Taavetti kirjoitti:
Sisälle pääsy vaatii tosiaan nöyryyttä, sillä ahtaasta ovesta kulkeminen edellyttää kaikesta omasta ja kaikista entisistä ansioista luopumista. Myös siitä entisestä hurskaudesta, vaikuttakoot se miten oikealta tahansa. Monen on helppo vedota, että oli se väärästä luopuminen helppoa fariseus Saulukselle, mutta ei ollut helppoa hänellekään. Päästyään ahtaan portin läpi, hän tuntemustaan kertoakseen otti uuden nimen: Paulus, eli Paavali, joka merkitsee pientä.
Vaikeaa oli Paavalinkin luopua entisestä ihmisten arvostamasta hurskaudesta ja liittyä halveksittuun ja vainottuun nasaretilaisen Opettajan joukkoon. Tunnon vaivojen tulen ahdistamana hän siihen kuitenkin suostui ja Jumala sai hänestä valitun pakanain apostolin.
Ymmärrän tilanteen yhtä vaikeaksi tämän päiväisille ihmisten arvostamissa hengellisyyksissä kulkeville.
Voi, tämä olikin vaikea minulle, kun tein parannuksen. En voinut millään käsittää, miksi minun vanhaa uskoani ei arvostettu. Uskovainen ystäväni ihmetteli miten voi pahentua siitä, että on saanut parannuksen armon. En tavallaan siitä pahentunutkaan vaan siitä, että se usko, jossa lapsesta saakka olin ollut, ei ollutkaan mitään. Siinä oli paljon samaa kuin vl-uskossa. Esim. tekojen kautta ei voi pelastua, vaan se tapahtuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Mutta syntien anteeksiantamusta toisen kautta siinä ei yhtä voimakkaasti ollut.
Pikku hiljaa se sitten selkeni ja ymmärsin, että väärä mikä väärä ja se vanha täytyi jättää pois. Kauan meni myös siinä, että en ymmärtänyt miksi ei-vl, joka sydämestään Jeesukseen uskoo ja pelastustyön omalle kohdalleen (tiedän sellaisia paljon) eivät pelastuisi. No, ei se vieläkään ihan kristallin kirkkaana mielessäni näy, mutta jotain siitä olen jo ymmärtänyt. Ainakin sen, että tulkoon he vaan autuaiksi sillä uskollaan, minä en kuitenkaan muualla autuaaksi tule kuin tässä joukossa, joka on Jumalan valtakunta.