VL-FOORUMI

Eräs asia, jonka olen lyhyehkön kokemukseni perusteella huomannut, että uskovaisille ruukaavat monesti olla rakkaita ns. perinteiset suomalaiset laulut, erinäiset traditionaaliset kansansävelmät ja sen sellaiset.

Itse jopa koin tulleeni hengellisestikin puhutelluksi sekä ennen että jälkeen parannuksen näiden laulumieltymystenne takia. Tuli sellainen olo, että tämä on ajallisestikin sellaista, mitä tunnen olleeni vailla. Siis vielä tällä vuosituhannella on ihmisten joukko, jotka arvostavat ja laulavat perinteisiä sävelmiä, joita suomalaiset ovat vuosikymmenet laulaneet, mutta joiden muiston säilyttäminen on jäänyt lähinnä vanhusten ja erityisen musiikkiharrastajien harteille. Mutta on kuin onkin vielä yhteisö, joka aivan aidosti on yhä kallellaan tällaisten mieltymysten puoleen. Niitä laulavat niin nuoret kuin vanhatkin, ja paljon laulavatkin. Kun maailma laulaa erilaista levotonta laulua, niin elävässä kristillisyydessä lauletaan niitä lauluja, joita ennen on isänmaassamme laulettu. Niitä, joita koulussa opin lapsena, koulussa ja kotona. Ne laulut eivät olleetkaan kadonneet minnekään, vaan ne löytyivät uudelleen, tosin tavalla jota en voinut ennakoida.

Mutta esipuheen jälkeen, millaisia suosikkilauluja teillä on, jos nyt ei puhuta Siionin lauluista, virsistä eikä ns. klassisesta, vaan tällaisista traditionaalisista sävelmistä? Onko elämässänne ollut joitain keskeisiä kappaleita, tai vaikkei olisikaan, osaatteko mainita joitain suosikkejanne?

Itse kuuntelen parhaillaan laulua Roineen rannalla, jonka taannoin sain käyttööni. Pidän siitä hurjasti.

Niitä hienoja lauluja on niin paljon, etten tiedä muistanko ees kaikkia. Jämsän opiston cd:illä on kansanlaulujakin hienosti laulettuna. Kouluajoilta muistuu kans mieleen joitaki. No, tässä joitaki mun lemppareita :

On maista kaikista sittenkin, Kun pimenevät illat, Pimpula, pampula paimenpoika, Taivas on sininen ja valkoinen, Revontulet (vai mikä se on, oka alkaa että Ne leimuaa, ne loimuaa), Orvokkini tummasilmä, Nyt tuulet nuo viestin jo toivat.

onhan noita vaikka millä mitalla. ei jaksa enempää luetella...

Oskar Merikannon kesäilta,Miss soutaen tuulessa

Omalla huojuvalla äänelläni uskalsin ennen metsässä kulkiessa laulaa esimerkiksi: On maista kaikista sittenkin, jonka sanat osasin ulkoa alusta loppuun. Inarinjärvi on ollut yksi suosikeistani, koulussa opin sen ensimmäisen säkeistön saameksi, osaan sanat vieläkin, en vain tiedä, ovatko ne Inarin- vai muulla saamen kielellä, mutta minulle sillä ei ole väliä.
Saman opettajan koulussa pääsin elämäni ainoan kerran laulukuoroon, kun muiden luokkamme heikkojen laulajien kanssa mörisimme taustalla toistaen: Hei hei tukkii poojat, hei hei tukkii poojat, paremman lauluäänen omaavien laulaessa heleillä äänillään: Tukkipoika se lautallansa, se on isoo herra...

Voi miten lukuisia niitä hienoja vanhoja lauluja onkaan, en mitenkään jaksa niitä kaikkia tähän muistella, kirjoitin vain pienen otoksen niistä kymmenistä, kenties sadoista elämäni varrella tuntemistani ja rakastamistani lauluista. On ollut ilo huomata, että niitä on alettu julkaista ääniteinä sekä SRK:n lauluryhmien, että opistojemme kuorojen laulamina, ja että ne äänitteet ovat löytäneet tiensä radionkin ohjelmistoon. Esimerkiksi nyt alkaneena lauantaina niistä muutamia voi kenties kuulla Radio Ylen 1 verkossa, kun kello10 alkaa lasten toivekonsertti. Samoin saattaa kuulla silloin tällöin lauantai- iltaisin varttuneempien toivekonsertissa niitä vanhoja kauniita lauluja, joskus jopa uskon sisarten ja -veljien toivomina. Olen minäkin joskus yrittänyt esittää toivomuksiani, mutta läpi pääsy on vaikeaa ja vain kerran muistan toiveeni toteutetuksi.

Anni-tanni lastenlaulut Kantelemusiikki.