Kirjoittaja Sinisielu » 18 Marras 2006, 13:59
Aamupolulla
Ihminen aamuista polkua astuu
syömensä toiveita tuudittaen.
Yön kastehelmistä jalkansa kastuu
vaan askel on kevyt ja onnellinen.
Taivas niin kirkkaana yllänsä kaartuu,
aurinko nouseva kultaansa luo.
Lintujen kuoro, tuulosen laulu
saa herkäksi mielen kuin virtaava vuo.
Aamuinen polku, kulkija nuori
elämän aamussa unelmoi.
Joukossa nuorten, toiveden pursi
tuo hauras ja aatoksin karkeloi.
Aamuinen kulkija kuiskehen kuulee,
kuin sävel kaukainen sielussa soi.
Maailman merellä purtesi pieni
myrskyyn ja tuulihin joutua voi.
Kulkija nuori, on hetki niin pyhä,
kun hiljaisen kuulet kuiskehen tään.
Sua ikuinen rakkaus etsivi yhä
siunaten onneen ja elämään.
-Eeva Mustonen-