Joensuun suviseurat 1964

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Joensuun suviseurat 1964

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Helmi 2014, 18:50

Autuaat ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta

Joensuun suviseurat ovat siirtyneet muistojen joukkoon. Palaamme kuitenkin muistojen mukana parin viikon takaisiin tapahtumiin, niihin tunnelmiin ja ajatuksiin, joissa elettiin kesäkuun 26 – 28 päivinä. Sydän ja mieli täyttyy Jumalan kiitoksella kaiken sen armon edestä, jota saimme osaksemme sielumme ravinnoksi ja uskon vahvistukseksi.

Seurat alkoivat jo aattona, jolloin puhuivat veljet Kalle Säkkinen ja Hj. Carlson.
Ensimmäinen varsinainen seurapäivä valkeni aurinkoisena luonnon puolesta, mutta myös aurinkoisena hengen puolesta. Saatiin talostella suuren Jumalan joukon kanssa ja istua ruokapöytään, joka oli katettu taivaan herkuilla. Heti alkajaisiksi saatiin Eedomin verisen kasteen alla tuta, miten hyvä on Jumala Siionissa. Kaikki synnit ja viat saarnattiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Veli Yrjö Kaasisen tervehdys jo ylensi mielet taivaallisiin. Kun oli vielä kuultu Joensuun kaupungin ja seurakuntien tarvehdykset, puhui veli Eino Vaherjoki, joka samalla esitti "SRK:n tervehdyksen kokoontuneelle juhlakansalle.

Aamiaistauon jälkeen alkoi Herran pyhän Ehtoollisen vietto molemmissa kirkoissa (Pielisensuun ja Joensuun). Rippisaarnan piti Joensuun kirkossa veli Tapio Holma mainiten mm.: Tänne Joensuun suviseuroihin on tullut Jumalan lapsia ahdistusten ja suurten kiusausten keskeltä. Koska arjen kilvoitus on tuntunut väsyttävän, on halu kokoontua sinne, missä Jumala jakaa voimattomalle voimaa.
Kun Jumala rientää omiansa vastaan, Hän tahtoo antaa heti ja parasta lahjaa sielujen siunaukseksi. — Sinä veljeni ja sisareni muistat tuhlaajan tieltä tulleena, miten meidät rakkaudella otettiin vastaan. Ei kyselty, vaan annettiin kaikki synnit anteeksi. Jaksathan sinä, ystävä, tänään suviseuroissa ylentää sydämesi uskomaan, että Isän sydämen laatu ei ole muuttunut, sillä sinua odotetaan taivaaseen. Olet tullut nyt kuin taivaan esikartanoihin. Sinä saat taisteluiden helteiden keskeltä tulla Isän syliin, saat uskoa syntisi anteeksi tietäen, että sinulla on Isän kotona riemua; ei riemua töitten mukaan, vaan riemua Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän osoittaa rakkautensa, ja siinä meillä on täysi anteeksiantamus. Tänäänkin saamme käydä juhla-aterialle heikolle uskollemme vahvistusta saamaan.

Tänne suviseuroihin on tullut ainakin joku tuhlaajalapsi. Ehkä olet tullut kuulemaan, mitä taivaasta puhutaan. Sinun ei tarvitse jäädä odottamaan viimeiseen seurapäivään, vaan saat uskoa jo tänään. Täällä on Jumalalla palvelijoita, jotka haluavat pukea sinutkin juhlapukuun ja saat käydä omistamaan Isän runsaita lahjoja, riemuitsemaan taivaan enkelien ja kaikkien Jumalan lasten kanssa.

Mekin Jumalan lapset saamme näin omistaa lapsen osaa, tyytyä Jumalan armoon, sillä meillä on täysi lunastus Hänen verensä kautta. Hän vahvistaa itse vähävoimaista matkaajaa voimansa täyteydellä.

Pielisensuun kirkossa piti rippisaarnan veli Aarno Haho, joka puheessaan mainitsi:
Jo korpivaelluksen kansa sai kokea, että maailmassa oleva Kristuksen seurakunta on muukalainen, hajalla asuva. Myös Heprealaiskirjeessä kerrotaan kuinka tuon kansan jäsenet olivat vieraita, muukalaisia, taistelivat nälkää, janoa ja vihollisia vastaan.
Tuntuuko tämä tutulta sinun kohdaltasi, hyvä ystävä? Vai oletko tullut näihin seuroihin juhlimaan omia voittojasi kilvoituksessa? Jos niin on, huonosti ovat asiat. Kirkkoon on tainnut tulla seuravieras, jonka sydäntä painavat kipeät synnin haavat. "Heittäkää pois kaikki ylitsekäyminen", kehottaa profeetta Hesekiel. Tässä ei käsketä heittää uskoa vaan synnit.

Jumalan seurakunnalle on annettu ripin lahja. Ja vain Jumalan seurakunnalle on annettu päästön sana. Me saamme panna synnin pois. Rippi ei ole pakollinen, eikä se ole sitä varten että tulisimme sillä autuaammiksi. Rippi on armolahja, oikeus. Se on välttämätön, ettemme kuolisi.
Taivaan Isän sydämeltä kehotan, älkää antako kuormien tehdä tietä raskaaksi. Älkää antako armoauringon pimentyä. Pyydä Jumalalta voimaa käydä uskomaan syntien anteeksiantamus. Meillä on yhteinen päämäärä Jumalan luona, siksi pyydämme vaeltaa kantaen täällä hyvää omaatuntoa.

Herran Pyhä Ehtoollinen on Jumalan lasten armoetu. Pidämme sen pyhänä. Siksi
käymme sitä nauttimassa synnit anteeksi saaneina.
On liikuttava näky, kun Jumalan kansa käy ehtoolliselle. Ei yksikään uskalla sinne mennä ennen kuin on saanut omakohtaisen evankeliumin siunauksen. Siellä olivat puolisot toistensa ja lapset vanhempien kaulassa puhumassa tietystä ja tietymättömistä vioista ja kantamassa niitä pohjattomaan armon virtaan.
Sitten polvistuttiin Herran pöytään saamaan uskon vahvistusta.

Kun omakohtaisesti saa kuulla ehtoollispöydässä: "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu." Aivan sydäntä vavahduttaa tieto: minunkin, tällaisen raadollisen raukan edestä. Ei minunkaan tarvitse hukkua, minä saan Kristuksen ansion kautta kantaa elävää taivastoivoa.

