Eemeli Kehusmaata muistellessa
USKOVAISTEN kanssapuheissa kuulemme puhuttavan persoonista, ja sillä kaiketi tarkoitetaan jotakin erikoisesti mielisisäpysyvää henkilöä, joka erikoisuudellaan eroaa jollakin tavalla toisista. Oulun Siionissa oli tämän uinen henkilö EEMELI KEHUSMAA. HÄN oli syntynyt Kuivaniemessä 27. 6. ~883 ja siellä toimi kauppiaana ensimmäisen vaimon elinaikana.
Leskeksi jäätyään Kehusmaa muutti Ouluun v. 1931 ja oli ammatiltaan hieroja. Tällä alalla hän saavutti erikoisen ammattitaidon erikoistuen jäsenvikojen ja nyrjähtämien korjaamiseen. Kehusmaa solmi avioliiton toistamiseen erään neiti-ihmisen kanssa ja koulutti hänestäkin hierojan. He asustivat Hollihaassa päin Saarankadulla verrattain ahtaassa, mutta siistinä pitämässään asunnossa. Ken ei tuntenut Eemeliä ennestään, hänessä koki yllätyksen. Vanhennuttuaan hänen ympärysmittansa oli kasvanut, ja kova työ vaati tarpeellisen levon. Tällaisena hetkinä asiakkaan koputukseen saattoi tulla vastauksen huuto tältä loputtoman leikkisältä mieheltä: "Kuka siellä mun asunnostani oven särkee?" Sisään astuessaan sai ihmetellä sitä, ettei hierojamestari ollut tulijaa huomaavinaankaan, vaan puhisi puhisemistaan selin pyörien.
Uskovaista hän tuli tervehtimään sydämellisesti Jumalan terveellä. Esimerkiksi nyrjähdyksen kyseessä ollen asiakas sai moitteen, että on särkenyt itsensä. Sitten Eemeli saattoi lausahtaa: "Minkäpä minä nyt sille voin." Käsittely suoritettiin sängyn kannella maaten, ja säädetyssä järjestyksessä suorittamiensa liikkeiden jälkeen hän komensi asiakkaansa hyppäämään pystyyn. Ihmeekseen sai tuntea, että selkä oli jälleen kunnossa. Valtavan hyvänä juttelijana hieroja kertoo kokemuksia alaltaan. Hän on tunnetuissa kauppiasperheissä ollut jatkuvasti hierojana. On hän joskus valekuolleen herättänytkin naputtelemalla koivupalikoilla kantapäihin.
KESKEISIN asia Eemelin ajatusmaailmassa tuntui olevan kristillisyys. "Raamattua hän oli lukenut ahkerasti ja sen johdosta paljon keskusteli. Erinäiset ymmärrykset Jumalan sanan paikoista olivat hänellä omintakeisesti kirkastuneet, joilta hän asetti ymmälle tekemäinsä kysymysten johdosta. Parannuksen armon Eemeli koki Kuivaniemessä asuessaan. Eino Paaso käsitti uskon myöhemmin ja pyysi häneltä sitäkin anteeksi, että oli narrannut Eemeliä aikaisemmin. Paaso asetettiin puhujaksi ja aina saarnamatkalta palattuaan tämä oli Kehusmaan kauppakartanoon. Ystävyys ja luottamus oli miesten väliltä jatkuvasti. Päättäväisesti Eino puolusti ystäväänsä arvostelijoita vastaan. Keskustelu liikkui heillä usein, kuten i Eemeli myöhemmin kertoi, "syvillä vesillä". Eemelin tapa ei ollut vioista parannusta tehdessä katkoa latvoja eli vähittäismaksujärjestelmällä pelata, vaan synti pantiin armon pohjattomaan mereen sellaisena kuin se olikin. Tämä ahkera seuramies pyysi siunausta usein myöskin yleisestä saarnasta. Esiveisaajana Kehusmaa oli tunnettu ja "Matkamiehen laulun" hän pani alulle joka kerta. Saattoi joskus olla jo pois menossa ja jätti seurakunnan laulua jatkamaan.
Pahastumiset eivät aina ole vältettävissä uskovaisten välilläkään, joskin ne tavallisesti aikanaan korjataan. Kehusmaa oli pahastunut kirkkoherra Antti Koukkarille siitä, että tämä oli tervehtiessä leikittään kysynyt: ”Mitä kuuluu Geturan pojalle?" Eemeli oli näet Kempeleessä kysynyt puhujilta, että tietääkö tämä, mitä sukua itämaan tietäjät olivat? Sitten hän selitti, että ne olivat Aabrahamin toisen vaimon jälkeläisiä. Koukkarin saarnatessa Eemeli pyysi siunausta ja puhujan paikalta laskeuduttua meni tätä vastaan: "Minulla se on ollut kankea sydän sua kohtaan." – – "Ei se ole kummakaan, olen minä siksi paljon sulle naamaillut." Jeesuksen nimessä ja veressä sovittiin ja rakkaus tuli hyväksi. Koukkarin kädestä kuolinvuoteellaan Kehusmaa nautti viimeisen ehtoollisen. Noutajat saapuivat hänelle 13. 8. 1955. Kirkkoherra kysyi hoitajilta: "Mitä vainajasta arvelivat?" ”Siinä oli uskovainen mies," oli vastaus. Kehusmaan testamentti oli puhujille: ”Saarnatkaa evankeliumia:"
TOINEN merkille pantava Kehusmaan ymmärryksistä oli lain heikoksi tuleminen lihan kautta ja erikoisesti kysymys siitä, milloin oli näin tapahtunut? Hän kertoi itsekin pitäneensä joitakin seurapuheita, mutta taitamaton kehuminen naishenkilöltä oli pilannut asian. Ellei kuulemansa saarna ollut mieleen, hän sanoi murahtelevansa, mutta jos se oli hyväksyttävä, hän sanoi ääneen: "Aivan niin, veli rakas.” Jonkun vanhan puhujan saarnan johdosta Kehusmaa tuli lämmenneenä ulos Rauhanyhdistykseltä ja lausui: "Nyt siellä jauhettiin puhtaita vehniä." Tyrkkäsi rakasta saarnaaja- veljeä leikillään vatsaan ja sanoi: "Vie sinäkin kaurapussisi sinne." Joku sanoi tungoksessa Eemelille, että miksi tämä kohti kävelee. Se on rakkautta», vastasi hän. – – "No, sitte tule kohti toistekin.”
kansanedustaja Paaso, Eino Paason poika Hannes, oli Eemelin verraton ystävä, mutta asiat puhuttiin suoriksi. Hannes oli muka epäilevinään, etteivät Eemelin Raamatun ymmärrykset olleet omia, vaan toisilta kuultuja. Tähän Kehusmaa vastasi samalla mitalla: Isäsi kanssa aina liikuttiin syvillä vesillä, eikä saapasvarret käyneet lyhyiksi, mutta sinun tyhjän kanssa ei pääse mihinkään."
Päivämies 11.11.1964
Lehdessä ei ollut kirjoittajan nimeä