VL-FOORUMI

Tämä siioninlaulu (24) on varmasti eräs kristillisyytemme rakkaimpia ja keskeisimpiä lauluja.

On lepopaikka suloinen, laitettu golgatal. Jeesuksen verihaavoissa niitä nyt katselkaa.

Jeps. Mutta miksköhän Siionin lauluja lauletaan niin harvon nykysin seuroissa? Aina vaan virsiä. Vai kuvittelenko vaan, että ennen ois laulettu niitä enemmän?

Saman olen minä pannut merkille, ainakin meilläpäin. Suviseuroissa ja maakunnallisissa lauletaan lauluja sitten enempi.

Täällä lauletaan laulujakin, varsinkin lauluilloisssa, jolloin enemmän lauletaan yleisön ehdotamia lauluja, tulevat Siionin laulutkin kohtuullisen hyvin mukaan. Toisaalta nykyiseen virsikirjaan tuli monta uutta hyvää virttä, joiden suosio uskovaisten keskuudessa on ollut laajaa.

Tavallisissa seuroisahan valinnan suorittavat puhujat, jotka valitsevat usein jonkun virren, mutta esim. 1950 -lukuun verrattuna lauletaan lauluja enemmän, silloin oli seuroissa täällä pelkät virret. Lauluja sitten muuten väliaikoina.

kyllä täällä lauletaan laulujakin, mutta uusia lauluja ei oo laulettu pitkään aikaan

Täällä meilläpäin on puolen vuoden aikana opeteltu uusia lauluja ja vanhoja tuntemattomia virsiä kun on tulossa CD-levyn äänitys. Ihan mukavaa oppia ennestään tuntemattomia virsiä. Olen myös isäntänä pyrkinyt laulattamaan uusia siionin lauluja.

Mutta kieltämättä joskus tuntuu että ois mukava laulaa enempi laulujakin.

Melkein puolet täällä lauletuista on niitä uusia, siinä siivellä on elpynyt muutamia vanhoja, joita en ole täällä kuullut vuosiin.

Minäkin olen pannut merkille, ettei siionin lauluja ja raikkaita virsiä lauleta seuroissa ainakaan liikaa. Yleensä on laulutaulun painotus siellä virsipuolella.

Lauletuimmista uusista siionin lauluista en jostain syystä kovin paljoa pidä. Liekö syynä niiden sanoitusten vieras "tunteilu", jos jotenkin asian yritän sanoiksi pukea. Mukava kuitenkin, että joillekin niistä on enempi iloa. Vähemmän lauletuista uusista lauluista en sitten osaa juuri mitään sanoa, koska niitä ei ole tullut laulettua. Kokeekohan joku muu samoin?

En oikein lämpiä uusille, mutta jos/kun vanhoja pääsee laulamaan, niin sitten jo laulukärpänen ruukaa puraistakin. En tiedä, onko se syntiä olla pitämättä uusista lauluista, tai onko siitä syytä olla kristityn huolissaan itsestään jos ei tykkää niistä, mutta en itse ainakaan tunnista että kyse olisi jostain ennakkoasenteesta tms, vaan ne eivät vaan kertakaikkiaan samalla tapaa puhuttele itseäni kuin vanhemmat laulut. Tänään laulettiin seuroissa joku tosi kaunis vanha laulu, jonka joku loppupään säkeistö alkaa: "Turmeluksen matkavaate meitä maahan painaapi..." Se oli ihana laulu, itsekin ryhdyin kovaan ääneen hoilottamaan, vaikkei lauluääneni olekaan erityisen treenattu.

Lauantaina koin kans suoranaisen 'valaistuksen', kun kuulin elämäni ensimmäistä kertaa laulun 'Pikkulintu riemuissaan' laulettuna jollain b-melodialla tai semmosella sävelellä jota en ollu aiemmin kuullu. Tykästyin kauheesti siihen mollisointuseen melodiaan, kun siitä duurisävelestä en oo ikinä tykänny. Oon varmaan liian vanha sitä duurijuttua laulamaan, mut se molliversio kolahti.

Siionin laulujen laulaminen on jostain syystä todellakin vähentynyt. Meilläpäin saattaa mennä viikkoja, ettei niitä ole kuin korkeintaan "äänenavaukseksi". Tällä menolla Siionin laulut jäävät varsinkin nuorille entistä vieraammiksi, mikä on suuri menetys. Uudet laulut ovat olleet käytössä jo jonkun aikaa, mutta eivät ole tehneet ainakaan meillä minkäänlaista "läpimurtoa".

Uusien Siionin laulujen kohdalla minun on valitettavasti yhdyttävä madon ja nuuskun kokemukseen ja näkemykseen; ne tuntuvat jotenkin "plaiskulta" ja ovat mielestäni keskenään liian samanlaisia. Parannukseen ohjaava ja ja kaidalla tiellä opastava sanoma on niissä laihanlainen. Selvän poikkeuksen tekee laulu "Kuule, nuori ystäväni", mutta se onkin 1960-luvulta ja sitä laulettiin opistossa jo 1980-luvulla ja varmaan aiemminkin.

En malta olla mainitsematta, että helluntailiikkeen johtohahmoihin kuuluva helsinkiläinen Klaus Korhonen ihmetteli blogissaan, miksi suviseuroissa ei enää kuule "niitä kauniita Siionin lauluja". Että pitää meitä siis toisenkin hengellisyyden edustajan tästä asiasta muistuttaa!

Jos saisin pitää vain yhden Siionin laulun, se olisi nro 144, "Herra Jeesus verellänsä". Siinä on suunnilleen koko evankeliumin sanoma yhdessä laulussa. Muita suosikkejani ovat mm. nro 23, "Nyt uskossa mä katson sua Jeesus haavoissas", sekä iki-ihana "Onnea oi verratonta", nro 166.

Uskoisin, että uudet siionin laulut löytävät paikkansa nuorten sydämissä, vaikkei ne itselle enää niin "kolahtaisi" - rippikoulut ja myös opistot ovat osaltaan vaikuttamassa tähän. Muistan joskus soitelleeni vanhempieni luona vanhaa siioninlaulukirjaa (siis sitä ennen v. 1976 uudistusta olevaa), joista äitini alkoi laulella siinä keittiön puolella itsekseen monia lauluja mukana, mitkä itselleni olivat täysin outoja, herkistyipä muistelemaan, että juuri näitä laulettiin hänen opiskeluaikoinaan Helsingissä iltakylissä (tai jatkoilla, niinkuin silloin kuulemma kutsuttiin). Varmaan ne nuoruusiässä lauletut laulut jäävät rakkaimpina mieleen.

Itselleni koskettavimpia ovat oikeastaan mikä tahansa siionin laulu väliltä 145-160, niin teksteiltään kuin sävelmienkin puolesta.

Meilläpäin puhutaan saarnavirsistä - yleensä ennen puhetta ja sen jälkeen laulut ovat virsikirjan puolelta, sen jälkeen lauletaan vielä pari siionin lauluakin. Liekö sama perinne muualla? Viime vuosina olen huomannut omalla kotirauhanyhdistyksellä, että nuoriso jää seurojen jälkeen laulamaan nimenomaan siionin lauluja, sekä uusia että vanhoja.

nuusku kirjoitti:En tiedä, onko se syntiä olla pitämättä uusista lauluista, tai onko siitä syytä olla kristityn huolissaan itsestään jos ei tykkää niistä, mutta en itse ainakaan tunnista että kyse olisi jostain ennakkoasenteesta tms, vaan ne eivät vaan kertakaikkiaan samalla tapaa puhuttele itseäni kuin vanhemmat laulut.

Samantapaisia on tullut mietittyä. Vähän siihen suuntaan on ajatus mennyt, että olenkohan kasvanut pahasti kieroon, kun en näitä uusia ymmärrä.

Jani_S kirjoitti:Parannukseen ohjaava ja ja kaidalla tiellä opastava sanoma on niissä laihanlainen.

Tällainen 'jälkimaku' on niistä jäänyt myös minulle.

Jani_S kirjoitti:En malta olla mainitsematta, että helluntailiikkeen johtohahmoihin kuuluva helsinkiläinen Klaus Korhonen ihmetteli blogissaan, miksi suviseuroissa ei enää kuule "niitä kauniita Siionin lauluja". Että pitää meitä siis toisenkin hengellisyyden edustajan tästä asiasta muistuttaa!

Tuosta olen eri mieltä. En voi sanoa ainakaan tämän kesän suviseuroista, että niissä olisi laulettu vain vähän "hyviä" eli rakentavina pitämiäni virsiä ja lauluja. Kaunista oli Siionin kiitoslaulu ja mielellään siihen yhtyi.

Paljon on rakkaita siionin lauluja, jotkut puhuttelevat niinkin paljon, ettei niitä saata joskus kuin kuunnella. Lisäänpä tähän muutamia tässä ketjussa aiemmin erinään mainitsemattomia: 33 "Siionin ostolauma", 55 "Nouse jo, pilvi verinen", 142 "Kynttilä suitsevainen", 159 "Matkamiehen mieli palaa" ... Pitkä lista siitä tulisi, jos kaikki tähän kirjaisi.

On käynyt sellaista mielessä, että jos tuo laulukirja uudistusta kaipaa, voisi joidenkin laulujen sävelen uusia. Joissakin saattaa olla vaikea ja ainakin minun korviini huono melodia. Kun näistä syistä laulua ei sitten lauleta juurikaan, hyväkin teksti saattaa mennä hukkaan.

Täällä päin "korvasyyhyni" mukaan lauletaan Siionin lauluja enemmän kuin virsiä, sanotaan 60-70 % ja loput virsiä. Melko suuri osa laulettavista virsistäkin on alunperin ollut Siionin lauluja, jotka ovat myöhemmin löytäneet tiensä myös virsikirjaan, esim. Voisinpa Jeesuksestani, mä laulaa sydämestäni. Uusia "sinkkareita" on täällä päin otettu käyttöön varsin varovaisesti. Osaan olen tykästynyt. Ml. vanhat laulut, Siionin lauluista minulla soi usein päässä Oi armon mitta kuin suuri se on. Hyviä Siionin lauluja on paljon ja on sanottava, että monet Jeesuksen kärsimyksistä kertovat laulut "kolahtavat" minuun. Sitä ulottuvuutta saisi uusissa lauluissa olla enemmän, edes yhden säkeistön verran.

mä tykkään uusista lauluista, tääkl niitä silloin tällöin lauletaan aika useinki. mut nyt oli siionin laulujen ilta viikonloppuna kirkossa. niin ku pääasiassa oli niitä vanhoja siikkareita ja oikein aatteli niitä sanoja niin on ne vaan niin hyviä

Tätä keskustelua lukiessa tulee kyllä väistämättä mieleen, että virsienkin laulaminen (siis voimalla veisaaminen) alkaa olla katoava perinne. Moni kanttori ja varmasti myös pappi arvostaa uskovaisten seuroja jo voimakkaan laulannan takia.

Mutta jumalanpalveluksissa, mitä lähinnä radiosta nykyisin ehtii seuraamaan, virsien sanojakaan ei tahdo erottaa. Poikkeuksen tekee tilaisuus, jossa on paikalla lapsikuoro, kirkkokuoro tms.

Luin aika vasta jonkun kirkossakävijän yleisönosastokirjoituksen. Tämä valitti, että virret soitetaan ja lauletaan niin korkealta, ettei tavallinen seurakuntalainen pysty laulamaan. Hän laulaisi mielellään. muttei ääni vaan nouse sille korkeudelle.
Tässä on kyllä perää. Itsekään en pysty liian korkealta laulamaan.

Totta, Pottu. Suomalaisten ääniala madaltuu koko ajan, ja tämä ylä-d, joka useissa virsissä ja siionin lauluissa lauletaan, pullistaa jo aivoverisuonia monilla laulajilla liikaa. Saksalaisessa virsikirjassa on vielä reteesti ylä-e:hen asti sävelmiä, samoin kuin vanhemmissa virsikirjoissamme.

Sadan vuoden päästä virsikirjassa varmaan jäljelle jäävät sävelmät tyyliä "Ostakaa makkaraa", jos tätä menoa jatkuu

Bono kirjoitti:Totta, Pottu. Suomalaisten ääniala madaltuu koko ajan, ja tämä ylä-d, joka useissa virsissä ja siionin lauluissa lauletaan, pullistaa jo aivoverisuonia monilla laulajilla liikaa. Saksalaisessa virsikirjassa on vielä reteesti ylä-e:hen asti sävelmiä, samoin kuin vanhemmissa virsikirjoissamme.

Sadan vuoden päästä virsikirjassa varmaan jäljelle jäävät sävelmät tyyliä "Ostakaa makkaraa", jos tätä menoa jatkuu

Transponoinnin oppiminen ja nuottien uudelleen kirjoittaminen voivat olla apu ongelmaan, kunhan vain toimeen ryhdytään. Jotakin on sentään jo tehty, tosin varovaisesti edeten.

Juu,u. Asiaa puhutaan. Menee liian ylös, et pitää varmasti lopettaa kokonaan veisuu ??:

Rakkaimpia lauluja minulle ovat YHÄ: Nyt uskossa mä katson, Jeesuksen veren ääni, Katselen Golgatalle päin, Näin ristinpuussa riippuvan, Nouse jo pilvi verinen, Hän tulee kohta Jeesus, Vieras on meille tämä maa, Herra Jeesus verellänsä, On hauska veisata Jeesuksesta, Oi kuinka ihanata (isävainajani lempilaulu!), Oi mull on onnen päivä, Kun Jeesus on omana mulla, Oon lapsi Isän Jumalani, Kotoni on taivahassa, Ei lakkaa kiitosääni, On syntini anteeksi suuret, Koska mä nähdä saan, Ah autuasten maassa, Pois pois jo kuuluu kutsumus, Ihana rauhan ranta, Eipä ruusut ja kukkaset kaunistaneet, Milloinka Yljän rakkaus, Onnea oi verratonta, Kun sota soipi maallinen, Tuo armon lasinen meri, Henkensä antoi kaikki ken loi, Jumalan rauhaa rinnassansa, Soi iäinen kiitos on loppunut yö, Älä pelkää morsiameni.

Mutta ylitse kaikkien luettelemieni on HENKENSÄ ANTOI KAIKKI KEN LOI. En pysty sitä itkemättä laulamaan.