VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 17 Loka 2018, 12:24

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 15 Loka 2016, 10:43 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6902
Paikkakunta: Suomenselkä
Valvokaamme ja olkaamme raittiit

Te olette kaikki valkeuden lapset ja päivän lapset: emme ole yön emmekä pimeyden. Niin älkäämme siis maatko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” 1 Tess. 5:5-6.
Ajattelemme ajallisessa mielessä, mikä merkitys on valkeudella eli päivällä, ja mikä pimeydellä eli yöllä. Päivähän on työtä ja toimintaa varten, silloin tehdään työtä ja ollaan toimeliaita niin kuin työmme ja toimemme vaatii. Tämähän on päivän tarkoitus. Mutta yö on taas yleistä lepoaikaa, jollain nukutaan ja levätään seuraavaa päivää varten. Yllä olevat sanat ovat Paavalin kirjeestä tessalonikalaisille, jotka hän kirjoittaa varoituksena veljilleen ja sisarilleen, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa uskomassa saman hengen
mukaan kuin itsekin. Tässä samassa hän tekee eron, valkeuden eli päivän lapset, ja sitten näyttää olevan muitakin. Ne muut ovat pimeyden lapset. Näin suurella erolla verrataan uskovaisia ja uskottomia. Me päivän lapset näemme, kuinka illan varjot pitenevät. Näemme, kuinka hengellinen maailma ja julkijumalattomat makaavat synnin syvässä yössä. He nukkuvat synnin syvää unta. Näemme, kuinka toteutuu ennustus: jumalattomat pitää jumalattoman menon, eikä löydy monta ymmärtäväistä, jotka ottavat ajasta vaarin. Näistä yön lapsista Herra Jeesus puhuu lihansa päivinä, ja siitä yöstä, joka on tuleva ennen Herran Jeesuksen toista tulemista, jolloin hän tulee kunniassaan ja tulisilmäisenä tuomarina. Hän sanoo: Silloin pitää oleman suuren vaivan, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tähän asti, ei myös tule.
"Mutta niin kuin Nooan ajat olivat, niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman. Sillä niin kuin he niinä päivinä vedenpaisumisen edellä oiivat, söivät ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Nooa arkkiin sisälle meni."
Sama elämän meno on ollut Lootin päivinä, sama elämän meno on tänä päivänä. On aivan vavahduttavaa, kuinka Raamattu pitää täytettämän. Sillä lihallisuuden synnissä rypeminen näyttää olevan suuri kysymys, vaikka ei saisi synnistä puhua, vaan rakkaudesta. Nyt on tullut aika. Asiat, jotka ennen ovat kuuluneet määrättyyn paikkaan, ne ovat julki ja paljaat. Esitellään kuvin ja sanoin, tehdään pilkaksi ja naurusananlaskuksi.
Voi rakkaat epäuskoiset, te nukutte makeata synnin unta aivan raatona, herätkää kuulemaan, mikä aika on. Olemme vääjäämättömästi lähestymässä sitä aikaa, josta sanotaan: En voi kenkään työtä tehdä, sillä päivä loppuu, yö saapuu. Nouse, sielu, nukkumasta Synnin unta makeaa. Vartijat on soittamassa Vielä Herran pasuunaa. Herää, nouse aikanaan rukoilemaan, valvomaan, Ettet kadotukseen kerran Joudu tuomiolla Herran. Tuhlata ei sovi aikaa Yössä synnin, saatanan. Kutsukellot kohta kaikaa Tuomiolle Jumalan. Synnin syviin vesihin, Ahdistuksiin helvetin kuuluu ääni kutsumuksen Tarjotakseen armahduksen.
Vielä on mahdollisuus herätä kuulemaan Jumalan pojan ääntä armoistuimelta. Sillä vielä Jumalan valtakunnasta kuuluu kutsuva ääni: tulkaa ja antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Vielä on saarnavirka maan päällä Jumalan valtakunnassa. Antakaa tuomita itsenne armolla ja laupeudella ja omistakaa se siunaus, jonka Herra Jeesus on omalla verellään valmistanut ja vahvistanut. Tulkaa omistamaan se vanhurskaus, joka kerran sinun ja minun edestä tehtiin. Se on näin täydellinen, ettei siinä ole mitään lisätekoja, vaan sen on armosta uskolla omistettavissa, että kun tämä mainen matka päättyy. Tällä Kristuksen vanhurskaudella kelpaa mennä Ylkää vastaan, kun kutsu kuuluu: tulkaat Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu. Ajatelkaa silloinkin kuuluu kutsuva ääni, niin kuin Jumalan valtakunnasta on aina kuulunut, mutta vain sillä erotuksella, että silloin ei enää ketään siunata eikä pueta Kristuksen vanhurskaudella, vaan sanotaan ulkona oleville: menkäät pois Isäni kirotut. Tiedämme sen, että silloin ei kukaan haluaisi olla tuossa joukossa. Kyllä olisi parannuksen tekijöitä, mutta ei voi.
Mutta sitten Paavali muistuttaa niitä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Älkäämme maatko niin kuin muut, vaan valvokaat ja olkaamme raittiit.
Raamatussa puhutaan paljon valvomisesta. Herra Jeesus puhuu omilleen näinkin: Ettei hän äkisti tullessaan löytäisi teitä makaamasta, mutta mitä minä teille sanon, sen minä kaikille sanon, valvokaat! Uskon raittiissa hengessä pysytään valvovana kristittynä. Tämä on sitä, että kotiopettajan Pyhän Hengen muistutuksille ollaan kuuliaisia, sillä hengen hedelmä on valkeudessa vaeltamista, koettelemista, mikä on otollinen Herralle.
Mutta Jumalan sana näyttää, vaikka näin kalliit neuvot ja lupaukset on, että pysyisimme valvovana kristittynä, sittenkin on piru päässyt yllättämään, on vanhurskauden vaate päässyt likaantumaan, on tullut valvomattomuutta ja vääriäkin valvomisia. Me näemme Jumalan sanasta, että on saattanut tulla sellaistakin. Minä tiedän sinun tekos, tee parannus. On yksi silmä, joka valvoo. Jos Pyhä Henki näin kehottaa, josta sanotaan se totuuden henki, joka johdattaa meitä kaikkeen totuuteen. Voi kun jaksaisimme lihamme ja veremme naulita ristiin ja olla kuuliaisia, taipua parannukseen, pesolähteille. Siionissa on pesopaikat kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan, ettei vain tultaisi sellaiseen tilaan, niin kuin tyhmät neitseet, että sammuu tuli, ei ole sitä, jota minä tulin sytyttämään ja tahtoisin sen palavan.
Uskonlamppu lakkaamatta öljystä täällä loistakoon, tietä oikiaa meitä saata. Aikamme autuaasti loppukoon.
Raittiiseen valvomiseen kuuluu muistaa, ettei tämän maailman muotomenoja katsota kovin suosiollisesti. Siinäkin on omakohtainen vaara, että uskonlamppu alkaa himmetä. Tapahtukoon se salaa tai julkisesti, kummastakin on samat seuraukset. Pimeys on vaarassa tulla, ettei jouduta sanomaan: hengessä on alettu, mutta lihassa on loppunut.
Mutta me päivän lapset, jotka olemme ja tahdomme olla puetetut uskon, rakkauden rintaraudalla ja autuuden toivolla. On sittenkin saattanut tulla sydämeen sellainen murhe, jota voi sanoa tämän maailman murheeksi, epäjumala, yleinen elintaso. Emme ole muistaneet Jeesuksen neuvoa:
Älkäät murehtiko, mitä te syötte ja juotte, millä te vaatetatte itsenne. Kavahtamista tulisi muistaa, ettei pääse sydämen asiaksi se, mikä on viimeinen muoti. Voi, jos olen hovin vanhanaikaisesti vaatetettuna. Tähän kaikkeen meillä uskovaisillakin Jumalan sanan mukaan näyttää olevan taipumus. Mutta tähänkin heikkouteen löytyy lääke, jos vain uskolla sitä nautimme. Siitä on sanottu: Valvokaat ja rukoilkaat, että olisitte mahdolliset näitä kaikkea välttämään ja Ihmisen Pojan edessä seisomaan. Rukous näyttää olleen entisillekin pyhille hyvin tarpeellinen armoneuvo. He ovat pyytäneet Jumalaa luomaan puhdasta sydäntä, puhtaaseen sydämeen uutta vahvaa henkeä. Olemmehan Jumalan lapset saaneet kokea sen, kuinka uudessa ja puhtaassa sydämessä Pyhä Henki viihtyy. Tällöin näkyy kalliina Jumalan lapsena olo. Huokaus nousee Jumalan puoleen: älä ota Pyhää Henkeäs pois. Näin valvottua sydäntä et sinä Jumala hylkää. Siitä on lupaus annettu entisille pyhille. Jos valvomattomuutta on tullut, me tiedämme, mikä tähän on lääke. Ei auta jäädä yksityisyritteliääksi, vaan on hyvä lähteä näyttämään kerjäläisen passia ja saamaan uutta armovoimaa, jota vain tarjotaan Jumalan seurakunnassa. Siellä saadaan panna pois se, mikä tekee matkan hitaaksi. Evankeliumi on uudeksi tekevä voima.
Siinä uudistavassa uskossa on taas helpompi käydä sitä sotaa, mikä meille Jumalan lapsille on omaa lihaa ja vertamme vastaan. Uskomme Jeesuksen nimessä ja sydänveressä kaikki vikamme ja virheemme anteeksi, sillä vain tämän anteeksiantamuksen osallisuudessa meillä on osa taivaallisissa, jota me täällä armon ajassa hiukan pääsemme aavistelemaan.
Lauluntekijäkin siitä näkee. "Se aika ompi ihana, Kun jääpi tämä myrskyn maa, On aurinkona kirkkaana Kuolleista noussut Karitsa. Ei siellä enää muisteta Että ompi oltu sodassa; Ei turmeluskaan ahdista, Vaan kaikk' on tyyntä, suloista."
Jeesuksen nimeen Amen.
A. Vehkakoski
1967 Siionin Lähetyslehti, sivut 208, 209, 210

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia