VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Marras 2018, 04:52

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Kaunein nimi
ViestiLähetetty: 12 Elo 2016, 11:28 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
Kaunein nimi


Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.
Joh. 1. epistolan kolmannessa luvussa sanotaan mm: "Nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei se ole vielä ilmestynyt miksi me tulemme, mutta me tiedämme, koska se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme, sillä me saamme hänen nähdä niin kuin hän on."

Ei ole rakkaat sen kauniimpaa ja arvokkaampaa nimeä kuin on Jumalan lapsen nimi. On Jumalalta sulaa rakkautta se, että olemme,päässeet nauttimaan Jumalan lapsioikeudesta, kun meille saarnattiin Jumalan valtakunnasta kaikkien syntien anteeksiantamus ja me sen uskoimme, me saimme Pyhän Hengen. Nyt Jumalan Pyhä Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset.
Maailmassa taistelee henkivaltaa, jotka eivät tee rauhaa koskaan. Jo Eedenin paratiisissa Jumala puhui tästä taistelusta. Jumala sanoi käärmeelle: ”Ja minä panen vainon sinun vaimon välille ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille. Sen pitää rikki polkeman sinun pääsi ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." (1. Moos. 3:15). On kaksi henkivaltaa! On pimeyden valta, jota hallitsee sielunvihollinen, perkele, on Jumalan valtakunta, jota hallitsee elämän Herra Jeesus Kristus. On myös kahden isän lapsia! Jumalan lapset ja perkeleen lapset. (1 Joh. 3:10). Jumala on antanut ihmiselle valinnan vapauden; valita joko Jumala isäkseen tai perkele isäkseen, valita joko siunaus tai kirous. Mutta Jumala kehottaa ihmistä: valitse siunaus!
Voi kuinka raivokkaita hyökkäyksiä sielunvihollinen tekee Jumalan valtakuntaa vastaan ja Jumalan lasta vastaan. Sen tarkoitus on, että saisi Jumalan lapsen lankeamaan ja siten pois Jumalan lapsioikeudesta. Meidän on joka päivä ja joka hetki, seisottava taistelurintamassa. Emme lapset rakkaat ole kukaan pysyneet haavoittumattomina tässä taistelussa. Usein meihin synti tarttuu. Mutta meitä ei olekaan pantu taistelemaan yksin. Jumalan valtakunnassa hoidetaan haavoittuneita, Laupiaan samarialaisen jättämät hoitopenningit eivät ole vielä kuluneet loppuun. Riennä puhdistuslähteille vielä, sinä uupumusta tunteva, rääkkääntynyt sielu.
Jospa sielujen murhaaja tulisikin omassa karvassaan, niin silloin sen hyökkäykset olisi helpompaa torjua. Mutta vihollinen on kavala. Tämän olemme me Kuusamon Jumalan lapset saaneet karvaasti todeta. Nyt on tullut ajankäynti. Taivaan Isä on alkanut puhdistaa Siioninsa ilmaa. Taivaan Isä on nähnyt, että täällä on Hänen lapsillaan vaikea hengittää. Meillä on kiire korjaamaan särkynyttä muurinkohtaa, josta sielunvihollinen joukkoineen on päässyt tallaamaan taivaan Tarhurin pientä ja rakasta istutusta. Jumala on antanut meille itse kullekin tehtävän ja paikan. Hän sanoo sanassaan: "Niin minä annan heille minun huoneessani ja muurissani paikan, ja paremman nimen kuin pojilla ja tyttärillä on, iankaikkisen nimen minä heille annan, jota ei pidä hävitettämän."
(Jes.56:5).
Kun me saimme kaikki synnit anteeksi, pääsimme Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Toivon ankkurimme kiinnitettiin iankaikkiselle kotimaan rannalle. Lainaisin Jumalan sanaa siihen, mihin tämä toivo meitä velvoittaa: "Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä niin kuin hänkin puhdas on. Jokainen, kuin syntiä tekee, se myös tekee vääryyttä ja synti on vääryys. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen, että hän meidän syntimme ottaisi pois, ja ei hänessä ole syntiä. Jokainen, kuin hänessä pysyy, ei hän syntiä tee, mutta jokainen kuin syntiä tekee, ei se ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." (1. Joh: 3:3-6).
Jumalan armo ei ole siis mikään pahuuden peitto. Sillä laki on Mooseksen kautta annettu, mutta armo ja totuus on Jeesuksen Kristuksen kautta tullut." (Joh. 1:17). On mahdottomuus erottaa armoa totuudesta. Jos me yritämme iloita ja ' kerskata Jumalan suuresta armosta ja ehdoin tahdoin elämme synnissä, me emme silloin enää ole Jumalan lapset, vaan olemme perkeleen lapset.
Jumalan valtakunnan liepeillä on kaikkina aikoina liikkunut ns. armonvarkaita. Niin tälläkin ajalla, eikä vähiten Kuusamossa. Nämä ikään kuin aidan raosta ovat hamuamassa siunausta. Nämä ovat niitä, jotka on antaneet ylön yhteisen seurakunnan. Ryppyposkisen Saara-äidin helma on käynyt ahtaaksi. Sanoisin sinulle, että tule kaltaisenasi esiin. Jumalan virta on vielä vettä täynnä. Jumalan valtakunnasta kaikuu vielä anteeksiantamuksen ihana evankeliumi.
Sinä heikko Jumalan lapsi, taivaantien kulkija. Olet varmaan monesti minun kanssani samoissa ajatuksissa, että mitenkä minulle raukalle käy. Minulla on vähän voimia. Synnin viettelykset ovat suuret. Maailma on viekas ja paha. Sanoisin sinulle: vielä ovat Jumalan lupaukset voimassa. Hän on luvannut saatella meidät perille saakka. Hyvä Paimen ottaa meidät vaikka syliinsä, loppumatkalla. Ajattelen teitä, monet vanhukset, te jotka ehkä siellä oman kotoisen kurkihirren alla joudutte taistelemaan. Teitä eivät aina säästä eikä sääli omat lapsennekaan. Taivaan Isällä on teillekin keinonsa, miten Hän teidät varjelee. Varjeli ja pelasti Jumala hurskaan Lootinkin syntisestä Sodomasta. Raamattu todistaa: "Ja on pelastanut hurskaan Lotin, joka riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin. Sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa, ja kuitenkin sen kaltaista piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä heidän väärillä töillänsä." (2. Piet. 2:7 – 8).
Kerran päättyy tämä kiusausten korven raahustaminen. Kerran tulee päivä, jolloin et enää valita huonouttasi, maan musta morsian. Hääsalin ovet ovat jo avoinna. Ylkä vie omansa iäisille hääjuhlille. Sinne kotimaalle me saamme aina tähyillä, tähyillä aamun valjetessa, tähyillä sinne myös silloin, kun päivä on himmenemässä. Päivittäin ja hetkittäin kun uskomme synnit anteeksi, me pääsemme perille. Tälläkin hetkellä on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muistakaa rukouksissanne minuakin, rakkaat, sillä minulla on halu päästä teidän kanssanne taivaaseen.
Jumalan rauhaan
Hannes Määttä
Päivämies 14.8.1974

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 04 Marras 2018, 21:02 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
Valvokaamme ja olkaamme raittiit

Te olette kaikki valkeuden lapset ja päivän lapset: emme ole yön emmekä pimeyden. Niin älkäämme siis maatko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” 1 Tess. 5:5-6.
Ajattelemme ajallisessa mielessä, mikä merkitys on valkeudella eli päivällä, ja mikä pimeydellä eli yöllä. Päivähän on työtä ja toimintaa varten, silloin tehdään työtä ja ollaan toimeliaita niin kuin työmme ja toimemme vaatii. Tämähän on päivän tarkoitus. Mutta yö on taas yleistä lepoaikaa, jollain nukutaan ja levätään seuraavaa päivää varten. Yllä olevat sanat ovat Paavalin kirjeestä tessalonikalaisille, jotka hän kirjoittaa varoituksena veljilleen ja sisarilleen, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa uskomassa saman hengen
mukaan kuin itsekin. Tässä samassa hän tekee eron, valkeuden eli päivän lapset, ja sitten näyttää olevan muitakin. Ne muut ovat pimeyden lapset. Näin suurella erolla verrataan uskovaisia ja uskottomia. Me päivän lapset näemme, kuinka illan varjot pitenevät. Näemme, kuinka hengellinen maailma ja julkijumalattomat makaavat synnin syvässä yössä. He nukkuvat synnin syvää unta. Näemme, kuinka toteutuu ennustus: jumalattomat pitää jumalattoman menon, eikä löydy monta ymmärtäväistä, jotka ottavat ajasta vaarin. Näistä yön lapsista Herra Jeesus puhuu lihansa päivinä, ja siitä yöstä, joka on tuleva ennen Herran Jeesuksen toista tulemista, jolloin hän tulee kunniassaan ja tulisilmäisenä tuomarina. Hän sanoo: Silloin pitää oleman suuren vaivan, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tähän asti, ei myös tule.
"Mutta niin kuin Nooan ajat olivat, niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman. Sillä niin kuin he niinä päivinä vedenpaisumisen edellä oiivat, söivät ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Nooa arkkiin sisälle meni."
Sama elämän meno on ollut Lootin päivinä, sama elämän meno on tänä päivänä. On aivan vavahduttavaa, kuinka Raamattu pitää täytettämän. Sillä lihallisuuden synnissä rypeminen näyttää olevan suuri kysymys, vaikka ei saisi synnistä puhua, vaan rakkaudesta. Nyt on tullut aika. Asiat, jotka ennen ovat kuuluneet määrättyyn paikkaan, ne ovat julki ja paljaat. Esitellään kuvin ja sanoin, tehdään pilkaksi ja naurusananlaskuksi.
Voi rakkaat epäuskoiset, te nukutte makeata synnin unta aivan raatona, herätkää kuulemaan, mikä aika on. Olemme vääjäämättömästi lähestymässä sitä aikaa, josta sanotaan: En voi kenkään työtä tehdä, sillä päivä loppuu, yö saapuu. Nouse, sielu, nukkumasta Synnin unta makeaa. Vartijat on soittamassa Vielä Herran pasuunaa. Herää, nouse aikanaan rukoilemaan, valvomaan, Ettet kadotukseen kerran Joudu tuomiolla Herran. Tuhlata ei sovi aikaa Yössä synnin, saatanan. Kutsukellot kohta kaikaa Tuomiolle Jumalan. Synnin syviin vesihin, Ahdistuksiin helvetin kuuluu ääni kutsumuksen Tarjotakseen armahduksen.
Vielä on mahdollisuus herätä kuulemaan Jumalan pojan ääntä armoistuimelta. Sillä vielä Jumalan valtakunnasta kuuluu kutsuva ääni: tulkaa ja antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Vielä on saarnavirka maan päällä Jumalan valtakunnassa. Antakaa tuomita itsenne armolla ja laupeudella ja omistakaa se siunaus, jonka Herra Jeesus on omalla verellään valmistanut ja vahvistanut. Tulkaa omistamaan se vanhurskaus, joka kerran sinun ja minun edestä tehtiin. Se on näin täydellinen, ettei siinä ole mitään lisätekoja, vaan sen on armosta uskolla omistettavissa, että kun tämä mainen matka päättyy. Tällä Kristuksen vanhurskaudella kelpaa mennä Ylkää vastaan, kun kutsu kuuluu: tulkaat Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu. Ajatelkaa silloinkin kuuluu kutsuva ääni, niin kuin Jumalan valtakunnasta on aina kuulunut, mutta vain sillä erotuksella, että silloin ei enää ketään siunata eikä pueta Kristuksen vanhurskaudella, vaan sanotaan ulkona oleville: menkäät pois Isäni kirotut. Tiedämme sen, että silloin ei kukaan haluaisi olla tuossa joukossa. Kyllä olisi parannuksen tekijöitä, mutta ei voi.
Mutta sitten Paavali muistuttaa niitä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Älkäämme maatko niin kuin muut, vaan valvokaat ja olkaamme raittiit.
Raamatussa puhutaan paljon valvomisesta. Herra Jeesus puhuu omilleen näinkin: Ettei hän äkisti tullessaan löytäisi teitä makaamasta, mutta mitä minä teille sanon, sen minä kaikille sanon, valvokaat! Uskon raittiissa hengessä pysytään valvovana kristittynä. Tämä on sitä, että kotiopettajan Pyhän Hengen muistutuksille ollaan kuuliaisia, sillä hengen hedelmä on valkeudessa vaeltamista, koettelemista, mikä on otollinen Herralle.
Mutta Jumalan sana näyttää, vaikka näin kalliit neuvot ja lupaukset on, että pysyisimme valvovana kristittynä, sittenkin on piru päässyt yllättämään, on vanhurskauden vaate päässyt likaantumaan, on tullut valvomattomuutta ja vääriäkin valvomisia. Me näemme Jumalan sanasta, että on saattanut tulla sellaistakin. Minä tiedän sinun tekos, tee parannus. On yksi silmä, joka valvoo. Jos Pyhä Henki näin kehottaa, josta sanotaan se totuuden henki, joka johdattaa meitä kaikkeen totuuteen. Voi kun jaksaisimme lihamme ja veremme naulita ristiin ja olla kuuliaisia, taipua parannukseen, pesolähteille. Siionissa on pesopaikat kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan, ettei vain tultaisi sellaiseen tilaan, niin kuin tyhmät neitseet, että sammuu tuli, ei ole sitä, jota minä tulin sytyttämään ja tahtoisin sen palavan.
Uskonlamppu lakkaamatta öljystä täällä loistakoon, tietä oikiaa meitä saata. Aikamme autuaasti loppukoon.
Raittiiseen valvomiseen kuuluu muistaa, ettei tämän maailman muotomenoja katsota kovin suosiollisesti. Siinäkin on omakohtainen vaara, että uskonlamppu alkaa himmetä. Tapahtukoon se salaa tai julkisesti, kummastakin on samat seuraukset. Pimeys on vaarassa tulla, ettei jouduta sanomaan: hengessä on alettu, mutta lihassa on loppunut.
Mutta me päivän lapset, jotka olemme ja tahdomme olla puetetut uskon, rakkauden rintaraudalla ja autuuden toivolla. On sittenkin saattanut tulla sydämeen sellainen murhe, jota voi sanoa tämän maailman murheeksi, epäjumala, yleinen elintaso. Emme ole muistaneet Jeesuksen neuvoa:
Älkäät murehtiko, mitä te syötte ja juotte, millä te vaatetatte itsenne. Kavahtamista tulisi muistaa, ettei pääse sydämen asiaksi se, mikä on viimeinen muoti. Voi, jos olen hovin vanhanaikaisesti vaatetettuna. Tähän kaikkeen meillä uskovaisillakin Jumalan sanan mukaan näyttää olevan taipumus. Mutta tähänkin heikkouteen löytyy lääke, jos vain uskolla sitä nautimme. Siitä on sanottu: Valvokaat ja rukoilkaat, että olisitte mahdolliset näitä kaikkea välttämään ja Ihmisen Pojan edessä seisomaan. Rukous näyttää olleen entisillekin pyhille hyvin tarpeellinen armoneuvo. He ovat pyytäneet Jumalaa luomaan puhdasta sydäntä, puhtaaseen sydämeen uutta vahvaa henkeä. Olemmehan Jumalan lapset saaneet kokea sen, kuinka uudessa ja puhtaassa sydämessä Pyhä Henki viihtyy. Tällöin näkyy kalliina Jumalan lapsena olo. Huokaus nousee Jumalan puoleen: älä ota Pyhää Henkeäs pois. Näin valvottua sydäntä et sinä Jumala hylkää. Siitä on lupaus annettu entisille pyhille. Jos valvomattomuutta on tullut, me tiedämme, mikä tähän on lääke. Ei auta jäädä yksityisyritteliääksi, vaan on hyvä lähteä näyttämään kerjäläisen passia ja saamaan uutta armovoimaa, jota vain tarjotaan Jumalan seurakunnassa. Siellä saadaan panna pois se, mikä tekee matkan hitaaksi. Evankeliumi on uudeksi tekevä voima.
Siinä uudistavassa uskossa on taas helpompi käydä sitä sotaa, mikä meille Jumalan lapsille on omaa lihaa ja vertamme vastaan. Uskomme Jeesuksen nimessä ja sydänveressä kaikki vikamme ja virheemme anteeksi, sillä vain tämän anteeksiantamuksen osallisuudessa meillä on osa taivaallisissa, jota me täällä armon ajassa hiukan pääsemme aavistelemaan.
Lauluntekijäkin siitä näkee. "Se aika ompi ihana, Kun jääpi tämä myrskyn maa, On aurinkona kirkkaana Kuolleista noussut Karitsa. Ei siellä enää muisteta Että ompi oltu sodassa; Ei turmeluskaan ahdista, Vaan kaikk' on tyyntä, suloista."
Jeesuksen nimeen Amen.
A. Vehkakoski
1967 Siionin Lähetyslehti, sivut 208, 209, 210

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 04 Marras 2018, 21:02


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 05 Marras 2018, 12:30 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
Arvid Kalliokosken muistelmia
kristillisyyden kevätajoista
Perhossa ja ympäristössä


ENNEN KUIN olin syntynytkään, viime vuosisadan loppupuolella, pidettiin Perhossa Jumalan lasten seuroja. Kivijärvellä oli uskovainen pappi Krank,jota käytiin ahkerasti kuulemassa, samoin Pauli Heidemannia. Äitini kävi päiväseltään kävelemällä Klvijärvellä pieni lapsi sylissään. Matkaa kotoani kertyi silloisia teitä edestakaisin noin 80 km. Palatessaan äiti toi vielä helmassaan sianpossun, joka oli aivan musta, lienee ollut metsäsian sukua. Lapsi, jonka äiti oli joutunut ottamaan mukaansa, oliksi vanhempieni ensimmäinen lapsi.
Hyvä oli ollut tuokin seuramatka, koska sitä usein äitini muisteli vielä vuosikymmenien kuluttua. Ensimmäiset seurat, jotka muistan, olivat kotonani Humalajoella 12. päivänä joulukuuta 1906. Näissä seuroissa oli puhujana Pikku– Jaakko, Jaakko Pääkkönen. Tekstinä oli tuhlaajapojan vertaus. Äitini antoi käskyn minulle viedä seurasanaa naapureihin ja kylälle. Kun olin vielä epäuskoinen, niin rietas antoi tehtäväkseni samalla houkutella kylän uskottomia poikia, että he tulisivat häiritsemään seuroja.
KUN SITTEN seuroja pidettiin, me poikajoukon kanssa talon toisessa päässä hypimme ja pidimme kovaa jyskettä. Vaikka meitä käytiin kieltämässäkin ja käskettiin olla ihmisiksi seurojen aikana, ei kielloista ollut apua. Viimein tuli Antti-veljeni, joka oli jo täysi mies. Vaikka hänkään ei ollut vielä uskomassa silloin, hän otti minua niskasta kiinni ja talutti seuratupaan, painoi seurapenkkiin istumaan jä sanoi: "Kuuntele sinäkin, mitä puhutaan, eläkä ole noin jumalaton.
KUN KUUNTELIN Pikku-Jaakon selitystä tuhlaajapojasta, minusta alkoi tuntua, että minä olen juuri tuo vertauksen poika. Kyyneleet alkoivat tippua silmistäni ja sen muutkin huomasivat. Silloin Peltokankaan Liisa, Perholaisen saarnaajan, Aabraham Peltokankaan emäntä, joka istui vierelläni, kysyi minulta "Mikä sinua vaivaa?”
Vastasin, että olen niin suuri syntinen, ettei kukaan ole minun vertaiseni. Rakkaasti hän kehotti parannukseen ja sanoi, että läpsi rakas, kaikki synnit on lupa uskoa anteeksi ja kun lupasin uskoa, hän saarnasi synninpäästön kalliin evankeliumin Jeesuksen nimessä ja veressä.
TÄSTÄ käsitin sielulleni rauhan ja sain niin suuren voiman ja rohkeuden, että samana iltana kehotin omavanhurskasta naapurin emäntää parannukseen. Armon tuntemisen aikaa kesti rippikouluikään saakka, jolloin alkoivat väkevät nuoruuden kiusaukset ja taistelut.
Nuoruuteni aikana seuroja pidettiin runsaasti. Sinäkin talvena, kun sain parannuksen armon, pidettiin seuroja, yhteen jaksoon neljäkymmentä päivää. Puhujina näissä ja myöhemminkin pidetyissä seuroissa olivat oman paikkakunnan puhujien lisäksi Antti Kroosi Laihialta, Matti Suo Jyväskylästä, Matti Kuula Vaasasta, Mikko Jakola Sievistä, Jaakko Lehtiniemi Nivalasta Akseli Lepistö Kristiinasta ja Aadolf Suoraniemi Kuusamosta. Seuroja pidettiin eri kylillä isoimmissa taloissa, sillä ei suuri seuraväki mahtunut kaikkiin taloihin.
PUHUJAT noudettiin lähimmiltä rautatieasemilta, Kauhavalta ja Kokkolasta. Perhon vanhin seuratalo on Erkkilä, korkealla kankaalla (Mäkikylässä.) Kerran, kun Erkkilässä oli seurat, ja niin yksi kylän isäntä tuli kesken seurojen hakemaan vasta parannuksen tehnyttä tytärtään pois seuroista. Kesken puheen kiivas isä tarttui lastaan tukkaan ja lähti viemään tätä ulos. Puhuja, Mikko Jakola Sievistä, sanoi: "Nyt teet sellaisen työn, kun uskovaisen tyttäresi viet pois, että vanhurskauden aurinko ei ikinä sinulle koita." Ja niin valitettavasti kävikin, että isäntä kuoli parannuksen tekemättömänä. Tyttö piti uskon, vaikka häntä kotona kristillisyyden tähden vaivattiin. Kun kylällä oli seuroja, hänet pantiin kamariin ja ovi lukittiin, ettei hän päässyt seuroihin. Vanhalla iällään, pitkän kilvoituksen jälkeen, nuoruuden keväässä parannuksen tehnyt sisar on päässyt vanhurskasten lepoon.
LIUKOSSA pidettiin seuroja Alapihassa,Sivulassa ja Syrjälässä. Näissä kolmessa talossa asuivat veljekset Aabram, Eljias ja Oskari Kuusjärvellä Vihtori Kuusijärvellä ja Josua Vasalammilla, Möttösessä Heikki Lampelalla (Vilho Lampelan synnyinkodissa). Sen ajan pirttiseuroissa vallitsi lämmin rakkauden henki. Ajallisen puutteen keskellä ei aina luonnollista leipää ollut liiaksi, mutta sitä kalliimpana pidettiin armon leipä, jota lahjaksi jaettiin rikkaan Isän armopöydältä nälkäisten ravinnoksi. Kiitosäänet kaikuivat vanhurskasten majoista. Synnistä tehtiin parannusta. Jumalan lasten välisiä asioita korjattiin kaulasta pitäen, sydämistä saakka pyydettiin, ja annettiin anteeksi.
Epäuskoisia, joita tuli aina paljon seuroihin, rakkaudella puhuteltiin ja kehotettiin parannukseen. Silloin ei tuntunut kenelläkään olevan kiirettä, vaikka seuroja pidettiin viikkokaupalla. Perholaiset ovat aina olleet ahkeria seuroissa kävijöitä myös toisilla paikkakunnilla. Erikoisesti Kivijärvellä ja Kinnulassa on käyty alkuherätyksen ajoista asti. Ensimmäisiin Kinnulan kesäseuroihin vuonna 1920 lähti Perhosta jalkaisin yli viisikymmentä henkeä halki sydänmaitten ja matkaa kertyi yli neljäkymmentä kilometriä yhteen suuntaan.
TÄSTÄ MATKASTA Arvid Kalliokoski muisteli: aamulla kokoonnuttiin Kuusjärvelle, josta sitten pitkänä jonona eväskontit mukana lähdettiin kapeaa kinttupolkua kävellen kohti Kinnulaa. Kun lähestyttiin Kinnulaa, siellä oli mies aitaa korjaamassa. Huomatessaan väenpaljouden lähestyvän, hän säikähti ja lähti juoksemaan pakoon. Mies ei tiennyt seuroista mitään, vaan luuli, että hautausmaan väki on lähtenyt liikkeelle. Minä juoksin perässä ja huusin: älä pelkää, me olemme eläviä ihmisiä.
Seuraavana aamuna alkoi seurat Nissilä -nimisessä talossa (nykyisessä Kinnulan museossa). Näistä Kinnulan ensimmäisistä suurista kesäseuroista oli uutinen Siionin Lähetyslehdessä samana vuonna heinäkuun numerossa: "Niin vietettiin juhlaseuroja Kinnulan Kirkonkylässä Nissilässä v.k. 5-8 päivinä: Seuraväkeä oli kokoontunut tämän erämaaseurakunnan kirkolle noin tuhat henkeä, paitsi Kinnulasta, oli myös naapuriseurakunnista Reisjärveltä, Perhosta, Toholammilta ja Kivijärveltä. Saarnaajia oli useita armonsanaa jakamassa, kuten Joel Koivuniemi, Jaakko Korkeakangas (Pikku-Jaakko) Perhosta, Jalmari Paananen ja kansakoulunopettaja. Toivo Rytökorpi Kivijärveltä ja kansakoulunopettaja
Erkki Lindholm Kinnulasta. Sateen vuoksi pirtti oli sullottu niin täyteen, että ihmisiä pyörtyi kuumuudesta. Saarnaajat saivat puhua vesisateessa: Pyydettiin kirkkoa seurapaikaksi, mutta sitä ei annettu. Tyhjänä se seistä törötti — kuten muulloinkin. Moititaan, ettei ihmiset tule kirkkoon, ja kun niitä tulisi tuhatlukuinen joukko, ei niitä sinne päästetä sisälle."
NÄISSä SEUROISSA tiettävästi Jalmari Paananen vanhempi puhui ensimmäisen kerran
kotikylänsä ulkopuolella. Vaimonså Emma kielsi Jalmaria sanoen: "Älä mää häpäsemään ihteäs." Arkana, mutta kuuliaisena nöyrä palvelija viimein meni puhumaan. Ja niin kävi, että Jumalan Henki täytti Jalmarin suun. Emmakin ymmärsi, että nyt puhuu Jumala eikä Jalmari. Seuraväen keskuudessa syttyivät voimalliset kiitokset. Läntän emäntäkin tuli syntiseksi ja alkoi kerjätä anteeksi sitä, että hän on kieltänyt miestään menemästä puhumaan, kun Jumalan lapset pyytävät ja nyt Jumala puhuu Jalmarin suun kautta. Seurapenkille nousten hänkin yletyin käsin kiitti Jumalaa ja tätä liikutusta kesti yli puoli tuntia.
Näissä seuroissa puhalsi helluntai-tuuli. Silloin oli ihana kristillisyyden kevätaika näillä mailla.
Yrjö Koskimäki
Päivämies 23.10.1974
(Arvid Kalliokoski)

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia