Sinikettu kyseli konserteista, miksi sellaisissa ei voi käydä, ja sen sellaista. Tietoni mukaan sellaista ehdotonta kieltoa ei ole, on vain varoiteltu tietynlaisista konserteista ja kovin tiiviisti sitoutumasta minkäänlaisiin konsertteihin. Syykin on aivan todellinen, aivan elävässä elämässä tapahtunut. Kirjoitin siitä edellä pitkähkössä, aiemmin valmistelemassani kirjoituksessa.
Tärkeimpänä tekijänä on lähdettävä siitä, ettei aivan kaikenlainen maallinen musiikki sovi uskovaiselle, eikä se rakenna uskon elämää. Tällä ei rajata kaikkea maallista musiikkia uskovaiselle sopimattomaksi. Jos niin olisi asian laita, olisi elämämme tarpeettoman rajoittunutta. Monissa perhejuhlissa, kuten häissä, esitetään korkealaatuista maallistakin musiikkia, vaikka uskovaisten tilaisuuksissa toki uskon aiheet ovat kantavana sisältönä. Mielihyvin olen pannut merkille, että keskusjärjestömme toimesta on äänitetty ja julkaistu paljon vanhaa hyvää maallistakin musiikkia, jota saan suureksi tyytyväisyydekseni kuulla myös Yleisradionkin ohjelmistossa, ainakin lasten ohjelmiin ne ovat tiensä löytäneet. Kansanopistojemme opetusohjelmistoon ovat erilaiset musiikin lajit kuuluneet olennaisena osana, joka on aivan hyvä asia.
Kaikkea musiikkia ei kuitenkaan ole uskovaiselle sopivaksi, siitä lainaan katkelman edellä kirjoittamastani:
Mutta esiintyvälle taiteilijalle, joka tahtoo uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa säilyttää, niin kuin vanha Paavali nuorelle Timoteukselle kirjoittaa, ei oopperoiden, eikä konserttisalien esiintymislavat sovi. Tämä käsitys myös rajaa niissä tilaisuuksissa istumisen kuulijana.
Sitten ovat monet ihmetelleet, että eri paikkakunnilla voi olla ja onkin erilaisia käytäntöjä. Kieltämättä niin on, mutta ei uskon erilaisuudesta, vaan ulkopuolisten erilaisista suhtautumisista johtuen. Kun aikanaan monella paikkakunnalla esimerkiksi kirkkokuorot ja niiden ohjelmisto muodostuivat uskon ansaksi, oli siinä vakavan keskustelun aihetta, että mahdollisimman moni sen ansan voisi välttää.
Kun en ole musiikkimies, eikä ole sitä pohjaa, en osaa ammatilliselta kannalta tästä kirjoittaa. Kirjoitan lähinnä ulkopuolelta seuranneena uskovaisena tässäkin.
Monet arvostelijat vaativat joko poistamaan kaikki näkemänsä rajoitukset, tai vaihtoehtoisesti kertomaan selvän ja mahdollisimman ehdottoman rajan, missä voi ja missä ei voi käydä. Niin ei voi kuitenkaan menetellä, koska nimenomaan ulkopuolisten mielipiteet ja vaatimukset vaihtelevat enemmän, kuin konsanaan uskovaisten. Kieltämättä meidänkin mielipiteissämme on eroja, tuskin kovin usein kuitenkaan haitallisessa määrin.
Kun esimerkiksi kuorojen esittämisten valinnat ovat uskostamme osattomien huolena, kovin helposti tulee sellaista ohjelmistoa, joka on uskollemme tuhoksi. Joskus on käytetty sanontaa, että helposti sellaisissa kuoroissa lauletaan sydämet yhteen, eli toisin sanoen kuoro voi edistää vaaralliseksi katsottua ekumeenisuutta.
On kuitenkin paljon sellaisia kuoroja, joissa musiikkivalinnat ovat sydämeltään uskovaisten tehtävänä. Monessa sellaisessa kuorossa on uskovaisiakin mukana. Eräässä sellaisessa on omakin tyttäreni.
Naapurikaupungin lehdessä oli kaunis kuva ja uutinen kanttorikuorosta, jonka jäsenistä enemmistön tunsin ihmisinä ja miellyttävinä uskon veljinä ja sisarina.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4