä ei yksikään avaa. Täytyy ihmetellä omalle kohdalleen tapahtunutta armoa. En suinkaan etsinyt Jumalaa, sillä olin sydämestäni kiinni maailmassa, mutta Jumala suuressa rakkaudessaan etsi minua. Jumala otti minut omaan valtakuntaansa. Hän pesi ja puhdisti minut, ja oman Poikansa, ansiolla kaunisti minut taivaskelpoiseksi. Hän on jatkuvasti omassa valtakunnassa hoitanut ja puhdistanut. Tänäkin päivänä saan uskolla omistaa Herrani ja Vapahtajani autuuteni syyksi ja lahjaksi. Kokovikaisena joutuu ihmettelemään, kun tapaa ihmisiä, jotka elämäntavoiltaan olisivat aivan mallikelpoisia kristittyjä, mutta saa kuitenkin huomata, että he ovat täynnä omaa hyvyyttään, eikä Jeesuksella ole heille mitään tarpeellista. Ei heidän tarvitse tehdä parannusta, heillä ei ole syntiä. He luottavat omiin töihinsä. Vaikka kuinka yrittäisi tuoda Jumalan valtakuntaa uskottavaksi ja omistettavaksi, eivät he ota sitä vastaan. Evankeliumi on heidän mielestään hullutusta. He näkevät vain joukon syntisiä ihmisiä.
On mahdoton ihmisjärjellä käsittää Jumalan voimaa. Uskottomat vetävät päälleen Jumalan tuomion, kun eivät usko Jumalan ainoan Pojan päälle. Sitten he sanovat: älkää tuomitko. Kuulevin korvin he kuulevat, mutta eivät ota sanaa vastaan. Joka ei usko Hänen päällensä, joka Jumalattoman vanhurskauttaa, hänet on jo tuomittu. Usko johtaa ihmisen Jumalan tykö. Usko nauttii Jumalan hyvyyttä, ja rakkaus lähettää siitä toisillekin kertomaan. Usko on luja luottamus niihin, joita toivotaan ja ei näkymättömistä epäile. Usko antautuu sen hyvyyden varaan, jota Jumala on sanassaan luvannut. Jeesus etsii suuressa rakkaudessaan itsessään tyhjiä ja köyhiä, joilla ei ole Jumalan kasvojen eteen tuotavana muuta kuin syntiä. Tällaiselle syntiselle kuuluu kokonainen Jumalan armo Kristuksen ansiossa. Ei meistä, ettei kukaan kerskaisi, sillä Jumalan lahja se on. Kasvakaa Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa, kehottaa meitä Paavalikin.
Halveksimme maailman tavaraa, kunniaa ja ystävyyttä, jopa kuolemaakin, sillä kun Kristus on minulle elämä, on kuolema minulle voitto. Maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan, se tekee ihmisen vastahakoiseksi Jumalan sanalle. On sanottu maailman lopun ajoista, että jos taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytettäisiin. Mutta valittuin tähden päivät ovat lyhennetyt. On sanottu: valvokaa. Elleivät ne päivät olisi lyhennetyt, ei yksikään liha tulisi autuaaksi. Jumala ei kuitenkaan tahdo meidän joutuvan epätoivoo minkään maallisen mahdin edessä, vaan Hän tahtoo, että me kaiken elämämme antaisimme ja uskoisimme Jumalan varjelevan voiman alle. Hän, joka voi mahdottomankin tehdä mahdolliseksi, voi luoda kaiken tyhjästä.
Daavid puhuu psalmissa vahingoista, joita tapahtuu, jos kristityt sekoittavat itsensä pakanain menon jälkeen. Hän sanoo: he oppivat heidän töitänsä, ja palvelivat heidän epäjumaliansa ja uhrasivat poikansa ja tyttärensä heidän epäjumalilleen ja vuodattivat viattoman veren, heidän poikainsa ja tyttäriensä veren epäjumalille niin, että maa oli saastutettu veren vioilla. — Nykyajan epäjumala on korkea elintaso, jota jumalaton maailma palvelee, uhraten poikansa ja tyttärensä, etteivät he saa edes syntyäkään. Jumalan lapset tahtovat tässäkin asiassa osoittaa Jumalalle kuuliaisuuden. Jumalan rakkautta se on, että Hän on antanut valkeuden ymmärryksen seurakunnallensa näissä asioissa. Jumala varjelee köyhän hänen raadollisuudessaan ja enentää hänen sukunsa niin kuin lauman. Joka on taitava, ymmärtää Jumalan moninaisen laupeuden. Hän ravitsee sielun hyvyydellänsä. Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaakseen, mutta sinun puheestasi minä otan vaarin, sillä joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna. Herran pelko on elämän lähde.
Kaikkinaiset muotivirtaukset ovat tulossa Jumalan valtakuntaankin. Eikö kohtuus kaunistaisi Siionin tyttäriäkin pukeutumaan, sekä siveellisesti. että käytännöllisesti. Eivät pojatkaan pitkätukkaisina kaunista Jumalan seurakuntaa. Kristittyjen ei sovi olla kuin hippie -joukko.
Rakkaat nuoret, ajatelkaa, kuka iloitsee maailmanmuotoisuudesta, Jumalan seurakunta vai rietas maailman pääruhtinaansa kanssa. Kaikki, mikä on maailmasta, ei ole Jumalasta. (Lukekaapa Raamatusta Matt. 27; 22, Hes. 44: 20 ja 1. Kor. 11: 14–15). Ehkäpä Pyhä Henki saa avata sen, mitä henki seurakuntansa kautta puhuu. Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella on enempi kuin oinasten lihavuus. Kuuliaiset lapset Herra hyvästi siunaa. Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset, jotka Herran neuvoissa pysyvät, sinun apus tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on. Ei hän salli jalkas horjua, eikä hän torku, joka sinut kätkee. Herra kätkeköön sielus kaikesta pahasta. Minun veljeni ja ystäväni, toivotan sinulle rauhaa, Herran minun Jumalani tähden etsin minä sinun parastasi. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, kätkeköön sielunne, että pysyisimme vahvoina aljetussa uskossamme loppuun saakka. Maailma on paha, ja vaikeudet ovat suuret, mutta Jumalan avulla voitamme kaikki rumantuliset nuolet, joilla vihollinen yrittää hukuttaa sielumme. Nuorilla on edessä kuuma taistelu perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Vihollinen tietää itsellään olevan vain vähän aikaa, eikä se jätä meitä vanhojakaan rauhaan. Vihollinen löytää tien luoksemme siihen saakka, kunnes saamme ummistaa silmämme tälle maailmalle. Ei auta muu, kuin jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta tehdä matkaa. Saamme nytkin jokainen uskoa kaikki matkanvikamme ja heikkoutemme anteeksi Herramme ja Vapahtajamme nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Pian pääsemme näkemään sitä, mitä täällä olemme uskoneet. Tule, Herra Jeesus!
Hanna Tyyskä
Päivämies 12.9.1973
''''''''''''''''''''
Jumalan valtakunnan asumisen ja olemisen perusedellytys on vain yksi asia! Jeesus asettaa meidän eteemme lapsen. Lasten ja lastenmielisten on taivaan valtakunta. Kyllä Jumala lasten kanssa tulee toimeen. Suureksi kasvaneet halveksivat ja arvostelevat lasten talostelua. Autuaiksi tullakseen on suurtenkin tultava jälleen lapsiksi.
(Lepistö: Tien viittoja. I)
Päivämies 12.9.1973