Vuosikokous


samanaikaisesti kun toiset polvistuivat Herran pöytään, toiset kokoontuivat
SRK:n vuosikokoukseen keskustelemaan Jumalan valtakunnan moninaisista kysymyksistä. Huomattavimpia päätöksiä kokouksessa oli, että seuraavan kerran kokoonnutaan, jos Jumala suo Rovaniemellä. Asiain käsittely vuosikokouksessa sujui rauhan ja rakkauden hengessä.


Seurat jatkuvat

Seurat kentällä jatkuivat klo 13, jolloin puhuivat veljet Otto Juvonen ja Sulo Isokoski. Veli Juvonen otti puheensa aiheeksi Luuk. 4: 16— ja mainitsi mm.:

Valtavat mitat siirtyvät eteemme, kun ajattelemme tekstiä, hän totesi. Jumala itse asettuu puhujan paikalle ihmisenä, lukee Raamatusta tekstin. Kysytään, eikö hän olisi osannut puhua ilman tekstiä. Kyllä. Hän ottaa ihmisen Pyhän Hengen kautta kirjoittaman tekstin. Kaikki pitää täyttymän, mikä on kirjoitettu. Maailma ei näe Pyhää Henkeä.
Tämän maailman uskovaiset ajattelevat, että ei tarvita muuta kuin Kristus,jospa Jumala nousisi puhujan paikalle. Kuitenkin on ihminen Pyhän Hengen kautta voideltu pyhään virkaan. "Minä uskon, etten omasta järjestäni voin uskoa, vaan Pyhä Henki on minut kutsunut ja Hengessään pitänyt...” Pyhä Henki on edelleen voimassa. Maailman viisaille riittäisi kaksi ensimmäistä uskonkappaletta, Isä ja Poika. Pyhän Hengen he syrjäyttävät. Mutta Jeesus antoi opetuslapsilleen täydellisen valtakirjan. Maailman järkiviisas ei tätä tajua. Maailma ei näe Pyhää Henkeä, mutta te sen tunnette.

Pääsiäislammas pitää syödä siinä huoneessa, jossa se on teurastettu. Ei ole ateria hinnoilla pilattu: "Ottakaa ja syökää ilman hintaa ja maksua." On katettu pöytä lahja-ateria. Kristus sanoo: "Autuaat ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." Ei tuotu rikkautta tänne vaan köyhyyttä. Jeesus omalla verellään puhdistaa, tekee köyhän rikkaaksi. Hän ei muuttanut aikoja ja tapoja, vaan vahvistaa sokeille ja särjetyille vapautta saarnaamaan syntien anteeksiantamusta.

Nämä Hengen viisauden sanat ovat niin kuin seinään lyödyt naulat. Isoavat hän täyttää rikkaudella, mutta rikkaat hän jättää köyhiksi. Ette ole hopealla ettekä kullalla lunastetut vaan Jeesuksen Kristuksen verellä.
Taivaan ikävä kutsuu tänne sisaria ja veljiä. Väsyneet ja uupuneet matkamiehet, saarnaan teille vielä tuon tutun evankeliumin: uskokaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Veli Sulo Isokoski puhui Jes. 40: 27 – 32 johdolla: Kristityillä on elävä, puhuva Jumala. Sen osoittaa meille Vanha Testamentti, joka on juuri Jumalan puhetta, ilmoitusta. Jo ensimmäiselle ihmisparille Jumala puhui evankeliumin maailman Vapahtajasta. Myös Nooan päivinä Jumala saarnautti pyhän sanansa todistukseksi ihmisille, mutta ne, jotka sen sanan pitivät halpana, eivät pelastuneet. Näin on tänäkin päivänä evankeliumin hylkääjän kohdalla.
Me olemme kokoontuneet Joensuuhun jumalanlasten seuroihin kuullaksemme Jumalan pyhää sanaa, päästäksemme taas armolähteille. Me olemme pitkän, pimeän talven odottaneet pääsyä näille suvijuhlille. Olemme täällä kohdanneet Jumalan joukon ja sen keskellä orjantappuroin kruunatun valtakunnan kuninkaan, joka on kantanut kaikki syntimme. Kristuksen veren kautta on avautunut tie Jumalan isänsydämelle. Se on ihana sanoma. Onhan ollut elämä siinä, että olet saanut yhä uudelleen palata Siionin avatuille lähteille. — – - Taivaan Isä katselee tätä Joensuun seuroihin kokoontunutta lapsilaumaa niin pyhänä, että koska tahansa Herra tulee, lapsilauma saa pyrähtää häntä vastaan taivaan pilviin.

Viime suviseurojen jälkeen on moni meistä saanut siirtyä taivaan iloon. Moni jäljelle jääneistä on tahtonut uupua. Mutta Jumala ei ole antanut lapsensa kokonaan väsyä, vaan on sa kokonaan väsyä, vaan antanut sovintoveren vuotaa elämäksi ja voimaksi. Siionin kuningas on yhä uudelleen puettanut meitä vanhurskauden ihanaan vaatteeseen niin kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Ihana suvinen luonto ja kaikki muut Jumalan luomisteot osoittavat meille, että Jumalan armo on loppumaton. Tämän rakkauden tarkoituksena on, että sekin, joka vielä värjöttele valtakunnan ulkopuolella, huomaisi, että armonaika kuluu kuin virta vinhana. Tänään voi olla viimeinen armonpäivä. Tule syntinen Vapahtajasi luo. Hänen sovintoverensä puhdistaa sinut. Jumalanlapset tahtoisivat yletyin käsin saarnata kaikki esteet anteeksi. He voivat omasta kokemuksestaan todistaa, että sen evankeliumin avulla synnytään Jumalan lapseksi. Sen oli Jesajakin kokenut.
Jumalan valtakunnasta armolamppu pimeässä vaeltavalle, Jumalan valtakunnan ovi ei ole salvassa yhdenkään tuhlaajalapsen edessä. Kenenkään ei tarvitse jäädä pimeään, sillä Jumalan sanan lamppu tahtoo valaista kaikkia sydämiä.

Kaikki eivät nytkään ole päässeet mukaan yhteisille suvijuhlille. On tarpeen, että esirukouksin kannamme kotiin jääneitä. Ne ovat juhlahetkiä, kun saamme kylmiä sydämiämme lämmitellä Jumalan armotulien ääressä. Olisi ihanaa, jos aina saisimme tällä tavalla yhdessä vaeltaa. Mutta matkanteko ei ole pelkkää juhlaa, vaan myös sotaa kolmiliittoista vihollista vastaan. Silti on turvallista tehdä matkaa, sillä Hän antaa väsyneille voiman ja väettömälle kyllä väkeä.

Iltapäiväseuroissa puhuivat veljet Hannes Paaso ja Väinö Polvi. Päivällistauon jälkeen puhuivat veljet Torsti Saraste, Oiva Tölli ja Erkki Vaaramo.

Johtokunta kokoontui

Ensimmäisen seurapäivän tapahtumiin kuului vielä illalla klo 18 pidetty SRK:n johtokunnan kokous. Puheenjohtaja avasi kokouksen ja toivotti johtokunnan uudet jäsenet tähän veljespiiriin tervetulleiksi. Uusia jäseniä olivat läsnä veljet Erkki Reinikainen, Paavo Heikkinen ja Jaakko Suomala. Ensimmäisenä asiana oli johtokunnan järjestäytyminen. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen veli jestäytyminen. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen veli Eino Vaherjoki, varapuheenjohtajaksi edelleen veli Lenna Pellikka ja työvaliokuntaan valittiin edellisten lisäksi entiset veljet Väinö Heiskanen, Ville Suutari ja Arvo Perälä.

Vielä johtokunta käsitteli toimistohenkilökuntakysymyksiä ja kristillisyyden sisäisiä asioita. Eräs piirre johtokunnan kokouksessa oli se, että johtokunta paneutui kaikkiin asioihin perusteellisesti. Kysymyksiä käsiteltiin monipuolisesti ja se tuo asioissa esiin kaikki päätökseen vaikuttavat tekijät.

Toinen seurapäivä valkeni

Toinen seurapäivä valkeni jälleen aurinkoisena. Jo varhain aamulla alkoi telttakaupunki elää. Siellä täällä kuului lasten itkua ja ääntelyä. Äidit ja isät ilmestyivät teltan ovelle kahvinkeitin kainalossa ja pian alkoi aamukahvi porista. Koko perhe joutui siinä aamukahville, toiset istahtivat nurmikolle ja toiset mukanaan tuomalleen, kätevästi kokoonpantavalle retkeilyjakkaralle.
Seuraravintolassa olivat emännät touhunneet jo monta tuntia ja kahvia oli sielläkin tarjolla seitsemästä alkaen.

Aamuseurat alkoivat klo 8.30, jolloin puhuivat veljet Pauli Korteniemi ja Timo Hämäläinen. Aamiaistauon jälkeen puhui veli Onni Majava.
Seurojen radiointi tapahtui klo 13.10-14.40. Selostajana oli veli Veikko Pentikäinen ja puhujina veljet Erkki Reinikainen, Ossi Ylimaula ja Toivo Leppänen.

Päiväseuroissa puhuivat veljet Eino Kimpimäki ja Hannes Kamula ja edelleen iltaseuroissa veljet Lenna Pellikka, Pentti Koskelo ja Mauno Koivuneva.

Puhujain ja seurakuntavanhinten neuvottelukokous

Lauantaina klo 15 alkoi yhteinen puhujain ja kokoukseen valittujen seurakuntavanhinten kokous. Kokouksen keskeisenä asiana oli kososlaisuuden nimellä kulkevan lakihenkisyyden tuomat vaarat. Raamattu neuvoo Jumalan lapsia vaeltamaan raittiina sekä opin että hengen puolesta. Kokouksessa käsiteltiin asiaa Lauri Taskilan esittämän alustuksen pohjalta.

Valkeni viimeinen seurapäivä

Viimeinen seurapäivä oli sunnuntai. Monien kasvoilta, kuvastui jo aamusta alkaen alakuloisuus. Sydämessä oli hätä sen tähden, että juhlat taas päättyvät ja on lähdettävä arkielämään kotikiusausten keskelle. Uskovainen puoliso hätäili uskottoman puolisonsa sielusta. Pyydettiin esirukouksia, että Jumala musertaisi epäuskon muurin ja painaisi parannuksentekijän paikalle.
Kun toisiaan tavattiin, sanottiin "Jumalan rauhaa" jo aamusta alkaen, sillä olihan kyseenalaista, tavataanko enää ennen lähtöä, Kymmenien tuhansien joukosta on vaikea etsimällä löytää ketään.

Seurat alkoivat klo 8 ja puhujan paikalla olivat veljet Ahti Korkala ja Paavo Heikkinen.

Jumalanpalvelus alkoi sekä Joensuun että Pielisensuun kirkoissa klo 10. Päiväsaarnan piti Joensuun kirkossa veli Kauko Mäntylä ja Pielisensuun kirkossa veli Rainer Kangas. Joensuun kirkosta jumalanpalvelus kuultiin kovaäänisen välityksellä seurateltassa ja -kentällä.
Päiväseuroissa puhuivat veljet Heikki Koukkari ja Vihtori Storck. Iltapäivällä Jaakko Suomala ja Väinö Heiskanen.

Päätösseurat alkoivat klo 18.30, jolloin puhuivat veljet Kalle Timonen, Veikko Pentikäinen ja Sakari Ojala. Päätöspuheen ja rukoukset piti veli Veikko Hämäläinen.
Paljon hätää kannettiin näissä seuroissa Jumalan eteen. Paljon syntiä upotettiin pohjattomaan armon mereen. Kymmenissä tuhansissa sydämissä paloi tämä ajatus: "Hyvä meidän on ollut täällä olla."

Pää allapäin, haikein mielin astutaan ulos teltasta, kuunnellaan viimeisiä kuulutuksia, ja pian alkavat vaatemajan seinät irrota, penkit kannetaan ulos, harjahirsi alkaa laskea. Aivan sydäntä riipaisee ajatus, tosiasia silmien edessä: seurat ovat päättyneet. – Matka kotiin alkaa ja siirrytään jälleen elämään uskosta arjen keskellä. Mutta muistilokeroista pulpahtaa kuva toisensa jälkeen Joensuun seurojen tapahtumista.

Päivämies 8.7.1964


Lapsiakin oli seuroissa runsaasti.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Joensuun suviseurat 1964

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Helmi 2014, 19:53

SRK:n johtokunta kokoontui

Runsaasti asioita esityslistalla

SRK:n johtokunta kokoontui 25. 6. -64 klo 9 Joensuun keskuskansakoululla. Kokouksessa oli valmisteltavana vuosikokoukselle meneviä sekä johtokunnan päätäntävaltaan kuuluvia asioita.

Kokous aloitettiin virrellä 529: 1-3 ja alkurukouksella, jonka piti pääsihteeri Einari Lepistö. Johtokunnan puheenjohtaja Eino Vaherjoki suoritti kokouksen avauksen osoittaen samalla muistosanat kunniaan päässeille johtokunnan jäsenille.

Kokous todettiin sääntöjen mukaan kokoon kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet Lenna Pellikka ja Väinö Heiskanen.

Varsinaisista kokousasioista ensimmäisenä käsiteltiin edellisen vuoden toimintakertomusesitys, joka hyväksyttiin työvaliokunnan esityksen mukaisena. Edellisen vuoden tilit kiitollisuudella hyväksyttiin sellaisenaan esitettäväksi vuosikokoukselle. Tässä yhteydessä keskusteltiin SRK.n paperikauppakysymyksestä ja todettiin myynnin kehittyneen suotuisasti, joskin on vielä toivomisen varaa. Päätettiin kehottaa yhdistyksiä huolehtimaan siitä, että ostot suoritetaan omasta paperikaupasta – – ei vain yhdistyksen tarpeisiin vaan myös jokaisen jäsenen yksityistarpeisiin.

Ylijäämän käytöstä teki johtokunta esityksen vuosikokoukselle, että 5000 mk käytettäisiin stipendirahaston perustamiseen kansanopistojen vähävaraisten, lahjakkaiden oppilaiden avustamiseksi ja loppu siirrettäisiin vararahaston.

Toimintasuunnitelmaehdotuksesta käytiin pitkä keskustelu, erikoisesti siltä osin, mikä koskee nuoriso- ja pyhäkoulutyötä. Näillä työmuodoilla on ollut siunattu vaikutus nuorten sielunhoitoon ajalla, jolloin paatumus on turmellut monen vanhemman tunnon. On kuitenkin aina muistettava, että nuoria ja vanhoja ei eroteta toisistaan, vaan että vanhat ovat nuorten tukena ja nuoret vanhain ilona, yksi Jumala ja yksi Jumalan valtakunta.

Vuoden 1965 suviseurat johtokunta yksimielisesti esitti annettavaksi Rovaniemelle. Hakijoita oli useita, edellisen lisäksi Haukipudas, Nivala ja Kuopio. Oulun Rauhanyhdistyksen uudisrakennushankkeesta keskusteltiin monipuolisesti.
Lähetysmiesten päivärahaa päätettiin yksimielisesti korottaa 20 mk:aan, mitä johtokunta toivoo kaikkien rauhanyhdistysten noudattavan. Matkakulujen korvauksesta liikuttaessa omalla autolla antoi selostuksen Eino Kimpimäki. Selostuksessa todettiin, että SRK.n maksama korvaus on —/km. Tämä maksetaan silloin, kun jostakin syystä ei voida yleistä kulkuneuvoa käyttää, muuten yleisten kulkuneuvojen taksan mukaan. Kuitenkin voisivat yhdistykset ottaa huomioon sen, että omalla autolla seuroihin tuleva usein säästää päivärahoissa, jolloin tämä säästö olisi kohtuullista käyttää matkakulujen korvaukseksi.

Keskusyhdistyksen jäsenyyteen hyväksyttiin seuraavat uudet rauhanyhdistykset: Kuivaniemen Särkijärven, Ähtärin ja sen ympäristön, Pieksämäen, Rytinkisalmen, Ylisimon sekä Hämeenlinnan rauhanyhdistys.
Lisäksi keskusteltiin monista käytännön kysymyksistä.
Asioihin paneutuminen oli todella vakavaa ja monipuolista, mutta myös sydäntä lämmittävää rakkauden hengessä.

Päivämies 27.6.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Joensuun suviseurat 1964

ViestiKirjoittaja mutsi » 18 Helmi 2014, 20:16

Joensuun suviseurat olivat ensimmäiset, joissa sain olla mukana; 50 vuottako siitä jo tulee!
Ihana on Siion virtoinensa.
Avatar
mutsi
Valvoja
 
Viestit: 303
Liittynyt: 23 Huhti 2005, 22:38
Paikkakunta: Hailuoto

Re: Joensuun suviseurat 1964

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Helmi 2014, 20:02

Meillä on lunastus Hänen verensä kautta
Hyvä on Herraa kiittää, sillä Hän on hyvä


Elämme jälleen suviseurojen tunnelmissa. »Tervetuloa Joensuuhuhun» kaikuu monilta huulilta. Jalan, polkupyörällä, autolla, junalla ja mikä milläkin tavalla laahautuu Joensuun kaupungin kirkon vierellä olevalle kauniille kentälle, jossa paikkakuntalaiset ehtivät omista kiireistään huolimatta toivottaa vieraat tervetulleiksi. Jumalan terve, tervetuloa Joensuuhun.

Seurapaikka

Seurapaikka on kauniin Pielisjoen rannalla kauniilla, tasaisella kentällä. Keskellä kenttää oleva valkoinen ”vaatemaja,” suurteltta, Suomen sinistä taivasta vasten on näkymä, joka lumosi ensi silmäyksellä. Sitä ei voi sanoin selittää, se pitää nähdä. Samalla kentällä on ruokailupaikat sekä ympärillä yksityisteltta-alue, joka on sekin tasaista nurmikenttää.
Kirkon ympärillä on kuiva nurmirinne, jossa on mukava istua ja kuunnella. Osa rinteestä on tuuhean männikön suojaamaa varjopaikkaa. Jumalan suuruus tällaisen näyn keskellä tekee ihmisestä pienen. Sydän täyttyy kiitoksella, että minäkin saan uskossa tätä kauneutta katsella ja siitä iloita.

Rakennelmat

Entisiä kokemuksia hyväksi käyttäen on seurakentän rakennelmia entisestään lisätty. Ruoan tarjoilupöytää on tehty peräti 120 metriä ja ruokailupöytää 350 metriä. Ruokapöydän molemmin puolin on istuimet.

Teltan sisustus on jälleen, Ylivieskan kokemuksiin nojautuen hoitaa niin, että mahdollisimman monet voisivat nähdä puhujan. Saarnapaikka on teltan pitkällä sivulla keskikohdalla. WC-rakennelmat ovat lähellä ja erittäin tilavat. Entiset kokemukset on tässäkin otettu huomioon. Yleensä rakennelmien katot on tehty kuormapeitteistä, se on katsottu halvimmaksi ratkaisuksi.

Majoitus

Yhteismajoitus on kouluilla, jonne on alusiksi varattu eripaksuista vaahtomuovia. Yksityismajoitusta on saatu runsaasti vapaaehtoista tietä.

Seurojen päätarkoitus

Jos ulkonaisen puolen järjestely on paikallaan, on kuitenkin tärkeintä evankeliumin julistus. Seurat alkoivat jo torstai-iltana klo 19. Alkurukoukset piti Heikki Koukkari. Ensimmäisenä puhui Kalle Säkkinen ja toisen puheen piti veli Hj. Carlson.

Kalle Säkkinen puhui Ps 23 johdolla

Lämmin Jumalan henki oli koettavana saavuttuani tänne seurapaikalle. Se on Jumalan valtakunnan suloista ilmaa, ja miksi? Siksi, että kun Herra saa meitä paimentaa, ei meiltä mitään puutu. Onko psalmilaulajan mieli ja usko sinullakin, seuravieras? Kun nyt olet tullut näihin aattoseuroihin, niin anna tämän suuren paimenen hoitaa sinua ja johdatella viheriäisille niityille.
Profeetta jo sanoo: ”Meillä on sellainen Jumala, joka synnitkin anteeksi antaa. Usko sinäkin, sinä tämän paikkakunnan Jumalan lapsi, usko kaikki epäilykset ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ihana on tämä Jumalan maja täällä ihmisten keskellä. Täällä saamme matkaa tehdä Herran omina.

”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä mitään pelkäisi, sillä Herra on minun kanssani.” Jos Hän rankaisee, on sekin rakkaudesta. Vitsallaan ja sauvallaan Hän johdattaa kotia kohden. Vanhan ajan pirtissä oli vitsa kunniapaikalla haljenneen seinähirren raossa.

Mutta väsynyt tarvitsee tukea, sitä tukea, joka tulee evankeliumista. Koko matkan teko on armon ja anteeksiantamuksen varassa. Tämä armo on Jumalan pohjattoman rakkauden lahja.
Hyvyys ja laupeus noudattavat minua kaiken elinaikana ja minä saan asua Herran huoneessa iankaikkisesti. Siinä on meille iankaikkinen lahja. Jumalalle olkoon kiitos nyt ja iankaikkisesti!

Ensimmäinen seurapäivä valkeni

Saapuessa Jumalan kansan suurille suvijuhlille on ensimmäisenä tervehtimässä valkoisista koivunrungoista valmistettu juhlaportti, jonka päällä on rohkaiseva lause: ”Meillä on lunastus Hänen verensä kautta”

Jo aattoillan seuroissa oli runsaasti väkeä.
Ensimmäinen seurapäivä alkoi kauniin sään vallitessa. Edellisen illan sade oli puhdistanut pölyn ilmasta. Vihreä, avara kenttä otti vastaan valtaisan suviseurajoukon. ”Jumalan terve,” kaikui kaikkialla. Taivaalla ajelehti valkoisia poutapilviä, aivan niin kuin Israelin kansan vaeltaessa korven matkalla, suojaten liialta auringon helteeltä. Välillä taas aurinko paistoi täydeltä terältään.

Koko seurapaikka on hyvin kaunis, avara, tasainen nurmikenttä, jota ympäröivät viehättävät koivikko- ja petäjikkökummut. Yhdellä näistä kummuista seisoo kaunis kirkko, jossa Herran kansalla on tilaisuus käydä nauttimassa pyhää ehtoollista heikon uskonsa vahvistukseksi.

Kyllä oli liikuttavaa nähdä, kun kotikiusoista tulleet Jumalan lapset tuttujaan tavatessaan silmät loistaen tervehtivät ja siunailivat toisiaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan siunauksella. Paljon muisteltiin teitäkin, jotka olette estyneitä tänne juhlille tulemasta.

Valtava on se nuorten joukko, joka on tänne, tullut. Iloisina kuin kesälinnut he visertelevät Herran virsiä. Ei tarvitse heille järjestää mitään erikoisohjelmaa viihdytykseksi niin kuin maailman jumalisuudessa tehdään, vaan sama elävä evankeliumi, josta vanhemmat elävät, saa heidätkin viihtymään ja kärsimään vaivaa Jumalan kansan kanssa. Niinhän oli nuoren Mooseksenkin laita. Vaikka hän olisi saanut olla kuninkaan tyttären poikana, hän katsoi suuremmaksi
rikkaudeksi kärsiä vaivaa Jumalan joukon kanssa, kuin ajallista tarvetta synnissä nauttia, sillä hän katsoi palkan maksoa.

Seuratoimikunnan puheenjohtajan, johtaja Yrjö Kaasisen tervehdys

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssamme nyt, aina ja iankaikkisesti. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä hiljennymme kiitokseen ja rukoukseen:

Me kiitämme ja ylistämme sinua, rakas taivaallinen Isämme siitä, että olet suuressa armossasi suonut meidän kokoontua näille lastesi suurille suvijuhlille pyhän sanasi ympärille tutkimaan sitä ja uskomaan elävää sanaasi oman sielumme autuudeksi. Onhan kirjoitettu: usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Niinpä me sinun köyhät ja heikot lapsesi rohkenemme kääntyä sinun puoleesi nöyrästi rukoillen: tule Pyhän Henkesi kautta siunaamaan sanankylvöäsi näissä suviseuroissamme. Murenna elämän leipää niin pieniksi muruiksi, että kaikkein heikoimman tuntoinen korven matkaaja saisi ravinnon sielullensa ja että sielunvihollisen sitoma ja syntien kahlehtima löytäisi pääsyn Jumalan lasten vapauteen. Kirkasta oman rakkaan Poikasi Herran Jeesuksen verihaavat ja ansio ainoaksi autuutemme syyksi. Herätä kalliisti lunastettuja sieluja, jotka vielä vaeltavat anteeksi saamattomien syntiensä kanssa, tuntemaan oman tilansa ja nöyrtymään parannukseen. Riisu pois kaikki väärä jumalisuus ja omavanhurskaus ja kirkasta ainokaisen Poikasi Herramme Jeesuksen vanhurskaus kuolemattoman sielumme ainoaksi turvaksi. Suo voimaa ja anna nöyrää ja kuuliaista mieltä pyhän sanasi mukaiseen parannukseen. Anna jokaisen sanankuulijan tuntea pyhää läsnäoloasi. Avaa sanasi niille rakkaille veljille, jotka vuorollaan joutuvat sananpalvelijan tehtävään. Anna heille voimaa avoimella suulla rohkeasti julistamaan armoa ja totuuttasi pyhän nimesi kunniaksi ja sielujemme autuudeksi. Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, lähestulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti, amen.

Hyvät seuravieraamme, rakkaat veljet ja sisaret, kaukaakin, jopa rajojemme ulkopuolelta saapuneet matkaystävät! Minulla on Jumalan suuresta armosta ja suviseurojemme järjestelytoimikunnan puolesta kunnia ja suuri ilo, vaikkakin arkuutta ja heikkoutta tuntien, toivottaa teidät kaikki sydäneilisesti tervetulleiksi näille kristillisyytemme suurille suvijuhlille.
Pyydän tervehtiä teitä Jumalan sanalla, joka on kirjoitettu Psalmissa 100 ja kuuluu näin: "Kohottakaa riemuhuuto Herralle kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä, sillä Herra on hyvä, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen."

Vanhan liiton matkamies on kiitosta ja riemumieltä sydämessään tuntien saanut kehotuksen toivottaa samanlaista kiitollisuutta ja Jumalaa ylistävää mieltä matkaystävilleen, Jumalan kansan jäsenille, hänen laitumensa lampaille. Syy tällaiseen mielentilaan oli silloin sama kuin tänäkin aikana: Olemme hänen, taivaallisen Isämme, omaisuutta. Synnit, jotka joskus ovat erottaneet meidät Jumalastamme, on Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä meille anteeksi annettu. Tästä sinunkin, veljeni ja sisareni,sisimmästä kiitos ja ylistys Jumalalle ja tapetulle, mutta ylösnousseelle Kristukselle pulppusi.„

Meillä on, rakkaat veljet ja sisaret, tälläkin hetkellä paljon kiitoksen syytä, kun hyvä ja armollinen Jumala on vielä tämän pahan, sotkuisen ja eksyttävän maailmanajan keskellä suonut meidän kokoontua näin suurella joukolla kuin esikartanoihin juhlaa pitämään. Sitä emme tiedä, kuinka kauan tällaiseen vielä on tilaisuus. Nyt on meillä vielä ollut tällaiseen tilaisuus vapaassa isänmaassamme. Tässä on paljon kiitoksen syytä! Vielä on armonaikaa Suomen kansalla.
Tulkoon näilläkin juhlilla meille vakuutukseksi tämä, että Herra Jumala on tehnyt meidät kansaksensa jo täällä armon ajassa, kun hän pyhällä evankeliumillaan on meidät siirtänyt pimeyden valtakunnasta oman rakkaan Poikansa valtakuntaan, joka vieläkin on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Tästä valtakunnasta meillä on pääsy kunnian ja kirkkauden valtakuntaan, joka on taivaassa. Ahkeroimme uskoa vielä omat syntimme anteeksi ja säilyttää hyvää omaatuntoa Jumalan ja ihmisten edessä, että kerran saisimme perille kunnian valtakuntaan päästä.

Mutta siellä teidän joukossanne saattaa olla joku, joka suurten kiusausten keskeltä ja niiden saartamana on tänne suviseuroihimme saapunut. Jumalalta itse laupeuden saaneena tahdon sinua, rakas ystäväni, Pyhän Hengen kautta johdatella Jumalan kansan, hänen laumansa laitumille ja kuuluttaa taivaallisen Isämme sydämeltä asti: sinun syntisi, kiusauksesi ja epäilyksesi ovat Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä sinulle anteeksi annetut. Ole hyvässä turvassa! Oppi-isämme Martti Luther opettaa meitä kirkkopostillassaan (19. sunnuntai kolminaisuuden päivästä) "Ole iloinen ja hyvässä turvassa, veljeni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi! Vaikka en voikaan antaa sinulle Pyhää Henkeä enkä uskoa, voin kuitenkin niitä sinulle julistaa, jos tämän uskot, niin sen myös saat. Keille Jumala sen lahjoittaa, ne ylistävät ja kiittävät häntä. Näin on siis Jumala antanut ihmiselle vallan antaa syntejä anteeksi ja tämä on Kristuksen valtakunnan enentämistä, omientuntojen korjaamista ja virvoittamista, ja sen teemme siis sanan kautta. Suokoon Jumala, että tämän myöskin käsittäisimme." Näin Martti Luther nytkin tahtoo opastaa meitä Jumalan lauman laitumille. Ja näille laitumille Jumalan Pyhä Henki saarnauttamansa sovintosaarnan kautta tahtoo johdattaa sinutkin, sinä synteinesi ja pahan omantuntosi kanssa kamppaileva seuravieras, sinä Jumalan herättämä ihmislapsi. Nöyrry, rakas ystäväni, Jumalan väkevän käden alle.

Kun me tänne Pohjois-Karjalan kauniiseen pääkaupunkiin olemme saaneet teidät, rakkaat matkaystävät, suviseuroihimme seuravieraiksi, niin me uskomme, että tänne on myös saapunut Ylimmäinen Paimenemme Herra Jeesus meidän keskellemme. Siionin orjantappuroilla kruunattu Kuningas, joka vakuutti omia opetuslapsiansa hyvästellessään: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Sen tähden on teillä, rakkaat muualta saapuneet matkaystävät, ja meillä suviseurojen järjestäjillä hyvä täällä olla.
On turvallista aloittaa nämä suviseuramme Herran Jeesuksen nimeen siinä lapsenomaisessa uskossa, että me kaikissa voitamme hänen kauttaan, joka meitä on rakastanut. Ja me uskomme, me suviseurojen järjestäjät, niinkin, että te seuravieraamme suhtaudutte kärsivällisesti ja anteeksi antaen meihin silloinkin, kun näette puutteita ja virheitä seuratoiminnoissamme.

Olemme suviseuroja järjestäessämme, saaneet kokea ystävällistä ja auttavaa mieltä. Näin monelta eri taholta, tunnemme tämän johdosta kiitollista ja nöyrää mieltä. Pyyntömme ja rukouksemme on, että hyvä ja armollinen Jumalamme saisi tämän armosiunauksellansa palkita! "Meillä on lunastus hänen verensä kautta,” ei millään muulla tavalla, sillä vain "Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." Kunpa Herran Jeesuksen viaton sovintoveri saisi näissä suviseuroissamme priiskua monen syntisen syntien anteeksiantamukseksi. Perillä kirkkauden valtakunnassa ovat ne, jotka ovat vaatteensa pesseet ja ne Karitsan veressä valkaisseet. Ja kuule, ystäväni, siell kaunis kannel soi."
Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi suviseuroihimme.

Joensuun ja Pielisensuun seurakuntien terveiset esitti teol. tri Olavi Tarvainen


Näinä aikoina ovat Pohjois-Karjalan ja sen keskukseen, virran varrella olevaan kaupunkiin suuntautuneet tuhansien matkat kaikkialta maastamme, onpa vielä Amerikkaa myöten. Te olette tulleet rajamaakuntaan, joka läpi vuosisatojen on saanut olla ensimmäisenä turvaamassa maamme vapautta ja torjumassa ulkoapäin tulevat iskut. Te näette täällä jotakin sitä Jumalan luomistyön kauneudesta, joka erityisesti tänä kesäisenä aikana heijastuu Karjalan juhlivissa maisemissa.

Niin kuin Karjala on vanhastaan ollut lännen ja idän välimaastoa kulttuurivaikutusten alalla, niin on uskonnollisessakin mielessä ollut kahden virtauksen, kahden kirkon, luterilaisen ja ortodoksisen kohtauspaikka. Niin tässäkin kaupungissa kohoavat molempien temppelit kutsuen hengellisesti isoavia ja janoavia veden ääreen. Joensuussa on kaksi luterilaista seurakuntaa, Joensuun ja Pielisensuun seurakunnat, joiden rajana on vieressämme virtaava Pielisjoki. Kumpikin seurakunta toivottaa seuravieraat tervetulleiksi niiden alueille ja nauttimaan Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia.

Tänne on tultu myös ystävien pariin tapaamaan niitä, jotka kilvoittelevat samassa uskossa. Yhteinen on taival, yhteisiä matkan vaivat, mutta sama on Voiman lähdekin. "Kun väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa" — tätä virren sanaa pannaan harjoitukseen keskinäisessä sielunhoidossa toteutettaessa kristittyjen hengellistä pappeutta, joka on eräs luterilaisuuden keskeisiä ajatuksia.
Mutta ennen muuta kokoonnum me sanan ääreen tullessamme Jumalan eteen, siinä on pyhä ja peljättävä paikka. Ihmisiltä voimme peittää vikojamme ja syntejämme, joille saatamme esittää puolustuksia ja selityksiä, koetamme kääntää väärän oikeaksi ja paeta hurskauden naamarin taakse. Mutta Jumalan edessä olemme sitä mitä todellisuudessa olemme: eksyneitä, langenneita, synnin tahraamia. Jumala on yksin oikeassa, me kaikki olemme väärässä. En voi kovin sanoin syyttää lähimmäistäni, kun minun on ankarimmin tuomittava oma itseni.

Jumalan edessä olemme jok'ikinen kadotettuja ja tuomittuja ihmisiä. Jos ei Herra armahda ja pane kättänsä väliin, me hukumme. Mutta juuri tässä tilassa oleville, omiin mahdollisuuksiin kaiken toivonsa menettäneille kuuluukin riemullinen viesti. "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1. Tim. 1: 15. Koko pyhä kirja on Jumalan armon suuruinen ja ihmeellisyyden julistusta. Luterilainen kristillisyys korostaa juuri tätä. Mikään oma ansio ja mahdollisuus ei saa osaa pelastuksesta. Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristus – siinä pelastuksen perustotuudet. Pohjolan maallikkosaarnaaja Juhani Raattama rohkaisi kiusattuja ystäviään rakentamaan tälle pohjalle saarnatessaan pari vuotta ennen kuolemaansa: "Te halajavaiset, kyllä minä uskon, että te tunnette paljon vikoja ja pahuutta olevan teissä, mutta se ei ole kylliksi, teidän pitää myös uskoman, että teidän syntinne ovat hukkuneet Jumalan Pojan vereen."

Jumalan eteen tuomittavaksi ja armahdettavaksi, siitä sitten taas arkikilvoitukseen, taistelemaan meissä asuvaa vanhaa ihmistä vastaan — siinä kristityn ihmisen elämänohjelma. Muodostukoot nämä Joensuun suviseurat tänne kokoontuvalle kristikansalle pysähdys ja virvoituspaikaksi, jolla saadaan uutta voimaa, uutta uskallusta ja parannuksenmieltä, ja jonka muistot kehottavat ja kantavat kohti iäistä isänmaata.

SRK:n puheenjohtaja Eino Vaherjoen tervehdys

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. — Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen Isä, joka meitä on siunannut kaikkinaisella hengellisellä siunauksella taivaallisissa Kristuksen kautta.
Minulla on mieluinen tehtävä tuoda kaikille näihin Siionimme – Jumalan kansan — suviseuroihin saapuneille kristillisyytemme keskusjärjestön, SRK:n johtokunnan, ja työvaliokunnan sydämellinen tervehdys. Rakas tervehdykseni teille, sisaret ja veljet Kristuksessa, jotka rakkaan isänmaamme eri seuduilta arkisten kiusojemme keskeltä olette tänne yhteiseen suvijuhlaamme voineet saapua. Tervehdin sydämellisellä rakkaudella naapurimaasta Ruotsista ja kaukaa Amerikasta saakka tänne Suomen Siionin suviseuroihin saapuneita sisaria ja veljiä. Tervetuloa, rakkaat, kaukaiset vieraamme! Tervetuloa kanssamme viettämään. Herra Jeesus Kristus on väkevyytemme, virtemme ja autuutemme. Sen tähden ilon ja autuuden ääni on vanhurskasten majoissa, Herran oikea käsi saa voiton. Me kaikki yhdessä kiitämme teitä, Joensuun ja ympäristön Jumalan lapset, palvelevasta rakkaudestanne meitä ja koko Siionia kohtaan, kun olette vaivojanne säästämättä nämä juhlat järjestäneet. Toteamme, että täällä on kaikki valmistettu, kun teitä kiitän rakkaudestanne koko Siionin puolesta, niin samalla toivon ja pyydän, että Jumala rakas Isä palkitsisi runsaasti vaivannäkönne ja rakkautenne.

SRK:n puolesta haluan kiittää Joensuun kaupungin johtoa, Joensuun ja Pielisensuun seurakuntien johtoa kaikesta teidän osoittamastanne myötätunnosta ja avusta näiden suviseurojen valmistelussa. Se on paljon merkinnyt seuratoimikunnalle heidän todella raskaassa tehtävässään.
Aivan kuin vastalahjaksi teille näissä kaupunkiinne järjestetyissä seuroissa pyydetään antaa Siionin siunaus. — Autuaita ovat ne, jotka Siionin siunauksen vastaan ottavat ja tulevat siunatuiksi Herran huoneesta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Joensuun suviseurat 1964

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Helmi 2014, 20:15

mutsi kirjoitti:Joensuun suviseurat olivat ensimmäiset, joissa sain olla mukana; 50 vuottako siitä jo tulee!
Ihana on Siion virtoinensa.

Niinpä siitä tulee, ensi kesänä. Kävin niissä seuroissa harjoittelupaikastani, Reisjärven opistolta lähteneessä autossa. Kuuntelun ohessa yritin pitää silmällä muuatta tyttöä, joka puolestaan teki kaikkensa välttääkseen minua. Oli niillä opiston kesäkurssilaisilla työvuoronsakin seurojen ravintolatöissä, että syytäkin oli karttamiseen.

Se tyttö ei ollut foorumimme mutsi, kerrottakoon väärinkäsitysten välttämiseksi. Täällä se nyt puuhailee puolen vuosisataa vanhempana kuten jokainen meistä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Joensuun suviseurat 1964

ViestiKirjoittaja hepa » 26 Helmi 2014, 09:13

Taavetti kirjoitti:...puolen vuosisataa vanhempana kuten jokainen meistä.



No ei nyt sentään ihan kaikki 8-)
Mutta niin ne vaan viiskymppisetkin näyttää aina vaan nuoremmilta, ja oikein vanhojakin näkee enää harvoin.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Joensuun suviseurat 1964

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Helmi 2014, 10:54

hepa kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:...puolen vuosisataa vanhempana kuten jokainen meistä.



No ei nyt sentään ihan kaikki 8-)
Mutta niin ne vaan viiskymppisetkin näyttää aina vaan nuoremmilta, ja oikein vanhojakin näkee enää harvoin.

En sinua tarkoittanutkaan, enkä ikäluokkiasi, vaan meitä jotka saimme niissä Joensuun 1964 seuroissa armosta iloita. Kovin moni on sen jälkeen saanut siirtyä ajasta ikuisuuteen, mutta vielä on meitä muutamia joille on Luoja antanut aikaa tallustella tämän maan kamaralla.

Niistä silloisista viisikymppisistä sopii muistaa, että useimmat miehet olivat käyneet rankat taistelut luonnollisen sodan rintamilla, eivätkä naisetkaan olleet helpolla päässeet. Lukuisat naiset palvelivat rintaman lähellä erilaisissa tehtävissä ja ne maalaisemännät, jotka olivat töidensä vuoksi koteihinsa sidotut, ponnistelivat kaksinkertaisen määrän töitä. Sisätöiden ja karjanhoidon lisäksi oli tehtävä kylvämiset, kyntämiset ja sadonkorjuutyöt pelloilla. Talvisin moni emäntä raatoi metsätöissä eri tehtävissä ja kaikki ne vanhettivat ihmisiä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Joensuun suviseurat 1964

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Joulu 2018, 18:57

SRK:n vuosikokouksessa oli runsaasti osanottajia


Vuosikokous pidettiin Joensuun seurakuntatalolla: Alkuvirren 175 ja alkurukouksen jälkeen K. Timonen otti johdantosanojensa aiheeksi Jes. 54: 2 – 3.

SRK:n johtokunnan tervehdyksen esitti kokoukselle rkm. Eino Vaherjoki todeten samalla, että viime kokouksen jälkeen on useita johtokunnan jäseniä päässyt kunniaan. Vainajien muistolle omistetun hiljaisen hetken ja veisatun virren jälkeen veli Vaherjoki totesi mm. että eri jäsenyhdistysten välillä on vallinnut erittäin luottamuksellinen suhde. Samalla hän totesi, että tällä kerralla on yhdistyksiä mukana tässä kokouksessa 234, joista on edustajia yhteensä 325. Edellisen vuoden vastaavat luvut olivat 247 ja 340. Edelleen hän esitti, että vuosikokouksesta lähetettäisiin tervehdykset tasavallan presidentti U. Kekkoselle, arkkipiispa I. Salomiehelle, Kuopion hiippakunnan piispa O. Karekselle, Pohjois-Karjalan läänin maaherra L. Riikoselle. Amerikan uskonveljille sekä veli Kauno Kemppaiselle ja rov. Kullervo Hulkolle.

Johtaja Yrjö Kaasinen toivotti järjestäjien puolesta kaikki juhlavieraat tervetulleiksi lausuen mm. että Joensuun ja ympäristön Jumalan lapset ovat pyrkineet tekemään kaikki valmistelut mahdollisimman pitkälle, mutta pyysi ` ymmärtämyksellä ja anteeksiantamuksella suhtautumaan kaikkiin niihin puutteisiin, jotka kaikista järjestelyistä huolimatta esiintyvät.

Kokouksen puheenjohtajiksi valittiin mv. Hannes Paaso, kaivertaja Leo Pietikäinen ja rov Mauno Koivuneva. Sihteereiksi valittiin op. Pauli Korteniemi, op. Teuvo Siitonen ja op. Sampo Kaariniemi. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet A. Ulander ja A. Lohi, Äänten laskijoiksi valittiin sihteerit ja pöytäkirjan tarkastajat sekä op. Heikki Koukkari.

Vuosikokous hyväksyi SRK:n vuosikertomuksen v:lta 1963. Samoin se hyväksyi tilintarkastuskertomuksen ja tili- ja vastuuvapauden tilivelvollisille. Vuosikokous hyväksyi ylijäämän käytöstä seuraavaa: 5000 mk varataan kansanopistoissa opiskelevien varattomien nuorten stipendeiksi. Loput käyttörahastoon.

Jäsenyhdistysten vuosimaksun suuruudeksi päätettiin 50 p maksavalta jäseneltä.
Johtokunnan jäsenten ja tilintarkastajien palkkiot päätettiin maksaa laskun mukaan.
Johtokuntaan valittiin erovuoroiset jäsenet Eino Rouvinen, Kalle Vakkuri, Eino Rimpiläinen, Lenna A. Pellikka, Heikki Saari ja Arvo Perälä uudelleen. Poisnukkuneiden Juho Kanniaisen ja Kaarlo Pelkosen tilalle valittiin Paavo Heikkinen ja Jaakko Suomala. Kauno Kemppaiselle myönnettiin ero korkean iän vuoksi ja hänen tilalleen valittiin Erkki Reinikainen.
Kokous valitsi yksimielisesti tilintarkastajat ja varatilintarkastajat uudelleen.
Toimintasuunnitelma seuraavalle vuodelle hyväksyttiin johtokunnan esittämässä muodossa. Talousarvioehdotus hyväksyttiin myös yksimielisesti.

V. 1965 suviseurojen järjestämistä olivat anoneet Haukiputaan, Rovaniemen, Nivalan ja Kuopion rauhanyhdistykset. Suviseurojen järjestäminen v. 1965 myönnettiin yksimielisesti Rovaniemen Rauhanyhdistykselle. V. 1966 suviseurat päätettiin antaa Oulun Rauhanyhdistykselle.

Julkaisujen toimitusneuvostoon valittiin erovuoroiset H. Saari ja E. Vaherjoki uudelleen. Vuosikokous antoi johtokunnalle valtuudet päätöksen tekoon yhtymisestä Oulun Ry:n rakennushankkeeseen.

Lopuksi Einari Lepistö piti lappurukouksen ja veisattiin virsi 408.

Päivämies 27.6.1964


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 08 Joulu 2018, 18:57
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron