Johanna Nilssonin Älä usko, älä toivo, älä rakasta (Hon går genom tavlan, ut ur bilden).
Rankka kirja. Satuttava, repivä. Toi muistoja esiin.
Samaan aikaan jollain tavoin parantava.
Kyseinen kirja kertoo kymmenkesäisestä Hannasta, joka menettää parhaan ystävänsä ja joutuu luokan ulkopuoliseksi. Kirja käsittelee koulukiusaamista, yksinäisyyttä, psyykkistä sairautta.
Kirjassa kulkee kaksi aikaa rinnakkain: Hanna kymmenvuotiaasta aina 12-vuotiaaksi asti ja Hanna, jo nuori aikuinen, ylioppilaaksi kirjoittanut. Tuolloin Hanna on valkeassa, steriilissä huoneessa ja unelmoi pelottavasta ulkomaailmasta. Olisi niin ihanaa hengittää vapaasti raikasta ulkoilmaa, mutta pelko kahlitsee paksujen seinien sisälle. Lopulta koittaa kotiinpaluun aika.
Hyvä kirja. Herättää ajatuksia.