VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 16 Joulu 2017, 19:58

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 50 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 03 Kesä 2007, 08:55 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Jatkan vielä poistoehdotusten muistelua, ennen lisälauluihin siirtymistä otan esille yhden Vannoissa virsissä olleen laulun, joka ole ehdotuksessakin jätettävien listalla. Aikanaan oli virsikirjasta poistettu virsi, joka oli laulukirjassa vanhojen virsien osastoon otettu ja se oli laulu 283, nykyisessä laulukirjassa se on numero 92. Jos kirjoitan sen sanat tähän väliin:

Mä uskon pyhän, puhtahan, tääl seurakunnan olevan,
Jok uskovaiset yhdistää, ja jonk on Jeesus Kristus pää.
Sit yhä holhoo Henkensä, sanalla, sakramenteilla.

Mä uskon synnit anteeksi, Kristuksen tähden saavani,
jok osti minut verellään, ja kastatti mun nimessään.
Tään uskon kautta ainoan, tulemme lapsiksi Jumalan.

Mä uskon myös ja odotan, kuolleiden ylös nousevan,
ja uskovaisten perivän, iäisen taivaan elämän.
joss ilon riemun ainiaan, me saamme eessä Jumalan.

Ken tässä elää uskosssa, se pysyvä on armossa,
periipi autuaallisen, elämän iankaikkisen.
Sit armos, Herra, suokohon, Sun sanas totuus, aamen on!
__ __ __

Nyt käyn läpi silloisia lisälauluja, katson ne yksitellen jokaisen pienen analyysin kanssa. Samalla voi ilmenee, mitkä laulut nykyisistä olivat silloin lisälauluissa. Laulut oli otettu kirjaan myöhemmin eri lähteistä, ilmeisesti enimmät yksityisistä muistiin panoista. Monet laulut olivat hyvinkin suosittuja seuralauluina, kaikkia ei kuitenkaan käytetty.

Laulu 284, Jeesuksen veri meille, ei ollut yleisessä käytössä, ilmeisesti pitkä laulu (22 säk.) ei innoittanut sitä edes aloittamaan, joten käyttöä ei ollut. Laulu kuvaa kyllä melko seikkaperäisesti Getsemanen ja Golgatan tapahtumia, soveltaen niitä yksittäisen kristityn kilvoitukseen. Tietoni mukaan ei ole edes lyhennettynä nykyisessä kirjassa.

Laulu 285, Jos voisin Jeesuksestani... Minulle oli yllätys, että tämäkin oli lisälauluissa, niin keskeinen laulu se on ollut uskovaisten laulamana. Olin jo unohtanut, missä yhteydessä se on käyttöömme tullut. Jäi laulukirjaan, otettiin myös virsikirjaan, mutta alkaa nykyisin: Voisinpa Jeesuksestani.
Laulu 286, Jumalan rauhaa rinnassansa. Tämäkin oli lisälaulujen kautta yleiseen käyttöön tullut.

Laulu 287, Järki vangiks ottakaa, Henkeä myös anokaa,joka oikein opettaa, Isää Poikaa tuntemaan...Raamatullisuutta tavoitellut laulu, mutta kirjoittaja on pyöritellyt sanoja edestakaisin. Siksi ei ilmeisesti tullut yleiseen käyttöön,. Jätetty pois sekavien sanojen vuoksi.
288, Hedbergiläinen laulu.
289, Me oomme ostetut ja lunastetut...Ei yleistä käyttöä.
290, Mieleeni muistuu, koti ihana, harvoin laulettu.
291, Millä laivalla te matkaatte, Satamaan autuuden? Tää laiva jolla matkaamme, on Kristus niminen. (kertosäe): Tuul Pyhän Hengen meidät vie, Autuuteen taivahan, kohta saavumme koti rantahan, siel häihin Karitsan.
Tämän kertosäkeen ensimmäistä säettä kertoi täällä toisaalla mainittu Heikki Saari toisen Heikin, Jussilan käyttäneen uuden heräyksen taisteluissa. Kun uusheränneet opettivat, että Kristuksen laivassa tarvitaan kaksi airoa ja molemmilla on soudettava. Tarvitaan lain airo ja evankeliumin airo, jos vain toista käytetään, kurssi vääristyy. H.Jussila oli vastannut tämän laulun sanoilla: Tuul Pyhän Hengen meidät vie, autuuteen taivahan. Ei tarvita airoja, ei tarvita soutamista, vaan taivasmatka on ilmaista kyydissä oloa.
Kuitenkin laulu jäi pois uudesta kirjasta osittain keveiden sanojen vuoksi, eikä se laajemmin käytössä ollutkaan. Saattaisi sopia pienemmille ryhmille, esimerkiksi kuoro- tai yksinlauluksi.

292, Oi iäistä autuutta, voittoa taivaan, oi Ylkäni rakkautta. Tätä laulua monet ihmettelivät, että se oli otettu yleensä kirjaan. Tosin sitä oli äitini laulanut vihkostaan, jossa sen ensi kerran näin. Sävel oli melko villi, siksi sitä monet vierastivat, melkein tanssilauluksi sopisi sellaisenaan. Eikähän lie syntynytkin joskus kylmien hyppyjen aikana. Monissa kohdin sanoista löytyyy helmiäkin, mutta kokonaisuus on enemmän lihaa ruokkiva. Jätettiin pois lihalle käyvänä ja sopivana.

293, Oi kuinka onkaan kallis lauma, Jeesuksella täällä. Ei käyttöä, joten pois jäi
294, Oi kuulkaa ystävät rakkaat, kuin kallis on joukkomme tää... Kuulin laulua ensi kerran, kun äiti sitä lauloi vihkostaan. Kaunis ja suosittu laulu vieläkin.
295, Ole rohkea morsian aina... Onkohan tämä laulu nykyisessä kirjassa? Vanhassa kirjassani ei ole poistomerkintää.

