Sivu 1/4

Minkä kirjan luit viimeksi ?

ViestiLähetetty: 29 Maalis 2005, 11:35
Kirjoittaja Peete
Itse sain just loppuun Josephus Flavius: Juutalaissodan historia.
huh huh!

ViestiLähetetty: 29 Maalis 2005, 12:33
Kirjoittaja christian
Hanna Rauta:

Vanhaa ja uutta virttä. (2004)


En siis ole mikään kirjafanaatikko :wink:

ViestiLähetetty: 29 Maalis 2005, 12:45
Kirjoittaja Hynde
kokonansa luin viimeks Vuollo: lestadiolaisuus helsingissä vteen 1963.

Sen jälkeen olen plaraillut sisällön parista SRK:n kirjasta.

ViestiLähetetty: 29 Maalis 2005, 13:55
Kirjoittaja antti-_
Jaa-a. Kai se tais olla tenttikirja baltian ja venäjän historia. Nyt luen sitten historiankirjoituksen historiaa. Viimeisin kaunokirjallinen oli muistaakseni waltaria.

ViestiLähetetty: 29 Maalis 2005, 17:06
Kirjoittaja Pete26
Mika Waltari: Johannes Angelos

Waltarin kirjoista olen viimeisen puolen vuoden aikana lukenut kaksiosaisen suurteoksen Mikael Karwajalka/Mikael Hakim, Sinuhe Egyptiläinen, Nuori Johannes ja Johannes Angelos. Johannes Angelos on tavallaan jatke Nuorelle Johannekselle, vaikka Nuorta Johannesta ei Waltarin elinaikana koskaan julkaistukaan.

Waltarilla on valtavat tiedot historiasta. Hänen kirjansa perustuvat historian tapahtumiin, vaikka päähenkilöt ovatkin fiktiivisiä. Tosin mukana vilahtelee paljon myös oikeasti eläneitä ihmisiä.

Esimerkiksi Mikael Hakimissa esiintyi sulttaani Soliman, tarunhohtoisen Osmanien valtakunnan kenties kuuluisin hallitsija, sekä tämän venäläinen vaimo Khurrim, joka oli kuuluisa sekä naurustaan että julmuudestaan (sana Khurrim tarkoittaa turkin kielellä "nauravaa").

Tuo Osmanien valtakunta lienee kaikkien aikojen voimakkain muhamettilainen valtakunta. Se käsitti suurimmillaan koko Lähi-Idän Persiaa lukuunottamatta, Pohjois-Afrikan sekä osia Itä-Eurooppaa, kuten Kreikan, Bulgarian, Romanian ja entisen Jugoslavian alueet. Samainen Osmanien valtakunta kukisti sulttaani Muhammedin johdolla tuhatvuotisen Bysantin, eli Itä-Rooman, 1400-luvun puolivälissä. Tähän liittyy kuuluisa Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin piiritys ja valloitus. Näitä tapahtumia käydään läpi Waltarin kirjassa Johannes Angelos, jonka olen saanut luettua lähes loppuun.

ViestiLähetetty: 29 Maalis 2005, 17:16
Kirjoittaja antti-_
Johannes Angelos oli erittäin hyvä. Mutta ne Waltarin kirjat ei missään nimessä ole historiankirjoja. Tai no siinä määrin missä Kalle Päätalonkin.

ViestiLähetetty: 29 Maalis 2005, 17:23
Kirjoittaja Pete26
antti-_ kirjoitti:Mutta ne Waltarin kirjat ei missään nimessä ole historiankirjoja. Tai no siinä määrin missä Kalle Päätalonkin.


Eivät varsinaisesti historiankirjoja, mutta historian tapahtumia kuvataan kuitenkin realistisesti. Voisi hyvin sanoa, että "näin olisi voinut tapahtua", kun ajatellaan vaikka Mikael Hakimin tai jopa Sinuhe Egyptiläisen tapahtumia.

ViestiLähetetty: 30 Maalis 2005, 09:50
Kirjoittaja ellis
Mä luin sen Einari Lepistön elämänkerran, en nyt muista sen nimeä mut se SRK:n kustantama. Niin hyvä kirja, että täyty lukea yheltä istumalta :)

ViestiLähetetty: 30 Maalis 2005, 10:03
Kirjoittaja Karosofia
Jo koulukirjoja ei lasketa (vaikka tuskinpa olen ainoatakaan lukenut alusta loppuun enää moneen vuoteen...) niin viimeksi varmaan olen lukenut Kaari Utrion "Pappilan neidot". Siitä tosin on jo useampi kuukausi.

Utrion romaanit pohjautuu Suomen ja Ruotsin historiaan ja tarinat ovat hömppärakkausjuttuja ja muista elämänkohtaloita aikansa keskellä. Mua kiehtoo kirjoissa esitetty kulttuuri - tiedä sitten, kuinka totuudenmukainen.

Esim. uskonpuhdistuksen aikana Utrio kuvaa hyvin, miten suomalaiset suhtautuvat ja valitsevat puoltaan kun huhut kertovat Luther-nimisestä radikaalista saksalaisesta munkista. Toiset pitävät kerettiläisenä ja päivittelevät, kuinka Luther saattaa sanoa, että pappienkin tulisi voida mennä naimisiin. Ajatusta pidetään siveettömänä, vaikka monella papilla kaikkien tieten oli avovaimo ja lapsia, mutta ei julkisesti tunnustettuina.

Myös sääty-yhteiskunnan kuvaaminen on mielenkiintoista... Kuinka nuori tyttö joutuu luopumaan rakkaudestaan ja menemään naimisiin vanhan ja epämiellyttävän miehen kanssa, koska se liitto tuottaa eniten hyötyä. Tai kuinka rahavaikeuksissa olevan säätyläisperheen tytär lähetetään vanhan ja rikkaan sukulaisnaisen luo, jos kotitilanne sitä kautta saataisiin korjattua.

Waltaria pitäis munkin lukea... Sinuhe Egyptiläistä olen lueskellut sieltä täältä kun serkku kävi useamman päivän kylässä ja toi kirjan mukanaan. Mutta aina itse lainaaminen on jäänyt. Tosi mielenkiintoisen oloinen.

ViestiLähetetty: 14 Huhti 2005, 20:44
Kirjoittaja Kicki
Pete26 kirjoitti:Mika Waltari: Johannes Angelos

Waltarin kirjoista olen viimeisen puolen vuoden aikana lukenut kaksiosaisen suurteoksen Mikael Karwajalka/Mikael Hakim, Sinuhe Egyptiläinen, Nuori Johannes ja Johannes Angelos. Johannes Angelos on tavallaan jatke Nuorelle Johannekselle, vaikka Nuorta Johannesta ei Waltarin elinaikana koskaan julkaistukaan.

Waltarilla on valtavat tiedot historiasta. Hänen kirjansa perustuvat historian tapahtumiin, vaikka päähenkilöt ovatkin fiktiivisiä. Tosin mukana vilahtelee paljon myös oikeasti eläneitä ihmisiä.

Esimerkiksi Mikael Hakimissa esiintyi sulttaani Soliman, tarunhohtoisen Osmanien valtakunnan kenties kuuluisin hallitsija, sekä tämän venäläinen vaimo Khurrim, joka oli kuuluisa sekä naurustaan että julmuudestaan (sana Khurrim tarkoittaa turkin kielellä "nauravaa").

Tuo Osmanien valtakunta lienee kaikkien aikojen voimakkain muhamettilainen valtakunta. Se käsitti suurimmillaan koko Lähi-Idän Persiaa lukuunottamatta, Pohjois-Afrikan sekä osia Itä-Eurooppaa, kuten Kreikan, Bulgarian, Romanian ja entisen Jugoslavian alueet. Samainen Osmanien valtakunta kukisti sulttaani Muhammedin johdolla tuhatvuotisen Bysantin, eli Itä-Rooman, 1400-luvun puolivälissä. Tähän liittyy kuuluisa Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin piiritys ja valloitus. Näitä tapahtumia käydään läpi Waltarin kirjassa Johannes Angelos, jonka olen saanut luettua lähes loppuun.


Minä olen lukenut Mika Waltarin / Sinuhe Egyptiläinen....
Siinä oli historiaa ja se oli jotenkin järkyttävä kirja...

ViestiLähetetty: 14 Huhti 2005, 20:46
Kirjoittaja Kicki
ellis kirjoitti:Mä luin sen Einari Lepistön elämänkerran, en nyt muista sen nimeä mut se SRK:n kustantama. Niin hyvä kirja, että täyty lukea yheltä istumalta :)


Koska se on ilmesytnyt? En ole kuullutkaan...

ViestiLähetetty: 14 Huhti 2005, 21:05
Kirjoittaja Kicki
Itse olen lukenut ja katsellut taidemaalauksesta ruotsalaisia ja englantilaisia kirjoja. En muista mikä oli viimeinen.

Muuten Ruotsissa saa aika paljon lainata suomalaisia kirjoja, mutta en ole varma taidealasta....

ViestiLähetetty: 16 Huhti 2005, 12:39
Kirjoittaja ellis
Kicki kirjoitti:
ellis kirjoitti:Mä luin sen Einari Lepistön elämänkerran, en nyt muista sen nimeä mut se SRK:n kustantama. Niin hyvä kirja, että täyty lukea yheltä istumalta :)


Koska se on ilmesytnyt? En ole kuullutkaan...


On se jo jonkun aikaa ollut, oisko vuoden. Päikkärissä siitä on vissii joskus ollut jotai.

ViestiLähetetty: 07 Loka 2005, 23:54
Kirjoittaja siAn
Kirjan nimi on Jumalan sanan perustalla ja sen on toimittanut Toivo Määttä.

ViestiLähetetty: 08 Loka 2005, 10:04
Kirjoittaja Nepheg
Seitsemän veljestä.
Hyvin kirjoitettu ja humoristinenkin.

Ennen luin kirjan kahdessa viikossa, mutta nykyään ei ehdi kuin kaksi kirjaa vuodessa + raamattua.

ViestiLähetetty: 08 Loka 2005, 16:05
Kirjoittaja Kicki
Vekkuli! Päivämieshän on hyvä lehti ym kritillisyyden julkaisut, koska niissa on Raamattu valmiiksi selitetty. :wink:

ViestiLähetetty: 25 Loka 2005, 15:41
Kirjoittaja Aapeli
Ilkka Remes: Nimessä ja veressä

ViestiLähetetty: 25 Loka 2005, 18:34
Kirjoittaja Pottu
Luin kans ton Remeksen kirjan. Teksti ei kuulostanut kovin lestaadiolaisuutta tuntevalta. Muuten tyypillinen dekkari. Arvasin aika pian murhaajan.

ViestiLähetetty: 18 Tammi 2006, 12:37
Kirjoittaja Peete
Luin n. viikko sitten Luther: Galatalaiskirjeen selitys.
Suosittelen. Toisinaan "jankuttaminen",
niin kuin hän itsekin sanoo, saattaa alkaa kyllästyttämään.

ViestiLähetetty: 18 Tammi 2006, 18:38
Kirjoittaja Karosofia
Dan Brown: Enkeleitä ja demoneita.

Paljon puhutun "Da Vinci koodin" kirjoittajan teos. Kirja on fiktiivinen romaani, jolla ravistellaan katolista kirkkoa (ei uskovan näkökulmasta kirjoitettu). Mielenkiintoinen aikuisten satu :)