VL-FOORUMI

Ihme kyllä, taisin jäädä sanattomaksi. Harvoin sellaista sattuu, mutta vaikeneminenhan on kuulemma kultaa.

Victor Hugon "Kurjat" on muistaakseni joku maininnut suosikikseen. Se on minunkin mielestäni yksi parhaista ja ajattelin kerrata sen läpi heti kun ehdin.

Victor Hugo oli muutenkin mielenkiintoinen henkilö: "Hyvin tunnettu maailman lyhyin kirjeenvaihto käytiin Victor Hugon ja hänen kustantajansa välillä. Hugo oli jättänyt julkaistavaksi romaaninsa "Kurjat", ja lähti hyvin ansaitulle lomalle. Lomapaikassaan häntä alkoi askarruttaa, mahtaako teos käydä kaupaksi, ja hän sähkötti kustantajalleen viestin "?". Kustantaja vastasi "!". "(Lainaus: Teknokekko)

Muuten olen kyllä keventänyt lukemistoani viimeisen kymmenen vuoden sisään reippaasti. Näin intellektuellien seurassa ei kehtaisi kertoa, mutta kerronpa kuitenkin mitä kirjoja luen näinä päivinä: Jääkiekon MM-kisojen historia, Marja-Liisa Kirvesniemen elämäkerta sekä joku Henning Mankellin opuksista(kuka niistä nimistä tietää).

No Mankelia on tullut luetuksi paljonkin, kaikki nämä Ystadin jutut. Ja yhteen aikaan luin Grishamia, muistattehan Päämiehen ynnä muut.

Norjalainen dekkarin tekijä Fossum on myös tarkkaan luettu.

Viime viikolla mulla oli Veikko Huovisen "Pojan kuolema", todella koskettava kirja. - Tämä Huovisen sairas poka hukuttautui syysyönä siihen Kiimasjärveen, jonka rannalla Sotkamon suvikset oli. Hänet löydettiin vasta seuraavana keväänä samaisen Juholankylän rannasta.... kun suviksia siellä valmisteltiin.

Lisäksi Poika vietti erakkona vuosia Hailuodossa, samalla rannalla kuin missä meidänkin mökki on.

Saunanaama kirjoitti:Jostain kumman syystä tuo pätee myös rakennustaiteessa; vakaumukselliset ateistit ovat suunnitelleet kaikkein hienoimmat (modernit) kirkot!

Mä taas en ole kysynyt että mitähän muut siitä aattelee tai pahentuuko ne siitä, että itse henkilökohtaisesti oon aina pitänyt Neuvostoliiton kansallislaulun melodiaa (siis säveltä) todella kauniina, mielestäni yksi kauneimmista marssityylisistä melodioista. Sanoja en tietenkään allekirjoita enkä lauleskele, mutta ei ne taiteilijalahjat varmastikaan oo sieluntilasta kiinni.

Minä olen lukenut viimeksi suomalaisen herätyksen historiaa

Ainakin täällä löytyy kirjastosta Pappila-niminen sarja, joka kertoo maalaispitäjän papin elämästä. Se on amerikkalainen. Tuo kirjasarja vaikutti aika hyvältä, luin siitä yhden osan ja huomasin että sitä on monta kirjaa siellä hyllyssä. Kirja oli jotenkin mukavan leppoisasti ja humoristisesti kirjoitettu ja aika yleiskristillisesti. Ei ollut ainakaan paljon sellaista mikä olisi hengellisessä mielessä ollut jotenkin häiritsevää, vaikken edes muista minkä kirkon pappi se mies oli..

Elena, kuulostaa mielenkiintoiselta. Luen aika vähän romaaneja, mutta joskus nekin koskettavat. Viime talvena luin erikoisen kirjan nimeltä "Marian evankeliumi". Se oli fiktiota, enkä tiedä liekö edes sopiva uskovaiselle Jollain tavalla jännä aihe kuitenkin...

Nuorempana tuli luettua paljonkin kun oli aikaa, nykyään on jääny vähemmälle. Tuli luettua paljon myös sellaista joka ei varsinaisesti uskoa rakenna..
Mieleen jääneitä kirjailijoita, joiden kirjoja rohkenen suositella ovat mm: Clive Cussler, Alistair Maclean, John Crisham, Tom Clancy, Henning Mankell, Robert Ludlum sekä lukuisia muita jotka ei nyt tuu mieleen.
Hivenen kyseenalaisempia esim. Stephen King, Thomas H Cook, H P Lovecraft(en o varma kirjotetaanko nuin) ja Dean Koontz.
Mitään "rakkaus romaaneja" en o koskaa jaksanu lukia, kyllä kirjassa pitää olla jännitystä tai jotai sellasta "koukkua" ettei raaskis jättää kesken.

Eilen ostin kirpparilta kahdella eurolla Fritz Mayn kirjoittaman Israel, maailmanpolitiikka ja profetiat....

Huh huh, siinäpä yö kului kiitämällä. Tänään rupean lukemaan uudelleen rauhallisempaa vauhtia, jahka ensin käyn kouvolalaisten myyjäisissä.

Kaikenlaisia. Tex Willereitä, vaikkeivät varsinaisesti kirjoja olekaan, tenttikirjallisuutta, historiallisia romaaneja ja kristillisyyden julkaisuja. Kuitenkin aikaa varsinaiselle tulee käytettyä melkoisen vähän.

Tulipa luetuksi vaimon lainaama kirja.

Tuossa vieressäni on kirja, jota suosittelen sellaisille, joita kiinnostaa sodan jaloista paenneiden lasten muistot ja kokemukset. Mikään juonikirja se ei ole, siinä on alkupuolella useita erilaisia kokemuksia ja muistoja, miten lapsuuttaan evakkotaipaleella viettäneet lapset muistavat kokomaansa. Se osa on tavallaan lyhyitä juonitarinoita.

Loppuosa on psykologista pohdiskelua siitä, miten traumaattiset kokemukset lapsuudessa ovat vaikuttaneet silloiseen ja myöhempään elämään.
Joitakin kirjoitusten otsikoita:
- Kylä tyhjäksi ennen iltaa
- Huoli kuormasta painoi mieltä
- Katsokaa kotia viimeisen kerran
- Päivittäin kohtaan työssäni sodan

Nämä siis erilaisten aiheiden alaisia otsikoita, viimeinen aihealue on jotenkin kuvaava:
- Evakkolapsuus -- taakasta voimavaraksi
josta aihealueesta mainitsen yhden otsikon: Musiikki luo siltoja ja avaa lukot

Sitten vielä kirjan toimittajat: Anne Kuorsalo ja Iiris Saloranta ja kirjan nimi: Evakkolapset.

Kylmien kyytimies, kirjoittanut Antti Tuuri.

Tampereen taisteluista 90 vuotta sitten. Karua, karua, etten sanoisi karmaisevaa. -Ja varmaankin sitäpaitsi historiallisesti totta.

Viimeistä Vuosikirjaa 2008

Ostin viime viikolla Sinuhe Egyptiläisen kun sitä on uskovaisten ja muidenkin puolesta kovin kehuttu.
Syvennyn ko. kirjaan viikonloppuna, joten pian saan antaa palautetta.

Se miksi kirjoitin jo nyt asiasta, on se kun selailin kirjan sivuja sieltä täältä, ikäänkuin "maistellen" mitä on odotettavissa. (kuten paha tapani on, eikä monikaan ihminen tällaista selailua ymmärrä.)

On jo pakko mainita etukäteen että henkilöillä on kyllä kummallisimpia nimiä, joita olen konsanaan kirjallisuudessa lukenut: Tabubue, Kaptah, Nefernefernefer, Horemheb, Keftiu, Ekhnaton, Baketamon....

Mulla on juuri samanlainen tapa lukea, sieltä täältä ensin ja lopulta kokonaan.

Nyt olen selaillut kirjaa nimeltä "Rakas häiskä". Laitetaanpa tietokilpailu, kenen tuotantoa mahtaa olla; kyseessä on kirjekokoelma.

Radiosta kuulemani perusteella luulen tietäväni Rakas häiskän kirjoittajan ja häiskänkin henkilöllisyyden, vaikka, kirja ei ole käsiini osunut.

Itse olen kahlannut läpi Kristinuskon historiaa, jos olen lehtien ja netin luvulta ja muulta kirjoittamiseltani ja kuvien järjestelyiltä aikaa saanut.Tällä hetkellä minulla on pieni pino katsomattomia lehtiä, ja kirja odottaa vuoroaan niiden alla. Viides vuosisata taitaa olla lukuvuorossa sitten, kun sen aika taas tulee.

Nepheg kirjoitti:On jo pakko mainita etukäteen että henkilöillä on kyllä kummallisimpia nimiä, joita olen konsanaan kirjallisuudessa lukenut: Tabubue, Kaptah, Nefernefernefer, Horemheb, Keftiu, Ekhnaton, Baketamon....

Nimet ovat kuitenkin aitoja egyptiläisiä nimiä. Horemheb ja Ekhnaton ovat myös historiallisia henkilöitä.

Muistuu mieleen Sinuhen palvelija Kaptahin toistama ..."Puheesi on korvissani kuin kärpäsen surinaa...."

mutsi kirjoitti:Mulla on juuri samanlainen tapa lukea, sieltä täältä ensin ja lopulta kokonaan.

Nyt olen selaillut kirjaa nimeltä "Rakas häiskä". Laitetaanpa tietokilpailu, kenen tuotantoa mahtaa olla; kyseessä on kirjekokoelma.

Ei ole kukaan yrittänyt arvata, niin vastaanpa, että "Rakas häiskän" kirjoittaja on muistini mukaan Sylvi Uino, myöhemmin Kekkonen. Se Häiskä on Sylvin silloinen sulhanen, Urho Kekkonen. Eivät tarvinne esittelyä enempää?

Olen lukenut viime aikoina Waltarin teoksia kun ne jäi aikoinaan lukematta, mutta Sinuhe egyptiläistä en jaksanut itse lukea vaan lainasin kaupunginkirjastosta äänikasetteina ja siinä kuunnellessa samalla kudoin. Ikää myöten lukemisharrastus on kääntynyt runojen lukemisen myötä elämäkertateoksiin ja parhaillaan olen aloittelemassa Barack Obaman kirjaa Unelmia isältäni, joka on kertomus rodusta ja sukuperinnöstä.