Autuaat ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta
Joensuun suviseurat ovat siirtyneet muistojen joukkoon. Palaamme kuitenkin muistojen mukana parin viikon takaisiin tapahtumiin, niihin tunnelmiin ja ajatuksiin, joissa elettiin kesäkuun 26 – 28 päivinä. Sydän ja mieli täyttyy Jumalan kiitoksella kaiken sen armon edestä, jota saimme osaksemme sielumme ravinnoksi ja uskon vahvistukseksi.
Seurat alkoivat jo aattona, jolloin puhuivat veljet Kalle Säkkinen ja Hj. Carlson.
Ensimmäinen varsinainen seurapäivä valkeni aurinkoisena luonnon puolesta, mutta myös aurinkoisena hengen puolesta. Saatiin talostella suuren Jumalan joukon kanssa ja istua ruokapöytään, joka oli katettu taivaan herkuilla. Heti alkajaisiksi saatiin Eedomin verisen kasteen alla tuta, miten hyvä on Jumala Siionissa. Kaikki synnit ja viat saarnattiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Veli Yrjö Kaasisen tervehdys jo ylensi mielet taivaallisiin. Kun oli vielä kuultu Joensuun kaupungin ja seurakuntien tarvehdykset, puhui veli Eino Vaherjoki, joka samalla esitti "SRK:n tervehdyksen kokoontuneelle juhlakansalle.
Aamiaistauon jälkeen alkoi Herran pyhän Ehtoollisen vietto molemmissa kirkoissa (Pielisensuun ja Joensuun). Rippisaarnan piti Joensuun kirkossa veli Tapio Holma mainiten mm.: Tänne Joensuun suviseuroihin on tullut Jumalan lapsia ahdistusten ja suurten kiusausten keskeltä. Koska arjen kilvoitus on tuntunut väsyttävän, on halu kokoontua sinne, missä Jumala jakaa voimattomalle voimaa.
Kun Jumala rientää omiansa vastaan, Hän tahtoo antaa heti ja parasta lahjaa sielujen siunaukseksi. — Sinä veljeni ja sisareni muistat tuhlaajan tieltä tulleena, miten meidät rakkaudella otettiin vastaan. Ei kyselty, vaan annettiin kaikki synnit anteeksi. Jaksathan sinä, ystävä, tänään suviseuroissa ylentää sydämesi uskomaan, että Isän sydämen laatu ei ole muuttunut, sillä sinua odotetaan taivaaseen. Olet tullut nyt kuin taivaan esikartanoihin. Sinä saat taisteluiden helteiden keskeltä tulla Isän syliin, saat uskoa syntisi anteeksi tietäen, että sinulla on Isän kotona riemua; ei riemua töitten mukaan, vaan riemua Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän osoittaa rakkautensa, ja siinä meillä on täysi anteeksiantamus. Tänäänkin saamme käydä juhla-aterialle heikolle uskollemme vahvistusta saamaan.
Tänne suviseuroihin on tullut ainakin joku tuhlaajalapsi. Ehkä olet tullut kuulemaan, mitä taivaasta puhutaan. Sinun ei tarvitse jäädä odottamaan viimeiseen seurapäivään, vaan saat uskoa jo tänään. Täällä on Jumalalla palvelijoita, jotka haluavat pukea sinutkin juhlapukuun ja saat käydä omistamaan Isän runsaita lahjoja, riemuitsemaan taivaan enkelien ja kaikkien Jumalan lasten kanssa.
Mekin Jumalan lapset saamme näin omistaa lapsen osaa, tyytyä Jumalan armoon, sillä meillä on täysi lunastus Hänen verensä kautta. Hän vahvistaa itse vähävoimaista matkaajaa voimansa täyteydellä.
Pielisensuun kirkossa piti rippisaarnan veli Aarno Haho, joka puheessaan mainitsi:
Jo korpivaelluksen kansa sai kokea, että maailmassa oleva Kristuksen seurakunta on muukalainen, hajalla asuva. Myös Heprealaiskirjeessä kerrotaan kuinka tuon kansan jäsenet olivat vieraita, muukalaisia, taistelivat nälkää, janoa ja vihollisia vastaan.
Tuntuuko tämä tutulta sinun kohdaltasi, hyvä ystävä? Vai oletko tullut näihin seuroihin juhlimaan omia voittojasi kilvoituksessa? Jos niin on, huonosti ovat asiat. Kirkkoon on tainnut tulla seuravieras, jonka sydäntä painavat kipeät synnin haavat. "Heittäkää pois kaikki ylitsekäyminen", kehottaa profeetta Hesekiel. Tässä ei käsketä heittää uskoa vaan synnit.
Jumalan seurakunnalle on annettu ripin lahja. Ja vain Jumalan seurakunnalle on annettu päästön sana. Me saamme panna synnin pois. Rippi ei ole pakollinen, eikä se ole sitä varten että tulisimme sillä autuaammiksi. Rippi on armolahja, oikeus. Se on välttämätön, ettemme kuolisi.
Taivaan Isän sydämeltä kehotan, älkää antako kuormien tehdä tietä raskaaksi. Älkää antako armoauringon pimentyä. Pyydä Jumalalta voimaa käydä uskomaan syntien anteeksiantamus. Meillä on yhteinen päämäärä Jumalan luona, siksi pyydämme vaeltaa kantaen täällä hyvää omaatuntoa.
Herran Pyhä Ehtoollinen on Jumalan lasten armoetu. Pidämme sen pyhänä. Siksi
käymme sitä nauttimassa synnit anteeksi saaneina.
On liikuttava näky, kun Jumalan kansa käy ehtoolliselle. Ei yksikään uskalla sinne mennä ennen kuin on saanut omakohtaisen evankeliumin siunauksen. Siellä olivat puolisot toistensa ja lapset vanhempien kaulassa puhumassa tietystä ja tietymättömistä vioista ja kantamassa niitä pohjattomaan armon virtaan.
Sitten polvistuttiin Herran pöytään saamaan uskon vahvistusta.
Kun omakohtaisesti saa kuulla ehtoollispöydässä: "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu." Aivan sydäntä vavahduttaa tieto: minunkin, tällaisen raadollisen raukan edestä. Ei minunkaan tarvitse hukkua, minä saan Kristuksen ansion kautta kantaa elävää taivastoivoa.
Vuosikokous
samanaikaisesti kun toiset polvistuivat Herran pöytään, toiset kokoontuivat
SRK:n vuosikokoukseen keskustelemaan Jumalan valtakunnan moninaisista kysymyksistä. Huomattavimpia päätöksiä kokouksessa oli, että seuraavan kerran kokoonnutaan, jos Jumala suo Rovaniemellä. Asiain käsittely vuosikokouksessa sujui rauhan ja rakkauden hengessä.
Seurat jatkuvat
Seurat kentällä jatkuivat klo 13, jolloin puhuivat veljet Otto Juvonen ja Sulo Isokoski. Veli Juvonen otti puheensa aiheeksi Luuk. 4: 16— ja mainitsi mm.:
Valtavat mitat siirtyvät eteemme, kun ajattelemme tekstiä, hän totesi. Jumala itse asettuu puhujan paikalle ihmisenä, lukee Raamatusta tekstin. Kysytään, eikö hän olisi osannut puhua ilman tekstiä. Kyllä. Hän ottaa ihmisen Pyhän Hengen kautta kirjoittaman tekstin. Kaikki pitää täyttymän, mikä on kirjoitettu. Maailma ei näe Pyhää Henkeä.
Tämän maailman uskovaiset ajattelevat, että ei tarvita muuta kuin Kristus,jospa Jumala nousisi puhujan paikalle. Kuitenkin on ihminen Pyhän Hengen kautta voideltu pyhään virkaan. "Minä uskon, etten omasta järjestäni voin uskoa, vaan Pyhä Henki on minut kutsunut ja Hengessään pitänyt...” Pyhä Henki on edelleen voimassa. Maailman viisaille riittäisi kaksi ensimmäistä uskonkappaletta, Isä ja Poika. Pyhän Hengen he syrjäyttävät. Mutta Jeesus antoi opetuslapsilleen täydellisen valtakirjan. Maailman järkiviisas ei tätä tajua. Maailma ei näe Pyhää Henkeä, mutta te sen tunnette.
Pääsiäislammas pitää syödä siinä huoneessa, jossa se on teurastettu. Ei ole ateria hinnoilla pilattu: "Ottakaa ja syökää ilman hintaa ja maksua." On katettu pöytä lahja-ateria. Kristus sanoo: "Autuaat ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." Ei tuotu rikkautta tänne vaan köyhyyttä. Jeesus omalla verellään puhdistaa, tekee köyhän rikkaaksi. Hän ei muuttanut aikoja ja tapoja, vaan vahvistaa sokeille ja särjetyille vapautta saarnaamaan syntien anteeksiantamusta.
Nämä Hengen viisauden sanat ovat niin kuin seinään lyödyt naulat. Isoavat hän täyttää rikkaudella, mutta rikkaat hän jättää köyhiksi. Ette ole hopealla ettekä kullalla lunastetut vaan Jeesuksen Kristuksen verellä.
Taivaan ikävä kutsuu tänne sisaria ja veljiä. Väsyneet ja uupuneet matkamiehet, saarnaan teille vielä tuon tutun evankeliumin: uskokaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Veli Sulo Isokoski puhui Jes. 40: 27 – 32 johdolla: Kristityillä on elävä, puhuva Jumala. Sen osoittaa meille Vanha Testamentti, joka on juuri Jumalan puhetta, ilmoitusta. Jo ensimmäiselle ihmisparille Jumala puhui evankeliumin maailman Vapahtajasta. Myös Nooan päivinä Jumala saarnautti pyhän sanansa todistukseksi ihmisille, mutta ne, jotka sen sanan pitivät halpana, eivät pelastuneet. Näin on tänäkin päivänä evankeliumin hylkääjän kohdalla.
Me olemme kokoontuneet Joensuuhun jumalanlasten seuroihin kuullaksemme Jumalan pyhää sanaa, päästäksemme taas armolähteille. Me olemme pitkän, pimeän talven odottaneet pääsyä näille suvijuhlille. Olemme täällä kohdanneet Jumalan joukon ja sen keskellä orjantappuroin kruunatun valtakunnan kuninkaan, joka on kantanut kaikki syntimme. Kristuksen veren kautta on avautunut tie Jumalan isänsydämelle. Se on ihana sanoma. Onhan ollut elämä siinä, että olet saanut yhä uudelleen palata Siionin avatuille lähteille. — – - Taivaan Isä katselee tätä Joensuun seuroihin kokoontunutta lapsilaumaa niin pyhänä, että koska tahansa Herra tulee, lapsilauma saa pyrähtää häntä vastaan taivaan pilviin.
Viime suviseurojen jälkeen on moni meistä saanut siirtyä taivaan iloon. Moni jäljelle jääneistä on tahtonut uupua. Mutta Jumala ei ole antanut lapsensa kokonaan väsyä, vaan on sa kokonaan väsyä, vaan antanut sovintoveren vuotaa elämäksi ja voimaksi. Siionin kuningas on yhä uudelleen puettanut meitä vanhurskauden ihanaan vaatteeseen niin kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Ihana suvinen luonto ja kaikki muut Jumalan luomisteot osoittavat meille, että Jumalan armo on loppumaton. Tämän rakkauden tarkoituksena on, että sekin, joka vielä värjöttele valtakunnan ulkopuolella, huomaisi, että armonaika kuluu kuin virta vinhana. Tänään voi olla viimeinen armonpäivä. Tule syntinen Vapahtajasi luo. Hänen sovintoverensä puhdistaa sinut. Jumalanlapset tahtoisivat yletyin käsin saarnata kaikki esteet anteeksi. He voivat omasta kokemuksestaan todistaa, että sen evankeliumin avulla synnytään Jumalan lapseksi. Sen oli Jesajakin kokenut.
Jumalan valtakunnasta armolamppu pimeässä vaeltavalle, Jumalan valtakunnan ovi ei ole salvassa yhdenkään tuhlaajalapsen edessä. Kenenkään ei tarvitse jäädä pimeään, sillä Jumalan sanan lamppu tahtoo valaista kaikkia sydämiä.
Kaikki eivät nytkään ole päässeet mukaan yhteisille suvijuhlille. On tarpeen, että esirukouksin kannamme kotiin jääneitä. Ne ovat juhlahetkiä, kun saamme kylmiä sydämiämme lämmitellä Jumalan armotulien ääressä. Olisi ihanaa, jos aina saisimme tällä tavalla yhdessä vaeltaa. Mutta matkanteko ei ole pelkkää juhlaa, vaan myös sotaa kolmiliittoista vihollista vastaan. Silti on turvallista tehdä matkaa, sillä Hän antaa väsyneille voiman ja väettömälle kyllä väkeä.
Iltapäiväseuroissa puhuivat veljet Hannes Paaso ja Väinö Polvi. Päivällistauon jälkeen puhuivat veljet Torsti Saraste, Oiva Tölli ja Erkki Vaaramo.
Johtokunta kokoontui
Ensimmäisen seurapäivän tapahtumiin kuului vielä illalla klo 18 pidetty SRK:n johtokunnan kokous. Puheenjohtaja avasi kokouksen ja toivotti johtokunnan uudet jäsenet tähän veljespiiriin tervetulleiksi. Uusia jäseniä olivat läsnä veljet Erkki Reinikainen, Paavo Heikkinen ja Jaakko Suomala. Ensimmäisenä asiana oli johtokunnan järjestäytyminen. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen veli jestäytyminen. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen veli Eino Vaherjoki, varapuheenjohtajaksi edelleen veli Lenna Pellikka ja työvaliokuntaan valittiin edellisten lisäksi entiset veljet Väinö Heiskanen, Ville Suutari ja Arvo Perälä.
Vielä johtokunta käsitteli toimistohenkilökuntakysymyksiä ja kristillisyyden sisäisiä asioita. Eräs piirre johtokunnan kokouksessa oli se, että johtokunta paneutui kaikkiin asioihin perusteellisesti. Kysymyksiä käsiteltiin monipuolisesti ja se tuo asioissa esiin kaikki päätökseen vaikuttavat tekijät.
Toinen seurapäivä valkeni
Toinen seurapäivä valkeni jälleen aurinkoisena. Jo varhain aamulla alkoi telttakaupunki elää. Siellä täällä kuului lasten itkua ja ääntelyä. Äidit ja isät ilmestyivät teltan ovelle kahvinkeitin kainalossa ja pian alkoi aamukahvi porista. Koko perhe joutui siinä aamukahville, toiset istahtivat nurmikolle ja toiset mukanaan tuomalleen, kätevästi kokoonpantavalle retkeilyjakkaralle.
Seuraravintolassa olivat emännät touhunneet jo monta tuntia ja kahvia oli sielläkin tarjolla seitsemästä alkaen.
Aamuseurat alkoivat klo 8.30, jolloin puhuivat veljet Pauli Korteniemi ja Timo Hämäläinen. Aamiaistauon jälkeen puhui veli Onni Majava.
Seurojen radiointi tapahtui klo 13.10-14.40. Selostajana oli veli Veikko Pentikäinen ja puhujina veljet Erkki Reinikainen, Ossi Ylimaula ja Toivo Leppänen.
Päiväseuroissa puhuivat veljet Eino Kimpimäki ja Hannes Kamula ja edelleen iltaseuroissa veljet Lenna Pellikka, Pentti Koskelo ja Mauno Koivuneva.
Puhujain ja seurakuntavanhinten neuvottelukokous
Lauantaina klo 15 alkoi yhteinen puhujain ja kokoukseen valittujen seurakuntavanhinten kokous. Kokouksen keskeisenä asiana oli kososlaisuuden nimellä kulkevan lakihenkisyyden tuomat vaarat. Raamattu neuvoo Jumalan lapsia vaeltamaan raittiina sekä opin että hengen puolesta. Kokouksessa käsiteltiin asiaa Lauri Taskilan esittämän alustuksen pohjalta.
Valkeni viimeinen seurapäivä
Viimeinen seurapäivä oli sunnuntai. Monien kasvoilta, kuvastui jo aamusta alkaen alakuloisuus. Sydämessä oli hätä sen tähden, että juhlat taas päättyvät ja on lähdettävä arkielämään kotikiusausten keskelle. Uskovainen puoliso hätäili uskottoman puolisonsa sielusta. Pyydettiin esirukouksia, että Jumala musertaisi epäuskon muurin ja painaisi parannuksentekijän paikalle.
Kun toisiaan tavattiin, sanottiin "Jumalan rauhaa" jo aamusta alkaen, sillä olihan kyseenalaista, tavataanko enää ennen lähtöä, Kymmenien tuhansien joukosta on vaikea etsimällä löytää ketään.
Seurat alkoivat klo 8 ja puhujan paikalla olivat veljet Ahti Korkala ja Paavo Heikkinen.
Jumalanpalvelus alkoi sekä Joensuun että Pielisensuun kirkoissa klo 10. Päiväsaarnan piti Joensuun kirkossa veli Kauko Mäntylä ja Pielisensuun kirkossa veli Rainer Kangas. Joensuun kirkosta jumalanpalvelus kuultiin kovaäänisen välityksellä seurateltassa ja -kentällä.
Päiväseuroissa puhuivat veljet Heikki Koukkari ja Vihtori Storck. Iltapäivällä Jaakko Suomala ja Väinö Heiskanen.
Päätösseurat alkoivat klo 18.30, jolloin puhuivat veljet Kalle Timonen, Veikko Pentikäinen ja Sakari Ojala. Päätöspuheen ja rukoukset piti veli Veikko Hämäläinen.
Paljon hätää kannettiin näissä seuroissa Jumalan eteen. Paljon syntiä upotettiin pohjattomaan armon mereen. Kymmenissä tuhansissa sydämissä paloi tämä ajatus: "Hyvä meidän on ollut täällä olla."
Pää allapäin, haikein mielin astutaan ulos teltasta, kuunnellaan viimeisiä kuulutuksia, ja pian alkavat vaatemajan seinät irrota, penkit kannetaan ulos, harjahirsi alkaa laskea. Aivan sydäntä riipaisee ajatus, tosiasia silmien edessä: seurat ovat päättyneet. – Matka kotiin alkaa ja siirrytään jälleen elämään uskosta arjen keskellä. Mutta muistilokeroista pulpahtaa kuva toisensa jälkeen Joensuun seurojen tapahtumista.
Päivämies 8.7.1964
Lapsiakin oli seuroissa runsaasti.