Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Syys 2015, 07:57

Armolahjat seurakunnan palveluksessa


Raamattutunti, jonka teol. lis. Kullervo Hulkko piti seurakuntien luottamushenkilöiden neuvottelupäivillä 4.11.1959. Oulussa

Raamattutunnin pääkäsite

Varhaiskristillisyydessä ilmeni Jumalan synnyttämä elämä ja liike kaikessa rikkaudessaan. Vaikka Pyhän Hengen työ evankeliumin mukaan osittain tuntui opetuslasten toiminnassa jo Jeesuksen eläessä, (Mt. 10: 1, Lk. 10: 17), tekee jokainen Uuden Testamentin lukija kuitenkin sen havainnon, että vasta ensimmäisenä helluntaina tapahtuneessa Hengen vuodatuksessa, jossa sekä profeettojen ennustukset, että Jeesuksen lupaukset täyttyivät, alkukristillinen ja -seurakunnallinen elämä esiintyi erityisen runsaana ja sykähdyttävänä. Tällaisena se sitten jatkui myös paikallisseurakunnissa, jotka apostoli Paavali lähetysmatkoillaan perusti, ja joille hän kirjoitti lähetyskirjeensä.

Alkukristillisen hengellisen elämän rikkautta edustaa ja lisää ilmiöryhmä, jolle Raamatussa annetaan nimi: armolahjat.

Sanaa armolahja, karisma, käytetään Uudessa Testamentissa aika rajoitetusti. Se esiintyy useita kertoja roomalaiskirjeessä (esim. Room. 1: 11, 5: 15, 16, 12: 6)ja molemmissa korinttolaiskirjeissä, (1. Kor. 1: 7, 12: 4, 9, 28, 31 ja 2. Kor. 11). Edelleen Paavali käyttää käsitettä ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle puhuessaan siitä armolahjasta, joka annettiin Timoteukselle, vanhinten pannessa kätensä hänen päällensä (1. Tim. 4: 14). Sen sijaan armolahja- sana ei esiinny efesolaiskirjeen neljännessä luvussa, vaikka siinä on kysymys perustavaa laatua olevasta kohdasta, joka koskee ns. armolahjavirkoja apostolisena aikana. (30–70). Vielä on karisma -sana meille kaikille tutussa Pietarin sanassa: "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. (1. Piet. 4.)

Nyt jo voitaneen todeta, että karisma on lähinnä Paavalin teologiaan kuuluva käsite. Etymologisesti karisma on johdettavissa kreikankielisestä sanasta "kharis," joka merkitsee iloa, kiitosta, suosiota, armoa ja tässä yhteydessä nimenomaan Jumalan tahi Kristuksen armoa. (Joh. 1: 11, Apt. 20: 24, Room. 5: 2 ja 1. Piet. 5: 10). Kantasana viittaa siis evankeliumin sydämeen. Se voidaan joskus myös kääntää armolahjaksi. Joka tapauksessa vain Jumalan terveellinen armo voi vaikuttaa armolahjan. Kaikki riippuu yksin armosta, kuten Paavali roomalaiskirjeessä sattuvasti sanookin. "Ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu." (Room. 12: 6).

Näin suppeasti ei käsiteltävää aihetta voi kuitenkaan ottaa. Kun näet Paavali ensimmäisessä korinttolaisten hänelle todennäköisesti tekemiin kysymyksiin (luvut 12 — 14), hän heti alussa käyttää myös sanaa »henkilahjat» eli "hengelliset lahjat» (1 Kor. 12: 1). Sama sana esiintyy vielä myöhemminkin (esim. l Kor. 14: 1). Tämä käsite on asiallisesti aivan saamaa tarkoittava kuin armolahjatkin. Sanojen valinta ja vaihtelu on taas todistus siitä, että Paavali tahtoo sanoa sanottavansa täyteläisesti. Uuden sanan käyttö tuo esitykseen lisäjännitystä ja -valoa. Vivahduserosta kyllä voidaan puhua.
Kun armolahjassa on korostus armossa, on se henkilahjassa Jumalan Hengessä.


Armolahjojen olemus

Ennen kuin ryhdytään selittämään erilaisten armolahjojen ilmenemismuotoja ja tarkoitusperiä, lienee syytä lyhyesti kajota tämän ilmiöryhmän olemukseen ja lakeihin, sen psykologiaan, jos niin rohjettaisiin sanoa.

Apostoli Paavali lausuu, kun hän kirjoittaa korinttolaisille armolahjojen synnystä: "Mutta mitä tulee hengellisiin lahjoihin (voitaisiin kääntää myös: Mutta mitä niihin tulee, joilla on hengellisiä lahjoja), niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä. Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin. Sen tähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: Jeesus olkoon kirottu, ja ettei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra,' paitsi Pyhässä Hengessä." (1. Kor. 2: 1-3). Ja hän jatkaa aivan välittömästi: "Armolahjat ovat moninaiset, mutta henki on sama, ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. (1. Kor. 12: 4-6).

Kaikkein ensimmäinen kohta, jonka tarkkaavainen lukija panee merkille nyt lainattuun Paavalin sanaan paneutuessaan on se, että henkilahjasta osalliseksi tullut kristitty on Pyhän Hengen hallittavana ja johdettavana.
(vrt. Room. 8: 14). Häntä vetää yhtä väkevä ja vastustamaton voima kuin korinttolaisia, heidän palvellessaan pakanoina mykkiä epäjumalia. Koko epäjumalanpalvelus oli demoonien vaikutusta. Riivaajahenkien vaikutus saattoi jatkua vielä kristittyjenkin kokouksissa. Siihen viittaa apostolin mainitsema Jeesuksen rienaaminen.

Mutta armolahjan saanut kristitty on kokonaan Toisen, Pyhän Hengen vyöttämä. Hän ei itse sille mahda mitään. Hän on suorastaan sisäisen pakon alainen. Hän ei voi kieltäytyä vastaanottamasta hänelle annettua armolahjaa eikä olemasta annetun lahjan välikappaleena. (Gyllenberg, Korinttolaiskirjeet) Hän on — ajateltakoon vain itse Paavalia — kuin konsanaan Vanhan Testamentin profeetta, joka menee sinne, minne lähetetään, ja tekee, mitä määrätään.

Kuten uskonelämän muutkin puolet, ovat armolahjatkin lähtöisin evankeliumista, Kristuksen todistuksesta, jossa Kristus itse on läsnä vaikuttavana voimana.
Paavali ei tätäkään näkökohtaa unohda. Hän kirjoittaa mm.: "Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. (1 Kor. 1: 4--7).

Armolahjat synnyttää todistus Kristuksesta, joka ei ainoastaan kuulu ja kiitä sitten ohitse, vaan joka myös uskotaan. Henkilahjat tulevat ilmi seurakunnan kokouksessa, jumalanpalveluksessa, jossa, sana on kunniapaikalla.
Näin on olletikin, kun on puhe armolahjoista rajoitetussa merkityksessä, kuten ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä. Kaikki ne tulevat kysymykseen seurakunnan jumalanpalveluksessa (Odeberg, Korintierbreven).

Armolahjojen syntyä ja olemusta pohtiessamme näyttää aivan ilmeiseltä, että ne ovat kykyjä tai erikoisvarusteita, jotka apostoleille, evankelistoille ja profeetoille sekä muille kristityille annettiin määrätyn tehtävän suorittamista varten seurakunnan palveluksessa.
Niitä ei noin vain itse valittu eikä hankittu. Ne olivat yksityisten kristittyjen taitoja, joita ei suotu kaikille kristityille. Ne eivät myöskään olleet mitään »kunniamerkkejä, jotka oli saatu jalosta sodankäynnistä pimeyden henkivaltoja vastaan ja jotka sitten pantiin rintaan juhlapäivinä. Ne menettivät, ja vieläkin menettävät merkityksensä, kun niiden kustannuksella yritetään herättää huomiota. Samoin käy, jos armolahjat suuntautuvat toinen toistaan vastaan. Niiden on palveltava yhteistä asiaa, seurakunnan rakentumista, olivatpa ne minkä nimisiä tahansa.

Lopuksi on muistettava, että Raamattu tekee selvän eron armolahjojen ja Hengen hedelmien välillä. Jokaisella kristityllä tulisi olla ne Hengen hedelmät, joista Paavali kirjoittaa Galatian seurakunnille näin: "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. (Gal 5: 22). Sen sijaan armolahjoja ei ole kaikilla parannuksen ja uskomisen armon saaneilla.


Armolahjojen moninaisuus

Tärkeimmät armolahjat mainitaan Raamatussa eri yhteyksissä, mutta täydellistä armolahjojen luetteloa ei ole Uudessa Testamentissa missään. Niinpä esim. aiheemme kannalta keskeisessä ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä
luetellaan vain ne armolahjat, jotka olivat ajankohtaiset Korintton seurakunnassa. Tämä luettelo, joka on Paavalin puhetaidon näyte, lainattakoon kokonaisuudessaan:

"Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat;
toinen tiedon sanat saman Hengen kautta;
toinen saa uskon samassa Hengessä;
toinen taas terveeksi tekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja;
toinen profetoimisen lahjan;
toinen lahjan arvostella henkiä;
toinen eri kielillä puhumisen lahjan;
toinen taas lahjan selittää kieliä. (1 Kor. 12: 8-10).


Jokaisen jakeen lopussa muistutetaan, että po. armolahja on Hengen vaikutusta. Sanonnat »Hengen kautta», »samassa Hengessä," »yhdessä Hengessä» ja »yksi ja sama Henki» merkitsevät aivan samaa. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo." (1. Kor. 12: 11)

Apostolin luettelo ei todellakaan ole täydellinen, niin monipuolinen kuin se sinänsä onkin. Tämä havaitaan vertaamalla sitä roomalaiskirjeen vastaavaan kohtaan, jossa luetellaan erittäin arvokkaat diakonian, opettamisen ja johtamisen armolahjat. Kehotettuaan Rooman veljiä ja sisaria palvelemaan toinen toisiaan, hän jatkaa: "Jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on, jos virka, pitäköön virastaan vaarin, jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan, jos kehottaa, niin kehottamisessaan, joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä, joka on johtaja, johtakoon toimellisesti, joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. (Room. 12: 6-8).

Neuvottelupäivillämme lienee syytä kiinnittää huomiota ennen kaikkea sellaisiin armolahjoihin, joilla on merkitystä seurakuntatyössä ja elävässä elämässä yleensä.

1. Tiedon ja arvostelukyvyn armolahja


Kristillinen tieto ja viisaus on aina ollut korkeassa arvossa siellä, missä on tehty täyttä totta olemassaolon suurimmasta kysymyksestä, sielun pelastuksesta. Niin on myös oikeaa oppia vaalittu kuin silmäterää. Erittäin hyvän esimerkin siitä, kuinka vieraita oppeja on kartettu kuin käärmeenmyrkkyä, tarjoaa Vapahtajan persoonaa koskenut keskustelu. Asiaa tuntemattomasta saattaa näyttää yhdentekevältä, opetetaanko, että Poika on samaa olentoa kuin Isä, tahi samanlaista olentoa kuin Isä.

Itse asiassa tässä on kysymys luovuttamattomasta aarteesta. Vanhan kirkon miehet eivät turhan tähden taistelleet henkeen ja vereen asti yhden i-kirjaimen tähden.
Raitista arvostelukykyä ja syvää, jopa salaista viisautta tarvitaan juuri nyt, kun jotakin aivan ratkaisevaa on tapahtumassa.

2. Henkien erottamisen lahja

Jos on aihetta katsoa miehiä ja naisia, joilla on tietoa, ja nimenomaan tiedon armolahja, on myöskin pyydettävä, että henkien erottamisen lahja pysyisi sinä kykynä, joksi seurakunnan Herra on sen tarkoittanut. Henkien erottajan on oltava tarkkakatseinen henkilö, joka kykenee toteamaan senkin, puhuuko hurmostilassa oleva ihminen Pyhän Hengen tahi riivaajan tahdosta. Johan Rautio kertoi Juhani Raattamaasta, että Raattamaa Raamatulla ratkoi oppiriidat ja erotti henget, ja sai lauman pysymään koossa kuolemaansa saakka. Missä ovat ne miehet, jotka erottavat henget.

3. Johtamisen armolahja


Seurakunnan johtaminen ja hallitseminen kysyy epäilemättä omaa armolahjaansa. Tätä lahjaa tarvitaan kipeästi, kun on kysymys niin suurista ratkaisuista, kuin on uuden seurakunnan muodostaminen, kirkon tahi kappelin rakentaminen sekä uusien virkojen ja toimien perustaminen. Mutta ennen kaikkea johtamisen armolahjaa kaivataan silloin, kun pitäjän tahi kokonaisen maakunnan saavuttaa herätyksen ja virvoituksen aika. Hyvän havaintoesimerkin tässä mielessä tarjoaa Suomen kirkon historia 1700-luvulla. Alkoihan tuon sataluvun puolivälissä Uudellakirkolla Turun läänissä voimakas kansanherätys. Sen alkusoluna oli nuori paimentyttö Liisa Erkintytär, joka paimenessa ollessaan sai kääntymisen armon. Pian herätys kulki kylästä kylään ja pitäjästä pitäjään. Jumalan ihmeellinen johdatus oli siinä, että liikkeen keskeisimmäksi henkilöksi tuli Abraham Achrenius, mies, jonka kokemuksista rikkaassa elämässä kuvastuu kokonainen aikakausi, varhaisemman herännäisyyden eri virtaukset, ristiriidat ja taistelut. Suureksi osaksi hänen ansiostaan liike pysyi kirkon uomassa ja hengeltään raitistui raitistumistaan.


4.Profetoimisen armolahja


Kun apostolit olivat vaeltavia lähetystyöntekijöitä, jotka perustivat seurakuntia, oli profeettain tehtävänä julistaa pelastussanomaa perustetuissa seurakunnissa. He olivat Jumalan valittuja aseita ja lähettejä, jotka tinkimättömästi ilmoittivat Lähettäjänsä tahdon omana aikanaan ja omalle kansalleen. Heidän osanaan oli kärsimisen, jopa kuoleman tie ja murheellista todeta, että juuri Jerusalem, hurskauden keskuspaikka, oli profeettojen murhaaja. (Mt. 23: 34). Tämä kaikki oli kuitenkin sulaa armoa.

Meidän on rukoiltava, että Jumala, jolta kaikki lahjat, ja niin myös armolahjat tulevat, lähettäisi keskuuteemme miehiä, jotka olisivat "ajan merkkejä" ajallaan. Raamatun lupaus on tälläkin kohtaa muuttumaton. Kristuksen kirkossa vaikuttaa vielä profetian henki.


5. Rakkauden armolahja


Paavali lopettaa ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä esityksensä hengellisistä lahjoista sanoihin:
"Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivätkä suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista.

Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.» (1 Kor. 12: 28–31.) Tämä verraton tie on palvelevan ja kaikkensa alttiiksi panevan rakkauden tie. Se on kaikkein suurinta. Se saavuttaa voittoja sielläkin, missä työ näyttää jo toivottomalta.

Kullervo Hulkko
Päivämies 12.11.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja Hannes69 » 07 Syys 2015, 01:01

Kun kaikki joilla on armolahja, ovat saaneet sen Pyhältä hengeltä ja Pyhä Henki sen edelleenkin heissä vaikuttaa ja Raamattu sanoo että kaikki jotka hengeltä vaikutetaan, ovat Jumalan lapset. Tästä päätelmästä herää kysymys että oliko Aabraham Achrenius, varhaisemman herännäisyyden johtaja Jumalan lapsi koska Hulkko kertoo hänellä olleen johtamisen armolahja ja myös toinen yhtä tärkeä kysymys, voiko herätyksen ja uudesti syntymisen kokea niinkuin Liisa Eerikintytär sen koki näkyjen ja ilmestysten kautta, kuten Hulkko kertoo ja ylistää sitä herätyksen aaltoa, joka hänen kauttaan syntyi.
Hannes69
Hannes69
Valvoja
 
Viestit: 819
Liittynyt: 24 Syys 2010, 01:00
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja mies » 07 Syys 2015, 10:27

Hannes69 kirjoitti:Kun kaikki joilla on armolahja, ovat saaneet sen Pyhältä hengeltä ja Pyhä Henki sen edelleenkin heissä vaikuttaa ja Raamattu sanoo että kaikki jotka hengeltä vaikutetaan, ovat Jumalan lapset. Tästä päätelmästä herää kysymys että oliko Aabraham Achrenius, varhaisemman herännäisyyden johtaja Jumalan lapsi koska Hulkko kertoo hänellä olleen johtamisen armolahja ja myös toinen yhtä tärkeä kysymys,


A.A:ssa lienee kyse pietismistä?

Kirjassa: "The Nineteenth Century In Europe Vol 1", painettu 1958: (Hulkko kirjoitti 1959)
"The pastor Abraham Achrenius (1706-1769) was outstanding as a leader."
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja mies » 07 Syys 2015, 10:44

Kirjailija-albumi, 1898 kirjoitti:Kansan syvissä riveissä sitä vastoin alkoi Herran Hen-
gen vaikutus yhä valtavammin näyttäytyä. Ensin tämä vai-
kutus kyllä pukeutui sairaloisesti kiihkeään muotoon, ennen-
kuin se pääsi tunkemaan läpi sen vanhoillisuuden kuoren,
joka Lounais-Suomessa on sekä kansan voimana, se kun
kevytmielisiä mullistuksia estää, että sen vahinkona, kun se
tahtoo tukehuttaa kaiken kehityksen. Sairaaloisessa muo-
dossa se niin näyttäytyi Liisa Eerontyttäressä, joka kesällä
v:na 17 56 paimeneen mennessään oli ottanut mukaansa Den-
tin kirjan „ Totisen kääntymisen Harjoitus" ja siitä luki kado-
tettujen tuskista. Unessa kuvautuivat sitte nämä kauhut
hänelle. Valittaen sekä huutaen riensi hän heti kotiinsa San-
tion kylään Uudenkirkon seurakunnassa liki Uuttakau punkia,
tunnusti siellä syntinsä ja kehoitti kaikkia palajamaan synnin
tieltä ennenkuin helvetti oli heitä niellyt. Kauhu valtasi kuulijat
ja pian kuultiin kautta kylän sekä kodeissa että pelloilla väli-
tusta ja huutoa. Monet joutuivat myöskin tainnos-tilaan,
näkivät kauhukseen syntisyytensä ja edessään ammoittavan
kadotuksen. Kodialan kylässä samaa seurakuntaa tapahtui
kohta sen jälkeen samankaltainen herätys. Pitäjän papisto
riensi miehissä tätä muka »väärää oppia" vastustamaan, uh-
kasi vankeudella Turun linnassa ja raippavitsoilla, luki saar-
natuolista kiellot luvattomien kokousten pitämisestä ja sai
muutamat palajamaan entiseen suruttomuuteen. Mutta toiset
riensivät etsimään johdatusta muualta ja semminkin kirkko-
herrat Uudessakaupungissa Johan Hoeckert ja Laitilassa
Niilo Hedeen, joiden seurakuntiin herätys niinikään ulottui,
tulivat heille uskonnollisiksi johtajiksi. Yhä laajemmalle levisi
herätys: Mynämäelle ja Euraan, jopa Huittisiin ja Köyliöön
asti. Abr. Achrenius, joka itse samaa tuskallista tietä oli
saanut herätyksensä, tuli monelle heistä hengelliseksi johtajaksi.

mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja Hannes69 » 07 Syys 2015, 10:54

Tiedossa on että herrnhutilaiset tekivät 1740-luvulla lähetystyötä varsinais-suomessa ja herrnhutilaisuuden hengellinen hajaannus tapahtui 1740-luvun puolimaissa, joten on täysin mahdollista että tämä herätys on Pyhän Hengen työtä kun ottaa huomioon nuo tarkennukset mitä mies toi tietoon Liisan ja Aabrahamin kääntymisistä.
Hannes69
Hannes69
Valvoja
 
Viestit: 819
Liittynyt: 24 Syys 2010, 01:00
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja hepa » 07 Syys 2015, 15:20

Oliko noissa herätyksissä mahdollisesti kyse ns. Viklundilaisuudesta?
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja mies » 07 Syys 2015, 15:40

hepa kirjoitti:Oliko noissa herätyksissä mahdollisesti kyse ns. Viklundilaisuudesta?


Pöytäkirjat liitteineen by Suomen Kirkkohistoriallinen Seura; kirjoitti:Herrnhutilaisuuden esiintyminen Suomessa
Abn Achreniuksen valaisemana.

Kirjoittanut
Martti Ruuth.

Esitelmä Seuran vuosijuhlassa 19 p. tammik. 1906.

Varsin läheisesti on Abr. Achrenius tutustunut
herrnhutilaisliikkeeseen sellaisena kuin se esiintyi Ruot-
sissa ja Suomessa 1700-luvun keskivaiheilla. Ruotsissa
hän ensin siihen tutustui. Hän saapuikin luovuttuaan
pappisvirastaan Ruotsiin aikana, jolloin vasta virinnyt
herrnhutilaisliike siellä alkoi vetää yhä kasvavaa huomiota
puoleensa ja saavuttaa yhä lisääntyvää menestystä.

Elokuussa 1741 Achrenius saapui Tukholmaan, missä
muutamia viikkoja viivyttyään muutti ensin Kungsöriin,
sitte Örebrohon, kuitenkin ahkerasti pitäen yhteyttä yllä
pietistipiirien kanssa pääkaupungissa myöskin matkoja
sinne tekemällä. Pari vuotta ennen Achreniuksen tuloa
Ruotsiin oli Svean hovioikeuden silloisen presidentin
vapaaherra Strömfelf\n hovipappi Thore Odhelius isäntä-
väkensä kannattamana alkanut voimakkaasti ja menes-
tyksellä vaikuttaa herrnhutilaisen suunnan hyväksi. Odhe-
liuksen vaikutusvalta alkoi kilpailla kuuluisan pietisti-
saarnaajan Tollstadiuksen vaikutusvallan kanssa. Tuk-
holmassa muodostui «Odheliuslaisten** suunta Tollsta-
diuksen herännäissuunnan vastapainoksi. 1740 sai uusi
liike Ruotsissa kasvavaa voimaa, kun suutari Elias Öster-
gren ja puuseppä Olof Björn silloin veljesaniteetin lä-

3



34

hettäminä lähetteinä saapuivat kotimaahansa Ruotsiin
herrnhutilaisliikkeen levenemistä edistämään. Alkaen Gö-
teborgista ulottivat nämä miehet vaikutuksensa kautta
koko maan etelästä pohjoiseen Lapin rajoille saakka, pe-
rustaen siellä täällä herrnhutilaisia veljespiirejä.

Ja vihdoin pari kuukautta jälkeen Achreniuksen
tulon Turusta Tukholmaan saapuivat sinne ent. Upsalan
yliopiston dosentti maist. Arvid Gradin sekä ent. ruu-
kuntekijä Martin Dober, hekin herrnhutilaisuniteetin lä-
hetteinä raivaamaan alaa veljesseuran työlle Ruotsissa.
Heidän onnistuikin voittaa suosiota asialleen muutamien
niin kirkon kuin valtakunnan johtomiesten puolelta. Up-
salan arkkipiispa Steuchius saatiin taivutetuksi suosiolli-
suuteen uutta liikettä kohtaan, ja Tukholmassa pastor
primarius Erik Alstrin tervehti ilolla herrnhutilaisliikettä
separatistisen ja mystillisen liikkeen tehokkaana vastapai-
nona. Valtiomiehistä taas esim. »hattujen*' johtomies, kreivi
Karl Oyllenborg ja valtakunnanneuvos, vapaaherra Ceder-
ström lausuivat ilmi harrastuksensa uutta suuntaa kohtaan
sekä omistivat sille suosiollista huomiota. Paitsi tällä niin
sanoakseni »diplomaattisella'' toiminnallaan Gradin saar-
naajana, esiintyen niin hyvin kirkoissa kuin yksityisissä
kodeissa ja piireissä, antoi uutta eloa ja vauhtia herrnhu-
tilaisliikkeelle Tukholmassa. Eikä ainoastaan Tukhol-
massa, vaan hän matkusteli myös yltympäri maaseuduilla
siellä olevia veljespiirejä tervehtimässä ja vahvistamassa.
— Tällaisiä veljespiirejä oli siellä päin, missä Achrenius
asuskeli, esim. Vesteräsissa, Örebrossa ja Arbogassa.

Ne voitot, mikä tämä uusi herrnhutilaisliike saavutti,
eivät olleet vähimmät pietistis-separatistisissa ja mystilli-
sissä piireissä. Niin hyvin maallikkoja kuin pappeja, jotka
olivat aikaisemmin yhtyneet tuohon epäkirkolliseen liikkee-
seen, liittyi nyt lukuisasti herrnhutilaiseen suuntaan sa-
malla palaten kirkon yhteyteen, — seikka, mikä ei



35

ollut vähimmin omiaan kiinnittämään huomiota tähän liik-
keeseen ja voittamaan sille myötätuntoa kirkolliselta taholta.
Niinpä esim. Länsigötanmaalla olevan Främmestad'in seu-
rakunnan kirkkoherra Tengbom, jonka seurakunta joudut-
tuaan hänen ankaran pietististen herätyssaarnojensa kautta
voimakkaan herätyksen valtaan oli liukunut separatistiseen
valtaväylään, östergrenin vaikutuksesta liittyi herrnhu-
tilaissuuntaan, ja hänen seurakunnastaan Främmestadista
tulikin sitte yksi herrnhutilaisuuden pesäpaikkoja Ruotsissa.

Siitä mystillis-pietistisestä piiristä, mikä oli lähinnä
Abr. Achreniusta, oli entinen Tollstadiuksen apulainen,
past. Jonas Hellman, joka kuten Achreniuskin separa-
tististen mielipiteitensä tähden oli luopunut pappisviras-
taan, nyt tullut herrnhutilaisuuden vaikutuksen alaiseksi
ja vuotta ennen Achreniuksen Tukholmaan tuloa jälleen
astunut pappissäätyyn. Ja jopa vihdoin ruotsalaisten
mystikkojen etevin johtaja, Sven Ros^n, jonka kanssa
Achrenius oli ollut läheisessä yhteydessä, oli v. 1743 liit-
tynyt herrnhutilaisseuraan. Tosin hän oleskeli isän-
maansa rajojen ulkopuolella, mutta kirjevaihdon kautta
hän innokkaasti koetti entisiä ystäviään kotimaassa joh-
dattaa herrnhutilaiseen suuntaan ja palaamaan jälleen
kirkon yhteyteen.

Että Achrenius avoimine ja vilkkaine uskonnollisina
harrastuksineen näin ollen Ruotsissa ollessaan tuli tutus-
tuneeksi herrnhutilaiseen suuntaan, on luonnollista. Ja
hänen muistiinpanonsa, joskin ne ovat niukat varsinkin
mitä tulee hänen Ruotsissa oloaikaansa, todistavat kui-
tenkin epäämättä että hän on herrnhutilaisuuteen Ruot-
sissa ollessaan tutustunut sekä omien persoonallisten
havaintojensa kautta että muuten hankittujen tietojen väli-
tyksellä.
Muun muassa hän sanoo eräässä kohtaa muis-
tiinpanojaan:
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja mies » 07 Syys 2015, 15:46

mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja mies » 08 Syys 2015, 09:25

Mielenkiintoista tämäkin:
Kirjailija-albumi kirjoitti:Tuuli puhaltaa kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen
humunsa, etkä tiedä kusta hän tulee taikka kuhunka
hän menee". Näin kuvaa kirkon Herra Jeesus
Kristus Henkensä vaikutusta ja työtä. Ja kirkon historia on
halki vuosisatojen todistanut kuvauksen todellisuutta. Salai-
sesti tuulen lailla syntyy ijankaikkisuus-elämä ihmisessä, muo-
dostaa hänet uudeksi, ilmenee hänen toiminnassaan ja vaikuttaa
herätykseksi toisissa, käyden sydämmestä sydämmeen. Kuten
emme määrää tuulen syntyä, mutta kuulemme sen humua ja
saatamme seurata sen kulkua, niin emme määrää syntyä uuden
elämän, mutta me voimme seurata sen kehitystä ja kulkua.
Tätä tehdessämme opimme paljon tuntemaan Herran teitä ja
ihmettelemään hänen töitänsä.

Kanuunain jyske oli tauonnut Pultavan kentällä ja veri-
virtoihin oli Ruotsin mahtavuus hukkunut. Pakolaisena heit-
täytyi Ruotsin sankari-kuningas Turkin helmaan ja hänen
uljaat sotilaansa vietiin sotavankeina ensin Venäjän sydän-
maille, sitte kankaiseen Siperiaan. Täällä he tulivat Saksasta
lähteneen pietismin vaikutuksen alle
, ja kun he rauhan tultua
palasivat kotimaihinsa, tulivat he sinne tuon suuren rauhan
ruhtinaan Jeesuksen Kristuksen tunnustajina. Erään näistä
Suomeen palanneiden sotasankarien kodissa oleskeli yhteen
aikaan nuori ylioppilas, jonka nimi sitten on saanut hyvän
kaiun kirkkomme historiassa: Abraham Achrenius. Tuossa
kodissa vallitseva vakaa uskonnollinen elämä ei voinut olla
tuntehikkaaseen, runolliseen nuorukaiseen vaikuttamatta, mutta
selvyyteen uskon asioissa ei hän kuitenkaan vielä tullut.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja mies » 20 Huhti 2016, 15:00

mies kirjoitti:Sairaaloisessa muo-
dossa se niin näyttäytyi Liisa Eerontyttäressä, joka kesällä
v:na 17 56 paimeneen mennessään oli ottanut mukaansa Den-
tin kirjan „ Totisen kääntymisen Harjoitus" ja siitä luki kado-
tettujen tuskista. [/u]
[/quote]

Itse teos:
https://archive.org/stream/1850TotisenK ... s_djvu.txt
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kullervo Hulkko: Armolahjat seurakunnan palveluksessa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Marras 2018, 18:42

ARMO HERRAN EDESSÄ

1 Moos. 6: 8
Radioaamuhartaus, jonka rovasti Kullervo Hulkko piti Kukanpäivänä 1960
Meille tänään annetulla päivällä on jonkinlainen sanoma itsessään. Suomen historiassa on unohtumaton se flooranjuhla, jonka ylioppilaat järjestivät Kumtähden kentällä Helsingissä vuonna 1848. Fredrik Cygnaeus piti loistavimman isänmaallisen puheensa ja Maamme-laulu esitettiin ensi kerran julkisuudessa. Tämän juhlan innostava vaikutus on sitten kulkenut polvesta polveen aina 1820-luvun lopulle saakka, jolloin Kukanpäivän vietto jälleen elpyi ylioppilaiden toimesta.
Tämän sanoman ylittää monin verroin sana, jonka kuulimme Vanhan Testamentin kilvoittelijasta.
Sana saattaa tuntua liian jokapäiväiseltä, kuluneelta. Esiintyyhän siinä kristilliselle ajattelulle niin keskeinen käsite kuin, armo ja luonnollisesti sen vastakohtana — vaikkakin peitetysti — synti. Sanoisin kuitenkin, että juuri sen tähden, että tässä vanhassa kertomuksessa on kysymys näistä asioista, sillä on tuotavana meille, ystävät, rikas ja elämänläheinen kevättervehdys alkanutta päivää varten.
Mitä, armo ja sen saaminen sitten merkitsee?
Kun Jumala herättää ihmisen synnin unesta ja kuolemanvaarasta, johon hän on syntiensä tähden joutunut, ihminen ei enää kuvittele, että hän voisi itse muuttaa itsensä. Hän on silloin vain sitä, mitä, hän todellisesti on: sydäntä, mielialaa ja salaisia ajatuksia myöten vain kadotettu syntinen. Hänellä ei ole enää mitään pako- eikä turvapaikkaa. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jäädä Herran silmien eteen. (Lauri Stenbäck).
Tällaiselle ihmiselle tapahtuu armo, kun Jumala, käsittämättömässä rakkaudessaan ottaa hänet jälleen yhteyteensä ja antaa hänelle rikkomukset anteeksi. Jumala vie silloin – puhun nyt ihmisten tavalla — työnsä päätökseen lahjoittamalla parasta, mitä Herra lahjoittaa: vapautuksen synneistä ja omantunnon rauhan. Kaikki annetaan ja saadaan ilman ehtoja, hinnatta. Paavali kirjoittaakin: "Armosta te olette palautetut, uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2: 8-9).
Moni radionkuuntelija voi ahdistuneena kysellä: "Miten ja missä minä löytäisin armollisen Jumalan?" Olet mielestäsi kaiken yrittänyt. Et osaa enää edes katua syntejäsi. Ehkä jaksat vielä kuulla, mitä Raamattu sanoo armon saamisesta. Palautettakoon mieliimme vain kertomus Apostolien tekojen 8. luvun loppuosasta. Siellä tulee meitä vastaan etiopialainen hoviherra, mies, joka on ollut Jerusalemissa rukoilemassa ja nyt palatessaan istuu matkavaunussa ja lukee Jesajan profetiasta niitä kahta jaetta, jotka kirkkaimmin todistavat Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Profetian lupaus ei hänelle aukene. Hoviherra tunnustaa nöyrästi Filippukselle, jonka Jumala on siihen johdattanut: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" Tämä kysymys antaa Filippukselle kuin itsestään tilaisuuden julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Ja näin hoviherra saa parannuksen ja uskomisen armon.
Jumalan työtapa on vieläkin muuttumaton. Hän pitää voimassa valtakuntaansa, jonka lähetit julistavat Pyhän Hengen valtuuksin parannusta syntien anteeksi saamiseksi. Näin jatkuu niin kauan, kunnes Hän, Jeesus Kristus tulee. Kukanpäiväkään ei tee poikkeusta. Älkää sen tähden, murheelliset ja heränneet sielut, enää katselko omaa kelvottomuuttanne vaan nostakaa päänne, sillä suvi on läsnä. Teillä on oikeus juuri nyt ja tässä uskoa omat syntinne anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Samaa sovintoveren siunausta tarvitsette te, ahdistetut ja epäilevät Jumalan lapset, missä päin, Suomen niemellä asunettekin ja mihin tehtäviin valmistautunettekin. Uskomisessa, kilvoituksessa, hyvän omantunnon säilyttämisessä, vastuuntuntoisessa työssä ja isänmaan palvelemisessa kysytään paljon. On hyvä tietää, että armoistuin on horjumatta paikallaan. On kirjoitettu: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." (Hebr.
13: 8).
Rukoilkaamme: Virsi 381: 1.
Päätökseksi veisaamme virrestä 144: 5-6.
Kullervo Hulkko
Siionin Lähetyslehti, sivu 120/ 1960


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 15 Marras 2018, 18:42
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron