VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 17 Loka 2018, 12:36

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Viljelystaistelumme pohja
ViestiLähetetty: 15 Elo 2018, 17:53 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6902
Paikkakunta: Suomenselkä
"Tässä tietoisena toivotan parhainta menestystä kaikkien viljelystaisteluun osallistuvien työlle ja rukoilen kanssanne Jumalaa, että Hän siunaisi aherruksemme runsailla tuloksilla kansamme onneksi ja menestykseksi." Näin päättää maatalousministeri Viljami Kalliokoski vetoomuksensa maatalousväelle.
Tältä pohjalta lähtien voimme todella käydä toivorikkaina edessä olevia valtavia vaikeuksia kohti.
On tietenkin ilahduttavaa, että viljelystaistelumme on ajoissa ja mahdollisimman pätevästi organisoitu ja odottaa sopii, että kukin viljelypäällikkö ja neuvoja hoitaa velvollisuudentun-toisesti tehtävänsä ja että vakava maatalousväestömme suhtautuu ymmärtämyksellä ankarimpiinkin toimenpiteisiin. Totisin tosi on kysymyksessä! Oikein on myöskin laajan vapaaehtoisen työpalvelun aikaansaaminen.
"Lapiojääkäri-innostus" toi huomattavia tuloksia kerran, kun varustauduimme sodan tuhoja vastaan. Uskomme, että se on yhtä tehokas keino nälän torjumiseksi isänmaamme kodeista. Puhumattakaan siitä, että se vie helposti toisistaan vierautuvat kansalaisryhmät lähelle toisiaan. Esimerkiksi tulevan virkamiehistömme on hyvä omissa kämmenissään ja hartioissaan tuntea, miten ankarin ponnistuksin leipä heltiää Suomen pelloista. Ja meidän, nyky-Suomeen jääneiden on terveellistä paaikan päällä todeta, miten tuskallista on siirtoväen paneutuminen uusien asuinpaikkojensa kamaraan. Emme todellakaan voi muuta, kuin toivoa, että kaikki nämä kauniit hyvän tahdon ilmaukset menestyisivät! Kun lumi sulaa peloiltamme ja jäät lähtevät vesistöistämme, uurastakoon kukin kaikkensa ponnistaen ja mahdollisuuksiensa mukaan omalla paikallaan tuotantokamppailumme rintamassa!
Mutta huomattavaan osaan maatalousväkeämme on ollut aina sovellutettavissa J.L. Runebergin kuvaus Saarijärven Paavosta. "Perkas, kynti ahkerasti maataan, mutta Jumalalta kasvun toivoi." Monen kristityn isännän pää on paljastunut vuosisatojen kuluessa Suomen peltojen pientareilla, kun hän täysi kylvövakka kainalossaan on seissut muokatun sarkansa päässä heittääkseen ensimmäiset siemenjyvät muheaan multaan, ja harras rukous on kohonnut povesta. Siellä keväisillä kylvömailla on moni uskova suomalainen talonpoika tosimmat jumalanpalveluksensa viettänyt, tuntenut itsensä kaikkeen hyvään ansiottomaksi ja toivonut Herran armolahjana siunattua satoa syksyn tullen. Monta hallanuhkaista yötä on pirttien peräkamareissa valvottu polvillaan sen Jumalan edessä, joka säät ja ilmat säätää.
Ja kun vilja on valjenneena elokuussa odottanut leikkaajaansa, on isäntä ja emäntä hämärtynein illoin katsellut kätensä ristien vainioitansa ja kiitosrukous on täyttänyt sydämen. Yhtä varmaa kuin on se, että Suomen peltoihin on paljon suruja haudattu, on myöskin se, että niiltä on lukemattomia rukoushuokauksia noussut.
Kun tänä keväänä tilanteen vakavuuden painamina, veljet ja sisaret, työaseet isänmaan kamaraan iskemme, tunnemme ehkä entistä syvemmin heikkoutemme ja ansiottomuutemme. Tiedämme, että kansamme tulevaisuuson kokonaan Herran käsissä. Hän suo nälän, Hän suo leivän! Me olemme Hänen lahjojensa carassa. Pitkä pouta, yksi ainoa huurteinen hallayö voi riistää uuraimpienkin ponnistelejumme tulokset. Emmekä voi syyttää, että Jumala olisi meitä liian ankarasti synneistämme rangaissut. Mutta me tiedämme myös Herramme armahtavaksi Isäksemme. Hän on lastensa tuhannet rukoukset kuullut ja antanut pelastavan ihmeensä silloinkin, kun vaikeutemme ovat näyttäneet ylivoimaisilta. Siksi tohdimme nytkin uskossa ja toivossa rukoillen käydä viljelystaisteluumme.
Isännät heittävät siemenjyvänsä multaan sisimmässään huokaus: "Anna Herra meille raadollisille siunsttu sato syksyn tullen!" Rukouksen rintama ja työn rintama yhdistyvät. Kamppailu jatkuu päivästä toiseen, kunnes kunnes sirpit kirahtavat valmiiseen viljaan ja on kiitoksen aika.
Tällä pohjalla taistellessamme säilytämme sisäisen tyyneyden ja työn ilon. Näemme ympärillämme apua tarvitsevat naapurimme. Olemmme valmiit tasaamaan vaikeudet. Muistamme, miten Saarijärven Paavo menetteli silloinkin, kun häntä vuosien raadannan perästä ensi kerran odotti täysi sato, mutta naapurin touon vei halla. Naapurikäsitteemme on vain laajentunut. Koko kansamme tunteeisänmaansa suureksi yhteiseksi pellokseen ja syksyn sadon yhteiseksi Jumalan armolahjaksi.

Wäinö Havas
Siionin Lähetyslehti 1941 sivut 93, 94

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia