Runoja murheesta ja kärsimyksestä

Keskustelua lauluista, runoista, kirjoista, sekä kuvia ja kuvakeskusteluja

Runoja murheesta ja kärsimyksestä

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 06 Touko 2008, 20:58

"Kunpa tämä runo
kietoutuisi ympärillesi
kuin käsivarsi
ja lohduttaisi sinua.

Kunpa tämä runo
olisi huone
ja hehkuva takkatuli,
jonka ääreen
voisit käpertyä.

Kunpa tämä
voisi antaa sinulle
niin paljon enemmän.

Kunpa tämä runo
voisi täyttää toiveesi.

Silloin et ehkä
enää itkisi."

-Henry Borowski 17 v.-
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 06 Touko 2008, 21:03

Tämä runo on mielestäni todella kaunis:


"Lohduta minua,
nosta minut Isän käteesi
kuin lumeen pudonnut lintu.
Sivele minut lämpimäksi,
paina minut sydämellesi,
hengitä minuun.
Niin aukaisen taas silmäni
ja viserrän ylistystäni Lumen maassa
siivet pakkasesta kimaltaen
niin kauan kuin minulle päiviä annat."

-Rakel Liehu-
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja presto » 06 Touko 2008, 21:39

! :smile: kiitos ihanista runoista Sinisielu.
Jatketaan.
presto
 

ViestiKirjoittaja kesis » 06 Touko 2008, 22:41

kiitos sinisielu varinki ekasta juuri tähän hetkeen sopiva, ku itkenyt koko illan eikä kyyneleet meinaa loppua.
Avatar
kesis
Valvoja
 
Viestit: 1071
Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 07 Touko 2008, 21:20

Kuuntelen ihmetellen
ihmistä
joka kertoo
mitä hänelle todella kuuluu
avoimesti
rehellisesti
nöyrästi

Ei sano
että kiitos hyvää
tai eihän tässä erikoista.
Melkein kadehdin
vaikka ei kuuluisikaan hyvää
kertojalle.

Toisilta ylpeys sulkee suun
toisilta pelko
mutta kun kivun toleranssi
ylitetty
pelolla ja ylpeydellä
ei enää sijaa
on vain kirkas tuska
kuin auringon nousu
häikäisevien hankien yli,
viiltävä valo
tai salaman viilto
yön pimeässä

selkeä. Tosi.

-Maaria Leinonen-
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Pottu » 07 Touko 2008, 22:09

Maaria Leinosella on paljon koskettavia runoja.
...peruna on ruoka ihan oikea
Avatar
Pottu
tosi pirteä
 
Viestit: 347
Liittynyt: 25 Helmi 2005, 20:51

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 07 Touko 2008, 22:24

Pottu, mä olen lukenut ja kerännyt paljon niitä Maaria Leinosen runoja.
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Pottu » 07 Touko 2008, 22:40

Niin minäkin.
...peruna on ruoka ihan oikea
Avatar
Pottu
tosi pirteä
 
Viestit: 347
Liittynyt: 25 Helmi 2005, 20:51

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 12 Heinä 2008, 21:39

Pimeässä

Haluaisin olla luonasi
ahdistuksessasi
vaikken voikaan päästä
sisälle suruusi.
Kävelisin vierelläsi
pimeässä
ja sinä
voisit avata sydämesi
jos tahtoisit
tai pitäisit sen
lukittuna,
jos niin olisi
parempi.
Kävelisimme hitaasti
kohti kaukana loistavaa
valoa.

-Lea Lignell-
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja pumpulikukka » 14 Heinä 2008, 23:16

Minä myös pidän Maaria Leinosen runoista ne koskettaa aina ja syvältä. On kausia elämäsäni jolloin lainaan niitä uudestaan ja uudestaan kirjastosta. Luen niitä uudestaan ja uudestaan.

Palasi
katsottuaan syvälle yöhön
niin pimeään
ettei ainoakaan
tähti sitä valaissut.
Ei ainoakaan vastaantulija
kertonut tietä kotiin.

Mutta palasi.
Opettelee nyt
uudelleen
päivien askeleita
kuin lapsi aapistaan
ensimmäistään
aakkonen kerrallaan.
Ihmetellen.
Ihastuksella.

-MaariaLeinonen-
``Armo on aina askeleen edellä, etulahjana viitoittaa tien ja tasoittaa polun lähteelle.``
Avatar
pumpulikukka
perehtynyt
 
Viestit: 60
Liittynyt: 19 Helmi 2008, 23:24

ViestiKirjoittaja pumpulikukka » 14 Heinä 2008, 23:36

Kun on käynyt rajalla
ja palaa kuilun reunalta
tai peräti kuilusta,
on oppinut, että
tarpeellisia on vähän
ja jokainen uusi päivä,
askel, sana, katse,
käden hipaisu on lahja.
Niin tärkeä, että se on otettava
vastaan ainutkertaisena.
Kunnioituksella.
Lahja elämältä elämälle.

Kuoleman ajatukselle
ei enää aikaa, ei tilaa.
Elämä on tässä. Tälläisenaan.
Yksinkertaisesti elettäväksi,
iloittavaksi annettu.
Ilman turhia koristeita.
Pehmusteita.

-Maaria Leinonen-
``Armo on aina askeleen edellä, etulahjana viitoittaa tien ja tasoittaa polun lähteelle.``
Avatar
pumpulikukka
perehtynyt
 
Viestit: 60
Liittynyt: 19 Helmi 2008, 23:24

ViestiKirjoittaja Jani_S » 15 Heinä 2008, 15:34

"Siis heitä haltuun Herran
sun ristis, vaivasi.
Ne kaikki vielä kerran
Hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan
ja ristin, tuskat, vaivat
Hän poistaa aikanaan.

Lujasti mielees paina
ja pidä muistossas:
on armon Herran aina
lapsilleen laupias.
Hän uskovaisiaan
ei heitä milloinkaan,
vaan murheen heistä kantaa
ja holhoo ainiaan."
Jani_S
 


Paluu Kansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron