VL-FOORUMI

Kun olin lapsi, kotona sanottiin että rokkia ei saa kuunnella. Tottahan sitä sitten piti salaa kuunnella, koska se oli kielletty... Ja äiti oli vihasena jos yllätti
Yritin hakea foorumilta musiikkiin liittyvää, mutta pitää silti itse kysyä kun ei oikein saanu kaikkea selville mitä haluis tietää.

Miksikä tämä "rokki" on sitten kielletty, tai on sanottu että "ei saa kuunnella"? Ilmeisesti sillä käsitetään kaikki muut musiikkityylit, paitsi virret/siioninlaulut sekä klassinen musiikki?
Sen ymmärrän, että jotkut sanoitukset on jotenkin sopimattomia, mutta sillon on helppo olla kuuntelematta.
En ole koskaan tykännyt mistään musiikkityylistä maailman eniten. Ainoastaan kappaleista, tyylistä riippumatta. Nyttemmin myös virsiä ja siioninlauluja kuunnelleena sielläkin on sellasia jotka on hyviä ja jaksaa kuunnella, ja sitten on sellasia jotenki surkeita ja huonoja.
Olen vasta saanu parannuksen armon, mutta tykkään silti edelleen joistain "tavallisista" kappaleistakin.

Tosin musiikin kuuntelu on kyllä jääny lähes kokonaan, mutta kun työkseni ajan metsäkonetta niin siellä on oikeastaan pakko pitää radiota auki, ja radiohan soittaa musiikkia. Nykysin olen ruvennu kuuntelemaan joko yleykköstä tai radio peiliä, mutta kyllä ylesuomikin on todella usein auki, enkä jaksa volumea ranklata jokaisen musiikkikappaleen kohalla.

Ja mielestäni jokin kappale sopii jonkun videon taustalle erittäin hyvin, esim: http://www.youtube.com/watch?v=-lyzjD2H_Dg

Tässäpä vähän ehkä sekavia ajatuksia

Minulla on nyt sellainen tuntuma, että tämä(kin) asia alkaa sinulle vähitellen selvitä, tai oikeastaan viestistäsi päätellen on jo alkanut selkeytyä. Siksikään en yritä tarkemmin vastata, vaan jätän tilaa keskustelulle. Itse en ole oikeastaan lainkaan musikaalinen, mutta pidän toki uskovaisten laulujen ja virsien lisäksi monesta muustakin musiikista. Kuuntelen sellaista mielelläni, mutta jos alkaa tuntua, että kuuntelemani sotii uskoa vastaan, suljen radion tai vaihdan asemaa. Ylen ykköstä olen perinteisesti kuunnellut, kun Peili alkoi kulua täällä, myös sitä. Muilta asemilta kuuntelen lähinnä asiaohjelmia ja uuutisia, sen tarkemmin en nyt ala erittelyjä kirjoittamaan.

jarik kirjoitti:Ja mielestäni jokin kappale sopii jonkun videon taustalle erittäin hyvin, esim: http://www.linkki....

Samaa mieltä Taavetin kanssa. Asia selviää uskovaiselle ajan kanssa juuri uskon kautta ja sehän on Jumalan työ.
Itse tykkäsin ennen parannuksen armoa klassisen musiikin lisäksi aidosta amerikkalaisesta country musiikista ja jostain syystä countrymusiikki jäi itsekseen pois.

Tuon linkin katsoin melkein kokonaan, mutta laitoin musiikin mahdollisimman hiljaiselle kun se häiritsi mielestäni katselua.
Olisin tykännyt videosta enemmän, jos olisin kuullut moottorin äänet ja kuullut kumin vinkumisen.

Nepheg kirjoitti:

jarik kirjoitti:Ja mielestäni jokin kappale sopii jonkun videon taustalle erittäin hyvin, esim: http://www.linkki....

Samaa mieltä Taavetin kanssa. Asia selviää uskovaiselle ajan kanssa juuri uskon kautta ja sehän on Jumalan työ.
Itse tykkäsin ennen parannuksen armoa klassisen musiikin lisäksi aidosta amerikkalaisesta country musiikista ja jostain syystä countrymusiikki jäi itsekseen pois.

Tuon linkin katsoin melkein kokonaan, mutta laitoin musiikin mahdollisimman hiljaiselle kun se häiritsi mielestäni katselua.
Olisin tykännyt videosta enemmän, jos olisin kuullut moottorin äänet ja kuullut kumin vinkumisen.

Minä en jaksanut katsoa koko videota, mutta päällimmäiseksi jäi, että tuossa sitä on ekologista jalanjälkeä Näin sitä tulee samasta videosta eri asioita mieleen eri ihmisillä.

Mullakin jäi parannuksen armon saatuani entinen musiikki itestään pois. Siitä vaan tulee mieli luopua, ennemmin tai myöhemmin, sillain itestään.

Mun mielestä vanhempi voi sanoakin lapselle että "ei saa kuunnella", kun siinä on myös vanhemmille kuuliaisuus, vanhemmillahan on esivallan lupa määritellä, mitä musiikkia saa kuunnella ja mitä ei saa. Jos itte joskus saan lapsia, sanon luultavasti myös, että tuollaista ei saa kuunnella. Hengellisessä mielessä se kai menee niin, ettemme tahdo kuunnella tietyn laista musiikkia, vaikkapa rytmistä musiikkia. Käsittääkseni se ei ns. vastaa henkeen, siitä tulee maailmallisia kiusauksia ja haluja ja sillain levoton olo. Kyse ei ole kiellosta, vaan kun Pyhä Henki saa asua ja vaikuttaa sydämessä, niin tahtoo sisäisestä halusta varjella uskon lahjaa maailman kiusauksilta, turmelemattomassa ja loukkaamattomassa omassatunnossa. Nuo asiat varmasti ajallaan selviää!!

Musiikki voi olla hyvää tai huonoa. Sen määrittäminen yleispätevästi hyväksi ja huonoksi ei ole mitenkään helppo tehtävä (mm. kulttuurisidonnaisuuksien vuoksi), mutta eipä se olekaan edes välttämätöntä. Hyvän musiikin tuntee siitä, että siitä seuraa hyvä olo ja mieli, ja huonosta päinvastainen.

Jarikin laittaman linkin musiikista voi kai olla montaa mieltä (en tiedä sanoisinko sitä edes musiikiksi, jos sitä vertaa – mikä on sinänsä tyhmää - vaikka tähän), mutta Nephegin tapaan aidot äänet (tai niiden puute) tuli kyllä mieleen.

Toisinaan miettii, millainen rooli musiikilla on yhteiskunnassamme, ja paljonko sillä on ihmistä muokkaavaa vaikutusta. Esimerkiksi millaista musiikkia kuuntelee hän, joka käyttäytyy liikenteessä piittaamattomasti ja millaisella musiikilla esim. elokuvissa luodaan tunnelmaa siitä, että tie on auki taivasta myöten. Tai esimerkiksi, onko jatkuvasti lisääntyneellä musiinkin kuuntelulla jotain yhteyttä yhteiskunnassa ilmenevän pahoinvoinnin kanssa.

Kuuntelin tässä taannoin sivusta nuorten keskustelua, jossa he keskustelivat koulussa katsomastaan musiikkivideosta. Videon katsonut nuori puki musiikista välittyneen tunnelman sanoihin 'tuli halu vetää ranteet auki'. Olikohan sellainen musiikki hyvää?

Ja nuusku, tiedän mitä tarkoitat, mutta ajatus rytmittömästä musiikista on vähän vaikea.

En ole itse musikaalisesti erityisen lahjakas ihminen, mutta se ei estäne minua filosofoimasta ja kertomasta jotain kuulemistani opetuksista. Vl-opetus eri musiikkityylien hyvyydestä ja huonoudesta perustuu ymmärtääkseni käsitykseen, että erilainen sävelkulku/rytmitys vaikuttaa ihmiseen eri tavalla. Antiikin filosofeista ainakin Aristoteles totesi, että musiikin pitää olla mieltä ylentävää, sielua rakentavaa tms., en muista tarkkaan, kun siteeraus on toisen käden tieto. Vl-käsityksessä katsotaan, että on olemassa sellaista rytmiä, joka ruokkii lihaa.

Virsimusiikki ja moni klassinen kappale ovat ainakin yleensä rauhoittavia. Monia ihmisiä hiljainen klassinen taustamusiikki auttaa keskittymisessä ja rauhoittumisessa/"nollaamisessa". Sitten on vastaavasti "jalan alle menevää" musiikkia, jota käytetään tansseissa ja musiikkiliikunnassa.

Ainakin minun korvaani heavy-jumputus kuulostaa lähinnä aggressiiviselta. Yhdysvaltain armeijan sotilaat kuuntelivat Irakissa hyökkäysvaiheessa 2003 jumputtavaa musiikkia (heavyä?) korvalappustereoista. Aggressioita nostattava musiikki kai lisää jotain stressihormonin tuotantoa, joka auttaa stressitilanteessa siirtämään ajatukset peloista toimintaan. Tämän kerron vain esimerkkinä siitä, miten valtava vaikutus musiikilla on ihmiseen, vaikka se onkin vain ääniaaltoja.

Toisaalta rytmikkäästä musiikista mainittakoon, että marssimusiikkia en ole vl:ten kuullut tosissaan kyseenalaistavan, vaikka meneehän se "jalan alle". Se perustuu käsitykseen, että rytmikäs musiikkikin voi olla rytmiltään yhtä lailla hyvää kuin huonoa rytmiä.

Musiikista tulee helposti mielikuvia ja mielleyhtymiä (assosiaatioita). Marssimusiikista minulle tulee mielikuvia talvisodasta, itsenäisyyspäivästä yms. Heavystä tulee mielikuva Lordista örveltämässä monsterin asusteessaan. Enkelin taivaan -virsi assosioituu jouluun ja sen odotukseen. Tonava kaunoinen vie ajatukset Keski-Eurooppaan Tonavan polveilevaan virtaan, jonka varrella en koskaan ole käynyt.

Määriteltäessä hyvää ja huonoa musiikkia, voisi olla hyvänä apuna miettiä, millaisia assosiaatioita muodostuu jostain musiikista. Jos musiikista tulee mielleyhtymä, että tätä soitetaan ja lauletaan diskoissa, tanssiaisissa yms. yleisissä vonkuutilaisuuksissa, joissa tuoppia kumotaan, ihmiset örveltävät humalassa ja "paljasta pintaa" on näkyvissä runsain määrin ja vain "tietyssä tarkoituksessa", tuskin on kysymys uskovaiselle sopivasta musiikista. En usko, että ko. tyyppistä musiikkia soitetaan ko. tilaisuuksissa vain siksi, että sellainen tapa olisi muodostunut vain sattumalta historian oikuista, vaan uskon, että tietyntyyppinen rytmi vaikuttaa ihmiseen jossain määrin kuten alkoholikin: vapauttaa sosiaalisia ja seksuaalisia estoja.

Kyse ei ole vain sanoituksista, vaan vain toissijaisesti sanoituksista ja ensisijaisesti rytmistä/sävelkulusta. Näin uskoisin. Maailman väärissä hengellisyyksissä gospelin jumputtaessa kaatuilee ihmisiä ja jotkut innostuvat mongertamaan niitä näitä siansaksaksi. En sitten tiedä, tekeekö hengellinen aspekti sellaisesta menosta mitenkään arvokkaampaa kuin diskoista.

näre kirjoitti:Jarikin laittaman linkin musiikista voi kai olla montaa mieltä (en tiedä sanoisinko sitä edes musiikiksi, jos sitä vertaa – mikä on sinänsä tyhmää - vaikka tähän), mutta Nephegin tapaan aidot äänet (tai niiden puute) tuli kyllä mieleen.

Nyt taitaa olla ihan makuasioitakin
Sinun laittamasi linkin takaa löytyi mukava klassinen kappale. En voi sitä huonoksi sanoa. Ja mun linkittämän videon musiikki on mielestäni sellanen hih hih hii kun on hauskaa kivaa mukavaa, kun tässä prätkällä kikkaillaan

näre kirjoitti:Kuuntelin tässä taannoin sivusta nuorten keskustelua, jossa he keskustelivat koulussa katsomastaan musiikkivideosta. Videon katsonut nuori puki musiikista välittyneen tunnelman sanoihin 'tuli halu vetää ranteet auki'. Olikohan sellainen musiikki hyvää?

Taisi olla ahdistava kokemus sille nuorelle..

Aika yksitoikkoista oli se motskarimusa; toisaalta en ymmärrä niistä pyöristäkään mitään

Liekö Jumalan lahjaa, mutta nykyään en tykkää kuin virsistä tai perinteisestä kuorolaulusta. Tai sitten olen tullut vain vanhaksi ja viisaaksi

Ajattelin joskus, että kiva kun tuli hengellinen radiokanava. Eräänä päivänä sitä kuunnellessani ihmettelin, kun sieltä tuli mainos, että hartaita hengellisiä lauluja soitetaan lauantaisin aamukuudelta tai sinne päin, eli muina aikoina siis hengellistä rokkia Pää tulee kipeäksi, jos sitä kanavaa kauemmin kuuntelee, ei juuri maallisesta kanavasta erota.

Ihmisillä on erilaisia kiusauksia, mitäpä niillä kehumaan; mutta sen verran voisin kyllä sanoa, että uskovaisena moni kiusa jää kyllä ajan kanssa pois

O.M kirjoitti:Virsimusiikki ja moni klassinen kappale ovat ainakin yleensä rauhoittavia. Monia ihmisiä hiljainen klassinen taustamusiikki auttaa keskittymisessä ja rauhoittumisessa/"nollaamisessa".

Tuo on joskus ärsyttänyt, kun on tuntunut, että meikäläisten musiikillinen tunneilmaisu tähtää juuri hartauteen, rauhoittumiseen, eikä jätä tilaa riehakkuudelle, elämän ilon ja keveyden ilmaisulle. Onneksi asia ei kuitenkaan ole noin, mitä olen äskettäinkin kaveriporukan musisoinneilla saanut todistaa.

jarik kirjoitti:Nyt taitaa olla ihan makuasioitakin

Niin ihan varmasti onkin. Ja myös omat tunnelmat vaikuttaa siihen, millaisin korvin ja millaista musiikkia kuuntelee.

Maarimi kirjoitti:eli muina aikoina siis hengellistä rokkia

Joskus kun tätä lajia sattuu radiosta kohdalle osumaan, saattaa nauraa ihan kippurassa joillekin versioille mitä jostain tutuistakin lauluista on onnistuttu kehittämään. Ne voi olla niin täydellisesti käsittämättömiä.

näre kirjoitti:Tuo on joskus ärsyttänyt, kun on tuntunut, että meikäläisten musiikillinen tunneilmaisu tähtää juuri hartauteen, rauhoittumiseen, eikä jätä tilaa riehakkuudelle, elämän ilon ja keveyden ilmaisulle. Onneksi asia ei kuitenkaan ole noin, mitä olen äskettäinkin kaveriporukan musisoinneilla saanut todistaa.

Tosin on luonnollista, että virret ja Siionin laulut tähtäävät noihin ensiksi mainittuihin asioihin. Esimerkiksi taivasikävästä kertovien laulujen luontevin sävellaji on molli. Liittyyneekö tähän, mutta satuin lukemaan wikipediasta sanan nostalgia määritelmän, tuli mieleen että lieneekö uskovaisten musiikkimaku nostalginen: Sananmukainen merkitys sanalle nostalgia on koti-ikävä, kotimaan kaipuu.

Olen kuullut, että joskus ovat epäuskoiset ihmetelleet, kun uskovaiset nuoret laulavat nostalgisia lauluja siitä, että jo pääsisivät täältä pois, ja sitten ovat epäuskoiset ajatelleet, että kyllä taitaa olla masentavaa elämää. Mutta ko. asiakin tulee aivan eri valoon sitten jos sitä saa tarkastella sisältäpäin elävästä uskosta. Silloin eivät aiemmin surulliseksi tuomitut laulut enää tunnukaan surulliselta, vaan jopa ilon liikutuksia esiintyy ko. lauluja laulaessa, ja silmäkulma kastuu, ei surusta vaan ilosta. Mutta tulee se joskus surustakin kyynel, kun laulu kertoo tiestä ja matkasta, ja laulamme, että turmeluksen matkavaate meitä maahan painaapi. Siksi Jeesus huutelemme lakkaamatta puoleesi. Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.

Kuuntelemme kuitenkin myös muuta kuin virsiä ja Siionin lauluja, kuten lastenlauluja ja erilaisia kansansävelmiä. Niitä löytyy iloisia ja jopa hilpeitä sävellyksiä. Ei-hengelliseen musiikkiin sopii hyvin myös hilpeys ja keveys. Virsien ja Siionin laulujen kuuluu olla sopivan hartaita, ja molli on niihin ehdottomasti sopivin sävellaji.

Vaikka enemmistö käyttämistämme uskoon liittyvistä lauluista ja virsistä onkin mollisävelmiä, löytyy kauniita ja hyviä duurisävelmiäkin. En ole lainkaan musikaalinen, pidän silti kauniista lauluista ja muista sävellyksistä. ajos oikein muistan, tunnetuin jouluvirsi, Enkeli taivaan, on duurisävelmä, enkä lähtisi virttä moittimaan sen enempää nykyisten sanojen kuin sävelmänkään vuoksi. Etsiessäni varmistusta oletukselleni, löysin tiedon, että mainittuun virteen oli Niilo Rauhala suomentanut virsikirja ehdotukseen, mutta yleisön vaatimana virsi jäi ennalleen. Kiinnostaisi nyt nähdä ne Niilon suomentamat sanat. Vaikka pidänkin hyvänä perinteistä, olisi uuteenkin suomennokseen tutustuminen kiintoisaa, varsinkin kun tietää sen uskon veljen imaksi.

Monipuolista pohdintaa kirkkosävelmien saraltalöysin kirkkomuusikoiden lehden nettiversiosta.

näre kirjoitti:on tuntunut, että meikäläisten musiikillinen tunneilmaisu tähtää juuri hartauteen, rauhoittumiseen, eikä jätä tilaa riehakkuudelle, elämän ilon ja keveyden ilmaisulle. Onneksi asia ei kuitenkaan ole noin, mitä olen äskettäinkin kaveriporukan musisoinneilla saanut todistaa.

Tokikaan kaiken musiikin ei tarvitse olla harrasta. On paljonkin duurivoittoista iloista musiikkia, joka ei ole lihallista.

Serkkupoika kävi emäntineen kylässä ja siinnä muun ohessa poristiin hengellisestä musiikistakin. Serkun emäntä kuuluu pelastusarmeijaan ja kertoi pelastusarmeijan perustajan William Boothin tavasta käyttää musiikkia. Kun en enää sanasta sanaan muistanut jutusteluamme, niin lainasin kuulemani asian pelastusarmeijan sivuilta:
Pelastusarmeijan alkuaikoina 1800-luvulla huomattiin, että sen tilaisuuksiin osallistuvat ihmiset osasivat paremmin sen ajan iskelmiä ja kansanlauluja kuin hengellisiä lauluja ja virsiä. William Booth ryhtyikin hankkimaan tunnettuihin sävelmiin hengellisiä sanoituksia. Jotkut paheksuivat ratkaisua, mutta heille Booth lausui legendaariset sanansa: "Miksi vain saatana saisi käyttää kaikkein parasta musiikkia?" (Why should the devil have all the good music?). Ehkä juuri siksi Pelastusarmeijan musiikkia on voitu luonnehtia iloiseksi ja mukaansa tempaavaksi? Serkun emäntä kertoi, että köyhien sosiaalisen auttamisen lisäksi juuri Boothin käyttämä iloinen musiikki veti katujen köyhiä ihmisiä hengellisiin kokouksiin ja pelastukseen. Eniten yllätyin, kun sain kuulla, että seuroissakin laulettu virsi 341 Kiitos sulle Jumalani.. on alunperin pelastusarmeijan laulu.
Aattelimpa siinä hiljaa mielessäni, että tulisikohan meiän seuroihimme uskosta osattomia, jos musiikki oli heille tutumpaa.

Munkki kirjoitti:Aattelimpa siinä hiljaa mielessäni, että tulisikohan meiän seuroihimme uskosta osattomia, jos musiikki oli heille tutumpaa.

Voipi olla, mutta ei kai kävijämäärät ole itsestääntarkoitus, vaan se, että mahdollisimman moni varjeltuisi tai saisi elävän uskon.

Mie vain sitä, että jos ei kukkaan uskoton tule seuroihin , niin miten ne kuulee evankeliumin ja tullee uskomaan. Uskovan varjelee uskossa Taivaan Isä iliman soittojakin.

Tietääkseni ns. kiitosvirsissä on muitakin duurisäveliä, kuten kaikkien suurten seurojen lopuksi laulettava Maan ja taivaan Luojan... Käsittääkseni kiitosvirret ovat hyviä ja tarpeellisia, vaikka tietenkään eivät kaikki laulut voi olla kiitosvirsiä, lähinnä niitä kai lauletaan seurojen loppulauluina.

Paikallisella ry:llä on sekä ennen että jälkeen seurapuheen virsi, siis tavallisesta kirkon virsikirjasta, ja sitten jälkimmäisen virren jälkeen on useimmiten Siionin lauluja.

Uskoisin, että epäuskoinen ihminen, jota Jumala on kutsumassa valtakuntaansa, kyllä ohjautuu tavalla tai toisella uskovaisten yhteyteen, huolimatta siitä, millaisia lauluja kulloinkin lauletaan.

Tekisi vielä sen verran mieli analysoida, että jos avaa hieman sanoitusten sisältöä, niin esim. virsi Kiitos sulle Jumalani ei kerro taivaan tiestä, eli siitä ei käy ilmi evankeliumin ydinolemus, parannuksesta kertominen tai uskovaisten "talosteluun" liittyvät seikat, vaan se on nimenomaan kiitosvirsi ja siihen sopiva. Jos muistelisi jotain parannukseen kutsuvaa virttä, joka siis aivankuin sanojensa kautta on kutsumassa epäuskoista, niin niitäkin on monia, itseäni puhutteli joskus mm. Isämme uskoivat ennen, ehkä se puhuttelee muitakin seuroihin eksyviä. Ko. laulua taas en itse voisi kuvitellakaan duurissa.