Kirjoittaja Taavetti » 03 Heinä 2014, 13:16
Uskovaisten kotien vastuu pyhäkoulutyössä
Alustus Helsingin pyhäkoulupäivillä 20.1.1974
Olemme toteamassa, kuinka paha ja vaikea on aikamme ja kuinka kuluttavaa se on nimenomaan uskon elämää ajatellen. Tämän kokevat myös lapset. Jumalan seurakuntana, kristittynä kotina, vanhempina ja yksityisenä kristittyinä ajattelemme, mitä me voisimme tehdä, että nuoremme säilyisivät ja kasvaisivat elävässä uskossa. Se ei paljon auta asiaa, jos me toteamme maailman pahuuden eikä sekään, että me päivittelemme ja voivottelemme tilanteen surkeutta, vaan tässä on työkenttä, jossa tarvitaan jokaisen kristityn apu ja tuki.
Kun tutkimme Raamattua, mitä entiset pyhät ovat asiassa tehneet, niin tiedämme, että heidän esimerkkinsä kelpaa meillekin ja näin matkamme kulkee entisten lammasten jäljillä. Abrahamista sanotaan (1. Moos. 18:18-19) »Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi ja kaikki kansat maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman. Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa hänen jälkeensä Herran tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja oikeutta: että Herra saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle luvannut on.» Abraham neuvoi perhettään Herran tietä pitämään.
Mooses neuvoi kansaa (5. Moos 4:9-10): »Niin karta ja varjele sinun sielus sangen visusti, ettet sinä unhottaisi niitä asioita, jotka sinun silmäs ovat nähneet, ja ettei ne läksisi sinun sydämestäs kaikkena sinun elinaikanas: ja sinun pitää niitä julistaman lapsilles ja lasten lapsille. Sitä päivää, Jona seisot Herran sinun Jumalas edessä Horebissa, kuin Herra sanoi minulle: kokoa minulle kansa, antaakseni heidän kuulla minun sanojani, jotka heidän pitää oppiman, että he pelkäisivät minua kaikkena elinaikanansa maan päällä, ja opettaisivat lapsiansa». Sekä (5Moos 6:6—7): »Ja nämät sanat, jotka minä käsken sinulle tänäpänä, pitää sinun paneman sydämeesi. Ja teroittaman ne sinun lapsilles, ja niistä puhuman, huoneessa istuissas ja tiellä käydessäs, maata pannessas ja noustessas.»
Tässä on sama, ajatus kuin Abrahamista sanottiin. Mooses kehottaa uskovaisia huolehtimaan siitä että lapset tulisivat opetetuiksi Jumalan tekojen tuntemiseen. Mooses liittää tämän keskelle arkielämää »huoneessa istuissas ja tiellä käydessäs, maata pannessas ja noustessas».
Simsonin äidistä sanotaan (Tuom. 13:8): »Ja Manoak rukoili Herraa ja sanoi: ah minun Herrani! anna sen Jumalan miehen, jonka lähetit, tulla meidän tykömme jälleen, että hän meitä opettais, mitä meidän tekemän pitää lapselle, joka syntyvä on.”
Tässä lasta odottava äiti toivoo Jumalan miehen neuvoja, miten minä osaisin lapsen Herralle kasvattaa.
Samuelin äidistä kerrotaan, että kun hän sai pojan, niin hän vei hänet silloisen ylimmäisen papin Elin luo saamaan opetusta Jumalan sanasta. Samuelin äiti sanoo näin (1. Sam. 1:26-28): ”Ja hän sanoi: Ah, Herrani! niin totta kuin sinun sielus elää, herrani, minä olen se vaimo, joka tässä tykönäs seisoi ja rukoili Herraa. Tätä nuorukaista minä anoin: nyt on Herra minulle antanut rukoukseni, jonka minä häneltä rukoilin. Sen tähden annan minä hänen Herralle jälleen kaikeksi elinajaksensa, että hän Herralta rukoiltu on; ja hän rukoili Herraa siinä paikassa.»
David sanoo (Ps: 34:12): »Tulkaa tänne, lapset, kuulkaa minua: Herran pelvon minä teille opetan.»
Asaphi sanoo samasta asiasta (Ps. 78:1-7): »Kuule kansani, minun lakini: kallistakaa korvanne minun suuni sanoihin. Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen. Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat. Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeen tulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt. Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa. Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät, kun he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa, että, he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä.»
Joelin opetus on tällainen (Joel 1:1 – 3): »Tämä on Herran sana, joka tapahtui Joelille Petuelin pojalle. Kuulkaat tätä vanhimmat, ja ottakaa korviinne maan asuvaiset; onko tämä teidän eli teidän isäinne aikana tapahtunut. Sanokaa siitä teidän lapsillenne, ja antakaa teidän lastenne sitä lapsillensa sanoa, ja nekin lapset muille jälkeen tulevaisillensa. (Joel 2:15 – 16): ”Soittakaa basunalla Zionissa, pyhittäkää paasto, kutsukaat seurakunta kokoon. Kootkaat kansa, pyhittäkäät kokous, kutsukaat yhteen vanhimmat, saattakaat yhteen nuorukaiset ja imeväiset; ylkä lähteköön kammiostansa ja morsian makaushuoneestansa.»
Uuden Testamentin puolella on tuttu kertomus, Jeesus nuhtelee opetuslapsia, jotka kielsivät lasten tuloa Jeesuksen tykö.
Mark. 10: 13—16: »Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais, niin opetuslapset nuhtelivat niitä, jotka heitä toivat. Mutta kuin Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”sallikaa lasten tulla minun tyköni, ja älkää kieltäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti sanon minä teille: jokainen, joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan niin kuin lapsi, ei hän suinkaan siihen tule sisälle. Ja hän otti heitä syliinsä, ja pani kätensä heidän päällensä, ja siunasi heitä.”
Näistä esimerkeistä huomaamme, että entisillä pyhillä oli huoli siitä, että nuoret tulisivat kasvatetuiksi Herran pelossa ja Jumalan sanan tuntemisessa. Lasten puolesta rukoiltiin, lapsille kotona puhuttiin ja heitä kuljetettiin sinne, missä Jumalan sanaa opetetaan. Eivätkö nämä ole tuttuja tänäkin aikana. Lapsia oa kuljetettu seuroissa, on toimitettu pyhäkouluun ja lukemattomat ovat ne rukoukset, joita lasten puolesta on Jumalan tykö lähetetty.
Edelleen ajattelemme kehitystä kouluissamme uskonnon opetuksen kohdalla. Uskontotunteja vähennetään ja uskonnonopetus on siirtymässä pääasioista sivuasioihin, joten pyhäkoulun merkitys tulee yhä enemmän tärkeämmäksi. Eräillä paikkakunnilla on vakavasti jo harkittu, että pyhäkouluun olisi laitettava nuorten pyhäkoululuokan lisäksi pyhäkoululuokka varttuneimmille kouluikäisille lapsille. Kodin osuus pyhäkoulutyössä on ensinnäkin huolehtia, että lapset eivät unohdu leikkeihinsä, vaan menevät pyhäkouluun. Voi olla myös niin, että lapset on vietävä pyhäkouluun. Lapsirikkaassa perheessä vanhemmat sisaret ja veljet myös huoltavat ja valvovat pikkuveljiä ja siskoja.
On myös pyhäkouluja, joita pidetään kodeissa. Tässäkin tarvitaan palvelevaa rakkautta. Kun avataan kodin ovet avoimesti lapsille otetaan enkeleitä huoneeseen. Monesti omassa kodissa pidetyt pyhäkoulut ovat erikoisen tärkeitä ja suuriarvoisia kodin` omille lapsille. Joskus isä ja äiti ovat mukana pyhäkoulussa. Jos lapsi on ollut hyvin levoton tai käyttäytynyt muuten sopimattomasti pyhäkoulussa, niin isä ja äiti voivat kahden kesken rakkaudella neuvoa lastaan siitä, miten pyhäkoulussa tulee käyttäytyä.
Einari Lepistö
Päivämies 13.2.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4