Kirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2009, 05:06
Ilmassa aina oleva, mutta silmille näkymätön vesihöyry tiivistyy pieniksi, näkymättömiksi pisaroiksi tai jääkiteiksi. Kiteet ovat niin pieniä, että leijuvat ilmassa putoamatta maahan. Niiden määrä on niin vähäinen, että valo näkyy niiden ohi päästäen tähdet ja muut taivaan kappaleet näkymään ohitseen. Kuitenkin ne muodostavat suotuisan alustan, josta osa eri lähteistä tulevasta valosta heijastuu silmiemme kalvoille.
Maan pinnalta heijastuva valo näkyy pystypylväinä, kuten nuusku kertoi. Kuun ympärille muodostuu kehä tai useita sisäkkäisiä kehiä. Saattaa näkyä joskus sivukuita tai sivuaurinkoja. Vanha kansa on puhunut siitä nimellä auringon sappi, tieteilijät halo ilmiöstä. Suunnilleen samasta, mutta olosuhteiden mukaan vaihtelevasta ilmiöstä näissä kaikissa on kyse. Koska ilma virtaa eri tavoin eri aikoina, kiteet muodostavat erilaisia tihentymiä eri paikkoihin, koko ilmiön näkymä vaihtelee eri kerroilla. Joskus autoa ajaessani olen nähnyt auton valokiilan koko matkallaan, eikä vain heijastumana kiinteistä kohteista. Valo heijastuu silloin niistä pienen pienistä kiteistä tai pisaroista. Jos pisaroita olisi enemmän, näkisimme sen sumuna.
Viimeiseen nuuskun kysymykseen oletuksena, että lämmin ilma on luultavasti virrannut jostakin läheltä, järven tai muun lämpimämmän kohteen päältä. Saattaisi toki olla mahdollista, että ylhäältä on laskeutunut lämpimämpi . ilmamassan kerros maan pinnalle, vaikka lämmin ilma nousee tavallisesti ylös, joku voimakkaampi virtaus voi muuttaa suunnan.
Nyt ihmettelen kursorin katoamista näytöltäni. Kirjoittaa aivan oikein, mutta paikan tietää vasta sitten, kun merkki ilmestyy näytölle.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4