blastus kirjoitti:O.M otti esille Johanneksen kirjeen tekstiä, jossa J kirjoittaa, että älkää rakastako maailmaa älkääkä mitään mitä siinä on ja listaa asioita jotka ovat maailmasta ja listaa perään, mitä maailmalla käsittää. Nimittäin ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä. Mitä teille nämä asiat tarkoittavat?
1. Joh.2:16
Vanha käännös:
"16 Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta."Uusi käännös:
"16 Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä."Vanha käännös on parempi tämän jakeen kohdalla lähes joka suhteessa (paitsi kieliopiltaan), koska 'lihan himo' on huomattavasti laajempi käsite kuin 'ruumiin halut'. Tämä tulee ilmi useista raamatunkohdista. Tarkastin raamattu.uskonkirjat.net -palvelun avulla, että kreikankielinen sana, joka Bibliassa on käännetty 'lihaksi' ja UKR:ssa 'ruumiiksi', on englanninkieliseltä translitteroinniltaan 'sarx'. Sama kreikan 'sarx' eli vanhan raamattusuomen 'liha' esiintyy myös tässä raamatunkohdassa, Room.7:
Room.7:
"18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä." (Biblia.)
"18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen." (UKR.)
UKR:ssa on varsin vapaasti tulkittu Johanneksen kirjeen kohdan 'liha' ruumiiksi ja Paavalin kirjeen kohdan 'liha' ihmisluonnoksi. Itse ymmärrän sen tarkoittavan molemmissa perisynnin turmelemaa ihmisluontoa, kuten sana 'sarx' molemmissa asiayhteyksissä osoittaa. Apostoli sanoo siis: Maailmassa on vain ihmisluonnon himoa. Maailmalla hän tarkoittaa lihallisia ihmisiä, jotka elävät hengellisesti kuolleina, ilman Pyhää Henkeä kotiopettajanaan. Paavali toteaa siitä:
"Lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan" (Room.8:7).
Mikä siis on ero? 'Ruumiin halut' tuo mieleen lähinnä fysiologisiin tarpeisiin liittyviä haluja, kuten syömis-, nukkumis-, ulostamis- ja seksuaalista halua. En osaa synnillistää noita haluja sellaisinaan - ne ovat käsittääkseni olleet olemassa jo ennen syntiinlankeemusta. Jos maailmassa on vain ruumiin halut, niin eipä se kovin vaarallinen paikka taidakaan olla Jumalan valtakuntaan verrattuna. Mitä se apostoli sellaisesta edes varoittelee?
'Lihan himoilla' ymmärrän sen sijaan huomattavasti laajempaa ilmiötä. Turmeltunut ihmisluonto vääristää mm. seksuaalista himoa, kunnianhimoa, rahanhimoa, maineen tavoittelua, vallanhimoa jne.
'Silmäin pyyntö' tarkoittaa ei vain silmien, vaan kaikkien aistien välityksellä tulevaa saastaa. Siihen luen sekä seksistisen viihteen että huonon musiikin. Uskolle on vaarallista kaikenlainen silmäin pyyntö. Ko. kohdassa uuden käännöksen 'silmien pyyteet' voisi antaa ymmärtää, että vain hienon auton ja asunnon tavoittelu voisivat olla vaarallisia.
Oma juttunsa on sitten se, että kristittyjä näkee parjattavan joskus pöyhkeilevästä elämästä, jos 13-lapsinen perhe ei asu rivitaloneliössä, kuten 2-lapsinen perhe. Luonne-eroja on toki uskovaisissakin, mutta väittäisinpä, ettei kovin voimakas ulkonaisen menestyksen (jos sellaista on sattunut kohdalle) korostus ole mikään vl:ille ominainen piirre. Sitä esiintyy kaikissa ryhmissä. Sen perusteella ei sovi viljaa lajitella, oli aikoinaan Raattamaan kanta ja on yhä kristillisyyden kanta.
'Elämän koreus' ja 'mahtaileva elämä' ovat asioita, jotka voi käsittää hyvin eri tavoin. 'Elämän koreutta' on paitsi mahtaileva elämä, myös liiallinen koristautuminen yms. sydämen kiinnittäminen maailman silmissä koreaan. Toki konserteissa käyntiä voi historian valossa pitää enemmän ylhäissäätyjen mahtailevana elämänä kuin tavallisen rahvaan arkena, mutta se ei ole syy, miksi vl:t eivät käy konserteissa.
Paavalin mukaan maailmallista on tämän maailman elämäntapaan mukautuminen.
"Älkää mukautuko tämän maailman menoon" (Room.12:2). Ekumenian tullessa muotiin uskovaiset eivät mukautuneet tämän maailman menoon. Paavalin ohje onkin selvä:
"Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitä käyvät ympäri, saadaksensa pettää" (Ef.4:14). TV:n tullessa uskovaiset eivät mukautuneet tämän maailman menoon, vaan noudattivat Raamatun kehotusta:
"Että te koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olis" (Room.12:2). Kun asiat yhdessä koeteltiin, on pidetty se, mikä hyvää on ja vältetty kaikkea, mikä on pahaa:
"Koetelkaat kaikki, ja pitäkäät se mikä hyvä on. Välttäkäät kaikkea, mikä pahaksi näkyy." (1. Tes.5:21-22.)
Muihin kohtiin kommentoin myöhemmin, jos kommentoin.