VL-FOORUMI

Luen parhaillaan Lon Robertsin Salainen rakkaus,kirja on Ristinvoiton julkaisema vanha hengellinen kirja,romanttinen tosi hyvä kirja.

jussi83 kirjoitti:Luen parhaillaan Lon Robertsin Salainen rakkaus,kirja on Ristinvoiton julkaisema vanha hengellinen kirja,romanttinen tosi hyvä kirja.

Kansikuvan perusteella voisi luulla dekkariksi Itsellä on aloitteuna Danielle Steelen kirja Päivä kerrallaan. Olen lukenut kaikki tähän asti ilmestyneet kyseisen kirjailijan teokset.

Seuraavaksi on joululahjaksi saamani John Grishamin Lakimiehet, joitakin olen lukenut aiemmin. Mutta tänä iltana on Aku Ankka Päivämies lehden jo päivällä tutkailin

Jay kirjoitti: Orwellilta oon lukenu pari kirjaa; Animal Farm, joka oli synkkyydessään puhutteleva, ja niin järkyttävä Vuonna 1984, etten tohdi edes suositella.

Mikä ihme oli 1984:ssä järkyttävää? Minusta se oli hyvin opettavainen kirja, vaikkakaan ei erityisen realistinen. Lisäksi allegoriat saisivat olla selkeämpiä tai vaihtoehtoisesti monitulkintaisempia niin useammat ihmiset saisivat siitä enemmän irti.

ihminen kirjoitti:

Jay kirjoitti: Orwellilta oon lukenu pari kirjaa; Animal Farm, joka oli synkkyydessään puhutteleva, ja niin järkyttävä Vuonna 1984, etten tohdi edes suositella.

Mikä ihme oli 1984:ssä järkyttävää? Minusta se oli hyvin opettavainen kirja, vaikkakaan ei erityisen realistinen. Lisäksi allegoriat saisivat olla selkeämpiä tai vaihtoehtoisesti monitulkintaisempia niin useammat ihmiset saisivat siitä enemmän irti.

Kirjan 1984 nimiluonnos oli kerran lukemani mukaan aluksi Vuonna 1948, jota aikaa ja kirjoittajan kotimaassa vallinnutta totaalista hallintoa hän pyrki siinä ivaamaan. Siihen aikaan ja paikkaan se olisi ollut ehkä realistinenkin, tosin yli ampuva. Oman turvallisuutensa vuoksi hän ilmeisesti kustantajan suosituksesta vaihtoi vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa keskenään, jolloin nimi vaihtui tulevaisuutta ennustavaksi. Olen lukenut kyseisen kirjan erään lehden jatkokertomuksena. Myöhemmin luin saman kirjoittajan Eläinten vallankumouksen, myös lehden jatkokertomuksena. Totaalista hallintoa siinäkin ivataan tyyliin, johon kirja loppua kohti tiivistyy. Aluksi on aivan rehellinen vallankumous ja tasa-arvoisuus, joka vähitellen vaihtuu muotoon: Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta siat ovat muita tasa-arvoisempia. Eli tasa-arvo oli vaihtunut sikojen ylivallaksi ja tyranniaksi.

Taavetti kirjoitti:

ihminen kirjoitti:

Jay kirjoitti: Orwellilta oon lukenu pari kirjaa; Animal Farm, joka oli synkkyydessään puhutteleva, ja niin järkyttävä Vuonna 1984, etten tohdi edes suositella.

Mikä ihme oli 1984:ssä järkyttävää? Minusta se oli hyvin opettavainen kirja, vaikkakaan ei erityisen realistinen. Lisäksi allegoriat saisivat olla selkeämpiä tai vaihtoehtoisesti monitulkintaisempia niin useammat ihmiset saisivat siitä enemmän irti.

Kirjan 1984 nimiluonnos oli kerran lukemani mukaan aluksi Vuonna 1948, jota aikaa ja kirjoittajan kotimaassa vallinnutta totaalista hallintoa hän pyrki siinä ivaamaan. Siihen aikaan ja paikkaan se olisi ollut ehkä realistinenkin, tosin yli ampuva. Oman turvallisuutensa vuoksi hän ilmeisesti kustantajan suosituksesta vaihtoi vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa keskenään, jolloin nimi vaihtui tulevaisuutta ennustavaksi. Olen lukenut kyseisen kirjan erään lehden jatkokertomuksena. Myöhemmin luin saman kirjoittajan Eläinten vallankumouksen, myös lehden jatkokertomuksena. Totaalista hallintoa siinäkin ivataan tyyliin, johon kirja loppua kohti tiivistyy. Aluksi on aivan rehellinen vallankumous ja tasa-arvoisuus, joka vähitellen vaihtuu muotoon: Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta siat ovat muita tasa-arvoisempia. Eli tasa-arvo oli vaihtunut sikojen ylivallaksi ja tyranniaksi.

Orwellhan uskoi alunperin sosialismiin, Eläinten vallankumous oli sitten pettymyksen tulosta. Alkupään tuotannossaan hän on älyttömän idealistinen, väittää mm. että jokainen työväenluokkaan "todella" tutustuva automaattisesti kääntyy sosialismiin. Orwellin esseistä useimmat ovat ihan ok sekä kaunokirjallisuus tietysti, mutta yhteiskunnallisen liibalaaban, "ajankohtaiskatsaukset" hän olisi minusta saanut jättää sikseen, poliitikkona hän on aika yksinkertainen. Koko tuotantoa en tosin ole lukenut.

Joistain Orwellin esseiden suomennoksista kuulemma sensuroitiin aikoinaan Neuvostoliittoa kritisoivia kohtia.

ihminen kirjoitti:

Jay kirjoitti: Orwellilta oon lukenu pari kirjaa; Animal Farm, joka oli synkkyydessään puhutteleva, ja niin järkyttävä Vuonna 1984, etten tohdi edes suositella.

Mikä ihme oli 1984:ssä järkyttävää? Minusta se oli hyvin opettavainen kirja, vaikkakaan ei erityisen realistinen. Lisäksi allegoriat saisivat olla selkeämpiä tai vaihtoehtoisesti monitulkintaisempia niin useammat ihmiset saisivat siitä enemmän irti.

Se ihme, että vallassa on yksi näkemys ja yksi totuus, ja kuuliaisuutta niille valvotaan kaikkialla, se ihme, että kansanjoukot iloitsevat julkisista teloituksista, massat kumartavat kuvaa ja iskulauseita, naapurit -jopa lapset- antavat eri lailla ajattelevia läheisiään ilmi, kehenkään ei voi luottaa, elämä on valhetta ja sotaa, ihminen hakataan henkihieveriin ajatustensa vuoksi ja kiduttamalla pakotetaan rakastamaan jotain, mitä hän pitää näkemystensä vastaisena. Sinulle se kai on arkipäivää. Minulle se oli järkyttävää vaikka kirjan maailma onkin dystopia.

Jay kirjoitti:Se ihme, että vallassa on yksi näkemys ja yksi totuus, ja kuuliaisuutta niille valvotaan kaikkialla, se ihme, että kansanjoukot iloitsevat julkisista teloituksista, massat kumartavat kuvaa ja iskulauseita, naapurit -jopa lapset- antavat eri lailla ajattelevia läheisiään ilmi, kehenkään ei voi luottaa, elämä on valhetta ja sotaa, ihminen hakataan henkihieveriin ajatustensa vuoksi ja kiduttamalla pakotetaan rakastamaan jotain, mitä hän pitää näkemystensä vastaisena. Sinulle se kai on arkipäivää. Minulle se oli järkyttävää vaikka kirjan maailma onkin dystopia.

En tietenkään ajattele että sellainen maailma olisi hyvä tai oikein, mutta väkivaltaan olen kyllä turtunut, samoin "ajatusrikosten" vahtiminen on aivan tuttua. Pari lainausta:

"vaaditaan ei vain oikeita mielipiteitä, vaan myös oikeita vaistoja"

"Niistä käsityksistä ja asenteista, joita häneltä edellytetään, monia ei ole koskaan puettu selvästi sanoiksi"

"Jos ihminen on luonnostaan oikeauskoinen, hän tietää sen kummemmin miettimättä aina ja kaikkialla, mikä on oikea käsitys ja toivottu tunnetila."

"Se perinpohjainen henkinen koulutus, jonka hän on saanut lapsena […], tekee hänet joka tapauksessa haluttomaksi ja kyvyttömäksi pohtimaan mitään asiaa kovin juurta jaksaen."

"pohdiskelut, jotka saattaisivat aiheuttaa epäluuloa tai kapinamieltä, pysäytetään heti alkuunsa nuorena opetellulla sisäisellä kurilla."

"mitään muutosta opissa tai poliittisessa asemassa ei voi koskaan myöntää"

Parhaillaan luen Margaret Mitchellin Tuulen viemää.
Minäkin pidän Danielle Steelin kirjoista,mutta tuota Päivä kerrallaan en ole vielä lukenut,varmasti luen sen sitten kun löydän sen jostakin.
Viimeksi Danielle Steelilta luin Isoäiti Dan kirjan.
Margaret Mitchellin Tuulen viemää olen lukenut useamman kerran ja aina se on yhtä ihana lukukokemus.

Parhaillaan luen Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani.

Anteeksi Jussi, mutta nyt on ihan pakko kysyä oletko mies vain nainen? Olen aina ajatellut että Steelet ja Brontet ja vastaavat ovat 16-vuotiaiden vastarakastuneiden typyköiden heiniä, tyyliin niisk ihana rakkaus söpöys <3 ah herkkyys ah ja oh <3 En pahalla, en vain ikinä ole itse tajunnut rakkaustarinoiden ideaa. Bronte nyt on kirjallisuushistoriallisessa mielessä tärkeä, harvoja naisia ja niin pois päin, mutta Steelea lukiessa kyllä aivot tursuaa korvista.

Itsellä on menossa pino Jari Sinkkosen lapsipsykologiaa käsitteleviä kirjoja.

Mitä kirjoja luette? Lukeeko joku uskontoon liittyvää kirjallisuutta?

Itselläni kesken tällä hetkellä: Leo Hartvaaran Suden uhrit, jonka jälkeen ajattelin lukea: Sylvi Peltoniemen: Tusinan äitee. odottamassa lukemista on myös: Armon penikoita.

Jos jollain tulee mieleen jotain hyviä kirjoja mitä on lukenut, ei tarvitse välttämättä olla edes uskontoon/lestadiolaisuuteen liittyvää kertokaa ihmeessä.

Angel kirjoitti:Mitä kirjoja luette? Lukeeko joku uskontoon liittyvää kirjallisuutta?

Itselläni kesken tällä hetkellä: Leo Hartvaaran Suden uhrit, jonka jälkeen ajattelin lukea: Sylvi Peltoniemen: Tusinan äitee. odottamassa lukemista on myös: Armon penikoita.

Jos jollain tulee mieleen jotain hyviä kirjoja mitä on lukenut, ei tarvitse välttämättä olla edes uskontoon/lestadiolaisuuteen liittyvää kertokaa ihmeessä.

Henryk Sienkiewicz: Quo vadis
Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus (ja melkeinpä kaikki Waltarin kirjat hyviä)

Sinikettu kirjoitti:Kirjakaupan alennusmyynnistä löysin kirjan Hiekkalan lapset, johon oli koottu kaikki pienet Hiekkalan lapsista kertovat kirjaset samoihin kansiin. Se oli pakko ostaa, vaikka se ei ihan ehkä olisi budjettiin mahtunut. Mutta muistan lukeneeni niitä lapsena tavuviivoilla varustettuina versioina ja tykkäsin niistä kovasti. Monesti nyt aikuisenakin olen muistellut miten mukava oli käpertyä omaan lukunurkkaan lukemaan niitä. Ne jäivät jotenkin mieleen.

Meillä on se sama kirja, mainioita lasten kertomuksia. Lukiessa osui silmään, kun lapset laulavat siinä laulua "Onpa taivaassa tarjona lapsillekin". Tarkistin, että se on Siionin laulu (nro 220), mutta ei virsi. En ole kuullut, että kirjailijalla (Vuokko Niskanen) olisi vl- tai muuta lestadiolaistaustaa, mutta mielenkiintoinen havainto kuitenkin.

O.M kirjoitti:Meillä on se sama kirja, mainioita lasten kertomuksia. Lukiessa osui silmään, kun lapset laulavat siinä laulua "Onpa taivaassa tarjona lapsillekin". Tarkistin, että se on Siionin laulu (nro 220), mutta ei virsi. En ole kuullut, että kirjailijalla (Vuokko Niskanen) olisi vl- tai muuta lestadiolaistaustaa, mutta mielenkiintoinen havainto kuitenkin.

Samaa laulua lauletaan myös evankelisuudessa, tosin nykyisessä Siionin kanteleessa se alkaa Onpa taivaassa tallella lapsillekin. Ja tiedän sitä lauletun aikoinaan myös siinä osassa sukuani, jossa ns. Itä-Suomen rukoilevaisuus (renqvistiläisyys) on paljon vaikuttanut. Sitä en osaa sanoa mistä laulu on lähtöisin alunperin.

kehakukkanen kirjoitti:Samaa laulua lauletaan myös evankelisuudessa, tosin nykyisessä Siionin kanteleessa se alkaa Onpa taivaassa tallella lapsillekin. Ja tiedän sitä lauletun aikoinaan myös siinä osassa sukuani, jossa ns. Itä-Suomen rukoilevaisuus (renqvistiläisyys) on paljon vaikuttanut. Sitä en osaa sanoa mistä laulu on lähtöisin alunperin.

Mukava saada sinusta pitkästä aikaa elonmerkkejä, kehakukkanen. Innostuin tekemään lyhyen selvittelytyön ko. laulun taustoista. Siionin laulujen mukaan tekijä on Albert Midlane 1859. Laulu on käännetty ruotsiksi 1859 ja sen on suomentanut Johannes Vilhelm Hirvonen 1883. Hirvonen mainitaan Siionin kanteleen laulujen tekijäluettelossa: http://sley.fi/node/6513. Siionin lauluihin se lienee päätynyt 1900-luvun alussa Oskari Jussilan kootessa lestadiolaisten (myöhemmin vanhoillislestadiolaisten) keskuudessa laulettuja hengellisiä lauluja yksiin kansiin. "Jussilan pitkään toimittama Siionin laulut -kokoelma sen alusta alkaen 1916 vuoteen 1939 asti on jättänyt pysyvän ja näkyvän jäljen lestadiolaisen liikkeen seuratoimintaan."

Kiitos O.M, mielenkiintoisia tietoja. Aina silloin tällöin piipahdan täällä lukemassa mistä puhutaan. Harvoin on tullut tarvetta kommentoida. Toki "nettielämää", samoin kuin ketjun otsikkoon liittyen kirjojen lukemista nykyisin rajoittaa myös pieni neiti 9kk.

kehakukkanen kirjoitti:"nettielämää", samoin kuin ketjun otsikkoon liittyen kirjojen lukemista nykyisin rajoittaa myös pieni neiti 9kk.

Onneksi olkoon!

Kiitos O.M!

Onnittelenpa minäkin kehäkukkasta pienen neidin vuoksi!