VL-FOORUMI

"Kunpa tämä runo
kietoutuisi ympärillesi
kuin käsivarsi
ja lohduttaisi sinua.

Kunpa tämä runo
olisi huone
ja hehkuva takkatuli,
jonka ääreen
voisit käpertyä.

Kunpa tämä
voisi antaa sinulle
niin paljon enemmän.

Kunpa tämä runo
voisi täyttää toiveesi.

Silloin et ehkä
enää itkisi."

-Henry Borowski 17 v.-

Tämä runo on mielestäni todella kaunis:


"Lohduta minua,
nosta minut Isän käteesi
kuin lumeen pudonnut lintu.
Sivele minut lämpimäksi,
paina minut sydämellesi,
hengitä minuun.
Niin aukaisen taas silmäni
ja viserrän ylistystäni Lumen maassa
siivet pakkasesta kimaltaen
niin kauan kuin minulle päiviä annat."

-Rakel Liehu-

! kiitos ihanista runoista Sinisielu.
Jatketaan.

kiitos sinisielu varinki ekasta juuri tähän hetkeen sopiva, ku itkenyt koko illan eikä kyyneleet meinaa loppua.

Kuuntelen ihmetellen
ihmistä
joka kertoo
mitä hänelle todella kuuluu
avoimesti
rehellisesti
nöyrästi

Ei sano
että kiitos hyvää
tai eihän tässä erikoista.
Melkein kadehdin
vaikka ei kuuluisikaan hyvää
kertojalle.

Toisilta ylpeys sulkee suun
toisilta pelko
mutta kun kivun toleranssi
ylitetty
pelolla ja ylpeydellä
ei enää sijaa
on vain kirkas tuska
kuin auringon nousu
häikäisevien hankien yli,
viiltävä valo
tai salaman viilto
yön pimeässä

selkeä. Tosi.

-Maaria Leinonen-

Maaria Leinosella on paljon koskettavia runoja.

Pottu, mä olen lukenut ja kerännyt paljon niitä Maaria Leinosen runoja.

Niin minäkin.

Pimeässä

Haluaisin olla luonasi
ahdistuksessasi
vaikken voikaan päästä
sisälle suruusi.
Kävelisin vierelläsi
pimeässä
ja sinä
voisit avata sydämesi
jos tahtoisit
tai pitäisit sen
lukittuna,
jos niin olisi
parempi.
Kävelisimme hitaasti
kohti kaukana loistavaa
valoa.

-Lea Lignell-

Minä myös pidän Maaria Leinosen runoista ne koskettaa aina ja syvältä. On kausia elämäsäni jolloin lainaan niitä uudestaan ja uudestaan kirjastosta. Luen niitä uudestaan ja uudestaan.

Palasi
katsottuaan syvälle yöhön
niin pimeään
ettei ainoakaan
tähti sitä valaissut.
Ei ainoakaan vastaantulija
kertonut tietä kotiin.

Mutta palasi.
Opettelee nyt
uudelleen
päivien askeleita
kuin lapsi aapistaan
ensimmäistään
aakkonen kerrallaan.
Ihmetellen.
Ihastuksella.

-MaariaLeinonen-

Kun on käynyt rajalla
ja palaa kuilun reunalta
tai peräti kuilusta,
on oppinut, että
tarpeellisia on vähän
ja jokainen uusi päivä,
askel, sana, katse,
käden hipaisu on lahja.
Niin tärkeä, että se on otettava
vastaan ainutkertaisena.
Kunnioituksella.
Lahja elämältä elämälle.

Kuoleman ajatukselle
ei enää aikaa, ei tilaa.
Elämä on tässä. Tälläisenaan.
Yksinkertaisesti elettäväksi,
iloittavaksi annettu.
Ilman turhia koristeita.
Pehmusteita.

-Maaria Leinonen-