K.K. Että he yhtä olisivat

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

K.K. Että he yhtä olisivat

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Huhti 2011, 19:36

Että he kaikki yhtä olisivat
Jeesuksen rukous omiensa puolesta



Jeesus rukoili omiensa puolesta, Hän rukoili meidänkin tämän päivän Jumalan lasten puolesta, sillä olemmehan mekin elävän uskon saaneet pyhien, ennen uskoneiden, julistaman sovintosaarnan kautta. Vain näin tuleekin ihminen vanhurskaaksi, niin on Elämän Herra itse sanonut, ja hänen sanansa on tosi. Hän rukoili, ja rukoilee vieläkin sinun ja minun, kaikista kurjimman ja huonoimman puolesta, että kerran kunniaan kostuisimme, voidaksemme siellä hänelle kauneimman kiitoksen virittää. Täällä me olemmekin siihen kovin hitaat yhtymään. Mutta siellä sitten kiitän kyllä minä ja kiität sinä, sisar ja veli, jonka savikieli on niin kankea, ettei se äänelliseen kiitokseen taivu. Kiitätpä siellä sinäkin, jonka huulilta täällä helpommin tulee se kiitos, johon maailman lapset pahenevat. Täällä he vielä sanovat, että häpäiset kiitoksellasi kirkot ja kokouspaikat. Niinhän sanottiin niillekin lapsille, jotka ensimmäisenä adventtina hoosiannaa Daavidin pojalle veisasivat. Mutta silloin jo kuulivat maailman hengelliset, että jos lapset kiitoksensa lopettaisivat, niin kivet sen aloittavat.

Kiitoksen täytyy kuulua jo ajassa, mutta kerran se täydellisenä kaikuu lunastetun sielun päästessä maan vaivoista oikeaan kotiin. Eipä tule sinne kukaan sanomaan, että kiitoksellasi taivasta häpäiset. Silloin saavat täällä pilkkasanoja ladelleet huomata, ketä he ovat pilkanneet. Soisipa Jumala armonsa monelle, että tilansa vaarallisuuden huomaisivat, ennen kuin on liian myöhäinen.

Jeesus rukoili omiensa puolesta, että he kaikki yhtä olisivat. Maailman hengelliset lukevat tämän paikan mielellään, että he kaikkien kanssa yhdeksi tulisivat. Niin ei kuitenkaan Herra Jeesus rukoillut, päinvastoin. Hän rukoili, että opetuslapset ja kaikki häneen uskovat pahasta varjeltaisiin, etteivät mitkään opintuulet ja maailman myrskyt saisi valittua lasta horjuttaa, eikä kaidalta tieltä langettaa. Sitä Hän rukoili, että heikkoutta tunteva raahustaja, saisi voimaa ylhäältä, ja jaksaisi hetkisen tehdä matkaa Herran joukon mukana.

Onko voimaa annettu? Ainakin minun on tunnustettava, että monesti jo olisin välille jäänyt, ellei olisi elämän leipää ja taivaan kastetta annettu. Paljon on minua pitänyt kantaakin, monestiko lie rukousten käsivarsilla! Monta kertaa on elävällä evankeliumilla siunattu, vaikka olenkin kovin hidas armoa kerjäämään. Savimaja ei suostu edes merkkiä näyttämään. Kuitenkin on hengen halu monesti päästä armokasteen alle.

Olette rukoilleet, Jumalan lapset, minunkin puolestani. Rukoilkaa edelleen. Koettakaa kärsiä vielä vähän aikaa. Älkää jättäkö, Jumalan lapset! Se on sieluni hätähuuto. Minne joudun, jos tästä valtakunnasta jään pois? Ei ole muualla edes siedettävää asuntoa. Kotona on lapsen hyvä olla. Kärsikää siis vähän aikaa vielä, antakaa paljon anteeksi.

Maailmalla on kylmä, raju tuuli siellä puhaltaa ja myrsky myllertää. Pelko ahdistaa monesti matkalaista, milloin on laiva karilla. Mutta eipä ajeta karille, kun varma käsi ohjaa peräsintä. Huonouden tähden ei ole ketään pois jätetty.

Hän rukoili meidän puolestamme, että olisimme yhtä keskenämme ja yhtä Isän kanssa - sekä hänen, Herran Jeesuksen kanssa. Samaa anteeksiantamuksen mieltä hän rukoili meille, kuin hänellä itsellään oli. Ja ilman sitä ei Jumalan valtakuntaa enää olisikaan. Mutta kun meillä on rakkaus keskenämme, on maailmallekin mahdollisuus, jopa velvollisuus evankeliumia tarjota toivossa, että sieltä yksikin sielu löytyisi, joka parannukseen taipuisi.

Ajattelikohan Jeesus rukoillessaan näinkin: Jospa sama tulen ja pilven patsas, joka aikanaan erotti Jumalan kansan egyptiläisistä, saisi edelleen erottaa uskovaiset maailman sotajoukosta. Kun näin on senkin viimeisen ja heikoimman kohdalla, niin onpa todella hyvä turva Jumalan lapsella.

