Neuvova armo kuuluu evankeliumiin
Tervehdys läntisestä USA:sta
Langview'tä, Washingtonin valtiosta, entinen taivalkoskelainen, mr Väinö Majava tervehtinyt Päivämiehen lukijoita seuraavin ajatuksin.
Täältä lähes maapallon toiselta puolelta pyydän tervehtiä Päivämiehen välityksellä synnyinmaani rakkaita jumalanlapsia, toivottaen teille Jumalan armoa ja rauhaa.
Ikävöiden teitä aivanpa kyyneliin asti, palautan mieleeni onnelliset päiväni siellä Suomen Siionin hoivissa, vapaana maailman väärien hengellisyyksien pyörremyrskyiltä. Jumalan nimen vahva linna suojasi siellä kuin äidin syli
hänen rakasta lastansa. Se oli turvallista oloa.
Mutta täällä ovat hyökylaineet sitä enemmän uhanneet pientä purttani hukuttaa. Silti en ole vielä rohjennut Herraa Jeesustani kieltää. On mielessä tämä: "Jeesus kun on sydämessän, kussa käynen, kulkenen, Hän on ain' mun auttajan ja autuuden."
Kuuliaisena lapsena Pyhän Hengen opetuksen ja neuvon alla siinä on Jeesuksen uskossa matkattava syntiä vastaan taistellen ja sitä pois pannen. Siinä kilvoituksessa kristitty saa varmasti osakseen tämän maailman vihan. Sen vihan takana ovat useat "hyvät hurskaat, että pyhät pahat."
Mutta Jumalan pyhistä armoneuvoista tunnollisesti kiinni pitäen — nehän ovat evankeliumissa meille annetut — kilvoittelemme mekin täällä taivaiseen Isän kotiin tullaksemme kiusausten matkan päässä voiton seppeleellä ja kunnian kruunulla kruunatuiksi. Sen Herra, Vanhurskas tuomari, antaa minulle ja kaikille uskovaisille, jotka Hänen ilmestystänsä odottavat." Ei nimikristityille, "armonvarkaille." "Kuuliaiset lapset hän hyvästi siunaa, mutta tottelemattomat pahoin rankaisee."
Neuvova armo kuuluu myös evankeliumiin, eikä se ole kiroavaa Mooseksen lakia, kuten muutamat luulevat, vetäen Jumalan armon haureuteen pahojen tekojensa peitteeksi. On näet tällä viimeisen etsikon ajalla vihollinen taas muotonsa muuttanut, vaikka sen tappava ja raateleva henki on silti vielä sama kuin aina ennenkin. Vainon ja Käärmeen siemenen välille pantu viha on yhäti tallella. Se säilyy niin kauan, kuin yksikin Karitsan verellä pesty, ja hengellä kihlattu sielu täällä synnin maassa on kotiinsa matkaamassa. Mutta kerranpa saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet ja kenen lauman särkeneet.
"Joka teihin rupee, hän rupeaa silmäterääni", sanoo Paimenemme. Mutta miten petollinen heidän menonsa voikaan olla. He matkivat Siionin suloista saarnaajan sovintosaarnaa, ja antavat Herran Jeesuksen nimessä ja veressä syntejä anteeksi. Monet ovat aivan samat kuin Herran Siionilla. Vaikea on tuota eksytystä havaita puheista }a menoista.
Siksipä Herra sanookin: "Tuntekaa heidät heidän hedelmistänsä!" Onpa sittenkin hyvä tuntomerkki! Anteeksiantavan armon tilalla on tappava ja raateleva henki. Se on kalman hajua elävässä uskossa kilvoittelevalle sielulle. Ei se rakenna eikä kokoa, vaan hajoittaa. Rakkaus, suurin Hengen hedelmä, puuttuu siitä kokonaan. Pyhä tuli, joka liittää uskovaiset Hengen siteeltä yhteen, on sammunut ja tilalle tullut helvetistä syttynyt tuli, jolla on paha kieli. Siinä "Jerusalem kaatuu ja Juuda käy ylösalaisin." (Jes. 3: 8). Maailman ja lihan rakkaus valtaa sen sijan, missä Jumalan rakkauden tulisi olla. - "He ovat pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan," sanoo Herra, ja ilman syytä. Mutta minä rukoilen."
Rukoilkoon siis Herran Siioni ja rukoilkoon meidänkin edestämme, että jaksaisimme pyhälevolle asti. Pian toki soitetaan kaksitoista, ja pääsömme hetki koittaa.
Toivomme vaimoni kanssa teille onnellista matkaa kotikunniaan asti, jonne – se muistakaamme – marttyyritkin ovat kostuneet.
Väinö Majava
Päivämies 19.1.1956