VL-FOORUMI

Mitä ajatuksia, tunnelmia tai muistoja kuva sinussa herättää?

Ensin tuli mieleen, että enkeli vie lapsen taivaaseen... Sitten taas, että enkeli varjelee lasta: jos hän on vaarassa, estää onnettomuuden syntymisen. Toisaalta kuvasta heijastuu "unimaailma". Kun lapsi nukkuu, hän ikään kuin nukkuu turvallisesti, enkelin suojellessa.

Kaunis ja herkkä kuva. Minullekin tuli samoja ajatuksia kuin Saralilla yllä.

Tarkemmin katsottuna, lapsi oli eksynyt ja enkeli pelastaa lapsen ja osoittaa sormella missä lapsi asuu.

Minulla tulee mieleen kuvasta lapsen kuolema. Enkeli kantaa lapsen taivaaseen.

Mikä merkitys noilla kukilla on? Näyttävät kuin olisi pihlajan kukkiva oksa. Jotenkin alhaalla olevasta kaupungin siluetista tulee mieleen sota, siinä on kuin vyöryisi savua yhdestä nurkasta. Lapsella ainakin on hyvä ja turvallinen olla, on painanut päänsä luottavaisesti olkaa vasten.

Voisi olla kuva kaikista meistä oman suojelusenkelin turvissa. Enkeli osoittaa maata kohti, ehkä siellä on turvallinen paikka, jossa voi huokaista. Enkeli suojelee pahalta ja taisteluilta ja ohjaa sinne, missä on turvallinen olla.

Vois ehkä laittaa jo uuden kuvan, ettei keskustelu hiivu kokonaan?

Okei, minä laitan! Nyt tuleekin sitten ihan ei-uskonnollinen kuva. Kuva on itse ottamani.



Eli, mitä mieltä olet kuvasta, mitä ajatuksia tai tunnelmia se sinussa herättää? Ym.

Hieno kuva. Mutta poistaisin tuon aidan, täytyisi päästä nurmikolle!

Mistä tuo kuva on?

Mietin mistä on kuvan kohde, mitä varten tuo penkkien rivistö? Kuvan otto hetkellä ainakin tyhjiä, istuuko niillä koskaan ketään? Ovatko aina tyhjiä tai ovatko joskus viimeiseen sijaan täysiä?
Muistan muutamia vuosia sitten erään kilpailun muistomerkistä, jonka voitti ehdotus tietyn tyyppisistä penkeistä siihen, muistaakseni se oli rantaa. Puistoissahan kuuluu olla penkkejä lepäämistä varten, mutta täyttävät myös tietyn taiteellisen tehtävän ja ovat osa maisemaa.

Aita on luultavasti esteenä ilkivallan tekijöille, mutta säästyvätkö penkit siltä? Nyt tietysti kysyn itseltäni, miksi tuon ilkivallan mahdollisuuden nostin esille, yritän vastata että siksi, kun sitä kovin usein näkee kulkiessaan.

Kuvassa on idyllinen, mutta ihmisen luoma maisema, alkuperäistä luontoa ei helposti huomaa. Mitä ovat nuo puut, joissa punertavat lehdet, ensin mietin kuvan värivääristymää, mutta ruohikko on aidon vihreää, niin kaiketi vihreän vastavärikin eli punainen on aitoa.

Kaunis puistotie. Puut kehystävät ihanasti kuvaa ja itse maisemaakin. Tuota tietä olisi kiva kävellä...niin...sinkkuna tyydyn sanomaan vain että...yksin.
En ajattele ilkivaltaa ja aitojen merkitystä enkä muutakaan ikävää nyt. Sitä paitsi nuo aidat ovat kauniita.

Kuvasta paistaa ensimmäisenä vastaan tyhjyys... Miks kukaan ei kävele puistossa eikä istu penkeillä??? Tunnelma on suorastaan aavemainen. Tuollaisen puiston pitäisi olla täynnä elämää.

Kaarevan mutkan takaa voisi kävelijä vastaan tulla vaikka minkälainen yllätys.

Liikkeet kuvasta puuttuvat, vain mielikuvituksen siivin voi liikettä saada. Kuvan elämäkin on liikkumatonta. Tuli mieleen vanhahki radiojuttu äänityksestä. Olivat toimittajat kuulleet mielestään hyvän tuuliviirin vinkaisun. Kysyivät talon isännältä lupaa äänitykseen ja saivat sen. Tuli äänittämisen aika, läheisen moottoritien liikenne pysäytettiin poliisien avustamana, iltamyöhä oli muutenkin hilainen, mitään häiriöääniä ei pitäisi ilmetä kiintoisan vinkaisun lisäksi. Monimutkainen mikrofoonien verkosto oli viritetty, kaiken piti olla kunnossa lopullista äänitystä varten.

Avustaja kiipeää viirin luokse ja kääntää sitä odotetaan vinkaisua äänitetäväksi, mutta mitään ei kuulu. Seuranneessa keskustelussa isäntä kertoo rasvanneens viirin, eihän ole mitään laitaa, jos kaikki paikat vinkuvat ja vonkuvat, kuh Helsingistä asti tulevat äänittäjät paikalle.

Kuva on eräästä lontoolaisesta puistosta keväällä 2006. Kerron myöhemmin hieman lisää paikasta, ei mitään erityistä mutta hieman vastauksena noihin ajatuksiinne, joita onkin tullut hienosti.

P.S. Harmittelen kuvan huonoa ua, kuvapalvelun tekosia.

Niin, tuo kuva on siis lempipaikastani Lontoosta. Puisto on noin kaunis keväällä, kun kirsikkapuut kukkivat. Aidat tien ympärillä johtuvat siitä, että taustalla näkyvällä (vihreä nurmikko) piknik-alueella ei saa olla koiria, toisin kuin tuolla tiellä.

Yleensä puisto oli aika lailla täynnä elämää ja ihmisiä, niin kaunis se on, mutta tuolla hetkellä ei ollut juuri ketään paikalla. Minulla oli tapana lueskella tuossa puiden alla.

Ellei tästä ole enää keskustelua, joku muu voisi jo laittaa uuden kuvan, vai mitä?

Kuvan voi laittaa, siitä huolimatta voinee jatkaa keskustelua kaikista esillä olleista kuvista. Tietysti on hyvämainita, mitä kuvaa kirjoitus koske, ellei se kohdistu viimeiseen kuvaan. On kaiketi mahdollista vertaillakin kuvia, ja niisen sanomaa.

Oli kiintoisaa tutustua Elenan mielimaisemaan edes tällä tavalla.

Minusta tuo puistokuva on ihana, varsinkin ne kukkivat puut

Ensimmäisenä tulee mieleen, että koskaan ei ole liian myöhäistä rakastua!!

Elena, voi olla, että oon käyny tossa samassa puistossa. Kuvassa oli jotain tuttua. Oon käyny kerran Lontoossa ja reissusta hienoimpana jäi mieleen just puistot, jotka oli aina täynnä elämää ja ihmisiä (ja eläimiäkin, koirantaluttajia oli myös paljon) Noin hiljaisena en puistoa nähnyt koskaan.