296, Soi iäinen kiitos, on loppunut yö. On levoksi vaihtunut orjuuden työ. Tätäkään ei paljon kuultu, siis jäi pois.
297, Sumusta maan ja ajan vaivoista. Harvoin kuultu, yleishengellisenä jäi pois.
298, Syökää ja juokaa, ei armoni puutu. En kuulut laulettuna koskaan.

299, Tulkaa kaikki, kotiin tulkaa, kaikki nuoret lapsetkin. Kaunis ja usein laulettu pitkä laulu. Pituus rasitti usein laulajia varsinkin laulun lopulla. Uuteen kirjaan laulu on jaettu kahdeksi. Alkuosan 11 säkeistöä on numerolla 93 nykyisin. Niilo Rauhala kirjoitti kolme säkeistöä laulun 94 aluksi, niiden jatkona on laulun lopusta jääneet säkeistöt 12 säkeistöstä loppuun asti. Näin koko hyvä laulu tuli käyttöön. Toisessa laulussa on kuitenkin eri sävel, mahtaako lukkari tietää, onko se joillakin alueilla ollut enemmän käytössä, vai mistä se on löytynyt.

Laulu 200, Usein niin kuin unta nähden, Riennät maahan kaukaiseen. Sekavat sanat, joten laulu jäi pois, mutta ei se koskaan ollut käytössäkään.
301, Älä pelkää morsiameni. Tämäkin tuli yleiseen käyttöön vasta lisälaulu kokoelmassa. Äidin lauluvihkosta sen ensi kerran kohtasin. On kaunis ja usein laulettu vieläkin.

Tässä nämä laulujen muistelut ovat, vielä olisi muutaman muistelon paikka, mutta katsotaan milloin sen jaksan kirjoittaa ja mitä siihen saan mahtumaan.


j

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 21 Huhti 2009, 08:11, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Kesä 2007, 08:48 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Taavetti kirjoitti:
Laulu 285, Jos voisin Jeesuksestani... Minulle oli yllätys, että tämäkin oli lisälauluissa, niin keskeinen laulu se on ollut uskovaisten laulamana. Olin jo unohtanut, missä yhteydessä se on käyttöömme tullut. Jäi laulukirjaan, otettiin myös virsikirjaan, mutta alkaa nykyisin: Voisinpa Jeesuksestani.


Jos oikein muistan (minulla ei nyt ole Siionin laulut -kirjaa tässä), niin nykyisessä laulukirjassa on merkintä: Helmi Mäkeläinen 1935, uud. 1976. Virsikirjaan on tehnyt uudet sanat samalle nuotille Niilo Rauhala 80-luvulla.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Kesä 2007, 21:52 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Sen laulun on Siionin lauluihin uudistanut Pentti Koskelo. sen numero on 193. Virsi samaan säveleen numero 343, on hiukan erilainen, mutta aivan samoista aineksista kirjoitettu. Virren sanat ovat niin onnistuneet, että on täysin mahdollista, että seuraavassa laajemmassa laulukirjan uudistuksessa se jää pois.

Mutta tässä piti vähän kirjoittaa tunnelmista laulukirjan uudistamisen aikoina. Uudistusta oli jo niin monta vuosikymmentä luvattu, että olisi sen luullut olevan kaikille tervetullut. Toisin kuitenkin kävi. Muistan jo virsikirjan uudistuksen aiheuttaneen paljon porua, varsinkin kun joku lehti keksi tehdä jutun komitean omiksi vaihtoehdoikseen tekemästä virrestä. Komitean oli alkuun tarkoitus maistella eri tasojen ja muotojen uudistuksia. Siksi he tekivät koemuokkauksia muutamista virsistä. Niitä ei ollut tarkoitus saattaa yleisön julkiseen tietoon, mutta kun joku lehtimies sai yhden version käsiinsä, niin kohujutun hän siitä teki.
Kyseessä on virsi, joka on nykyisessä kirjassa numero 413, Ah miksi taivaan valtakunnan... Sen kolmas säkeistö oli yhtenä äärivaihtoehtona kirjoitettu suunnilleen muotoon:
Lainaa:
Vaan monilla on esteitänsä, ken tahtoo nähdä peltojaan, kell esteenä on puolisonsa, kenellä uusi autonsa.
Nimenomaan autojen ja muiden koneiden ottaminen virteen herätti yleistä suuttumusta, kun lehden artikkeli antoi ymmärtää, että suunnilleen kaikki virret saavat saman kaltaisen sisällön.

Suunnilleen samaan aikaan tuli yleisempään tietoon, että Siionin laulujen uudistus on vihdoin saatu kunnolla vauhtiin. Joko siitä ei ollut Päivämiehellä uutista, tai se meni sivu silmieni. Eniten tietoa kulki suusta korvaan ja Paimenpojan pakinoista. Minäkin kuulin asian huhuna, että melkein puolet Siionin lauluista aiotaan poistaa kirjasta ja joitakin lauluja palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Paimenpoika taas pakinoissaan kertoili muutamia lauluja kerrallaan, miten siitä on toimikunnassa käsitelty. Kun oli juuri päästy virsien polemiikista ohi, ja samaan aikaan oli käynnissä sielunhoidollisia neuvonpitoja monilla paikkakunnilla, monet uskovaiset yhdistivät laulukirjauudistuksen johtuvaksi hoitokokouksista. Eikös sellaista käsitystä ilmene vieläkin?

Oliko niillä sitten jotakin yhteyttä? Varmaan oli, mutta ei likikään niin paljon, kuin olen saanut lukea monista käsityksistä. Palaan siihenkin, jos muistan ja jaksan. Muutamat kiihkeimmät aivan kauhistelivat, että minkä tähden pittää ne laulut jättää pois, joita uskovaiset ovat aina laulaneet? Jos olette lukeneet poistamisten perusteet, olette varmaan samaa mieltä, että aiheellisia olivat enimmät poistamiset.

Muistelen väliin muutamia rauhallisempiakin keskusteluja tuntemieni uskovaisten kanssa, samalla sain niiden kautta tietoa, jota en ehkä muuten olisi saanut. Paimenpoika, eli Mauno Koivuneva kävi seurakunnassamme lähetysmatkalla. Seurapaikoissa kulkiessamme saatoimme muutamia tietoja ja käsityksiä vaihtaa. Paimenpoika kertoi yhdestä erittäin raamatullisesta ja hyvästä laulusta, joka alkaa: Täält halajaa mun sieluni, iäiseen kotiini... (numero 157) Hyvä lauluhan se onkin, siitä esimerkiksi Heikki Jussila kirjoitti, että sen kirjoittaessaan Mikko Saarenpää oli vielä alkuperäisellä uskon pohjalla ja perustuksella.

Kysyinpä Paimenpojalta, tietääkö hän, miten sen laulun kirjoittajan kävi myöhemmässä elämässään. Ei sanonut tietävänsä, mutta minulla oli muistissa se Heikki Jussilan kirjoitus. Niinpä tiesin kertoa, että kirjoittaja meni myöhemmin uudenheräyksen eriseuraan ja että hänestä tuli jopa sen päämies. Vai niin, mutta laulu on hyvä ja sanat ovat hyvät, sanoi Koivuneva. Kun uudistuksesta myöhemmin oli uutinen Päivämiehessä, oli siinä maininta, ettei mitään laulua ole sen vuoksi jätetty pois, että sen kirjoittaja olisi jättänyt Jumalan valtakunnan.

Yksi niistä lauluista, joihin palautettiin alkuperäiset sanat, oli laulu 119,
Lainaa:
Mä sydämestän nähdä halajan, jo kunniassaan uhri Karitsan, oi Immanuel, Lunastajani, iäinen olet armahtajani.
Sen Matti Suo kirjoitti junassa palatessaan Kittilästä uuden heräyksen henkeä kuulemasta. Kun hänelle selvisi se musta pimeä oppi ja henki, joka siellä vallitsi, hän iloissaan kirjoitti runon, johon myöhemmin löytyi sävel ja siitä tuli erittäin Raamatullinen laulu. Kannattaa laulaa tai lukea sanat ajatellen, ovat kuin pieni saarna. Siinä on monta erillistä helmeä, mutta nyt kiinitän vain kahteen kohtaan. Neljännessä säkeistössä on kaksi sanaa, jotka olivat jossakin välissä muuttuneet alkuperäisestä Suon kirjoitusasusta. Kirjoitan säkeistön kokonaan ja sulkuihin muodon, joksi sana oli vaihtunut.

Sun veres kalliin voima oli se, mi voiton meille tuotti ainaisen,
Sen kuulla sain mä joukos Jumalan, (seurakunnassa)
Se kaikui todistuksen (sovituksen) sanassa.

Perusteena Matti Suon alkuperäiset sanat ja se, että seurakuntia on useita, mutta Jumalan joukkoja vain yksi. Todistuksen sana on myös alkuperäinen Matti Suon runoilema, lisäksi se on tarkempi, sillä anteeksiantamisestahan me saamme todistaa. Sitä todistusta ei löydy muualta, vaikka moni yrittää sovitusta saarnata, mutta minkälaista sovitusta?

Evankeliumin todistuksen ehdottomuudesta ja puhtaudesta kertoo laulun 7 säkeistö, kannattaa katsoa.

Kun toimikunta oli saanut työnsä loppuun, se lähetettiin kaikkiin Rauhanyhdistyksiin lausuntoa varten. Sai esittää enemmänkin poistamisia, mutta myös toivomuksia jätettävistä lauluista. Mitenkään ei tarvinnut jäädä toimikunnan ehdotusten vangiksi. Jos kaikki uudistusta vastan kiivailleet olisivat tässä vaiheessa olleet oikealla tavalla valppaina, olisi varmaan moni poistoehdotuksessa ollut laulu jäänyt kirjaan jossakin muodossa.

Keskustelin erään lähiseudun puhujan kanssa, kun paikalliset palautteet oli lähetetty. Hän kertoi sieltä ehdotetuksi yhden sanan vaihtamista. Laulu on 68, jonka viimeisen säkeistön viimeiseen sanaan muutosehdotus kohdistui. Kun laulu loppui: tavara meillä taivaas on, salattu ihmisiltä. He ehdottivat ihmisiltä sanan vaihtoa maailmalta sanaan. Sellainen sana on nykyisessä kirjassa. Aivan rehellisesti voidaan sanoa, että laulukirjaa oli uudistamassa koko Herran Siioni. Ainoastaan kirjan nimen ehdotus jäi pois vuosikokouksesta, jossa kirja lopullisesti hyväksyttiin. Niin nimen lyhennys Siionin laulut ja virret nimestä pelkästään Siionin lauluiksi oli muistaakseni SRK.n johtokunnan päättämä. Ei ole päätöksestä murinoita kuulunut.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Heinä 2007, 20:49 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Oli laulukirjan uudistuksesta muitakin seurauksia. Kun monet meistä erkaantuneet olivat ostaneet ja käyttäneet SRK.n kustantamaa laulukirjaa, ei uudistettu kirja heille enää kelvannutkaan. He alkoivat valmistella omaa laulukirjaansa.

Muistan Eino Kimpimäen kylällämme seuramatkallaan kertoneen, että SRK.n toimistolla olivat kysymässä lupaa muutamien laulujen ottamisesta omaan kirjaansa. Veli oli pyytäjille esittänyt, että voisivat käyttää entiseen tapaan SRK.n kustantamaa kirjaa. Vieraat olivat jotenkin yrittäneet pyöritellä vastaustaan, mutta sellaisen kuvan siitä sai, ettei se oikein käy heille. Kun he eivät rohjenneet syytä selvittää, oli Eino kysynyt suoraan, että onko syy siinä, että kirja tuntee vain yhden Jumalan valtakunnan.
Siinä on syy, tuli lopultakin vastaus.

Kävin kerran täkäläisten esikoislestadiolaisten seurahuoneella, kun elinkeinojen kehittämisprojektin sienien käytön edistämisohjelma järjesti siellä sienten säilönnän kurssin. Sienten ryöppäyksen ja suolauksen lomassa vilkaisin salin puolella heidän laulukirjaansa. En tiedä, onko se sama, mistä hetki sitten kirjoitin. mutta monta vanhoillisten piirissä syntynyttä laulua siitä löytyi, muiden muassa: Kynttilä suitsevainen.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Heinä 2007, 23:37 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52
Viestit: 553
lukkari kirjoitti:
Tämä kaunis ruotsalainen kansansävelmä on ambitukseltaan (se tarkoittaa laulun matalimman ja korkeimman sävelen erotusta eli suomeksi sävelmä menee tosi korkealla ja matalalle) niin laaja, että se ei oikein toimi keskivertolaulajien yhteislauluna. Virsi vieraalla maalla kaukana on yhtä laaja kuin ko. laulu.


Huomasin virheen... piti olla käy yrttitarhasta polku eikä vieraalla maalla kaukana.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Heinä 2007, 05:04 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Käy yrttitarhasta polku, ei olekaan kansan sävelmä. Sekä virsien, että laulujen puolella säveltäjäksi on merkitty, C.G. Liander. Ruostuneella nuottien lukutaidollani ja aamuhärmäisin silmin yritin selvittää, minkä verran yli oktaavin siinä alin ja korkein ääni ovat. Yli selvästi, kuitenkin sitä on laulettu ja lauletaan myös yhteislauluna, on joskus ollut jopa suosittukin. En tiedä miten ne vaikeat kohdat ohittavat he, joilla ei riitä ääniala riittävän alas tai ylös, mutta käsitykseni mukaan joko jättävät laulamatta tai laulavat hiukan väärin. Kun se tapahtuu suuren seurakunnan keskellä, sitä tuskin kovin moni huomaakaan. Sitä paitsi yksittäisten säveleiden kyseessä ollen, voi laulaminen tai ohittaminen olla helpompaa, tai ainakin häiritä vähemmän.

Myös ensiksi esillä olleessa virressä, ( Vieraalla maalla kaukana, myös: Kristuksen tähden menköön vain) on alimman ja ylimmän sävelen ero yli oktaavin. Kun melodia muuten on tasaisesti soljuva, suurin osa laulajista taitaa silti pysyä mukana, mahdollisesti vaikean kohdan ohittaen. Kauniissa melodiassa, joka on vaikka Hankoniemen silmä, laulussa ja joka oli ennen myös laulussa: Mun kotini taivaassa ihana on, melodia ei olekaan yhtä tasaisesti soljuva. Siinä on ruotsalaiselle kansanlaululle tyypillisiä niekautuksia, siis samalle tavulle on kaksi säveltä. Se tekee laulamisen astetta tai kahta, kolmeakin vaikeammaksi.

Oktaavin eroja alimman ja ylimmän välillä sen sijaan on muutamia jopa paljon lauletuissa lauluissa. Esimerkiksi suositussa laulussa: Ovat syntini anteeksi suuret, ero löytyy kahden peräkkäisen sävelen väliltä. tämä oli nyt kuitenkin tällaista epämusikaalisen miehen pohdiskelua, tuskin kovin paljoa avaa lisää ymmärrystä kellekään. Kun tuli hamassa muinaisuudessa, muun tekemisen puutteessa, näitä hiukan selvitellyksi, tuli nyt mieleen taas tarkistella omia käsityksiään.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Heinä 2007, 10:43 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Taavetti kirjoitti:
Kysyinpä Paimenpojalta, tietääkö hän, miten sen laulun kirjoittajan kävi myöhemmässä elämässään. Ei sanonut tietävänsä, mutta minulla oli muistissa se Heikki Jussilan kirjoitus. Niinpä tiesin kertoa, että kirjoittaja meni myöhemmin uudenheräyksen eriseuraan ja että hänestä tuli jopa sen päämies. Vai niin, mutta laulu on hyvä ja sanat ovat hyvät, sanoi Koivuneva. Kun uudistuksesta myöhemmin oli uutinen Päivämiehessä, oli siinä maininta, ettei mitään laulua ole sen vuoksi jätetty pois, että sen kirjoittaja olisi jättänyt Jumalan valtakunnan.


Mielenkiintoinen tieto tämäkin! Ja samalla osoittanee vääräksi Admatan väitteen, että "yleishengellinen" olisi tarkoittanut laulua, jota muutkin (väärät) hengellisyydet laulavat. Eiköhän yleishengellinen tarkoita laulua, jonka sanoma voidaan tulkita "sekahedelmäkeitoksi", kuten yksi puhuja luonnehti suviseuroissa nykyistä oppien sekamelskaa.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 09 Heinä 2007, 09:24 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
O.M kirjoitti:
Tietääkseni kokoelma oli aiemmin nimellä Siionin virret, jollaisena se yhä kulkee heränneiden eli körttiläisten piirissä. Toki he ovat varmaan tehneet siihen omia uudistuksiaan ja meikäläiset omiaan, joten liekö Laestadiuksen aikaisesta rungosta enää paljoa jäljellä?


Suviseuroista hankkimassani uudessa Siionin laulut ja virret -kirjassa on aiempaa paremmin laulujen alkuperästä. Tein pientä tukkimiehen kirjanpitoa:

1500-luvulta: 3
1600: 4
1700: 10
1800: 66
1900: 127
Ei merkintää: 49

Tuossa ei ole mukana lisävihkon lauluja (70). Suurin osa 1800-luvulla tehdyistä lauluista näytti olevan 1800-luvun loppupuolelta, mm. Aatu Laitisen ja Leonard Typön sanoittamia. Voitaneen siis todeta, että nykyisissä Siionin lauluissa ei ole kovin paljoa Laestadiuksen aikaisen laulukirjan lauluista. Voisi olla kiintoisaa saada sellainenkin joskus käsiin, mutta eipä tuolla kiirettä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 09 Heinä 2007, 16:50 
Poissa
sisupiristäjä
Avatar

Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Viestit: 419
Paikkakunta: Länsi Suomi
Tämä on hieno ja mielenkiintoinen ketju!

Minua kiinnostaa vanhat virret. Ja em. kirjoitukset valaisivat paljon. Olisi todella ihanaa nähdä vanhempia Siionin laulut ja virret -kokoelmia.

Minulla on Siionin matkalaulut kirjanen vuodelta-79, ja sekin on mielenkiintoinen. Ja virsikirja vuodelta -34 on aika erikoinen... Uudet virret ovat turhankin huoliteltuja ja kirjakielisiä.

Laulaminen on kuitenkin suuri ilo ja siunaus, uudenkin virsikirjan ja Siionin lauluin sanoin :wink:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 09 Heinä 2007, 17:16 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Maarimi kirjoitti:
Minulla on Siionin matkalaulut kirjanen vuodelta-79, ja sekin on mielenkiintoinen.


Taitaa olla pikkuesikoisten ja uusheränneiden yhteistyössä tehtynä laulukokoelmana nykyään, jos en ihan väärin muista. Voi olla uudistettuna versiona.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14 Heinä 2007, 07:54 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Kaikki sanojen muutokset eivät johtuneet opillisista seikoista, eikä montakaan laulua palautettu alkuperäisille sanoille. Enemmän korjauksia tehtiin aivan muista syistä. Olen ollut muutamalla kurssilla läheisellä kansanopistolla, niiden yhteydessä on laulujen sanoituksia käsitelty muutamalla oppitunnilla. En nyt muista, oliko millään kurssilla joihin osallistuin, musiikin ammattilaista opettajana. Runotekstien asiantuntijoita on sen sijaan ollut useitakin, en kuitenkaan muista, kuka heistä olisi puhunut ja käsitellyt laulujen sanoituksiin kuuluvia aiheita. Jos ehtisin selata muistiinpanoni, voisin kertoa aukottomasti. Ajan vähyyden vuoksi tyydyn kuitenkin vain muistin varaiseen kirjoittamiseen, siinäkin tulee aihe varsin selkeästi kerrotuksi. Koska en muista nimiä varmaksi, en niitä tässä kerro, ettei kukaan saa aiheetonta ansiota tai moitteen sijaa.

Joillakin oppitunneilla siis keskusteltiin laulujen sanoituksista. Joku oppilaista kysyi syytä tekstien muutoksiin, ja eräs muokkaustyössä mukana ollut kertoi niistä selkeästi. Hän toki kertoi niistä syistä, joita tässäkin on kerrottu, mutta yhtenä erittäin tärkeänä syynä hän toi esille laulettavuuden parantamisen. Mitäs se sitten merkitsee?
Yksinkertaisesti säkeiden pituuksien yhtenäistämistä ja sovittamista tavallisesti ensimmäisen säkeistön, mutta joskus muidenkin vallitsevien säkeistöjen tavumääriin. Monessa vanhassa laulussa oli eri mittaisia säkeistöjä, joiden laulaminen edellytti jonkinlaista akrobatiaa ja soveltamista. Kun mukaan otetaan säestys, oli varsinkin vähemmän kokeneilla säestäjillä vaikeuksia pysyä mukana vaihtelevassa tavumäärässä. Muistan sellaisia lauluja useitakin, riittänee kuitenkin vain yksi esimerkki valottamaan asiaa.

Monelle on tuttu ja rakastettu laulu, myös virtenäkin suositti, Aurinkomme ylös nousi. Ennen uudistusta sitä laulettiin vähemmän, kuin nykyisin, syykin on ilmeinen. Kaunis sävel ja hyvät sanat olivat ainakin yhdeltä osalta hankalat. Ensimmäisen säkeistön lopussa oli ennen sanat: Kokoon tulkaa taivaan linnut, suvi-ilmaa hengittämään. Siinä viimeisessä säkeessä oli liikaa tavuja. Äitini sen oikaisi laulamalla: Hengittään. Ensi kerran kuulin sen tavuilleen lauletuksi opiskeluvuotenani, kun nykyisin melko tunnettu kanttori sen lauloi joka tavun mukaan ottaen. Vastaavia lauluja oli muitakin, erilaisia kikkailuja jouduttiin käyttämään, kun niihin tehtiin nuotistoa. Kun tavujen jako eri sävelille vielä vaihteli paikkakunnittain, oli yhteisen laulukäytännön löytäminen hankalaa. Siinä ei paljoa auttanut edes ylimääräisten ohjenuottien kirjoittaminen tekstien päälle.

Nykyisin mainittu "hengittämään" sana on korvattu sanalla "puhtaaseen," siihen on totuttu ja laulu on tullut suosituksi sekä Rauhanyhdistysten piirissä, että yleisesti kirkollisissa ympyröissä. Siksikin tämä laulu on hyvä esimerkki muutamista muista vastaavista.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14 Heinä 2007, 10:09 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 08 Touko 2007, 22:53
Viestit: 116
Olen jonkin verran mielenkiinnosta tutustunut ja laulanutkin ennen uudistusta ollutta kirjaa. Nimenomaan tuollaista hankalaa kikkailua joutuu monessa laulussa harrastamaan.

Taavetin aiemmassa viestissä oli maininta "Älä pelkää tytär siionin"-laulun muutoksista epäraittiuden vuoksi. Nykyisessä kirjassahan laulu on "Riemuitse tytär Siionin". Aikaisemmat sanat olivat kiinnostavat ja persoonalliset ja pidän kyllä nykyisestäkin. Voi olla että vanhat sanat olivat epäraittiit, koska näin on seurakunnassa katsottu. Mutta laulamisen kannalta sanat olivat mielestäni ennen kaikkea toivottoman hankalat kun tavuja ja nuotteja tuntuu aina olevan eri määrä ja joutuu joka säkeistössä keskittymään siihen miten saa sanat sovitettua jäljellä oleviin nuotteihin!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Elo 2007, 03:32 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Sitä lauluahan on lyhennettykin, kun samalla on sanoitusta korjattu laulettavampaan suuntaan. Toki entiset laulajat olivat tottuneet sanoihin ja kokemuksesta tiesivät sävelten ja sanojen yhteen sovittamisen. Sekin saattoi silti vaihdella eri paikkakuntien välillä, jolloin esimerkiksi suviseurojen yhteislaulussa iltaisin, kun ei ollut säestystä, saattoi eri alueilta tulleet laulaa hiukan eri tavoin. Yksi esimerkki minulla on mielessäni, vaikka olenkin melkoisen epämusikaalinen. Laulun, On(nykyisin: Ovat) syntini anteeksi suuret, kertosäkeen taivutus laulettiin kylällämme sanan kiitetty, ensimmäiselle tavulle, muualla toiselle. Vastaavia eroja oli muitakin, vain tämä tuli mieleeni.

Näiden kahden laulutavan sovittaminen esimerkiksi kuorolauluun, saattaisi olla mielenkiintoistakin, mutta seurakunnan yhteislaulussa tuli helposti sekaannuksia. Vaikka ero on pieni, sen huomaa kyllä.

Tuli tietysti sekaannuksia uudistuksen jälkeisinä vuosina. Äänitin suviseuroissa illalla lauluja, niin ainakin yhteen lauluun tuli kahdenlaista sanoitusta. Niistä on kuitenkin päästy ja nykyisinhän on melkein kaikki laulaminen säestyksellistä ainakin suviseuroissa, myös iltalaulaminen melko myöhään ajankohtaan asti. Vielä Kajaanin Paltaniemen suviseuroissa iltalaulut olivat spontaaneja ja säestyksettömiä. Ison teltan eri päistä saattoi alkaa aivan eri laulut, joskus niitä alkoi useampikin. Yleensä niistä yksi kuitenkin vähitellen vahvistui koko seurakunnan laulamaksi, kun muut jäivät vähemmistöön.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 10 Marras 2007, 18:08 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Tässä on käsitelty enimmäkseen 1970 -luvulla tehtyä laulukirjan suurta uudistusta, sen vaiheita ja seurauksia. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen suuri uudistus laulukirjassamme, vaikka kieltämättä laajin sellaisista. Vanhoja tavaroita penkoessani sattui käteeni vanha laulu- ja virsikirjan yhdistelmä. Kiinnostukseni heräsi ja otin kirjan tänne nykyiselle asunnollemme. Kun katsoin kirjan painovuotta, hämmästyin että niinkö vanha se on? Toimikunta on allekirjoittanut esipuheen heinäkuun 14 päivänä vuonna 1943. Laskin olleeni silloin alle kahden vuoden ikäinen.
Periaatteet, joita toimikunta on uudistustyössään noudattanut, ovat melko tuttuja myös 1970 -luvun suuren uudistuksen vastaavista, vai mitä mieltä olette?

1. Uuteen laulukirjaan liitetään Suomen kirkon uusi virsikirja kokonaisuudessaan.
2. Nykyisen laulukirjan virsien puolella olevat, kristityille rakkaat vanhan virsikirjan ja v. 1886 virsikirjan virret siirretään a´laulujen puolelle.
3. Laulukirjasta poistetaan sellaiset laulut, jotka eivät ole päässeet yleiseen käytäntöön.
4. samoin poistetaan sellaisia lauluja, jotka on onnistuneessa muodossa otettu uuteen virsikirjaan.
5. Pysytettävät laulut korjataan nykyistä runokieltä vastaavaan asuun.
6. Uusia lauluja otetaan kristillisyyden piirissä julkaistuista kirjoista ja mikäli niitä on muuten saatavissa.

Kun laulukirjan tarve ja menekki on osoittautunut niin suureksi, että jälleen on otettava uusi painos, on toimikunta päättänyt Haapajärvellä 1943 pidetyn vuosikokouksen kehotuksen mukaisesti toteuttaa nyt julkaistavassa laulukirjassa ne periaatteelliset päätökset, jotka mainitaan 1, 2, 3 ja 4 kohdissa. Koska pysytettävien laulujen korjaustyö ei ole vielä päättynyt, on nämä laulut painettu semmoisinaan, s.o. entisessä asussaan. Uusien laulujen ottaminen on jätetty siksi, kunnes nekin on lopullisesti korjattu.

Toimikunta uskoo, että nyt julkaistava laulu- ja virsikirja vie askeleen eteenpäin laulukirja-asiaa ja toivoo voivansa lähivuosien aikana valmistaa lopullisen kokoelman. Toimikunnan työtä on hidastanut, paitsi tehtävän arkaluonteisuus ja vaikeus, nykyinen sota, joka on vaatinut raskaaksi uhrikseen toimikunnan pystyvään ja tarmokkaan pujeenjohtajan, khra Väinö Havaksen.
Oulussa, heinäkuun 14. päivänä 1943.
Laulu- ja virsikirjatoimikunta

Kirja pöydälläni on siis ensimmäinen, jossa virallinen virsikirja ja Siionin laulukirja oli yhdistetty samaan kirjaan. Sen virallinen nimi oli: Virsikirja sekä Siionin Laulut ja virret. Nimi Siionin laulut ja Virret kertoo, että kirjassa oli mukana useita vanhassa, käytöstä poistetussa virsikirjassa olleita virsiä vanhassa asussaan. Virsikirja oli sijoitettu alkuun, laulut olivat loppu puolella. Siitä seurasi, että kun Virsikirjan sisällysluettelo on perinteisesti virsien jälkeen, kun laulujen luettelo on ollut kirjan alussa, niin tässä kirjassa molempien sisällysluettelot olivat kirjassa melkein, mutta ei aivan keskellä. Siitä seurasi sekoilua, kun sisällysluetteloita ei varsinkaan kiireessä tahtonut löytää kyllin nopeasti. Niinpä muutaman vuoden kuluttua eri kirjojen järjestys vaihdettiin niin, että luettelot sijoittuivat kirjan alkuun ja loppuun. Olemme käytäntöön niin tottuneet, että voi monelle olla vaikeaa käsittää, ettei näin ole aina ollut käytäntö.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 21 Huhti 2009, 08:24, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Marras 2007, 01:22 
Poissa
Aurinkopilvi
Avatar

Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Viestit: 998
Paikkakunta: Espoo
Sivukommenttina uudistuskeskusteluunne:

Joskus (muistaakseni) 80-luvulla, kun oli uudistus Siionin laulut ja virsikirjalle, niin eräs uskovainen nainen kysyi mummoltani, että vastustiko mummoni edelleen uudistusta. Mummo oli pelännyt että hänen lempivirsiinsä "kosketaan". :)

Innokkaasti uutta virsikirjaansa hypistellen mummo piti uudistusta hyvänä. En muista kuinka hän sanatarkasti vastasi, mutta joka tapauksessa hän kehui.
Hän taisi malliksi vähän laulaakin jotain virttä jonka sanoja oli korjattu tai sitten se oli uusi virsi, en muista nyt.

Sukuvikana on uudistusten pelko, nimittäin minäkin ajattelin pari vuotta sitten uudistettua virsikirjaamme etukäteen hieman negatiivisesti.
Pelkäsin uusien laulujen olevan maallisempaan suuntaan meneviä, mutta kauniita ovat ja vastaavat hyvin "henkeen".


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Marras 2007, 21:32 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Vieressäni pöydällä on edellisessä viestissäni esitelty vanhahko laulukirja, tai oikeastaan sen jäännökset. Paljon käytettynä se on menettänyt kantensa ja melkoisen määrän sivujaan alusta ja lopusta. Kun laulut ovat loppupuolella, saa siitä kuitenkin hyvän käsityksen siitä, millainen oli alkuperäinen O.H. Jussilan toimittama alkuperäinen laulukirja. Kun alkuperäisessä kirjassa olleita käyttämättömiä ja virsikirjaan otettuja lauluja on jätetty pois, on numerointi uudistettu. Koska samaan aikaan oli vielä käytössä vanhempiakin kirjoja, on jokaisella laululla oikeastaan kaksi eri numeroa. Uuden numeroinnin mukainen luku on alussa suurilla, sen jälkeen suluissa pienemmällä, mutta kuitenkin laulutekstiä suuremmalla, vanhan laulukirjan numero. Muistan ensimmäisistä ompelu- ja muista seuroista, kun laulua sovittaessa sanottiin sekä uusi, että myös vanha numero.

Silmäilen tämän jälkeen kirjaa sieltä täältä ja kirjoitan havaintoja kommentteineen. Nykyisestä poiketen alussa ei olekaan kirkkovuoden mukaiset laulut, vaan on aloitettu tärkeimmästä, eli ensimmäinen lauluryhmä on otsikoitu: Armokutsu.

Aivan ensimmäisenä numerolla 1 (2) on laulu, jota äitini lauloi melko paljon, mutta muiden laulamana en sitä muista kuulleeni. Kirjoitan tähän sen ensimmäisen säkeistön, niin saa mielikuvan itse laulusta.

Ah minne, ah minne, oi ihminen, vie
Sun matkasi määrä, sun juoksusi tie?
Mit' täältä sä etsiskeletki?
Mi aattehes on, puheainehes työs?
Miss aartehes, miss sydämes, sekä myös
Sun minne on kiireinen retki?

Keskeytän toistaiseksi, kenties kirjoitan laulua pidemmällekin, jos kiinnostaa.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 10 Helmi 2009, 21:07 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
84 (117} Käy taiten, sä kristitty, kaita
on tie; Ja portti on ahdas, mi elohon
vie, Ah, harvat sen löytävät ainoastaan —
Muut tiehen ne mieltyvät laveampaan.

2. Ah, toisilla usko on rakkaudeton, Ja toi
silla uskoton rakkaus on, ja kummatkin tai-
voon on menevinään, Mutt' hukkuvat matkalla yön pimeään

3. Niin kaidaksi tietä ei uskotakaan, Ett'
synti on pantava pois kokonaan, Ett' pois
oma tahto on pantava myös, Ett' aina on
oltava taistossa, työss'. .

4. Tiet' ei sitä huoletta yksikään käy, On
vaaroja sielläkin, missä ei näy Ja askelkin
syrjään jo surua tuo. Se vaipuu ken lihansa hallita suo.

S. On saatana, maailma voitettava, Ja
miel' oma ylpeä poljettava, Ja valmisna oltava nöyryytyksiin
Ja itsensä kieltäviin kärsimyksiin.


6. Ken käyvänsä luulevi taivahaseen Kuin
mäkeä myötäistä vaan huvikseen,
Se pettyy ja muitakin paulahan vie,
Mutt tuskainen, työläs on elämän tie

7.. Siis ahkera oo sekä tee parannus,
Niin Herrassa sulla on vanhurskaus.
Ja täyden turvasi Herrahan paa,
Ett' Jeesus sun ruumiis ja sielusi saa.

8. Niin verellään syntis hän pesevi pois.
Ett syömesi puhdas ja kalpea ois.
— se puhdistus uskohos tallentaos!
Se voimia suo sinun taistelohos.

9.Ja seuraa vaan jälkiä Vapahtajas!
On ikeensä suloinen, sovelias!
Ja vaikka on vaikea, kaitaitainen tie,
Se ainoa autuutehen sinut vie.

Olof Kolmodin (suom:}

Nämä sanat skannasin vuonna 1943 hyväksytyssä muodossa. Seuraavaan 1961 julkaistuun kirjaan sanoja on muokattu jonkin verran ja säkeistöjä siinä on kahta vähemmän. Vuonna 1976 hyväksytyssä kirjassa laulun korvasi Väinö Havaksen kirjoittama laulu 70, Oi armahda Kristus, on kaitainen tie. Laulua lauletaan samalla sävelellä, kuin nyt tarkastelemaani laulua. On täysin mahdollista, että laulukirjakomitean jäsen, Havas kaavaili ja kirjoitti sanat suunniteltua uudistusta silmällä pitäen, koskapa käytti samaa säveltä.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Helmi 2009, 02:14 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 1930
Mielenkiintoista laulutietoa!

Kun tässä on tällainen ketju, niin ajattelin kysyä, että lieneekö teillä kellään tietoa, onko sellainen laulu koskaan ollut Siionin laulu- tai virsikirjassa tai onko sitä laulettu kristillisyyden kodeissa, siis laulu joka alkaa näin: "Älä silmä pieni katso mihin vain..." sitä siteerattiin joskus jossain kesäseurapuheessakin. Ei se laulu nyt sellaisenaan taitaisi laulukirjaan sopiva ollakaan, vaan vaatisi ainakin lisäsäkeistön jossa muistutettaisiin Jumalan pojan teoista.

Mutta siis näin yleisesti ottaen, onko kristillisyydessä ruukattu koskaan laulaa tuota laulua? Itselleni se ainakin sopisi (jos vaan muistaisi) mainioksi muistutuslauluksi, kun minulla eri elimet tekevät jatkuvasti mitä ei pitäisi ja mielikin miettii mitä ei pitäisi. Mielestäni todella puhutteleva laulu.

_________________
Ole iloinen hyvinä päivinä, ja ota myös pahakin päivä hyväkses; sillä sen on Jumala luonut toisen kanssa, ettei ihminen tietäisi, mitä tuleva on. (Saarn. 7:14)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Helmi 2009, 05:00 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Nuuskun kysymää lauloimme koulussa ensimmäisellä ja toisella luokalla silloin tällöin. Hyvä laulu se on sinänsä, vaikka painottaakin pääasiassa tekemisen puolta, joka ei sellaisenaan ole parannuksen ehto vaan parannuksen seuraus eli hedelmä. Siionin lauluissa se ei tietoni mukaan ole olut koskaan, vaikka saattaisi hyvin sopia lasten laulujen joukkoon, jollainen se onkin.
Koulussa meille opetettiin lauluun kuuluva leikki, jossa osoitettiin sormella sitä aistia, mistä kulloinkin laulettiin ja kertosäkeen aikana painettiin kämmenet rintaa vasten. Samoin tehtiin viimeisessä säkeistössä, jossa varoitettiin uskomasta mitä vain.
Älä sydän pieni mieti mitä vain, älä sydän pieni mieti mitä vain,
sillä Isä taivainen, näkee lapsen sydämen,
sillä Isä taivainen, näkee lapsen sydämen.

Jos nyt oikein muistan, oli aivan viimeisenä toinen laulu sydämestä, jota varoitettiin uskomasta mitä vain. Muistini viidenkymmenen vuoden takaa voi tosin heittääkin.

Samalla tavoin ennen sydäntä käytiin samoin sanoin läpi kaikki aistit, korva, nenä, silmä, suu, jalka, käsi ja olikohan joitain muitakin.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Helmi 2009, 14:59 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1465
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
:D Itse aikoinaan lauloin tuota laulua kirkon pyhäkoulussa, se oli lasten Pyhäkoululaukirjassa.

Siinä käytiin kuten Taavetti kertoi silmä,korva,kieli ,käsi, jalka ja sydän.

Eli Älä silmä pieni katso mihin vain/ älä silmä pieni katso mihin vain,
sillä Isä Taivainen näkee lapsen pienoisen/älä silmä pieni katso mihin vain.

Älä korva pieni kuule mitä vain/ jne

Älä kieli pieni puhu mitä vain/ jne

Älä käsi pieni koske mihin vain/ jne

Älä jalka pieni astu mihin vain/ jne

Älä sydän pieni usko mitä vain/ jne

Sopii nuo ajatukset varmasti meille jokaiselle :)

Ihan tässä tuli lapsuus mieleen :) Silloin kävi kirkon pyhäkouluissa, paljon lapsia, meitäkin taisi olla usita kymmeniä kun katsoin valokuvasta joka oli otettu -51


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 50 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö