... jäi auki, ja pikku Hille yksin huoneeseen "rassaamaan" autoa. Kauan se ei kumminkaan jaksanut kököttää autoa vasten, koska se oli äkkiä nuuskuteltu eikä siinä ollut mitään erikoisen mielenkiintoista hajua. Hille tepasti hetken ympyrää liukkaalla ja kiiltävällä lattialla ja nuuskutti koko ajan nenällään, milloin ilmaa milloin lattiaa saadakseen jotain tietoa uudesta ympäristöstä johon se oli yhtäkkiä joutunut tutusta häkistään.
Puolen metrin päästä se löysi jotain lattiasta ylös kohoavaa. Kovia ja ohuita, kohosivat niin korkealle, ettei Hille voinut nähdä edes niin kauas. Eivätkä ne Hilleä paljon kiinnostaneet, sen sijaan hieman kauempana oleva musta
ikkoa muistuttava möhkäle kiinnitti Hillen huomion. Nopeasti se vipelsi kohti
ikkoa. Laatikon luokse tultuaan se kiersi nuuskutellen sitä ympäri. Mielenkiintoiselta se haisi. Hille kohottautui seisomaan sitä vasten ja yritti kurkotella nähdäkseen sen päälle. Ei, ei siitä kohtaa nähnyt mitään, eikä päässyt kiipeämään. Mutta kas, johan Hille löysi ulokkeen, jonka päälle se saattoi kiivetä. Siitäpä Hille pääsi edelleen
ikon päälle - tai niin se oli pikku aivoillaan asian ajatellut, mutta sen sijaan se putosikin saman tien alas. Onneksi se putosi johonkin mukavan pehmeään paikkaan. Pimeääkin siellä oli. Kyllä oli kummastusta Hillellä kerrakseen, kun se tutki outoa
ikkoa.
Samaan aikaan talossa oli melkoinen hämminki, kun äiti oli pudonnut talousjakkaralta. Killi-kissa naukaisi ja puikahti poikien huoneen ovesta sisään ärsyyntyneenä päiväuniensa katkeamisesta. Ehkä täällä se saisi olla rauhassa ja jatkaa uniaan. Mutta kas kummaa, mitäs rapinaa tuolta kuuluukaan. Ovat pojat taas näköjään meinanneet valokuvata, kun on jalustat ja kaikki otettu esiin. Kameralaukkukin avonaisena lattialla. Kunhan vain eivät taas aikoisi Killistä kuvia ottaa. Se se oli sitten kurjaa. Pukivat milloin mitäkin nukenvaatteita päälle ja laittoivat nuken sänkyyn tai vaunuihin. Siitä Killi ei sitten yhtään pitänyt.
Mitäs kummaa, Killi tuumi, rapina kuuluu ihan sieltä laukusta. Se meni lähemmäksi tutkimaan asiaa ja Hillehän se siellä uurasti pesänteko puuhissa. Laukun sisus oli ihan riekaleina ja Hille veti parhaillaan täytteitä ulos. Killi naukaisi vahingoniloisena. Odotahan vaan pikku paholainen, kun isäntä tämän näkee! Vai jättäisinköhän sinut sittenkään odottamaan sitä? Johan tuo hiukoo hieman... Mutta toisaalta, ehkä nautinto on suurempi, jos ensin näen mitä isäntä sinulle tekee. Sitten voin syödä sinut suihini. Ehkäpä isäntä aivan työntää sinut minun suuhuni, hehe.
Keittiössä äiti oli saatu ylös lattialta ja parhaillaan hän paineli takaraivoaan isän pakastimesta hakemalla vihannespussilla. Nähdessään, ettei äiti ollut kuollut, Eetu ja Aapo muistivat yhtäkkiä kesken jääneen kuvausprojektinsa. He palasivat huoneeseen jatkaakseen kuvien ottoa, mutta pysähtyivät kuin naulittuna avoimeen ovenaukkoon....