Kirjoittaja pumpulikukka » 14 Heinä 2008, 23:36
Kun on käynyt rajalla
ja palaa kuilun reunalta
tai peräti kuilusta,
on oppinut, että
tarpeellisia on vähän
ja jokainen uusi päivä,
askel, sana, katse,
käden hipaisu on lahja.
Niin tärkeä, että se on otettava
vastaan ainutkertaisena.
Kunnioituksella.
Lahja elämältä elämälle.
Kuoleman ajatukselle
ei enää aikaa, ei tilaa.
Elämä on tässä. Tälläisenaan.
Yksinkertaisesti elettäväksi,
iloittavaksi annettu.
Ilman turhia koristeita.
Pehmusteita.
-Maaria Leinonen-
``Armo on aina askeleen edellä, etulahjana viitoittaa tien ja tasoittaa polun lähteelle.``