VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 16 Loka 2018, 22:15

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 14 Heinä 2016, 09:50 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6902
Paikkakunta: Suomenselkä
Muistelmia Anna ja Matti Vesalaisesta
Inkerin siirtolaisena Suomessa

Anna ja Matti Vesalainen saapuivat vuonna 1943 kahden pokansa ja Annan sisaren tyttären kanssa Inkerinmaalta Leningradin eteläpuolelta Viron kautta Suomeen. Heidän asuinpaikakseen tuli Keski-Suomessa, Pihtiputaan pitäjässä sijaitsevan Muurasjärven kylän Salmen talo.
Anna o.s. Akinoff oli syntynyt Siiverkassa ja Matti Kabrinassa, Inkerinmaan reunalla 60 kilometriä Leningradista etelään.
Ennen sotaa Matti toimi rautateillä voimalinjojen tarkastajana. Hän kertoi siellä silloin vallinneista ihmeellisistä työlain kiemuroista. Esimerkiksi työmaalta myöhästynyt sai aina pakkotyötä, vaikka olisi kuinka todistettavasti myöhästynyt syyttä. Näin saatiin valtiolle halpaa työvoimaa. Tällainen järjestelmä opetti varastamaan ja valehtelemaan yhteiskuntaakin vastaan.
Sota-aikana, saksalaisten valloitettua Leningradin, Matti sai jatkaa samaa työtään. Työ oli vaarallista, koska lähellä oli miinoitettu silta. Työ onnistui kuitenkin hyvin ja palkaksi annettiin rahaa ja ruokaa. Kaikilla oli silloin nälkä ja Matti järjesti ruokaa tarvitseville. Vesalaisten perhe oli saksalaisten suojissa niin kauan kuin nämä joutuivat perääntymään. Tässä tilanteessa heidät toimitettiin vuonna 1943 Viroon ja sieltä Suomeen.
Eri vaiheiden kautta perhe saapui Muurasjärvelle. Muistan heidän tulopäivänsä hyvin. Työskentelin kahvilassa, mihin evakkoon tulijat ensiksi pysähtyivät. Heidän asuinpaikakseen tulevan talon emäntä soitti ja pyysi minua lainaamaan sokeria ja tarjoamaan korviketta tulijoille. Talon väki tulisi sitten hevosella vastaan. Tätä tulopäivää muistelimme 20 vuotta myöhemmin sikurikahvia juoden saman pöydän ääressä.
Niin alkoi siirtolaisperheen arki Muurasjärvellä. Kohta kylän väki tiesi Matin taidot. Yhtä sujuvasti soljui venäjän ja suomen kieli. Hän oppi virret ja laulut nuoteista kitaran säestyksellä. Särkyipä koje mikä tahansa kellosta traktoriin, aina valmis Matti tiesi korjauskeinot. Myös Anna oli apuun valmis. Suomen kieli ei oikein sujunut, mutta päivittäinen seurustelu opetti ymmärtämään. Koti oli kauniita kukkia tulvillaan. Usein Annan kuultiin kauniilla äänellään laulavan surumielistä laulua. Sen sanat kertoivat kotiseudun kauneudesta ja kaipauksesta. Vieraanvaraisessa kodissa saimme maistella myös venäläiset herkut: sieni- hapankaali ja monet suussa sulavat taidolla valmistetut suupalat.
Anna ja Matti alkoivat käydä seuroissa. He saivat molemmat parannuksen armon. Tämän aarteen kalleudesta Matti lausahti myöhemmin ilahtuneena: "Pitipä tulla sota, että meidät johdatettiin Suomeen ja täällä tapahtui näin suuria asioita." Uusi virsi alko soida, uuden kotimaan ikävästä kertoen. Jumalan valtakunnan työ tuli heille rakkaaksi.
Eri vaiheiden kautta Jumala siunasi heille oman kodin, jossa pidettiin kaikkia Jumalan valtakunnan työmuotoihin kuuluvia tilaisuuksia, puhumattakaan niistä rakkaista keskusteluista, joissa olivat esillä kalliit opetuksen ja neuvon sanat. Sunnuntaisin kokoontui Matin pitämään pyhäkouluun kolmekymmentäkin lasta. Uupumatta hän opetti heille kalliitta aakkosia. Lapset pitivät opettajastaan. Koti sijaitsi maantien varressa ja ovi oli avoinna kaikille kulkijoille. Vastaanotto oli yhtä lämmin jokaiselle.
Anna joutui loppuaikoina usein sairaalaan. Sieltä palattuaan hän kertoi siunanneensa evankeliumilla monia kuolevia. Me tiedämme, että suuri armahtaja, taivaallinen Isämme, ei tarvitse tulkkia, kun hän jotakuta armahtaa.
Anna-sisaren matka päättyi ensin. Matti kertoi minulle, että hautakiveen laitamme sanat: ”Siel' kaunis kannel soi” ja sitten kun hänen matkansa päättyy, siihen lisätään sanat: ”he veisaa virttä uutta.” Heillä ei ole enää kotimaan ikävää. Matin ja Annan polku jätti lähtemättömän muiston sydänten maaperään heille, jotka heidät tunsivat.
Liisa Tiitinen
Päivämies 5.2.1992

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia