Tällainen oli Herodes
Raamatussa mainitaan viisi Herodes-nimistä juutalaisten hallitsijaa. Ensimmäinen heistä on Herodes suuri, jonka aikana Luuk. 1: 5 mukaan Jeesus syntyi. Hän oli Palestiinan käskynhaltijan Antipaterin poika. Niin sanotun makkabealaisten ajan loputtua Pyhä maa joutui roomalaisten käsiin, nämä asettivat makkabealaisen Hyrkaus II.n vasalliruhtinaakseen. Hänen rinnallaan onnistui iddumealaisen Antipaterin päästä uusien valtiaiden suosioon, ja Caesar nimitti v. 47 eKr. hänet Palestiinan maaherraksi eli käskynhaltijaksi. Nimim. Kassara on laatinut lehdellemme selonteon Herodes kuninkaitten suvusta.
Herodeksen nuoruudesta me emme tiedä mitään. Mutta jo mieheksi ehtineenä hän oli Galilean maaherrana. Kun parttilaiset olivat valloittaneet Palestiinan, lähti Herodes Roomaan. Siellä senaatti yksimielisesti nimitti hänet Juudean liittolaiskuninkaaksi v. 37 eKr. Tultuaan juhlallisesti asetetuksi kuninkaan virkaan, hän lähti takaisin Palestiinaan. Kuningaskunta oli nyt miekalla valloitettava. Kolmatta vuotta kestäneen, erittäin verisen sodan perästä Herodes sai vihdoin vallatuksi koko maan. Sen kestäessä hän vietti häänsäkin Hyrkanuksen tyttären, kauniin Mariammen kanssa.
Herodes oli soturi ja hallitsija. Hänen luonteensa oli hurja ja intohimoinen, kova ja taipumaton. Milloinkaan hän ei tuntenut sääliä tai osoittanut lempeyttä ketään kohtaan. Lisäksi hän oli viisas, viekas ja kekseliäs. Hänen toimiansa määräsi rajaton kunnianhimo. Juutalaiset vihasivat häntä alusta lähtien, koska hän oli menetellyt omavaltaisesti, välittämättä suuresta neuvostosta, ja taistellut sitten kansallisia voimia vastaan, oli muukalainen ja rasitti kansaa erittäin raskailla veroilla.
Vallan vahvistamisen aika
Ensimmäiset kaksitoista vuotta Herodes käytti valtansa vahvistamiseen. Hän kukisti vastustuksen osaksi suosion ja kunnianosoituksilla. Mutta sen ohessa hän mm. mestautti neljäkymmentäviisi ylimystä: Lankonsa Arstobuluksen hän hukutti eräissä juhlissa kylpylammikkoon. Kun Augustuksen kilpailija Antonius oli joutunut tappiolle vallantavoittelussa, riensi Herodes voittajan luokse Rodon saarelle, ja tunnusti avoimesti kannattaneensa Antoniusta, ja näennäisellä katumisella ja suoruudella keinotteli itsensä keisari Augustuksen ystäväksi. Vuonna 30 hän mestautti appensa, Hyrkanuksen, joka oli jo 80 vuotias. Seuraavana vuonna tuli hänen puolisonsa Mariammen vuoro. Herodes näet pelkäsi, että hän itse kuolisi, ennen kuin tuo kaunis ja juutalaisten rakastama nainen, joka oli vanhaa kansallista makkabealaissukua, ja silloin Mariamme saattaisi mennä uudestaan naimisiin. Kun 26 -vuotiaan Mariammen pää oli pudonnut mestaajan pölkyllä, kuningas joutui rajun katumuksen valtaan. Hänen luultiin tulleen mielipuoleksi, ja kansa valmistautui jo kapinaan häntä vastan. Mutta kuningas toipui, raivosi kuin tiikeri ja teloitutti kaikki vastustajansa.
Rauhan toimet
Tämän jälkeen Herodeksen kunnianhimo ajoi hänet esiintymään sivistyksen innokkaana edistäjänä. Jerusalemiin hän rakennutti teatterin ja amfiteatterin, sekä upean kuninkaan linnan. Uusia kaupunkeja, – mm. Kesarea Välimeren rannalle — rakennettiin. Vanha Samarian kaupunki, joka sai nimen Sebaste, pystytettiin uudelleen. Roomalaiset ja kreikkalaiset ylistivät hänen kulttuuriharrastuksiaan, mutta juutalaiset vihasivat entistä enemmän tätä veristä hallitsijaa, joka nyt koristeli pakanallisia kaupunkeja.
Ollakseen juutalaisillekin mieliksi hän ryhtyi rakentamaan myös Jerusalemin temppeliä. Työt pantiin alulle v. 20, ja ne kestivät lähes kymmenen vuotta. Siitä tuli niin kaunis, että sananlasku sanoi: "Ken ei ole nähnyt Herodeksen temppeliä, hän ei ole mitään kaunista nähnyt." Temppeliä kaunistettiin vielä myöhemminkin niin, että juutalaiset laskivat sitä rakennetun kaikkiaan 46 vuotta. (Joh. 2: 20). Lopullisesti se valmistui vasta v. 64 jKr. joutuakseen jo v. 70 roomalaisten polttamaksi ja tuhoamaksi. Laki juutalaisten silmissä oli kauhistus, kun itse pyhässä Jerusalemissa pantiin toimeen loistavia kilpaleikkejä keisarin kunniaksi, tai kun amfiteatterissa järjestettiin verisiä näytelmiä, oissa tiikereitä ja leijonia usutettiin toistensa tai rikoksista tuomittujen kimppuun. Kun sanomaton tuhlaaminen rakennustöissä ja hovin elämässä tyhjensivät rahavarat, ryösti Herodes häikäilemättä Daavidin ja Salomon haudan, herättäen tällä teollaan tavatonta kauhistumista juutalaisissa. Kidutukset, teloitukset ja verityöt jatkuivat edelleen. Toisaalta hän kadon tai nälänhädän uhatessa osoitti pitävänsä huolta kansan toimeentulosta. Elinkeinot vaurastuivat. Sellainen kuin Kesarean merisatama vilkastutti kaupankäyntiä.
Perheriidat
Herodeksen viimeisille vuosille ominaisia olivat katkerat perheriidat. Hänellä oli ollut kymmenen puolisoa ja paljon lapsia. Vuonna 6 eKr. hän teloitutti poikansa Aleksanterin ja Aristobuluksen, jotka olivat syntyneet Mariammelle. Sama kohtalo tuli hänen vanhimmalle pojalleen Antipaterille kaksi vuotta myöhemmin.
Raskaat muistot painoivat kuninkaan mieltä, olihan hänen tunnollaan monen sadan ihmisen kuolema, niiden joukossa omien poikiensa ja puolisonsa. Sielultaan ja ruumiiltaan murtuneena hän sairastui vaikeasti. Siitä rohkaistuneina kaksi kirjanoppinutta kansanjoukon johtajaa otti pois temppelin portin päältä Rooman vihatun kotkan kuvan. Mutta Herodeksella oli vielä voimia polItattaa elävältä nämä miehet.
Sairaus paheni päivä päivältä. Herodeksessa oli jatkuvaa kuumetta. Jaloista vuoti visvaa, ja ajokset, jotka kihisivät matoja, peittivät ruumiin. Sairasta vaivasi alituinen jano ja nälkä. Hengitys oli vaikeaa. Kun loppu tuntui lähestyvän, kannatti kuningas itsensä Jerikoon, jonka palmulehdot ja kauniit puutarhat olivat usein häntä ennemminkin ilahduttaneet. Maan etevimmät miehet teljettiin vankeina kilparadalle, ja sisarelleen Salomelle Herodes antoi käskyn, että nuo vangit oli heti hänen kuoltuaan surmattava, ettei sanoma hänen kuolemastaan tuottaisi kansalle iloa. Tätä käskyä ei kumminkaan pantu täytäntöön. Evankelista Matteus kertoo katkelman Herodeksen julmuudesta (2: 15-18) Saadakseen Jeesus -lapsen pois päiviltä, hän surmautti kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset Beetlehemissä.
Keskellä kuolintuskia saapui Roomasta lupa hänen poikansa, Antipaterin teloittamiseen. Ilo siitä lievensi kuolevan kuninkaan tuskia. Vaivat yltyivät kuitenkin uudestaan. Herodes aikoi jo surmata itsensä, mutta eräs henkilö esti sen. Näin syntyi melua palatsissa. Antipater luuli jo isänsä kuolleen, antoi vartijalleen rahaa, jotta tämä päästäisi hänet vapaaksi, mutta vartija menikin ja kertoi kuninkaalle, mitä Antipater oli sanonut. Kuningas raivostui tästä ja käski erään palvelijansa surmata heti poikansa. Tämä käsky täytettiin kohta. Viisi päivää sen jälkeen Herodes itse heitti henkensä kansansa iloksi. Vielä myöhemmin juutalaiset viettivät hänen kuolinpäiväänsä riemujuhlana. Hautausjuhlallisuudet olivat loisteliaat. Hänet kätkettiin hautaan Herodionin linnoitukseen lähelle Jeesuksen syntymäpaikkaa.
Kassara
Päivämies 21.3.1957