VL-FOORUMI

Kuulkaamme Herran sanaa, Hän antoi meille sen.
Jo alusta on ollut, se elinvoimainen.

Sen kirjoitamme vielä, sydänten tauluihin.
Se meitä ohjaa tiellä, Matkalla kotihin.

Ei ole valkeudessa, ken vihaa veljeään,
vaan kulkee pimeydessä, ei tiedä itsekään.

Kun pimeys on poissa, ja valkeus valistaa,
ei ole pahennusta, vaan rakkaus rakentaa.

Ei vaativalla miellä, saa kenkään vaeltaa.
ken riitaa haastaa tiellä, Eksyksiin lankeaa.

Jos valvominen lakkaa, ja synti vallan saa,
Rakkauden tuli sammuu, ja autuus katoaa.

Rakkaus on Jumalasta, se välttämätön on
sill ilman rakkautta, on usko eloton.

Vanhurskaus, rintarauta, siis olkoon suojamme,
Totuuden kallis sana, Taistossa voimamme.

Rakkaus on kaikkein suurin, se kantaa taivaaseen.
Herralta sitä saamme, Uskossa sydämeen.

Vaik olis oppi selvä, ja taito selittää,
se ilman rakkautta, on tyhjää helinää.

Uskossa valvokaamme, niin lamput palavat,
jo kohta enkelparvet, meit häihin noutavat.

Siionin laulu 99, sanat Sulo Kautto.

Meillä laulettiin sunnuntaina

Valkeet ratsut on myös niillä, jotka häntä seuraavat,
pukunsa on puhdas liina, kalliit merkit otsassa.

Se sl. 122 on kaunis jopa sotaisuudessaan, mm. sana veri mainitaan siinä kolmasti. Kirjoittaisin sen tänne mutta minulla ei ole veisuukirja mukana.

Siionin laulua 122 kuulee silloin tällöin, nykyisin entisaikaa harvemmin, vaikka ei se kadoksissa ole nykyisinkään. Ainakin täällä sitä on laulettu satunnaisesti.

1. Matkalla me oomme täällä, kulkein kohti kotia.
Vaikka vastusta on monta, Jeesus ompi turvana.

2. Vereen kastetuissa vaatteis, valkeen ratsun seljässä.
Kuninkaamme ellä ajaa, nimensä on vaatteissaan.

3. Valkeet ratsut on myös niillä, jotka Häntä seuraavat,
Pukunsa on puhdas liina, kalliit merkit otsissa.

4. Kallis on tää sotajoukko, vaikka onkin vainottu,
vihollisten maailmassa, aina ylenkatsottu.

5. Seuratkaa vain Kuningasta, voitolla näin pysymme.
Siionimme kulmakivess, teroittakaa aseenne.

6. Jotka oomme valan tehneet, alla lipun verisen,
urhoolisest taistelkaamme, aina hamaan kuolemaan.

7.Hengelliset sota-aseet, olkoot aina päällämme,
vihollinen aina ampuu, mihin vain me käännymme.

8. Uskon kilpi, Hengen miekka, olkoot aina kirkkaina,
lakki päässä, kengät jalass, totuudella vyötetyt.

9. Urhoollisest käymme edes, Kuninkaamme seurassa,
sankarimme eellä käypi, jonk on vaatteet veressä.

10. Taistelkaa viel vähän aikaa, ei nyt jouda nukkumaan.
Kohta aökaa rauhan torvi, heleästi kuulumaan.

11. Kuolon linnan voitettua, aseemme pois lasketaan,
silloin meitä rauhan maahan, iloon vastaan otetaan.

12. Vaikka täällä vainot meitä, useasti kohtaapi,
siel on suuri palkan saanti, jost ei tule loppua.

Vihtori Nylund 1889