Herra Jeesus rukoili pyhien yhteyttä joka ajalle. Rukoili varmaan puhtaan opinkin puolesta, samoin kuin sen, ettei yksikään niin suureksi kasvaisi, että Jumalan valtakunta ahtaaksi kävisi. Herra tiesi myrskyjen ja eriseurojen tulevan, niiden täytyy tulla. On hän itsekin niin sanonut: "Eksytykset kyllä tulevat, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!" Ei ole varmaan sen ihmisen osa kerran helppo.

Muutama vuosi sitten nuori uskovainen ristiaallokossa ihmetteli, mitä tämä merkitsee. Kaikki oli sekavaa. Voiko näin olla siinä joukossa, jonka pitäisi olla matkalla taivaaseen? Voiko tällaista sotkua sattua, opinriitoja, myrskyjä ja hajaannuksia? Kuitenkin, juuri tässä on eräs Jumalan valtakunnan tuntomerkki, että vihollinen juuri sinne hyökkäyksen kohdistaa, saadakseen suuremman tai pienemmän osan vallata, tai edes yhden sielun surmata. Kirjoittihan Paavalikin aikanaan, että teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että koetellut teidän seassanne ilmoitettaisiin. Onko se koettelemuksen aikaa ollut, kun eriseura on lähtöä tehnyt? Varmasti!

Sitäkö rukoili Herra Jeesus, että eksytyksen aikana moni lapsi kotona pysyisi, ja sitä armoa kyläreissulle lähteneille, että tulisi siellä kylmä, vilu ja ikävä kotiin. Oletko joskus tuntenut paleltuvasi sinä, joka maailman tuulisilla lakeuksilla määrätönnä harhailet? Onko tuntunut sittenkin, että kotona oli lämpöisempää? Varmasti on vaikea hengittää sitä viimaista ilmaa. Kuule, Jumalan valtakunnassa on vieläkin kevyt ja raitis ilma. Vielä on anteeksiantavaa mieltä. Katuvalle julistetaan kaikki synnit anteeksi. Vielä on ovi auki, tule! Ei ole armonaikasi loppunut. Älä enää viivyttele, Herra Jeesus rukoili sinunkin puolestasi, että yhdessä hengessä olisit vapaana lapsena lapsipiirissä.

On vielä rukouksen mieltä, vaikka monet huonouttaan ja hitauttaan valittavat. Sanomattomat huokaukset nousevat yhäkin Isän puoleen. Se on jo suuri ja väkevä rukous, kun sinä, heikoin lapsi tällä hetkellä lupaat ja toivot voivasi Herralle asiasi puhua.

Ei ketään ole sillä perusteella vanhurskautettu, että hänen puolestaan rukoillaan tai hän itse rukoilee. Ainakaan Raamattu näytä sitä mahdollisuutta, ja mehän uskomme Raamatun sanoman mukaan. Mutta rukousten tähden on monelle annettu voimaa parannukseen ja apua kaidan tien kilvoitteluun. Monelle on lähetetty Jumalan palvelija saarnaamaan synnit anteeksi, niin kuin Etiopian kuningattaren kamaripalvelijalle, Korneliukselle tai Saulus Tarsolaiselle.

Olemme kaikki rukousten lapsia, muistakaamme se silloin, kun usko heikolta tuntuu. Kun tuntuu siltä, että nyt jo välille jään, ja vaellus aivan uuvuttaa, muistakaa, kuka on luvannut langenneet nostaa, ja heikkoja vahvistaa. Muistutelkaa minuakin, sillä olen kovin huonomuistinen näissä asioissa.

On se ihana asia, ettei kukaan huonouden tähden välille jää. Ei jätä Herra Jeesus sitä heikkoa lasta, jolle vielä apu kelpaa. Uskotaan hetkittäin täällä synnit anteeksi. Niin on halu varmaan meillä kaikilla. Vähän aikaa vielä, niin edessämme on avoinna kunnian taivas. Kannattaa kilvoitella, suuri on palkan maksu.

K. K.
Päivämies 21.7.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Syys 2012, 13:12

Elävän uskon merkeistä


17. Mutta nämä ovat ne merkit, jotka niitä seuraavat, jotka uskovat: minun nimeni kautta pitää heidän perkeleet ajaman ulos, uusilla kielillä puhuman,
18. Käärmeet ajaman pois, ja jos he jotakin myrkkyä juovat, niin ei heille mitään vahingoita; sairasten päälle pitää heidän kätensä paneman, ja ne paranevat.
19. Ja Herra, sitten kuin hän oli heille puhunut, otettiin ylös taivaaseen ja istui Jumalan oikialle kädelle.
20 Mutta he menivät ja saarnasivat joka paikassa, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan seuraavaisten merkkien kautta. (Mark.16: 17-20).


Päästäkseen iankaikkisen elämän perilliseksi tulee ihmisen löytää täältä maan päältä elävää uskoa kantavat Jumalan lapset. Näille Taivaan valtakunnan kansalaisille on itse elämän Herra antanut viran sovinnosta saarnata (2. Kor. 5: 18 – 19). Tänä opillisen sekavuuden aikana tämä löytäminen ei ole etsijälle aivan helppoa. Vielä totisiakin etsijöitä on sielujen surmaaja eksyttämässä sillä ihmisluontoon hyvin vetoavalla valheella, että kaikista joukoista taivaaseen pääsee, kunhan vain totisella sydämellä uskoo. Kuitenkin on totista, oikeaa uskoa vain se, minkä itse Jumala Pyhän Hengen voimasta synnyttää. Tämä tapahtuu vain Jumalan valtakunnassa. Kaikki ulkopuolella tapahtuva hengellinen toiminta on turhaa, sillä ei peritä kunnian taivasta. Vieläpä se on Jumalan lapsellakin vaara tarjona kadottaa Jumalan lahja, jolloin Jumalan lasten lauma silmissä halpenee. On siis tarpeellista tutkia sitä, minkä kaltaisista merkeistä elävän uskon kantajat ja Jumalan joukko tunnetaan.

Ensimmäisenä tässä Raamatun katkelmassa tuodaan elävän uskon merkkinä esille perkeleiden ulosajaminen. Tämä onkin tärkeä kohta sinulle etsivä, levoton sielu. Eihän sinun muuta tarvitseisi tietääkään kuin tämä, miten sinun sydämeltäsi saataisiin ajetuksi sielunvihollisen henki. Se sinua kuljettaa iankaikkista kadotusta kohti, vieköönpä sitten julkijumalattomuuden tai ihmistekoisen hurskauden tietä. Apt. 16: 16 – 18 kerrotaan: "Ja tapahtui, kuin me rukoukseen menimme, kohtasi meitä piika, jolla noituuden henki oli, joka isännällensä saattoi suuren saaliin noitumisellansa. Tämä noudatti alati Paavalia ja meitä, ja huusi, sanoen: nämät miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijat, jotka meille autuuden tien ilmoittavat. Ja sitä hän teki monta päivää. Mutta Paavali otti sen pahaksi, käänsi itsensä ja sanoi sille hengelle: minä käsken sinun Jeesuksen Kristuksen nimeen hänestä mennä ulos, ja hän läksi ulos sillä hetkellä."

Ei ollut tällekään ihmiselle vielä siitä apua, että hän tunsi ja huutaen todisti apostolit autuuden tien ilmoittajiksi. Jumala ei halua epäuskoisella sieluntilalla vaeltavaa työhönsä. Tällaiset yrityksetkin on aina katsottu pahaksi. Mutta saatuaan syntinsä anteeksi, lakkasi edellä mainittu piika noitumisesta; jonka vuoksi sitten Paavali sai hänen entisen isäntänsä vihat osakseen. Näin vieläkin Jumalan lapset jakaessaan suurinta lahjaa, syntien anteeksiantamusta, joutuvat maailman pilkan ja ylenkatseen kohteeksi. Tämäkin on Jumalan valtakunnan merkki, että maailma pyhineen ja pahoineen käy sitä vastaan. Jeesus opetti aikanaan näin: "Ei jokainen, joka sanoo minulle Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan, mutta joka tekee minun Isäni tahdon, joka on taivaissa. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet, ja ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimesi kautta monta väkevää työtä tehneet? Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikinä tuntenut, menkää pois minun tyköäni, te väärintekijät." (Matt. 7: 21 – 23).

Lumoojat

Käytännön esimerkkikin löytyy Pyhässä Raamatussa. Kerrotaan muutamista lumoojista, jotka kiusasivat mainita Herran Jeesuksen nimeä niiden päälle, joilla pahat henget olivat. Vaikka näiden joukossa oli juutalaisten
ylimmäisen papin poikiakin, eivät pahat henget totelleet, vaan vastaus oli: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalin minä tiedän, mutta ketä te olette?" Tämä tilanne kävi jo ulkonaisestikin vaaralliseksi niille, jotka omalla valtakirjallaan yrittivät Jumalan työtä tehdä. (Apt. 19: 13 – 16).

Miksi sitten Jumala ei vastaa rauhallaan epäuskoisen julistamaan synninpäästöön? Etsiessämme tähän vastausta voimme ottaa lähtökohdaksi Jeesuksen sanan farisealaisille. Nämä syyttivät Jeesusta, että Hän beelsebuubin voimalla ajaa ulos riivaajia. Niin vastasi Jeesus heille: "Jokainen valtakunta, itseänsä vastaan erinnyt, tulee kylmille, ja jokainen kaupunki taikka huone, itseänsä vastaan erinnyt, ei seiso. Ja jos saatana ajaisi ulos saatanan, niin hän on erinnyt itseänsä vastaan, kuinka siis hänen valtakuntansa seisoisi?(Matt.12:25 – 26).

Kun sielunvihollinen sallii kuljettamiensa hengellisyyksien tehdä uskonnollista työtä, ei sillä suinkaan ole päämääränä ihmisten sielun autuus. Päinvastoin se tälläkin tavoin haluaa nukuttaa ihmisiä kuoleman uneen. Tällaiset työntekijät saattavat kyllä olla mielestään hyvinkin vilpittömiä, eikä sitä sinänsä tarvitse epäillä. Päinvastoin useimmiten on hyvinkin vakavaa. Sillä jos joku ymmärtäisi väärässä olevansa, toki hän oikeaa etsisi, kunnes olisi sen löytänyt. Kuitenkaan ei ulkonainen, ei edes sisäinenkään vilpittömyys tee vielä asiasta oikeaa. Jos tällainen omavanhurskas joutuu toivonsa perustuksesta vastaamaan, kuulee kyllä toinen toistaan ihmeellisempiä selityksiä. Tavallisinta ovat selvitykset siitä, miten paljon on ollut hengellistä työtä tekemässä tai miten on sitä ja kaikkea hyvää tukenut. Tällaiset selitykset kuitenkin paljastavat sen todellisen, asianomaiselta itseltään joskus tiedostamattomankin motiivin. Työtä ei tehdäkään päämääränä Jumalan kunnia ja ihmisten sielun autuus, vaan tärkeimpänä on oman väärän kunnian etsiminen. Sitä ei Jumala salli. Siksi on Hän asettanut armoneuvot vain valtakuntaansa, ja tässä valtakunnassa pitää ne voimassa maailman loppuun asti. Tämä valtakunta, ulkonaisesti halpa Nasaret, Elämän Herran kotikaupunki on löydettävä jokaisen, joka haluaa : kunnian taivaan periä. Emme saa ketään vastoin tahtoaan tämän kaupungin asukkaaksi. Epäilevää kyselijää eivät parhaatkaan ihmissanat saa vakuuttuneeksi. Mutta sinua, joka epäillen kyselet, voiko tästä Nasaretista tulla mitään hyvää, voimme kehotella: tule ja katso. Sinä saat uskoa kaikki syntisi, epäuskosi, väärän jumalisuutesi, tahi mitä se liekin, joka sinua erottaa elävästä Jumalasta, kaikki ne annetaan anteeksi Jumalan kaupungin portilla. Kun tämän saat itse kokea ja uskoa sielullesi elämäksi, niin Jumalan lasten vapaudessa huomaat, että tämä merkki uskovista on tosi vielä tänäkin päivänä.

Kyselijöitä

Mutta moni kyselee vielä epäillen, onko se sittenkään tämä se oikea tie ja oikea oppi. Muuta emme voi sinulle osoittaa kuin että katsele hedelmiä. Älä kuitenkaan siihen tuijota, mitä Jumalan armosta osattomat vihamielisinä meistä puhuvat. Mutta katso niitä, joita on saatu auttaa pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Tahi niitäkin, jotka ovat Jumalan valtakunnan uhritulen ääreltä väärille hiilivalkeille eksyneet, kun heitä on sieltä autettu takaisin Jumalan lasten vapauteen. En tiedä, pystyykö Jumalan armosta osaton näkemään sitä muutosta, joka tällaisessa ihmisessä tapahtuu. Niitä kaikkein selvimpiä merkkejä elämän siistiytymisestä näkyy enää harvoin, kun harvat osaavat mustasta maailmasta parannukseen nöyrtyä. Myöskin on aikamme sellainen, että hirveimmistä synneistä on tehty elämäntapa, johon julkisesti neuvotaan ja opetetaan. Tällaisen törkeyden keskellä kyllä Jumalan kaupunki näkyy selvästi, mutta lihan saastan turmelemin silmin kaiken edistyksen jarruna. Mutta tutki sittenkin asiaa Raamatun valossa. Jos sinulla on vilpitön, etsivä mieli, eikö ole tunnustaminen: tämä on elävän Jumalan huone, näillä ihmisillä on se valta. Nämä, jotka itsekin synnin vaikutuksen alaisina elävät vain Jumalan armosta, ovat saaneet vallan ajaa pois riettaita henkiä. Kun näin tapahtuu, saa siitä kunnian Jumala, eikä horjahteleva ja lankeileva ihmisen tomumaja. Ei ole kristitty poloisella mitään kerskaamisen sijaa vaelluksensa onnistumisesta. Kuitenkin näkyy parannuksen ja elävän uskon hedelmänä aina synnistä lakkaaminen. Se ei ole ihmistyötä, vaan mittaamattoman Jumalan armovoiman aikaansaamaa.

Tässä yhteydessä haluaisin kirjoittaa muutaman sanan asiasta, joka on sydäntäni lähellä. On täällä meilläkin muutamia, jotka aikanaan ovat parannuksen kautta kaidalle tielle lähteneet mutta uskon kilvoitus on jäänyt muodolliseksi mukana kulkemiseksi. Vieläpä se seuraaminenkin on saattanut olla sitä, että on tervehdykseen vastattu, jos joku on Jumalan terveellä tervehtinyt. Kun sitten koitti Jumalan säätämä aika, että näistä olisi tarvinnut keskustella, antoikin kuollut usko kuolleet hedelmät. Ilmeni, että helpommin uskotaan maailman valheita kuin sitä totuutta, joka Jumalan valtakunnassa armoistuimelta paistaa. En tätä kertonut kertomisen ilosta, vaan siksi, että Siionin julkaisut vielä joihinkin tällaisiin koteihin menevät. Jos nyt, rakas ystävä, satut näitä rivejä lukemaan, niin Jumalan Pojan rakkautta pyytäisin heikkouteni keskeltä sinulle vielä osoittaa. Varmaan ymmärrät, että sinun sielusi autuus on parannuksen takana, niin että ellet nöyrry parannuksen askelille, on sinunkin osasi helvetin vaivassa. Nämä ovat kovia sanoja, mutta lievemmin ei totuutta voi sanoa. Kuinka sinä voitkaan tallata Jeesuksen veren pisarat jalkoihisi. Jumalan lapsilla olisi sula anteeksiantamisen rakkaus jokaista teitä kohtaan. Ei nytkään ole Jumalan lapsilla, siis seurakunnalla, tuomion halua ketään kohtaan. Mutta tottelemattomat vetävät itse tuomion ja kirouksen päällensä. Kyllä tämäkin totuus on esiin tuotava, sillä ei Jumala laske ketään varoituksetta ulos valtakunnastaan.

Piilosilla

Mutta te ystävät, jotka leikitte piilosilla kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, ja Hänen valtakunnastaan tulleen kutsun, tulla asioista keskustelemaa, halpana piditte. Laskekaapa itse kukin sydämellenne kysymys, kannattaako se. Saattaa olla, ettei teille enää uskovaisilta keskustelukutsua tulekaan. Kuitenkin on vielä Jumalan lapsilla rakkauden velkaa Lunastajalleen. Tutkipa sinäkin, Jumalan armosta pois kulkeutunut, tilaasi ja huomaa, vaikka ovat syntisi suuret, on Jumalan armo suurempi. Milloin tahansa on sinullakin lupa käydä armoalttarin äärelle pyytämään armahdusta. Katuvalle kuuluu aina Jumalan lasten suusta vapauttava sovintosaarnan sana. Synnit saa uskoa visusti anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Mutta tämä armoalttari löytyy vain sieltä, mihin sen on kaikkivaltias
Jumala asettanut. Sitä ei löydy ollenkaan epäuskoisten jumalanpalveluksista, olkoon niillä miten hurskas muoto tahansa. Sellaiseen luottaminen ja niissä kulkeminen on vain itsepetosta, joka ei anna iankaikkista elämää. Mutta vielä on Jumalan valtakunta maan päällä ja armoistuin. Kun sinultakin loppuisivat omat viisaat neuvot ja keinot, niin tulisi hätä kysellä Jumalan lapsilta, miten vielä pääsisit sille tielle, jota kerran olet aloittanut, kuitenkin välille uupuen.

Tällaiselle kyselijälle ei tarvitse muuta tietä osoittaa kuin armon ja anteeksiantamuksen tie. Jumalan valtakunta ei ole vuosien saatossa muuttunut vähääkään toisenlaiseksi. Eikä myös, meidän uskomme millään tavalla kummallisemmaksi kuin se on ennen ollut. Syntiä ovat uskovaiset vierastaneet ja pelänneet kaikissa muodoissaan kaikkina aikoina. Teatterit, elokuvat, konserttisalit ja muu sen kaltainen on ollut Jumalan lapselle aina vieraita. Eikä näitä ole voitu tehdä luvallisiksi sillä perusteella, että on keksitty kone, jolla ne saa jokainen kotiinsa. Se kotona tehty synti kun vie uskon aivan yhtä varmasti kuin julkisesti muualla tehtykin. Sen tähden ovatkin ahdistettuja ne lukuisat äidit, jotka miestensä kovuuden tähden näitä kauhistuksia joutuvat päivittäin kärsimään. Mutta kellä on halu taivaaseen, on myös oikeat uskon hedelmät. Sellainen ei sure syntejään yksinäisyydessä, vaan hänellä on joku luotettu Jumalan lapsi, jolle hän vaivansa valittaa. Näin hän myöskin tämän ystävän julistamana, tai tarvittaessa koko seurakunnan julistamana haluaa ja saa kuulla evankeliumia syntiensä ylitse. Tällaisen armon osallisuuteen kutsutaan kaikkia, mutta erityisesti siitä pois kulkeneita. Näitä kutsuja ei tule loputtomasti, sillä ei Jumala yli määrän pidä lapsiaan turhassa työssä. Kuitenkin on aikansa oltava työssä rakkauden vaatimana. Jumalan kutsu on vietävä perille, kaikille kutsutuille, vaikka eivät he sitä ottaisikaan vastaan. Monet ovat kutsutut, vaan harvat ovat valitut.

Tarvitsemmeko muuta kuin sen, että saa uskoa omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä tälläkin hetkellä. Sehän riittää! Tälläkin hetkellä saa jäädä aivan turvattuna Jumalan armon varassa matkaa tekemään. Vielä vähän aikaa siunailemme toisiamme verisellä evankeliumilla odottaen kotiin pääsyä.

Heikoin veljenne K. K.
Päivämies 21.9.1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Syys 2012, 11:15

TÄYDELLISYYDEN SIDE

"Niin pukekaa siis teitänne niin kuin Jumalan valitut, pyhät ja rakkaat, sydämellisellä laupiudella, ystävyydellä, nöyryydellä, hiljaisuudella ja pitkämielisyydellä. Ja kärsikää toinen toistanne ja anteeksi antakaa toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan. Niin kuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkää. Mutta ylitse näiden kaikkein pukekaa päällenne rakkaus, joka on täydellisyyden side. Ja Jumalan rauha hallitkoon teidän sydämissänne, johonka te myös kutsutut olette yhteen ruumiiseen ja olkaa kiitolliset." (Kol. 3: 12 – 15).

Rakkaus on kestävin Jumalan lapselleen antamista lahjoista, vain sen voi viedä kuoleman yli iankaikkisen rauhan rannalle. Mutta se on tämän matkan aikana myös haavoittuvaisin. Jumalan lasten keskinäisen rakkauden repimiseksi on sielujen murhaaja ilkeimmät juonensa punonut. Miksi näin? Siksi, että rakkaus on tuntomerkki, josta tunnetaan Jeesuksen opetuslapset täällä synnin maan syrjällä: Myöskin siksi, että rakkaus liittää, sitoo meidät Herraan Jeesukseen ja toinen toiseemme. Ylle kirjoitetussa Jumalan sanassa opetetaan, että rakkaus on täydellisyyden side. Kun näin vahvat voimat ovat tätä rakkautta vastaan, on siinä syytä valvomiseen, että pitää rakkauden: Mitä on oikea rakkauden pitäminen? Se on sitä samaa, kuin on uskon ja hyvän omantunnon pitäminen. Jos mainitut asiat ovat kunnossa, pysyy rakkaus.

Eksytyksen henki kyllä opettaa toisin. Kun se saa uskovaisten rakkauden rikki, se panisi asiassa hiljaiseksi. Se opettaa, että nyt meni rakkaus pitämiseen, ja sitä pitää pusertaa väellä ja voimalla. Mutta se voima on ihmisen omaa voimaa, joka ei jaksa kristillistä rakkautta pitää yllä. Nimenomaan tässä tilanteessa hyväksyy rietas sellaisen tuppisuu-uskon, jossa ei puhuta eikä pukahdeta. Tahi sitten puhutaan takanapäin. Jos sitten tulee mieli asianomaista kohti käydä, niin rakkaudettomuudesta parannusta tehden, tai asioita pyöristellen. Toinen äärimmäisyys väärässä hengessä tapahtuvaan rakkaudettomuuden korjaamiseen on se, jossa näyttää aivan siltä, ettei taida niin paljon sanoja ollakaan, kuin siinä tarvittaisiin. Se on puhumista puhumisen vuoksi, mutta pääasia jää selvittämättä. Nämä eivät ole oikeita keinoja rakkauden pitämiseksi. Oikeat rakkauden pitämisen keinot esittää apostoli yllä olevassa sanassa. Siinä mainitaan pukekaa teitänne ja pukekaa yllenne. On aivan ymmärrettävä asia, että se, mikä on ylle puettu, kulkee mukana kaikkialle, mihin tämä pukeutunutkin menee. Rakkaus kuuluu Jumalan lapselle yhtä erottamattomasti kuin vaatekerta. Ilman sitä on alasti. Mutta apostoli jatkaa, että pitäisi kärsiäkin toinen toistansa. Mitäs kärsimistä sitä sellaisessa, johon on täydellisen rakkauden käsittänyt? Kuitenkin tarvitaan kärsimistä ja kärsivällisyyttä. Syntiinlankeemuksessa tullut turmeluksen perintö on jokaisen kristitynkin kannettavana. Jumalan lapsella jää taistelu oman minän pahuutta vastaan. Se taistelu loppuu vasta sitten, kun tästä vajavaisuuden ruumiista pääsemme. Kuitenkin se taistelu jää tappiolliseksi omilla voimilla käyden. Mutta evankeliumissa vuotaa Jumalan voima, jolla voitamme kaikki vihollisen hyökkäykset. Niin kuin apostoli esittää toinen toisensa kärsimisen muodon anteeksiantamisena, jos jollakin on kannetta toista vastaan.
Kannetta toista kohtaan voi tulla monista aiheista, turhiinkin takertumisesta. Uskon hedelmänä vuotaa anteeksi antaminen. Siis niin kuin Kristus teille anteeksi antanut on, niin myös tekin tehkää.

Vielä on lupa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki anteeksi. Järjen päätelmät pyörähtelevät päälaelleen, kun Jumalan armo asioita kirkastaa. Pietarilla oli kerran kärsivällisyys vähissä, kun hän kysyi Jeesukselta: onko seitsemässä kerrassa kyllin anteeksi annettu, jos veli rikottuaan palaa ja pyytää anteeksi. Elämän Herran mitta ei ollut tämä, vaan niin usein kuin rikkonut katuu, kuuluu hänelle myöskin anteeksiantamus. Uskon hedelmä on anteeksiantaminen ja halu siihen. Varmaan ei katuva syntinen ole koskaan kuullut Jumalan lapsen suusta sanoja: minulla on nyt niin vähän uskoa, etten jaksa antaa anteeksi. Ei varmaan, mutta se anteeksiantaminen on tapahtunut suurella rakkaudella ja halulla, aivan taivaan Isän sydämeltä asti. Tässä se ero onkin. Jos anteeksiantamus olisi ihmisestä, se olisi vailla merkitystä. Mutta kun se on Jumalasta, siinä on kaikki voima ja kaikki rakkaus.

Jos on päässyt tulemaan nimeltä mainittavaa joka särkee uskovaisten välejä, sitä yritetään korjata. Synti tarvitsee saada Jeesuksen veren pestäväksi. Sellaista on oikea rakkauden pitäminen. Tämä turmeluksen alainen savimaja on aina hoitavaa rakkautta vastaan. Kuitenkin sielu tarvitsee juuri sitä hoitoa, jonka Jumala on valtakuntaansa kätkenyt.

Sielunhoito tapahtuu silloin, kun Jeesuksen sovintoveri puhdistaa kaikesta synnistä. Näin ovat pyhät voittaneet kaikkina aikoina. Rakkaus vallitsee Jumalan lasten kesken. Se on täydellisyyden side apostolin sanojen mukaan. Meidän täydellisyytemme on Jeesus. Siis tämä liittää eli sitoo meidät Jeesuksen, sitoo yhdeksi ruumiiksi toinen toisemme kanssa. Kun Paavali tekstissämme luettelee uskon ja rakkauden ilmenemismuotoja sekä sitä, miten niitä pidetään, hän sitten jatkaakin että ylitse näiden pitäkää rakkaus. Oikea ja väärä usko sekä oikea ja väärä rakkaus tunnetaan hedelmistä. Sydämestä on perattava pois sinne pesineet karvaat juuret ja ne on kerjättävä anteeksi. Mutta se ei ole loputonta, uuvuttavaa orjan työtä, vaan siihen opettaa Jumalan terveellinen armo. Kaiken ylitse on silloin puettu rakkaus. Niin myös Jumalan rauha saa hallita sydämissä. Onko syytä kiitokseen.

Matkaystävä, usko vieläkin synnit anteeksi rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

K. K.
Päivämies 5.11.1978
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Loka 2012, 18:36

Perustus ja rakennusaineet

"Sillä muuta perustusta ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jeesus Kristus. Jos nyt joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiaa, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia. Jokainen teko tulee julkiseksi, sillä se päivä sen on selittävä, joka tulessa ilmaantuu, ja minkä kaltainen sen päälle rakentanut on, niin hän saa palkan. Jos jonkun teko palaa, niin hän saa vahingon, mutta hän tulee itse autuaaksi, kuitenkin niin kuin tulien kautta." ( 1. Kor. 3: 11– 15 ).

"Oi armon mitta, kuin suuri se on, Herra, tekijä taivaan ja maan. Synnin orjia muistit ja voimallasi, sielut irrotat kahleistaan." ( 71: 1).


Tässä Jumalan sanan kohdassa apostoli osoittaa sen turvallisuuden, joka Jumalan lapsilla on, kun saa uskoa valmiin, kestävän perustuksen päällä. Aikanamme on paljon touhuilua, jolla ei ole mitään perustusta. Monet luulevat kyllä vahvoilla olevansa, mutta todellinen, oikea perustus, Kristus-Kallio, puuttuu. Herra Jeesus opetti siitä rajan, missä se kulkee oikean ja väärän perustuksen välillä. Jokainen, joka kuulee Jeesuksen opetuksen Jumalan valtakunnasta ja tekee sen mukaan, verrataan ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Mutta jokainen, joka kuulee Jeesuksen puheet, eikä tee niiden mukaan, verrataan tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Tällainen rakennus ei kestä edes maailman myrskyissä, vaan sortuu, ja sen sortuminen on suuri. Tarvitsee uskoa Jumalan sanan mukaisesti. Elävä usko on se, joka pitää meitä oikealla perustuksella. Kun usko menee vikaan, katoaa myös halu toisten Jumalan lasten yhteyteen. Silloin rupeavat näyttämään vaatimukset vaikka niitä ei esitetäkään. Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Valmiin syntiuhrin omistaminen on liian kovaa sellaiselle, jolta on elävä tunto kadonnut.

Mutta vielä oikeallekin perustukselle voidaan rakentaa monenlaisista. Oman vanhurskauden hiekalla ovat rakennusaineetkin vääriä, mutta Jumalan lapsi löytää jäljiltään monenlaista. Ensin tulee esille kulta, hopea, kalliit kivet. Tosiasia on, ettei kukaan pysty itse uskoaan rakentamaan, vaan kaiken rakentaja on Herra. Kun taivaan Jumala saa Pyhän Hengen kautta hoitaa lastansa, näkyy elävä usko paljon kalliimmaksi kuin katoava kulta. Näin kalliiden aarteiden omistajaksi on Jumalan lapset kutsuttu ja uskottu. Mutta ne aarteet ovat lahjatavaraa. Omasta takaa on vain syntiä ja turmelusta, eikä niistä ole Jumalan valtakunnan rakennusaineiksi. Oman pahuuden tähden monesti on uskovaisen mieli murheellinen. Mutta myöskin oman hyvyyden tähden, kun tietää sen olevan yksi vaarallisimpia pahuuden lajeja. Ainoa täydellinen synnin maan kamaraa kulkenut todisti, että on vain yksi hyvä, eli Jumala. Hän, ainoa totinen, pyytää rakkauden tulella polttaa kaiken tulenaran, mikä on taivasmatkalla tarttunut. Sielunvihollinen kyllä vetoaa järkeen ja näyttää joskus niinkin, että samalla palaa myös uskon kulta. Ei se kuitenkaan pala, vaan kirkastuu. Päinvastoin ne tulenarat aineet, jos jäävät polttamatta, ennen pitkää suistuvat yksityisen kristityn pois Kristus-kalliolta. Mutta Jumala pitkämielisyydessään ensin neuvoo puhdistuspaikalle ja rakkaudella kehottelee. Ei sitä rakkauden tulta tarvitse pelätä, mutta Jumalan vihan tuli on se, jossa on pelkäämisen syytä. Kuitenkin useimmat ihmisraukat valitsevat rakkauden sijasta vihan.

Mitä sitten merkitsee tämä tulessa koetteleminen? Ennen muuta sovintosaarnan virkaa, kun Jeesuksen veri puhdistaa tunnolta syntiä. Mutta voitanee se ymmärtää myös keskusteluksi uskon asioista. Pimeässä maailmassa tai väärässä hengellisyydessä on tullut aivan vääriä käsityksiä. Myös Jumalan valtakuntaan tunkeutunut väärä henki on antanut väärää oppia ja vääristyneitä käsityksiä oikeistakin asioista. Jumalan armotalouteen autettunakaan ei niitä kaikkia heti vääräksi huomaa, mutta sielujen surmaaja niiden turvin kyllä pyrkii Jumalan lapselta vapautta viemään. Mutta se on armo, että näitä saa selvitellä, tiestä ja matkasta keskustella vääriä käsityksiään korjaten.

Nyt näyttäisi siltä kuin Paavali kirjoittaisi tekojen oppia, kun tässä mainitaan mahdollisuus, että jonkun teko pysyisi. Kuitenkin on muistettava, että elävä usko on alusta loppuun asti Jumalan teko. Uskova ei saa palkkaa oman tekonsa vuoksi, vaan Jumalan lahjana armopalkan. Se palkka on suuri. Meidän uskomme on Jumalan teko. Ei Jumala mielisty jumalattoman kuolemaan, vaan että hän kääntyisi ja saisi elää. Me olemme Hänen vaivojensa palkka. Jumalalle on ilo, kun Hän saa armahtaa katuvaa syntistä ja kerran korjata hänet taivaan kunniaan.

Tässä ei myöskään esitetä kahdenlaista autuaaksi tulemisen oppia, tekojen palkkana ja toinen tulen läpi tullen. Kun ihmisen teko palaa Jumalan rakkauden polttamana, niin ihmisen ylpeä minä kyllä saa vahingon. Mutta sielu tulee autuaaksi. Me olemme autuaita jo täällä ajassa Jumalan armon kautta, ja palkka on meitä varten tallella taivaassa Karitsan istuimen edessä. Palkanmaksun päivää me uskossa tähyilemme, sen toivossa puhdistelemme matkalla tarttunutta pölyä. Näin säilymme Jumalan armotaloudessa sielunvihollisen päälle karkaamisista huolimatta. Taivaallinen rakastaja pyytää lapsiltaan uskollisuutta. Kerran saa köyhä kilvoittelija kuulla sanat: "Vähässä olit sinä uskollinen, minä panen sinut paljon päälle." Se uskollisuus on siinä, kun pysymme vähävoimaisina, ettemme jaksa lähteä pois armahtajan luota Jumalan valtakunnasta.

Uskollisuuskaan ei ole meistä, vaan sen lahjoittaa Jumala Henkensä kautta. Hän itse on uskollinen, eikä hylkää lastaan, vaan puhdistaa uudelleen ja uudelleen. "Joka aamu on armo uusi, miksi huolta siis kantaa?" Uskon säilymisen salaisuus ei ole onnistuneessa vaelluksessa, ei se ole onnistuneessa synnintunnustuksessakaan. Mutta se on siinä, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta saastasta. Kuorma ja synti on lupa viedä veren pestäviksi, ja ylentää kiusatun sydämensä katselemaan uskon alkajaa ja täyttäjää, Herraa, Jeesusta. Hän on murheellisen turva ja lohdutus. Tämän lohdun löytää Jumalan valtakunnasta.

Ole lohdutettu sinä, joka yksinäisyytesi keskellä kaipaat taivaan vieraita. Kun kaksi tai kolme kiusattua sitten kohtaavat, niin jopa niitä taivaan vieraita löytyi. Mutta verellä pestyn sielu kantavat kerran kirkkauden enkelit taivaan kotiin. Sinne on minullakin halu kerran kostua.

K. K.
Päivämies 9.8.1978
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mies » 01 Marras 2012, 13:36

Taavetti kirjoitti:Perustus ja rakennusaineet

"Sillä muuta perustusta ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jeesus Kristus. Jos nyt joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiaa, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia. Jokainen teko tulee julkiseksi, sillä se päivä sen on selittävä, joka tulessa ilmaantuu, ja minkä kaltainen sen päälle rakentanut on, niin hän saa palkan. Jos jonkun teko palaa, niin hän saa vahingon, mutta hän tulee itse autuaaksi, kuitenkin niin kuin tulien kautta." ( 1. Kor. 3: 11– 15 ).

"Oi armon mitta, kuin suuri se on, Herra, tekijä taivaan ja maan. Synnin orjia muistit ja voimallasi, sielut irrotat kahleistaan." ( 71: 1).



sama 1992 käännöksessä:

11 Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. 12 Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. 14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. 15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron