Einari Lepistö: Pyhäkoulutyö

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Einari Lepistö: Pyhäkoulutyö

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Huhti 2010, 17:44

Pyhäkoulutyö

Syys- ja talvikauden kristillisyyden toimintaan kuuluu pyhäkoulutyö. Tämä työ on yksi tärkeimmistä Jumalan valtakunnan työmuodoista. Onhan useimmilla paikkakunnilla niin, että vanhempi ikäpolvi on niin paatunut Jumalan sanan alla, etteivät he lainaa enää korviaankaan, tulemalla edes seuroihin. Armon ikävä ja kaipuu on loppunut. Lasten sydämet ovat kuitenkin herkät, ja lapsista kasvaa uusi sukupolvi. Mikä olisikaan sen kalliimpaa, kuin että lapsemme säilyisivät Jumalan lapsina halki elämänsä. Tässä tahtoo pyhäkoulu olla uskovaisten vanhempien rinnalla ja apuna, vaalimassa lapsen herkkää uskon elämää.

On liikuttavaa todeta, millä uskollisuudella monet pyhäkoulunopettajat vuosia ja vuosikymmeniä pitävät pyhäkoulua. Monin paikoin valitetaan sitä, että kun vanhemmat pyhäkoulunopettajat jättävät paikkansa, niin ei löydy työn jatkajia. Syitä on monia. Ensinnäkin pyhäkoulunopettajan on itse elettävä siitä evankeliumista, jota hän lapsille opettaa. Lyhyesti sanottuna opettajan tulee olla uskovainen.
Kuitenkin monet uskovaiset mittaavat itsensä niin kelvottomiksi ja huonoiksi, ettei heistä muka ole toisia opettamaan. Asia on kuitenkin siten, että Jumalan valtakunnassa on aina tehty työtä oman huonouden tunnossa. Lasten ystävä, Herra Jeesus on ollut heikoissa väkevä. Siinä lasten parissa on opettajakin monesti saanut kokea suurta siunausta.

Eihän pyhäkoulunopettajaksi voida ketään pakottaa, ainoastaan rakkaudella kehottaa ja rohkaista. Monet nuorista uskovaisista ovat käyneet kansanopiston. Siellä he ovat joutuneet vuorollaan esiintymään. Tällaisia nuoriakin voidaan rohkaista kotiseudullaan pyhäkoulutyöhön. SRK.n julkaisemana on ilmestynyt pyhäkoulun ohjekirjanen I osa, ja ennen joulua ilmestyy II osa. Nämäkin tahtovat osaltaan olla auttamassa lastentajuisesti Jumalan sanan tutkimisessa. Rauhanyhdistykset voivat hankkia nämä vihkoset jokaiselle alueensa pyhäkoulun ~
opettajalle.

Rohkaisuksi pyhäkoulutyölle on monin paikoin järjestetty pyhäkoulupäiviä ja pikkukursseja. On koettu, että tällaiset pyhäkoulupäivät ovat olleet siunaukseksi ja rakennukseksi mukana olleille. On saatu huomata, että sama oman huonouden ja viheliäisyyden tunne vaivaa muita, niin kuin minuakin. Samalla myös pyhäkoulutyön tärkeys on tullut esille selvästi, mikä asia monesti omassa ympäristössä tuntuu niin vähäpätöiseltä.

Jeesuksen sana: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni," on ajankohtaista tänäänkin. Pienimmissä me palvelemme Herraa Jeesusta.

Einari Lepistö
Päivämies 18.11.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Einari Lepistö: Pyhäkoulutyö

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Heinä 2014, 13:16

Uskovaisten kotien vastuu pyhäkoulutyössä

Alustus Helsingin pyhäkoulupäivillä 20.1.1974

Olemme toteamassa, kuinka paha ja vaikea on aikamme ja kuinka kuluttavaa se on nimenomaan uskon elämää ajatellen. Tämän kokevat myös lapset. Jumalan seurakuntana, kristittynä kotina, vanhempina ja yksityisenä kristittyinä ajattelemme, mitä me voisimme tehdä, että nuoremme säilyisivät ja kasvaisivat elävässä uskossa. Se ei paljon auta asiaa, jos me toteamme maailman pahuuden eikä sekään, että me päivittelemme ja voivottelemme tilanteen surkeutta, vaan tässä on työkenttä, jossa tarvitaan jokaisen kristityn apu ja tuki.

Kun tutkimme Raamattua, mitä entiset pyhät ovat asiassa tehneet, niin tiedämme, että heidän esimerkkinsä kelpaa meillekin ja näin matkamme kulkee entisten lammasten jäljillä. Abrahamista sanotaan (1. Moos. 18:18-19) »Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi ja kaikki kansat maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman. Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa hänen jälkeensä Herran tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja oikeutta: että Herra saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle luvannut on.» Abraham neuvoi perhettään Herran tietä pitämään.
Mooses neuvoi kansaa (5. Moos 4:9-10): »Niin karta ja varjele sinun sielus sangen visusti, ettet sinä unhottaisi niitä asioita, jotka sinun silmäs ovat nähneet, ja ettei ne läksisi sinun sydämestäs kaikkena sinun elinaikanas: ja sinun pitää niitä julistaman lapsilles ja lasten lapsille. Sitä päivää, Jona seisot Herran sinun Jumalas edessä Horebissa, kuin Herra sanoi minulle: kokoa minulle kansa, antaakseni heidän kuulla minun sanojani, jotka heidän pitää oppiman, että he pelkäisivät minua kaikkena elinaikanansa maan päällä, ja opettaisivat lapsiansa». Sekä (5Moos 6:6—7): »Ja nämät sanat, jotka minä käsken sinulle tänäpänä, pitää sinun paneman sydämeesi. Ja teroittaman ne sinun lapsilles, ja niistä puhuman, huoneessa istuissas ja tiellä käydessäs, maata pannessas ja noustessas.»

Tässä on sama, ajatus kuin Abrahamista sanottiin. Mooses kehottaa uskovaisia huolehtimaan siitä että lapset tulisivat opetetuiksi Jumalan tekojen tuntemiseen. Mooses liittää tämän keskelle arkielämää »huoneessa istuissas ja tiellä käydessäs, maata pannessas ja noustessas».
Simsonin äidistä sanotaan (Tuom. 13:8): »Ja Manoak rukoili Herraa ja sanoi: ah minun Herrani! anna sen Jumalan miehen, jonka lähetit, tulla meidän tykömme jälleen, että hän meitä opettais, mitä meidän tekemän pitää lapselle, joka syntyvä on.”
Tässä lasta odottava äiti toivoo Jumalan miehen neuvoja, miten minä osaisin lapsen Herralle kasvattaa.
Samuelin äidistä kerrotaan, että kun hän sai pojan, niin hän vei hänet silloisen ylimmäisen papin Elin luo saamaan opetusta Jumalan sanasta. Samuelin äiti sanoo näin (1. Sam. 1:26-28): ”Ja hän sanoi: Ah, Herrani! niin totta kuin sinun sielus elää, herrani, minä olen se vaimo, joka tässä tykönäs seisoi ja rukoili Herraa. Tätä nuorukaista minä anoin: nyt on Herra minulle antanut rukoukseni, jonka minä häneltä rukoilin. Sen tähden annan minä hänen Herralle jälleen kaikeksi elinajaksensa, että hän Herralta rukoiltu on; ja hän rukoili Herraa siinä paikassa.»
David sanoo (Ps: 34:12): »Tulkaa tänne, lapset, kuulkaa minua: Herran pelvon minä teille opetan.»
Asaphi sanoo samasta asiasta (Ps. 78:1-7): »Kuule kansani, minun lakini: kallistakaa korvanne minun suuni sanoihin. Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen. Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat. Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeen tulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt. Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa. Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät, kun he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa, että, he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä.»

Joelin opetus on tällainen (Joel 1:1 – 3): »Tämä on Herran sana, joka tapahtui Joelille Petuelin pojalle. Kuulkaat tätä vanhimmat, ja ottakaa korviinne maan asuvaiset; onko tämä teidän eli teidän isäinne aikana tapahtunut. Sanokaa siitä teidän lapsillenne, ja antakaa teidän lastenne sitä lapsillensa sanoa, ja nekin lapset muille jälkeen tulevaisillensa. (Joel 2:15 – 16): ”Soittakaa basunalla Zionissa, pyhittäkää paasto, kutsukaat seurakunta kokoon. Kootkaat kansa, pyhittäkäät kokous, kutsukaat yhteen vanhimmat, saattakaat yhteen nuorukaiset ja imeväiset; ylkä lähteköön kammiostansa ja morsian makaushuoneestansa.»
Uuden Testamentin puolella on tuttu kertomus, Jeesus nuhtelee opetuslapsia, jotka kielsivät lasten tuloa Jeesuksen tykö.
Mark. 10: 13—16: »Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais, niin opetuslapset nuhtelivat niitä, jotka heitä toivat. Mutta kuin Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”sallikaa lasten tulla minun tyköni, ja älkää kieltäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti sanon minä teille: jokainen, joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan niin kuin lapsi, ei hän suinkaan siihen tule sisälle. Ja hän otti heitä syliinsä, ja pani kätensä heidän päällensä, ja siunasi heitä.”
Näistä esimerkeistä huomaamme, että entisillä pyhillä oli huoli siitä, että nuoret tulisivat kasvatetuiksi Herran pelossa ja Jumalan sanan tuntemisessa. Lasten puolesta rukoiltiin, lapsille kotona puhuttiin ja heitä kuljetettiin sinne, missä Jumalan sanaa opetetaan. Eivätkö nämä ole tuttuja tänäkin aikana. Lapsia oa kuljetettu seuroissa, on toimitettu pyhäkouluun ja lukemattomat ovat ne rukoukset, joita lasten puolesta on Jumalan tykö lähetetty.
Edelleen ajattelemme kehitystä kouluissamme uskonnon opetuksen kohdalla. Uskontotunteja vähennetään ja uskonnonopetus on siirtymässä pääasioista sivuasioihin, joten pyhäkoulun merkitys tulee yhä enemmän tärkeämmäksi. Eräillä paikkakunnilla on vakavasti jo harkittu, että pyhäkouluun olisi laitettava nuorten pyhäkoululuokan lisäksi pyhäkoululuokka varttuneimmille kouluikäisille lapsille. Kodin osuus pyhäkoulutyössä on ensinnäkin huolehtia, että lapset eivät unohdu leikkeihinsä, vaan menevät pyhäkouluun. Voi olla myös niin, että lapset on vietävä pyhäkouluun. Lapsirikkaassa perheessä vanhemmat sisaret ja veljet myös huoltavat ja valvovat pikkuveljiä ja siskoja.
On myös pyhäkouluja, joita pidetään kodeissa. Tässäkin tarvitaan palvelevaa rakkautta. Kun avataan kodin ovet avoimesti lapsille otetaan enkeleitä huoneeseen. Monesti omassa kodissa pidetyt pyhäkoulut ovat erikoisen tärkeitä ja suuriarvoisia kodin` omille lapsille. Joskus isä ja äiti ovat mukana pyhäkoulussa. Jos lapsi on ollut hyvin levoton tai käyttäytynyt muuten sopimattomasti pyhäkoulussa, niin isä ja äiti voivat kahden kesken rakkaudella neuvoa lastaan siitä, miten pyhäkoulussa tulee käyttäytyä.

Einari Lepistö
Päivämies 13.2.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Inkerin siirtolaisena Suomessa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Marras 2018, 18:59

Muistelmia Anna ja Matti Vesalaisesta
Inkerin siirtolaisena Suomessa

Anna ja Matti Vesalainen saapuivat vuonna 1943 kahden pokansa ja Annan sisaren tyttären kanssa Inkerinmaalta Leningradin eteläpuolelta Viron kautta Suomeen. Heidän asuinpaikakseen tuli Keski-Suomessa, Pihtiputaan pitäjässä sijaitsevan Muurasjärven kylän Salmen talo.
Anna o.s. Akinoff oli syntynyt Siiverkassa ja Matti Kabrinassa, Inkerinmaan reunalla 60 kilometriä Leningradista etelään.
Ennen sotaa Matti toimi rautateillä voimalinjojen tarkastajana. Hän kertoi siellä silloin vallinneista ihmeellisistä työlain kiemuroista. Esimerkiksi työmaalta myöhästynyt sai aina pakkotyötä, vaikka olisi kuinka todistettavasti myöhästynyt syyttä. Näin saatiin valtiolle halpaa työvoimaa. Tällainen järjestelmä opetti varastamaan ja valehtelemaan yhteiskuntaakin vastaan.
Sota-aikana, saksalaisten valloitettua Leningradin, Matti sai jatkaa samaa työtään. Työ oli vaarallista, koska lähellä oli miinoitettu silta. Työ onnistui kuitenkin hyvin ja palkaksi annettiin rahaa ja ruokaa. Kaikilla oli silloin nälkä ja Matti järjesti ruokaa tarvitseville. Vesalaisten perhe oli saksalaisten suojissa niin kauan kuin nämä joutuivat perääntymään. Tässä tilanteessa heidät toimitettiin vuonna 1943 Viroon ja sieltä Suomeen.
Eri vaiheiden kautta perhe saapui Muurasjärvelle. Muistan heidän tulopäivänsä hyvin. Työskentelin kahvilassa, mihin evakkoon tulijat ensiksi pysähtyivät. Heidän asuinpaikakseen tulevan talon emäntä soitti ja pyysi minua lainaamaan sokeria ja tarjoamaan korviketta tulijoille. Talon väki tulisi sitten hevosella vastaan. Tätä tulopäivää muistelimme 20 vuotta myöhemmin sikurikahvia juoden saman pöydän ääressä.
Niin alkoi siirtolaisperheen arki Muurasjärvellä. Kohta kylän väki tiesi Matin taidot. Yhtä sujuvasti soljui venäjän ja suomen kieli. Hän oppi virret ja laulut nuoteista kitaran säestyksellä. Särkyipä koje mikä tahansa kellosta traktoriin, aina valmis Matti tiesi korjauskeinot. Myös Anna oli apuun valmis. Suomen kieli ei oikein sujunut, mutta päivittäinen seurustelu opetti ymmärtämään. Koti oli kauniita kukkia tulvillaan. Usein Annan kuultiin kauniilla äänellään laulavan surumielistä laulua. Sen sanat kertoivat kotiseudun kauneudesta ja kaipauksesta. Vieraanvaraisessa kodissa saimme maistella myös venäläiset herkut: sieni- hapankaali ja monet suussa sulavat taidolla valmistetut suupalat.
Anna ja Matti alkoivat käydä seuroissa. He saivat molemmat parannuksen armon. Tämän aarteen kalleudesta Matti lausahti myöhemmin ilahtuneena: "Pitipä tulla sota, että meidät johdatettiin Suomeen ja täällä tapahtui näin suuria asioita." Uusi virsi alko soida, uuden kotimaan ikävästä kertoen. Jumalan valtakunnan työ tuli heille rakkaaksi.
Eri vaiheiden kautta Jumala siunasi heille oman kodin, jossa pidettiin kaikkia Jumalan valtakunnan työmuotoihin kuuluvia tilaisuuksia, puhumattakaan niistä rakkaista keskusteluista, joissa olivat esillä kalliit opetuksen ja neuvon sanat. Sunnuntaisin kokoontui Matin pitämään pyhäkouluun kolmekymmentäkin lasta. Uupumatta hän opetti heille kalliitta aakkosia. Lapset pitivät opettajastaan. Koti sijaitsi maantien varressa ja ovi oli avoinna kaikille kulkijoille. Vastaanotto oli yhtä lämmin jokaiselle.
Anna joutui loppuaikoina usein sairaalaan. Sieltä palattuaan hän kertoi siunanneensa evankeliumilla monia kuolevia. Me tiedämme, että suuri armahtaja, taivaallinen Isämme, ei tarvitse tulkkia, kun hän jotakuta armahtaa.
Anna-sisaren matka päättyi ensin. Matti kertoi minulle, että hautakiveen laitamme sanat: ”Siel' kaunis kannel soi” ja sitten kun hänen matkansa päättyy, siihen lisätään sanat: ”he veisaa virttä uutta.” Heillä ei ole enää kotimaan ikävää. Matin ja Annan polku jätti lähtemättömän muiston sydänten maaperään heille, jotka heidät tunsivat.
Liisa Tiitinen
Päivämies 5.2.1992


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 15 Marras 2018, 18:59
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron