Kuvakeskustelu

Keskustelua lauluista, runoista, kirjoista, sekä kuvia ja kuvakeskusteluja

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 01 Joulu 2006, 12:43

Minusta tuo on hellyttävä kuva. Se on postikorttini, jonka olen skannannut koneelle. :)
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja nuusku » 03 Joulu 2006, 14:41

Ensimmäisessä kuvassa saattomies siunaa toista Jumalan lasta. Kyseessä ovat hyvin läheiset ystävykset, jotka kaksin jakavat ilot ja surut, kun tekevät matkaa tässä kolkossa maailmassa. Lapsihahmo kuvaa enemmänkin henkilön sisäistä lasta kuin konkreettista lapsuutta, eli hahmon ikää ei ole määritelty.

Toisessa kuvassa ihmiset ovat kadonneet, ja puistoon eksynyt kulkija ihmettelee, että mitä kummallista tälle maailmalle on tapahtunut, missä kaikki ovat? Liikenteen ääntäkään ei kuulu ja lintujen laulu on vaiennut. Hän lähtee kaupungille etsimään ihmisiä, mutta kaikkialla on autiota.

Kolmannessa kuvassa on kyseessä vanhat naapurukset, jotka elivät vierekkäisissä taloissa yksinänsä lähes kuusikymmentä vuotta. Ukko ei koskaan uskaltanut sanoa naiselle, että rakastaa tätä ja haluaisi tämän kanssa naimisiin. Sitten hän lopulta uskalsi. Kuvaushetkellä tuore vaimo kuiskaa ukolle, kuinka hänenkin salainen unelmansa nyt lopulta toteutui. He elävät onnellisesti keskenään vielä yli viisitoista vuotta.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja JIA » 04 Joulu 2006, 21:24

En nyt löytänyt sitä kuvaa, jossa oli Jeesuksen toinen tuleminen. Se oli niin vaikuttava, että oikein meni kananlihalle. Tietääkö kukaan sitä kirjaa, jossa kerrotaan samasta asiasta? Olen etsinyt sitä mutta kun ei muista nimeä ja tekijää. Juoni meni jotenkin niin, että eräänä aamuna huomattiin, että ihmisiä oli kadonnut. Kaikki vauvat ja pikkulapset jne. Sitten kun päästiin perille, että uskovaiset oli otettu taivaaseen, nousi aikamoisia tilanteita. Oli kadonnut sellaisia joiden ei olisi luullut, toiset olivat pettyneitä kun eivät itse olleet kadonneet jne.
JIA
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 05 Joulu 2006, 00:00

Kuva
Cornelius saa parannuksen armon.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 05 Joulu 2006, 12:51

Tuosta parannuksen armo-kuvasta.
En muista, millainen tuo Corneliuksen parannuskertomus on, joten kuva ei herätä minussa erityisiä tunteita.
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Pottu » 05 Joulu 2006, 14:46

nuusku kirjoitti:Ensimmäisessä kuvassa saattomies siunaa toista Jumalan lasta. Kyseessä ovat hyvin läheiset ystävykset, jotka kaksin jakavat ilot ja surut, kun tekevät matkaa tässä kolkossa maailmassa. Lapsihahmo kuvaa enemmänkin henkilön sisäistä lasta kuin konkreettista lapsuutta, eli hahmon ikää ei ole määritelty.

Toisessa kuvassa ihmiset ovat kadonneet, ja puistoon eksynyt kulkija ihmettelee, että mitä kummallista tälle maailmalle on tapahtunut, missä kaikki ovat? Liikenteen ääntäkään ei kuulu ja lintujen laulu on vaiennut. Hän lähtee kaupungille etsimään ihmisiä, mutta kaikkialla on autiota.

Kolmannessa kuvassa on kyseessä vanhat naapurukset, jotka elivät vierekkäisissä taloissa yksinänsä lähes kuusikymmentä vuotta. Ukko ei koskaan uskaltanut sanoa naiselle, että rakastaa tätä ja haluaisi tämän kanssa naimisiin. Sitten hän lopulta uskalsi. Kuvaushetkellä tuore vaimo kuiskaa ukolle, kuinka hänenkin salainen unelmansa nyt lopulta toteutui. He elävät onnellisesti keskenään vielä yli viisitoista vuotta.


Ihania ajatuksia, etenkin tuo viimesin. Nuuskulla on kivasti mielikuvitusta! :)
...peruna on ruoka ihan oikea
Avatar
Pottu
tosi pirteä
 
Viestit: 347
Liittynyt: 25 Helmi 2005, 20:51

ViestiKirjoittaja Nepheg » 05 Joulu 2006, 18:15

Sinisielu kirjoitti:Tuosta parannuksen armo-kuvasta.
En muista, millainen tuo Corneliuksen parannuskertomus on, joten kuva ei herätä minussa erityisiä tunteita.


Muistaakseni Paavali on toinen henkilö.
Kuva kertoo kaiken ja asia tulee selväksi.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2006, 19:15

Apostolien teot 11
1 Niin oli Kesareassa mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies, Italian joukosta,
2 Jumalinen ja Jumalaa pelkääväinen kaiken huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa.
3 Hän näki julkisesti näyssä, liki yhdeksättä hetkeä päivästä, Jumalan enkelin tulevan tykönsä ja sanovan hänelle: Kornelius!
4 Ja hän katseli hänen päällensä, peljästyi ja sanoi: Herra, mikä on? Hän sanoi hänelle: sinun rukoukses ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
5 Ja nyt lähetä miehiä Joppeen, ja anna noutaa Simonin, jota Pietariksi kutsutaan.
6 Hän pitää majaa Simon parkkarilla, jonka huone on meren tykönä; hän sanoo sinulle, mitä sinun pitää tekemän.
7 Ja kuin enkeli, joka Korneliusta puhutteli, meni pois, kutsui hän kaksi palveliaansa ja yhden Jumalaa pelkääväisen sotamiehen niistä, jotka hänen tykönänsä oleskelivat,
8 Ja hän jutteli kaikki nämät niille, ja lähetti ne Joppeen.
9 Toisena päivänä, kuin he matkassa olivat ja kaupunkia lähestyivät, meni Pietari ylös katon päälle rukoilemaan, liki kuudetta hetkeä.
10 Ja kuin hän isosi, tahtoi hän suurustaa. Mutta kuin he hänelle valmistivat, tuli hän horroksiin,
11 Ja näki taivaan auki, ja tulevan alas tykönsä yhden astian, niinkuin suuren liinaisen, neljältä kulmalta sidotun, joka laskettiin alas taivaasta maan päälle,
12 Jossa oli kaikkinaisia nelijalkaisia maan eläimiä ja metsillisiä, ja matelevaisia, ja taivaan lintuja.
13 Ja ääni tuli hänelle: Pietari, nouse, tapa ja syö.
14 Pietari sanoi: en suinkaan, Herra; sillä en ole minä ikänä syönyt mitään yhteistä eli saastaista.
15 Ja ääni sanoi taas toisen kerran hänelle: mitä Jumala on puhdistanut, älä sitä sinä sano yhteiseksi.
16 Ja se tapahtui kolme kertaa ja astia otettiin jälleen ylös taivaaseen.
17 Ja kuin Pietari itsellänsä epäili, mikä näky se olis, jonka hän näki, niin katso, miehet, jotka lähetetyt olivat Korneliukselta, kyselivät Simonin huonetta ja seisoivat oven edessä,
18 Ja kutsuivat yhden ulos ja kysyivät, pitikö Simon, joka liialta nimeltä Pietariksi kutsutaan, siellä majaa.
19 Mutta kuin Pietari sitä näkyä ajatteli, sanoi Henki hänelle: katso, kolme miestä etsivät sinua.
20 Nouse siis, astu alas ja mene ilman epäilemättä heidän kanssansa; sillä minä lähetin heidät.
21 Niin Pietari astui alas miesten tykö, jotka hänen tykönsä Korneliukselta lähetetyt olivat, ja sanoi: katso, minä se olen, jota te etsitte; mitä varten te tulleet olette?
22 Mutta he sanoivat: sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, jolla on todistus kaikelta Juudan kansalta, on pyhältä enkeliltä käskyn saanut, että hänen piti sinun antaman kutsua huoneesensa, sinulta sanoja kuullaksensa,
23 Niin hän kutsui heitä sisälle, ja otti heidät majaan. Toisena päivänä meni Pietari heidän kanssansa, ja muutamat veljet Jopesta seurasivat myös häntä.
24 Ja toisena päivänä tulivat he Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä, ja oli kutsunut kokoon lankonsa ja parhaat ystävänsä.
25 Mutta kuin Pietari tuli sisälle, meni Kornelius häntä vastaan, ja lankesi hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä.
26 Mutta Pietari nosti häntä ja sanoi: nouse! minäkin olen ihminen.
27 Ja kuin hän oli häntä puhutellut, meni hän sisälle ja löysi monta tulleen kokoon.
28 Ja hän sanoi heille: te tiedätte, ettei ole ollut luvallinen Juudalaisen olla jonkun muukalaisen tykönä eli hänen tykönsä mennä; mutta minulle osoitti Jumala, etten minä ketään ihmistä yhteisenä eli saastaisena pitäisi.
29 Sentähden minä myös epäilemättä tulin, teiltä kutsuttu. Niin minä siis teiltä kysyn: mitä varten te minua kutsuitte?
30 Ja Kornelius sanoi: minä olen neljä päivää sitten paastonnut tähän hetkeen asti, ja rukoilin huoneessani yhdeksännellä hetkellä, ja katso, mies seisoi kiiltävissä vaatteissa minun edessäni,
31 Ja sanoi: Kornelius, rukoukses on kuultu ja almus ovat Jumalan edessä muistetut.
32 Niin lähetä Joppeen ja kutsuta Simonin, joka Pietariksi kutsutaan; hän pitää majaa Simon Parkkarin huoneessa, meren tykönä: se puhuttelee sinua, kuin hän tulee.
33 Niin minä lähetin kohta sinun tykös, ja sinä teit hyvin, ettäs tulit. Ja me olemme siis kaikki nyt Jumalan edessä, kuulemassa kaikkia, mitä sinulle on Jumalalta käsketty.
34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: nyt minä todeksi löydän, ettei Jumala katso ihmisen muotoa:
35 Vaan kaikissa kansoissa, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, se on Jumalalle otollinen.
36 Sen sanan, jonka Jumala Israelin lapsille lähetti ja julisti rauhan Jesuksen Kristuksen kautta, joka kaikkein Herra on,
37 Te tiedätte sen sanan, joka on tapahtunut ympäri kaiken Juudean, ensin alkain Galileasta, sen kasteen jälkeen, josta Johannes saarnasi:
38 Kuinka Jumala oli voidellut Jesuksen Nasaretista Pyhällä Hengellä ja voimalla, joka vaelsi ympäri, teki hyvää ja paransi kaikki, jotka perkeleeltä vaivattiin; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
39 Ja me olemme kaikkien niiden todistajat, mitkä hän Juudean maakunnassa ja Jerusalemissa teki, jonka he tappoivat ja ripustivat puuhun:
40 Sen Jumala herätti kolmantena päivänä, ja ilmoitti hänen,
41 Ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli ennen todistajiksi valinnut, me jotka söimme ja joimme hänen kanssansa, sittenkuin hän nousi kuolleista.
42 Ja hän käski meitä kansalle saarnaamaan ja todistamaan, että hän on se, joka Jumalalta on säätty elävien ja kuolleiden tuomariksi.
43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45 Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46 Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47 Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?
48 Ja hän käski kastaa heitä Herran nimeen. Silloin he rukoilivat häntä siellä muutamia päiviä viipymään.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 05 Joulu 2006, 20:13

Kuva
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Nepheg » 10 Joulu 2006, 00:20

Naulanjälki käden selkämyksessä näkyy. Otti varmasti kipeää...
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 10 Joulu 2006, 15:00

Tuossa kuvassa on lämpimät värisävyt. Jeesuksen katse on hyväksyvä, armahtava ja rakastava. En tiedä, mitä tuo käden asento symboloi.
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Saral » 10 Joulu 2006, 17:02

Tuossa viimeisessä kuvassa näkyy Jeesus. Kaunis Jeesus.
Avatar
Saral
vakiintunut
 
Viestit: 118
Liittynyt: 11 Helmi 2005, 10:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Tammi 2007, 03:34

Puhuttelevia kuvia molemmat omalla erilaisella tavallaan. Edelilnen kertoo vakavasti etsikon ajan loppumisesta. Jälkimmäinen lunastuksemme historian kivuliaimmasta hetkestä, kun ihmiskunnan syntikuorma painoi raskaana vuorena Vapahtajan harteita. Monet ovat säälitelleet, aiheesta kyllä, Jeesuksen ruumiissa tuntuneita kipuja. Väittäisin kuitenkin, että ruumilliset kivut olivat mitättömiä sen syntitaakan tuskaan verrattuna, joka Jeesuksen kannetavana oli silloin.

Olen sitä enimmin miettinyt hetkinä, kun tuntoani on painanut jokin pois panematon synti. Siinä on ollut kovin raskas kestäminen, pelkästään omissa syneissään. Voisinko mitenkään verrata sitä tuskaan, jota koko monituhat miljardisen ihmiskunnan synneistä tulee. Tuskasta parahtaen voin huokaista, että enimmän osan kohdasta turhaan, kun ihmiset hylkäävät valmiin lunastuksen. Kiitollisuus nousee siitä, että on saanut kutsun ja päästön valmista lunastusarmoa omistamaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 09 Tammi 2007, 12:44

Hienoja kuvia, joskin aika kiiltokuvamainen kuvitus. Monesti olen miettinyt, miltä tilanteet ja ihmiset todella ovat näyttäneet.
Jerusalemin tuhoa en muista, milloin ja miksi se tapahtui... :shock:
Jeesuksen ristinkuolema sykähdyttää erityisesti pääsiäisen aikoihin, vaikka tietysti sitä olisi hyvä muistaa useamminkin.
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 16 Helmi 2007, 23:39

Olisihan se kauhean traagista kun tulisi käännytetyksi taivaan porteilta. Mutta puhutaanko Raamatussa joistakin taivaan porteista? :shock:
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

Taivaan portista

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Helmi 2007, 00:50

Raamattu puhuu taivaan portista ja tuonelan, eli helvetin portista. Ne eivät kuitenkaan sisaitse jossakin ajan rajan tuolla puolella, vaan täällä ajassa, ihmisten keskuudessa.

Kun Jeesus sanoi Pietarille tunetut sanansa: Sinä olet Pietari, tälle kalliolle tahdon Minä seurakuntani rakentaa, eikä tuonelan portit pidä sitä voittaman. Sen jälkeen Jeesus kertoi sen kallion ja perustuksen: Jonka sinä (Pietari, eli yksityinenkin ihminen) päästät maan päällä jne.

Joskus olen kuullut saarnaa, jossa tätäkohtaa selitetiin. Kysymys: Mikä on helvetin portti?
Vastaus: Helvetin portti on synti. Synti on se portti, jonka kautta kuljetaan kadotukseen vievälle tielle. epäusko on suurin synti, se on kaikkien muiden syntien äiti.

Mutta mikä sitten on taivaan portti? Taivaan portti on se ahdas portti, jonka kautta ihmisiä kutsutaan kaidalle elämän tielle. Taivaan portti on se parannuksen armon ovi, jonka Jumala valmisti meille Jeesuksen uhrikuoleman kautta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 18 Huhti 2007, 15:19

Kuva
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 18 Huhti 2007, 20:41

No, minä sanon tuosta karhu-animaatiosta ajatuksiani.
Vertaan sitä symbolisesti sinkun elämään. :) Tämä aihehan on sydäntäni lähellä. :oops:
Sinkkukarhu haluaa rakkauden ja avioliiton hunajaa, mutta ei vain yllä. Sitten jos sattuu tämän armon saamaan, saa hunajan lisäksi pistokset mehiläisiltä. :roll:

Niin, jos tän kuvakeskustelun ottas pois kokonaisuudessaan, jos/kun nuo kuvat vievät paljonkin palstalta tilaa. Rolling Eyes
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Kesä 2007, 21:18

Sinisielu kirjoitti:Niin, jos tän kuvakeskustelun ottas pois kokonaisuudessaan, jos/kun nuo kuvat vievät paljonkin palstalta tilaa. :roll:


Näyttää vain siltä, mutta eivät ne paljoa vie, kun ovat jossakin muilla palvelimilla. Sieltä ne ohjataan tänne näkyviin osoitteen ja erityisen ohjelman avulla. Katsokaas minkä verran vie tilaa ennen latautumista, sehän on lähellä hymiön luokkaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Kansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron