VL-FOORUMI

Rakastan lukemista. Minulla on usein monta kirjaa kesken, kun en malta olla aloittamatta seuraavaa.

Nyt luen Laestadiuksen "Huutavan ääni korvessa" kirjaa herätyksen alkuvaiheista Karesuvannossa.

Aulis Zidbeckin Raattamaasta kertova "Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma" on myös kesken, mutta voihan noita lukea rinnakkain

Siihen rinnalle kannattaisi etsiä myös Seppo Lohen kirja: Sydämem kristillisyys. Kertoo Laestadiuksen vaiheista ja kristillisyyden alkuajoista Laestadiuksen aikana.

Minä luin viimeksi John Steinbeckin "Ystävyyden Talo" ja saman kirjailijan "Hyvien ihmisten juhla". Samat kirjat olen lukenut useita kertoja aiemminkin, mutta suosikkikirjailijani teokset saavat minut aina hyvälle tuulelle.

Nyt on kesken Mika Waltarin "Sinuhe egyptiläinen" joka myöskin on kertausta. Nyt vain on niin, että en ehdi kirjaston aukioloaikoina liikenteeseen, joten "joudun" kertaamaan jo luettua

Kävin tänään kirjastossa ja lainasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni, Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus. Huikea kirja. Se kannattaa lukea ehdottomasti.

Nyt on menossa "Triffidien kapina".
Luin sen ensimmäisen kerran monta vuotta sitten viimeksi, mutta taas oli mukavaa istahtaa sen pariin.
Todella jännittävä ja sopii niillekin jotka eivät tavallisesti scifistä pidä.

Tässä lyhyesti kirjan jännittävä idea:
"Eräänä iltana se tapahtui: vihreää loistavaa valoa satoi maapallolle. Seuraavana aamuna koko ihmiskunta on sokeana!
Kammottavat, kolmella jalalla kävelevät, lihaasyövät kasvit triffidit ovat päässeet irti, tunkeutuvat suurkaupunkeihin ja käyvät sokeiden ihmismassojen kimppuun. Vain muutamat ihmiset ovat säilyttäneet näkönsä, heidän joukossaan nuori mies ja kaunis neitonen, jotka ryhtyvät taisteluun triffidejä vastaan."

Olen tavaillutut vastikään Carita Hellstenin Virtaus ja vastavirtaus,
Nainen matkalla minuuteen...

mietin usein parisuhteen kiemuroita ja miten nainen ja mies voivat erilaisuudesta huolimatta löytää yhteyden...mutta ei se itsestään rakennu parisuhdekaan...
Carita ja Tommy ovat kirjoittanee myös kirjan: Lähelle on pitkä matka

-Uskovaiset löytävät kyllä uskovien yhteyden ja se on kyllä paras yhteys, mutta ei kai haitanne, kun yhteys syntyy myös tunteidenkin kautta; silloin kokee ,että tulee ymmärretyksi ja kohtaa tavallaan ihmisen,,,,pätee
muihinkin ihmissuhteisiin, mutta parisuhde on jotenkin vaativin ja kaikista riskialtteinkin suhde.....
kun lukee noita tekstejä, tavallan voi löytää itselle tutuja tunteita tai asioita ja voi peilata siinä itseään ja oppia tuntemaan itseä ja muita...
sehän on tarkoitus ihmissuhteissa ja miksi me haluamme yhteyttä toisiin ja vaihtaa ajatuksia jne,,,olemme inhimillisiä ihmisiä myös....

Itsellä tais olla.. biologian oppikirja perinnöllisyydestä No joo, mut oli kyl tarkotus kysellä mielipiteitä toisesta asiasta. Joku täällä oli lukenu Dan Brownin tuotantoo, ja kysyisinki, mitä mieltä ootte sen kirjasta Da Vinci-koodi (en tiedä kirjotinko oikein, mut se ei oo oleellista..)? Siis onkohan joku lukenut sen? Itse en ole, mut kiinnostais aivan mahdottomasti. Mut sit olen kuullu sellasta vahvaakin mielipidettä, et se ei olis uskovaiselle sopivaa luettavaa, kun siinä on niin paljon sitä Raamatun opin kyseenalaistamista jne. Että olis vähän vaarallistakin, kun sitä alkaa sit itsekkin epäilee, ja ku se on ihan uskottomienkin mielestä tosi ajatuksia herättävä ja vetävä kirja.

Olen lukenut Da Vinci-koodin ja minulla on se Enkelit ja demonit myös itsellä, sehän on kirjoitettu ensin, mutta tuli tunnetuksi myöhemmin. Täytyy sanoa että Enkelit ja demonit-kirja oli niin pitkäveteinen, että en ole sitä lukenut kuin alle 50 sivua.

Da Vinci-koodi oli jännittävä ja sen luin, mutta loppu siinäkin oli tylsä. Ja ainakin minusta siinä ei ole uskolle mitään vaarallista, koska ne uskonasioita ja Raamattua käsittelevät seikat liippaavat niin yli, että ei millään mahdu edes epäilyksiin sellainen.

Tietysti voi olla niin, että joku ottaa tosissaan ja alkaa miettiä, mikä siinä on totta ja mikä ei, ja silloin on paras pysyä siitä erossa. Onhan siinä kyseessä aivan oikeita paikkoja ja Vatikaania ja olemassa olevia seuroja ja liittoutumia, mutta ainakin minulle se kirja oli kuin lukisi Nummisuutarin Eskoa ja hakisi Nurmijärveltä sen tapahtumapaikkoja...

Aina voi harkita itse, lukeeko vai eikö.

Sitä kyseistä kirjaa on mainostettu paljon, mutta taitaa itseltä jäädä lukematta. Muutenkin tuntuu ettei osaa oikein keskittyä tällä hetkellä kirjoihin. Aivot ovat väsyneet. Aku Ankka tasoista kerran viikossa

Lukemattomia kirjoja on hyllyssä ja tänään tuli taas kirjakerhosta uusia. Jospa sitä taas kun tämä kaamosaika hellittää

Päivä on mennyt mitään aikaan saamatta Jospa sitten huomenna...

Hmm.. olen lukenut viimeksi esim. Oma taivas (Alice Sebold, ei ole kuitenkaan uskonnollinen kirja nimestä huolimatta), Diane Chamberlain: Kuunvalon lahti, Adele Geras: Taiteilijan talossa sekä Inari Krohn: Musta ja muita värejä.

Pidin kaikista.

En ole itse lukenut Da Vinci-koodia, mutta kommentoin kuitenkin: Taannoin kysyin veljeltäni, kannattaako lukea Da Vinci- koodi. Hän sanoi, että kirja on yksinkertaisesti liian huono luettavaksi. Suositteli luettavaksi saman kirjailijan muita teoksia, olivat kuulemma "luettavia, toisin kuin Da Vinci-koodi".

Tämä on siis subjektiivinen näkemys, mutta itse luotan veljeni näkemykseen, hänellä on sama maku kirjojen suhteen kuin minulla.

Luin sen jokin aika sitten.

Suht-koht hyvä dekkarina, vähän jankkaava kylläkin.
Keskittyy pääasiassa erilaisten salakirjoitusten ja sanaleikkien ratkomiseen. joka niistä tykkää, niin senkun lukee

Sivujuonena kulkee sitten nämä graalin vartijat, vallanhimo, sensaatiohakuinen raamatuntulkinta, viittaus "marian evankeliumiin" ja siitä hätäisesti vedetyt johtopäätökset. Näiden teoreettinenkaan pohdinta ei vakuuttanut, varmaankin siksi, ettei sitä ollut

Sanoisimpa, että keskinkertainen kirjallisena tuotoksena, viihteenä myös keskitasoa, historiaan perustuva kerronta ei täytä ukriteerejäni.
Kirjasta syntynyt "kohu" on lähinnä myyntikikka. Katolisia se saattaa tosin vähän kuohuttaakkin, mutta eiköhän nuo liene tottuneet jo...

Olen täysin samaa mieltä Pitkätukan kanssa, ja olen itse lukenut Da Vinci-koodin. Paljon lukeneelle ei ollut kummoinen elämys.. ehkä jos ei ole lukenut paljoa, se voi tuntua tosi hyvältäkin. Mut faktoja kirjassa ei oikeasti ole..

Da Vinci koodi alkoi lopussa, mutta ajatus/idea ei kantanut puoliväliä pidemmälle. Itse antaisin arvosanan keskinkertainen.

Kuinka moni teistä on lukenut Remeksen kirjan nimessä ja veressä. Kirjoittajalla oli aikalailla tyypillinen mielikuva lestadiolaisuudesta. Toisaalta oli hän löytänyt ehkä jotain positiivistakin asiaa. Yleisesti ottaen parempi kirja kuin da vinci koodi, mutta ei erityisen hyvä tämäkään.

lukkari kirjoitti:
Kuinka moni teistä on lukenut Remeksen kirjan nimessä ja veressä. Kirjoittajalla oli aikalailla tyypillinen mielikuva lestadiolaisuudesta. Toisaalta oli hän löytänyt ehkä jotain positiivistakin asiaa. Yleisesti ottaen parempi kirja kuin da vinci koodi, mutta ei erityisen hyvä tämäkään.

Luin sen joskus vuos sitten. Aika hämärä kuva enää koko kirjasta. Olikos se se kirja, mikä kerto sieltä Pudasjärveltä ja jostain koululta. Muistaakseni siitä jäi mielikuva, että kirjoittaja ei tiedä lestadiolaisuudesta yhtään mitään, onpahan vaan käyttänyt mielikuvitustaan. Tosin kirjahan onkin romaani, eikä mikään tietoteos. Dekkarina keskinkertainen. Arvasin murhaajan aika alussa jo. Yleiskuva oli vielä synkkä ja ankea, joten sanottaisko, että kokonaisuutena aika masentava.
Entä ootteko lukeneet kirjaa Suviteuraat? Myöskin kuviteltu romaani meikäläisistä. Oli mielestäni aika hauskakin kirja..Luin sitä välillä naureskellen...

Remeksen Nimessä ja veressä on aika puolivillainen teos. On siinä muutamia hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus on aika vaisu. Toki kirja on meikäläisittäin kiinnostava, joten pitihän se lukea.
Kirjailijan vanhat meriitit ovat sen verran vakuuttavia. että aion kuitenkin lukea Remeksen kirjoja vastaisuudessakin.

Aldous Huxleyn "Uljas uusi maailma" ja George Orwellin kirjat "Eläinten vallankumous" ja "Vuonna 1984" kannattaa lukea, ne antavat ajattelun aiheita.

Yleensä ottaen Orwellin kirjat ovat mahtavia. Kannattaa lukea kaikki hänen kirjoittamansa kirjat, jos saatte niitä jostain käsiinne. Puhumattakin lienee selvää, että olen lukenut kaikki hänen suomennetut kirjansa...

Nyt on menossa Philip K. Dickin "Haudasta kohtuun".
Kuolleet heräävät ja heitä pitää kaivaa taas ylös ja aikuiset muuttuvat lapsiksi jälleen. Muuta en osaa kertoa, kun olen vasta aloittanut sen lukemisen.

Uljas uusi maailma oli kyllä hyvä, luin sen pari vuotta sitten. Harvoin tykkään scifistä, mutta siitä tykkäsin.

Luin juuri (Seppo Lohi) "Sydämmen kristillisyys". Oli mielenkiintoisia kohtia.

Lopettelen juuri Ilkka Remeksen 6/12:a. Ihan kohtuullinen kirja, ehkä hieman parempi kuin kirjailijan edellinen teos.

Tein myös uuden aluevaltauksen ja aloin lukea John Le Carren kirjoja. Eivät ole lainkaan hassumpia jos pitää Remes- tyyppisistä kirjailijoista. Kerronta on Le Carrella monipuolisempaa kuin Remeksellä ja vaatii enemmän aivotyötä lukijalta kuten hyvän kirjan kuuluukin.