VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 10 Joulu 2018, 07:34

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 91 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 17 Loka 2007, 23:54 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Maarimi kirjoitti:
Kiitos Taavetti hienosta esitelmästä.

Oletko huomannut kuinka paljon vaivaa ja energiaa uskovaisilta kuluu noiden erilaisten rajojen ja syntilistojen miettimiseen?

Mielestäni nuo musiikkirajoitukset, (kuten muutkin rajoitukset) estävät ihmisen hengellistä kasvua ja luovuutta.

Minusta tuo konserttisynti on ihan oivallinen otsikko - onhan se totta!



:lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol:

On se vaan merkillistä, miten Maarimi saa tämän uskon tuntumaan vaikealta??? rajoja ja syntilistoja?????

Ei ole tarvinut sellaisten kanssa värkkäillä yli 30 vuoden aikana mitä olen uskomassa ollut. Taidetaan olla ihan eri planeetoilta :)

Mutta jos sinulla on noin vaikeaa,miksi sitten yrität "roikkua" mukana, jos koet tämän uskon olevan sellaista.

Hengellinen kasvu???? Minä olen iloinen kun ei tarvitse noissa kasvuasioissakaan ihmetellä, vaan saa lapsen lailla uskoa taivaan Isästä,että Hän antaa lapsellensa kunkin päivän tarpeen mukaan kaiken mitä tarvitsen.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 07:45 
>>>>Mutta jos sinulla on noin vaikeaa,miksi sitten yrität "roikkua" mukana, jos koet tämän uskon olevan sellaista. >>>>

Mä en ymmärrä, mitä haittaa siitä on jos Maarimi keskustelee täällä. Eiks tän palstan nimiki ole keskustelua vl:sta ? Tarkottaako se teidän mielestä sitä et pitää ajatella samallai ku tän palstan enemmistö, jotta voi täällä keskustella ?

Monesti kuulee sanottavan et "seki tuli seuroihin ihan meikeissä" tai "älyäis ottaa korvikset pois ku tulee seuroihin" tms. Minusta semmonen puhe on aina tuntunut pahalta. Eikö meidän pitäisi AINA ajatella, että "Sinä teit hyvin kun tulit" ? Tuntuu aika pahalta jos ajattelee et meikäläisten seuraan voi tulla vain sellaiset, jotka ovat tavoiltaan samanlaisia ja jotka eivät uskalla avoimesti kertoa, mitä mielessä liikkuu. Jotkut ovat olleet tällä palstalla sitä mieltä et esim Maarimi tahalteen 'kiusais' tai 'ivailis' meikäläisten tapoja...no, jos niin on, se on hänen murheensa, kuka meistä aina osaisi silleen puhua, ettei meidän mielialamme näkyisi viesteissä ? Tietenki se haavottaa jos kokee esim ilkeyttä, mutta pitäisi yrittää siltiki keskustella ASIASTA, eikä tyylistä, mahd taka-ajatuksista tai persoonasta. Mutta sepä onkin TAITO, osata keskustella kiihtymättä tai tunteilematta ASIOISTA. Jotkut taitaa sen hyvin. Esim Taavetille täytyy antaa siit ihan pisteitä (on muitakin), hän jaksaa aina yhtä kärsivällisesti ja lämpimästi kertoa ajatuksensa, millon mistäkin asiasta.

Luther sanoo et seurakunnassa kasvaa aina oikean vehnän seassa ns 'valhevehnää'. Ja hän tarkoittaa valhevehnällä sellaista, jossa 'näkyy' jotain vierasta. Luther varoittaa repimästä tämmöistä valhevehnää pois ja heittämästä sitä ulkopuolelle, koska siellä saattaa olla kasvamassa hyvä oras piilossa. Eli sellaista 'täydellistä' seurakuntaa noin ulkonaisessa mielessä on turha yrittääkkään (tää oli vapaasti muisteltu, joku vois muistaa sen tarkemmin).


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 08:20 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 11 Huhti 2007, 14:29
Viestit: 225
Paikkakunta: Tampere
Ankka-vankka puhuu aivan asiaa, ettei pidä liian lyhytjännitteisesti suhtautua epäileviinkään tuomaisiin. Tottakai pitää olla mahdollisuus tulla seuroihin, vaikka ei olisikaan ns. täydellinen uskovaisen prototyyppi ja keskustelupalstallakin tulee voida kirjoitella. Tuo on kaikki totta.

Itsekin tunnen olevani yksi niistä, jotka eivät ole antaneet "kaikkien kukkien kukkia", mitä tulee keskustelun laatuun. On tullut väkisin sellainen olo, että kyseessä ei ole aito kysely, vaan ivaileva ja sörkkivä epäkohtien hakeminen ja niiden osoittelu. Sellainen on erityisen häijyä, mikäli se saa yhdenkin epävarman horjumaan.

Mielestäni voi aika suurella varmuudella päätellä, milloin kirjoittaja on tosissaan etsimässä vastauksia ja milloin huutelee vain aikansa kuluksi sopimattomia. Maarimin tapauksessa tuo raja on ylitetty, koska suurin osa viesteistä on vain näennäisen sovittelevia ja sisältävät ns. sarvia ja hampaita uskon perusperiaatteita kohtaan.

Päivämiehessä oli eilen aiheeseen jollain tapaa liittyvä kirjoitus, jossa pohdittiin lehden "vanhanaikaista" imagoa ja sitä, kuinka moni pitää sitä samoin kuin uskoamme paikalleen jämähtäneenä. Tuli siitä mieleeni, että jotenkin se sopii myös näiden täällä kirjoittelevien arvostelijoidenkin kohdalle, että parasta tässä uskossa on juuri se paikalleen jämähtäminen; se ettei kieputa kuin tuuliviirit maailman tuulien mukana ja tarkistella näkemyksiä vähän väliä lievempään suuntaan, jos ajanhenki sitä "vaatii".

On toisinsanoen melkoisen turha purnata täällä keskustelupalstalla siitä, ettei "saa" käydä konsertissa. Ja miksei saa? Varmaan jokaisella meistä on vapaina kansalaisina oikeus ja mahdollisuus mennä ties mihin konserttiin tai vaikka uhraamaan pieniä lapsia moolokille, mutta jos se ei ole uskomme mukaista ja mieli silti tekee, niin silloinhan kysymys on valintatilanteesta: usko vs. syntielämä. Ei asia muuksi muutu, vaikka sitä sadoissa viesteissä itkisi, eikä varmaan VL-uskokaan muutu tämän palstan kirjoittajien toiveiden mukaan.

Yritetään siis kovasti sietää toisiamme ja sallia kyselijät. Toivoisin vain, että rienaajat ja panettelijat käyttäisivät muita foorumeita pahaa mieltä purkaakseen. Nimittäin olen itse valmis jättämään tämän palstan kokonaan, mikäli keskustelu jatkuu synninsallimisen puolesta ja vastaan huuteluna.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 08:28 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6930
Paikkakunta: Suomenselkä
Sinikettu kyseli konserteista, miksi sellaisissa ei voi käydä, ja sen sellaista. Tietoni mukaan sellaista ehdotonta kieltoa ei ole, on vain varoiteltu tietynlaisista konserteista ja kovin tiiviisti sitoutumasta minkäänlaisiin konsertteihin. Syykin on aivan todellinen, aivan elävässä elämässä tapahtunut. Kirjoitin siitä edellä pitkähkössä, aiemmin valmistelemassani kirjoituksessa.

Tärkeimpänä tekijänä on lähdettävä siitä, ettei aivan kaikenlainen maallinen musiikki sovi uskovaiselle, eikä se rakenna uskon elämää. Tällä ei rajata kaikkea maallista musiikkia uskovaiselle sopimattomaksi. Jos niin olisi asian laita, olisi elämämme tarpeettoman rajoittunutta. Monissa perhejuhlissa, kuten häissä, esitetään korkealaatuista maallistakin musiikkia, vaikka uskovaisten tilaisuuksissa toki uskon aiheet ovat kantavana sisältönä. Mielihyvin olen pannut merkille, että keskusjärjestömme toimesta on äänitetty ja julkaistu paljon vanhaa hyvää maallistakin musiikkia, jota saan suureksi tyytyväisyydekseni kuulla myös Yleisradionkin ohjelmistossa, ainakin lasten ohjelmiin ne ovat tiensä löytäneet. Kansanopistojemme opetusohjelmistoon ovat erilaiset musiikin lajit kuuluneet olennaisena osana, joka on aivan hyvä asia.

Kaikkea musiikkia ei kuitenkaan ole uskovaiselle sopivaksi, siitä lainaan katkelman edellä kirjoittamastani:
Lainaa:
Mutta esiintyvälle taiteilijalle, joka tahtoo uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa säilyttää, niin kuin vanha Paavali nuorelle Timoteukselle kirjoittaa, ei oopperoiden, eikä konserttisalien esiintymislavat sovi. Tämä käsitys myös rajaa niissä tilaisuuksissa istumisen kuulijana.


Sitten ovat monet ihmetelleet, että eri paikkakunnilla voi olla ja onkin erilaisia käytäntöjä. Kieltämättä niin on, mutta ei uskon erilaisuudesta, vaan ulkopuolisten erilaisista suhtautumisista johtuen. Kun aikanaan monella paikkakunnalla esimerkiksi kirkkokuorot ja niiden ohjelmisto muodostuivat uskon ansaksi, oli siinä vakavan keskustelun aihetta, että mahdollisimman moni sen ansan voisi välttää.
Kun en ole musiikkimies, eikä ole sitä pohjaa, en osaa ammatilliselta kannalta tästä kirjoittaa. Kirjoitan lähinnä ulkopuolelta seuranneena uskovaisena tässäkin.

Monet arvostelijat vaativat joko poistamaan kaikki näkemänsä rajoitukset, tai vaihtoehtoisesti kertomaan selvän ja mahdollisimman ehdottoman rajan, missä voi ja missä ei voi käydä. Niin ei voi kuitenkaan menetellä, koska nimenomaan ulkopuolisten mielipiteet ja vaatimukset vaihtelevat enemmän, kuin konsanaan uskovaisten. Kieltämättä meidänkin mielipiteissämme on eroja, tuskin kovin usein kuitenkaan haitallisessa määrin.
Kun esimerkiksi kuorojen esittämisten valinnat ovat uskostamme osattomien huolena, kovin helposti tulee sellaista ohjelmistoa, joka on uskollemme tuhoksi. Joskus on käytetty sanontaa, että helposti sellaisissa kuoroissa lauletaan sydämet yhteen, eli toisin sanoen kuoro voi edistää vaaralliseksi katsottua ekumeenisuutta.

On kuitenkin paljon sellaisia kuoroja, joissa musiikkivalinnat ovat sydämeltään uskovaisten tehtävänä. Monessa sellaisessa kuorossa on uskovaisiakin mukana. Eräässä sellaisessa on omakin tyttäreni.
Naapurikaupungin lehdessä oli kaunis kuva ja uutinen kanttorikuorosta, jonka jäsenistä enemmistön tunsin ihmisinä ja miellyttävinä uskon veljinä ja sisarina.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 08:45 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37
Viestit: 373
Muistan varhaisnuoruudestani seurakuntaillan, jossa nousi esiin Jumalan valtakunnassa talostelu yksittäisenä ihmisenä. Siinä tilaisuudessa nousi hyvin selkeästi esiin se, että kannattaa rakkaat sisaret ja veljet aivan viimeiseen asti pitää kiinni siitä uskosta, jonka on lahjaksi saanut.

Sitä saattaa aivan roikkua mukana ja ihmismielen tuntemukset, sielunvihollisen kiusaamiset nostavat vain sellaisia ajatuksia, jotka sanovat meille, että "eihän sinulla ole enää mitään yhteistä tämän joukon kanssa", "ethän sinä ole enää uskovainen tuossa tilassasi", "olet syntiä tehnyt synnin perään ja nyt on aika luovuttaa", "sinä teet samaa syntiä, vaikka olet siitä parannustakin tehnyt. Ei uskosi kanna hedelmää" jne. Monia ajatuksia saattaa nousta esiin.

Ei kannata luovuttaa. Sanon tämän aivan omasta kokemuksestanikin, kun olen tuhlaajapojan matkan tehnyt aikoinaan ja nykyisinkin niin usein olen kiusattu ollut ja lohdutusta kaivannut.

Se kaikkein kapinoivin ja erimielisyyttä ja eripuraakin aikaansaava sisar / veli, hänkin on Jumalan armosta uskomassa juuri sillä uskonmitalla, jonka Jumala on hänelle armossaan suonut. On kuitenkin sanottava, että me emme voi vääryyttä katsoa läpi sormien. Me tahdomme rakastaa totuudessa, mutta muistaa ja pyytää saada voimaa muistaa aina, että olemme armoevankeliumin hoidossa. Emme lain noudattajia. Lihan mieli saa usein meissä voiton ja voi kuinka usein päättyykään sielunhoidolliset keskustelut siihen, että niin hoidettava kuin hoitaja ovat lopulta molemmat siinä pienen lapsen, heikon lampaan asemassa, jossa molemmat pyytävät saada kuulla kohdalleen evankeliumia. Eikö teilläkin ole tällaisia kokemuksia. Uskon näin.

Tässä keskustelussa onkin noussut esiin se piirre, joka nousee hyvin usein täällä netissä esiin. Kasvottomuus ja sen tuomat ongelmat. Kuinka paljon vaikeampaa onkaan täällä lukea ja kuunnella toista herkällä korvalla. Siinä todella on ensisijainen paikka taistella niitä omasta lihasta nousevia asioita vastaan. Sitten saattaa ymmärtää edes vähän laidasta kanssakeskustelijaa tai niin kuin on saanut usein kokea Jumalan lasten välillä, että jo puolesta sanasta ymmärtää toista.

Itse en paljoakaan vieraile palstalla nykyisin ja vähenemään päin tämä on, mutta saisinko antaa neuvon (itsellenikin), vaikka en koe itse onnistuneeni oikein missään. Jos me tiedämme keskustelevamme veljen/sisaren kanssa ja syntyy tilanne, että mieli tulee raskaaksi, kyseleväksi tai jopa pahennumme, eikö olisi hyvä ottaa yhteyttä kahden kesken ensin ja sitten jatkaa keskustelua julkisesti? Tämä Kristuksen kirkkolakiin perustuva ajatus ei ole todellakaan sitä, mistä meitä joskus syytetään, että haluaisimme peitellä vikojamme tms. Ei. Se on paljon syvällisempää ja sellaista armohoitoa, jota emme uskovaisinakaan ihmisinä koskaan ymmärrä täysin. Siinä tulee hyvin paljon esiin se alhaaltapäinkin lähestyminen, toinen toisemme kunnioittaminen jne.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 09:09 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3557
Taavetti kirjoitti:
Kun esimerkiksi kuorojen esittämisten valinnat ovat uskostamme osattomien huolena, kovin helposti tulee sellaista ohjelmistoa, joka on uskollemme tuhoksi. Joskus on käytetty sanontaa, että helposti sellaisissa kuoroissa lauletaan sydämet yhteen, eli toisin sanoen kuoro voi edistää vaaralliseksi katsottua ekumeenisuutta.


(Lihavointi omani.) Tuossa onkin hyvä peruste, miksi kannattaa suhtautua kirkkokuoroihinkin jossain määrin haitallisina, vaikka niissä laulettaisiinkin vain hyvää musiikkia. :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 14:32 
Poissa
sisupiristäjä
Avatar

Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Viestit: 419
Paikkakunta: Länsi Suomi
Kiitos Ankka!

Täytyyhän täällä jonkun uhrautua syntisen osaan :wink:

Ja sitten :D kuorossa laulaminenko edistää vaarallista ekumeenisuutta, tuo lienee vitsi!

Enkä tällaisissa autuuden ehdoissa tosiaankaan roiku...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 15:33 
Saunanaama, voisit kirjottaa enempiki, siks hyvin ymmärrät...

Sanoit:

>>> Maarimin tapauksessa tuo raja on ylitetty, koska suurin osa viesteistä on vain näennäisen sovittelevia ja sisältävät ns. sarvia ja hampaita uskon perusperiaatteita kohtaan.>>>

Mä en oo kaikkii Maarimin kommentteja lukenu, mut senverran mitä oon, mulle on muotoutunut sellainen käsitys et hän kyselee enempikin elämäntapa-asioista, kuin uskomme perustasta, siitä että uskomme Kristukseen ainoana syntiemme sovittajana. Luther sanoo et aina jos ruvetaan painottamaan tekoja, Kristus tuppaa unohtumaan, jos taas päinvastoin, armosta uskomista, eletään suruttomasti. Eli, tie on kaita, molemmalla puolella on vaaransa. Toisella puolella omavanhurskauden vaara (koskee myös kristittyjä) ja toisella puolella julkijumalattomuus.

Kerran yks puhuja kyseli mult et mitä kuuluu mun sisarelleni, joka oli vastikään kieltänyt uskonsa. No, minä reippaana rupesin hänelle sepostamaan, miten sisareni eleskeli; semmonen, tämmönen, tuommonen, tekee sitä, tätä ja tuota, aatteleppa.. :oops: Tuo puhuja ei ottanut kantaa 'juoruiluuni', vaan sanoi mulle et "RAKKAUS ON AINUT ASIA, MIKÄ HOUKUTTELEE SISARTASI TAKAISINPÄIN". Koin, et sain puhujalta nuhteita ja aiheesta. Sitten hän kertoi et hänen yks sukulainen oli perheineen kieltänyt uskonsa. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua he halusivat tulla takaisin. Syyksi he olivat kertoneet et sanomaton rakkaus, mitä he olivat saaneet kokea sukulaisiltaan ja ystäviltään oli auttanut heitä palaamaan takaisin.

Niin, "Minä hellästi vielä sua houkuttelen ja ääneni kuulua annan...". Hyvän Paimenen ääni on hellä, ei syyttelevä, ei kritisoiva eikä ankara. Jeesus on omalla elämällään ollut meille esikuvana. Lapsena, nuorena ja aikuisena. Kun häneltä kysyttiin, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, Hän vastasi et "pieni lapsi".

Matti Suo (edesmennyt saarnamies) kirjoittaa kirjassaan tapauksesta, joka kertoon ns 'syntisestä naisesta'. Siinähän jotkut miehet toivat Jeesuksen eteen syntisen naisen siinä toivossa et nainen sais rangaistuksen. Jeesus kuitenkin sanoo heille et "se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven". Kukaan ei kuitenkaan heittänyt. Suo selittää sitä siten et nuo miehet oli itte toisena osapuolena tuon naisen synnissä. Ja kun he eivät tunnustaneet, Suon mielestä he sitoivat itsensä siihen syntiin. Ja koska nainen tunnusti, oli hän vapaa. Jeesus sanoi hänelle: "mene, äläkä enää syntiä tee".

Me ihmiset emme kuitenkaan osaa elää niinkuin Jeesus, vaikka kuin yrittäisimme. Kaikki on poispoikenneet ja tyynikelvottomiksi tulleet...mutta yhtäkaikki; Jeesus on meidän esikuva, kuin myös pieni lapsi.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 15:56 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Maarimi kirjoitti:
Kiitos Ankka!

Täytyyhän täällä jonkun uhrautua syntisen osaan :wink:

Ja sitten :D kuorossa laulaminenko edistää vaarallista ekumeenisuutta, tuo lienee vitsi!

Enkä tällaisissa autuuden ehdoissa tosiaankaan roiku...



Juuri tällaisten piikkisten viestien takia ei ole hedelmällistä jatkaa tätä iänikuista saivartelua.

Kun uskovainen on sydämen kristitty,siinä elämäntapa ym asiat tulevat Pyhän Hengen vaikutuksesta omaan elämään,eikä niitä tarvitse vatvoa palstojen kekskustelukanavilla

Maarimin kanssa on keskusteltu toista vuotta,ja nyt tuntuu että aina vaikeammaksi käy tämä "jaakailu"

Ehkä siellä toisella palstalla ollaan näissä asioissa avaramielisempiä" joten ehkä keskustelu siellä voisi tuoda miellyttävämpiä vastauksia.

Joten omalta osaltani päätän , että en aiheeseen puutu. Mutta yhdyn sydämestäni taavetin Jaakon, O.M:n ym täällä antamiin vastauksiin.

Toivon että tälle palstalle ei tule juupas eipäs väittelyitä, niitä on muualla yllin kyllin.

Jos maarimi & Ankka haluavat käydä konserteissa laulaa kuoroissa , käydä erihengellisyyksien tilaisuuksissa ynnä muuta ekumeenisuutta, niin ihan vapaasti.

Mutta älkää sitä "tuputtako täällä" Olkaa niin ystävällisiä!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 16:02 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37
Viestit: 373
Jos Ankka sallii, niin rajoittuneen ymmärrykseni vuoksi sanon ääneen jotain, joka ehkä toivoakseni täydentää sanomaasi ja peilaa myös omia ajatuksiani keskusteluunne.

Nimittäin elämäntapa-asiat ja niiden väärä korostus. Ne todella olivat ja ovat esim.farisealaisen hengen yksi selkeä tuntomerkki. Oikea korostus lähtee kuten sanoit, Kristuksesta ja Kristuksen mielestä. On siis olemassa myös sellainen vaara, että elämäntapa asiat ulkoistetaan vai pitäisikö sanoa, että irrotetaan uskosta riippumattomaksi, jolloinko niistä voitaisiin oikein luvan kanssa kiistellä ja olla eri mieltä maailman loppuun saakka.

On kuitenkin selvää, että se rakkaus, jota olemme saaneet kokea Jumalalta meitä kohtaan, antaa meille myös palavan rakkauden niin Isää kuin Poikaa kohtaan. Pojan ruumishan on Jumalan seurakunta. Ei voi siis rakastaa vain näkymätöntä tai ei rakasta Poikaa eikä siten myös Isääkään. Tällöin veljet ja sisaret näkyvät rakkaina, saattomiehinä. Huolimatta siitä, että matkan varrella on tullut paljonkin sellaista, joka tässä maailmassa olisi vienyt ihmiset lopulliseen eroon toisistaan. Jumalan voima ja Jumalan rakkaus ei kuitenkaan ilmene maailman tavoin. Se on vain Hänen omillensa annettu, armosta lahjaksi.

Usko ohjaa elämää. Elämässä on paljon valintoja, joissa kyselemme arkana, mikä olisi uskon kannalta parasta. Me myöskin kyselemme, mikä on veljen / sisaren uskon kannalta parasta. Tällöin myös elämäntapa-asiat tulevat vääjäämättä eteemme juuri siinä arvossa ja sillä tapaa kuin Jumalan tahto on. Ne eivät tule farisealaisena vaatimuksina vaan ennenkaikkea haluna palvella Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa. Elää kaikessa siveästi ja nuhteettomasti toinen toisemme kunnioittamisessa kilpaillen. Me saatamme jossakin asiassa valvoa raittiissa uskossa, kun taas joku veljemme / sisaremme kipuilee ja taistelee alati siinä uskossa. Se on meille Jumalan armoa, että me syntiä kartamme ja saamme siihen voimaan. Siinä ei ole mitään omaa. Siksi heikkoa veljeä / sisarta ei tule ylönkatsoa mitenkään, sillä hänkin on osallinen samasta armosta.

Se on siis omakohtaisessa valvomisessa hyvin paljon, milloin ylitämme rajan, jolloin suhtautuminen elämäntapa-asioihin vaihtuu Kristuksen seuraamisesta farisealaiseksi sääntöviidakoksi. Evankeliumin voima on paras lääke raittiissa uskossa elämiseen ja kasvamiseen.



Korjatkaa, jos tässä nyt ihan omiani puhuin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 16:46 
Poissa
puuhakas
Avatar

Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11
Viestit: 237
Minä olen kyllä aika paljon kysellyt sellaisia kysymyksiä kuin "saako tehdä vai ei" ja "miksi ei saa". Varmasti olisi parempi etsiä joku sisar/veli ja puhua kasvotuksin, mutta kun tuntuu vaikealta, koska en oikein tiedä kenen puoleen kääntyä. Onhan minulla toki uskovaisia ystäviä, mutta aika harvoin heitä näkee. Jotenkin minusta on tuntunut itselle helpommalta kysyä täällä. Tarkoitus ei ole ivailla tai arvostella, vaan ihan oikeasti kysyä mikä on sopivaa ja mikä ei. Itsellä on paljon epäuskoisia ystäviä, jotka saattavat kysyä miksi vl:t tekevät niin tai näin tai eivät tee sitä tai tätä. Joskus tuntuu itsestä hölmöltä, kun ei tiedä vastausta ja vielä hölmömmältä, kun ei tiedä, että eletäänkö todella niin, kuin se ystävä sanoo. Esim. jos joku kysyisi kuuntelemmeko me oopperamusiikkia, en osaisi vastata. Tai onko baletti uskovaiselle sopimatonta. En tiedä sitäkään. Ehkä näin ulkopuolelta tulleelle on tärkeämpää kuin lapsesta asti tässä joukossa olleelle saada kuulla myös ne syyt miksi jotain ei tehdä. Varsinkin kun on yksinäinen uskovainen, kuten minä, auttaa paljon synnin pois panemisessa se, kun tietää miksi jokin asia ei ole uskovaiselle sopivaa, vaikka itsestä se tuntuisi äkkiseltään ihan sopivalta. Uskovainen saarnaa epäuskoisille myös omalla elämällään. Siksikin olisi tärkeää, että usko näkyisi elämässä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 17:04 
Poissa
perehtynyt

Liittynyt: 26 Kesä 2007, 00:58
Viestit: 50
Näytitkö sinä emka ankalle ovea :lol:

Hyvä, sitä minä olenkin jo toivonut .

Toivottavasti pysyy nyt toisilla palstoilla eikä nokkaansa tänne työnnä

:twisted: :lol: :twisted:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 17:32 
Aivan uskomatonta!

Nyt kertokkee, missä olen mennyt vikaan. En käy konserteissa, en laula kuoroissa (opistossa lauloin), enkä käy eri hengellisyyksien tilaisuuksissa, ei ole mitään tarvetta. Seuroihin on voimakas tarve mennä, halu on välttää syntiä, en missään tapauksessa haluu vähätellä. Täs on nyt jokin väärinkäsitys. Olette varmaan myös lukenu Mopin palstalta, etten haluu kuunnella ns huonoo musiikkia, en tanssi yms. Ainoostaan valikoiden perheessämme katsotaan joitakin lasten videoita, muutama aikusille tarkotettu ollaan myös katottu. Onpas tyhmää luetella. Ei mulla oo oikeesti mittään esittää. Huono uskovainen olen. Haluaisin vaan tietää, missä teidän mielestä oon joutunu vikaan.

Sanokaa omat mielipiteenne myös Saunanaama ja Taavetti. Ja jos olette yksimielisesti sitä mieltä et joudan jorpakkoon täältä, niin lempatkaa. Ja nikkini saa poistaa välittömästi. :) (hädissään olevan hymynyritys) :?


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 18:35 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6930
Paikkakunta: Suomenselkä
Maarimi kirjoitti:
Ja sitten :D kuorossa laulaminenko edistää vaarallista ekumeenisuutta, tuo lienee vitsi!
.


Kyllä se monella sellaiseksi meni, kumpa se olisikin vitsi, mutta kun oli koettua todellisuutta. Siis sellaisessa kuorossa, jossa kantavat voimat olivat vieroittamassa uskovaisten yhteydestä. Kun kuorot ja niissä laulaminen kävivät tärkeämmiksi, ja hengen yhteyttä löytyi enemmän niihin toisella tavalla uskoviin, kuin tähän halpaan Jumalan lasten yhteisöön, niin vaarallisesta ekumeenisuudesta se todistaa.

En nyt kuitenkaan ole pois täältä lemppaamassa sen enempää Maarimia kuin Ankkaakaan. Toivon kaikille keskustelijoille kärsivällisyyttä. On usein sattunut niin, että hyvät hedelmät kypsyvät kärsivällisyyden ilmapiirissä.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 18:42 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Oliskos ny Ankka paras ottaa pieni kylpy Porvoonjoessa, ettei kuumene tunteet ja höyhenetkin puhdistuvat näistä raparoiskeista mitä täällä maisella taipaleella tarttuu :oops:

Taidan olla jäähyn tarpeessa itekin joten pitemmittä puheittä 8) :oops: :lol:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 19:15 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3557
Sinikettu kirjoitti:
Minä olen kyllä aika paljon kysellyt sellaisia kysymyksiä kuin "saako tehdä vai ei" ja "miksi ei saa".


Olen varma, että olet kysellyt niitä oikeasti kyselevällä mielellä. On nimittäin vinha ero, jos melko hiljattain parannuksen armon saanut kysyy, että mitä pahaa on konserteissa, kun jos niin tekee vuosikymmeniä uskomassa olleena esiintyvä tyyliin "eikö ole hirveä 'perinnäissääntö' se 'konserttisynti', toivottavasti uskomme vielä puhdistuisi."

Yritän minäkin väsätä jotain vastausta asiaan, kunhan ehdin. Kyse ei ole mistään yksiselitteisestä asiasta. Itse lähden lähtökohtaisesti jo siitä, että jos ennen uskoneet pyhät ovat nähneet konserteissa käymisen kuivattavan monien uskoa, niin kyllä siinä silloin liittyy vakavia vaaratekijöitä. Niihin on syytä suhtautua vakavasti, vaikka perustelut eivät olisikaan aukottomia. En usko mihinkään urbaanilegendoihin, että neuvot olisivat joidenkin yksittäisten ihmisten kehitelmiä, niin kuin jossain näkee väitettävän.

Tähän yhteyteen haluan kuitenkin sanoa, missä tilanteissa mielestäni ilmenee uskon kuuliaisuus. Ehkä on joskus helpompaa olla kuuliainen neuvoille ja varoituksille silloin, kun ymmärtää jonkin asian uhaksi uskolle. Kaikkea emme kuitenkaan voi täysin täällä ajassa ymmärtää. Silloin on syytä nostaa hattua ja jatkaa eteenpäin. Monesti käy niin, että asian ymmärtää sitten myöhemmin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 21:55 
Selevä, Emka:

*PLUMPS....plplplupluplu....ÄÄÄHH...pthyi pthyi*

Emka, arvaa mitä täältä joenpohjasta löyty ? Sun raidalliset ja lahkeelliset uikkarit, mitkä hukkasit viimeisellä uintireissullamme!! Ei oo mennynnä miksikään, tuon ne sitten mukanani, kun tulen käymään sun luona, sopiiko ?

Aijjai ku virkistää...aaahh!!


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 22:02 
Poissa
perehtynyt

Liittynyt: 26 Kesä 2007, 00:58
Viestit: 50
Ei, älkää nyt missään nimessä empikö.

Kyllä ankka on parempi poistaa täältä häiriköimästä :evil:

Saa vielä minut ja monet muut raukat sotkettua tuolla kaakatuksellaan :evil: .

Ei ole ollenkaan sopivaa seuraa tälle palstalle. :(

Mitä hänkin , vuosikymmeniä uskomassa ollut (niin olen ymmärtänyt ) alkaa kyselemään päivänselviä asioita :evil: .

Ihmetyttää kovasti mikähän hänenkin motiivinsa oikein on :evil:

Olen sitä mieltä että kaikkien kannalta on parempi et ankka pihalle niin saadaan rauha tällekkin palstalle ja hyvä yhteis-ja oppi , vai henki vai mikä se oli :roll: :twisted:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 22:14 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 27 Helmi 2006, 11:56
Viestit: 100
Ilmeinen provo tämä "pomeranssi". Jos keskustelu vielä menee tuohon suuntaan niin kannattanee harkita ketjun lukitsemista


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Loka 2007, 22:47 
Jos, pomeranssi, sinun mielestäsi jotkut ihmiset eivät olisikaan aivan fiksuja keskustellessaan itselleen tärkeistä asioista tällaisella palstalla, niin etpä tuota itsekään anna kommenteillasi itsestäsi yhtään sen fiksumpaa vaikutelmaa.

Jos vl-aiheinen keskustelu on sinusta noin ääliömäistä, niin eikö olisi itsellesikin mukavinta pysyä kokonaan poissa? :(


Ylös
  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 91 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia