VL-FOORUMI

Sisaret ja veljet ovat kirjoittaneet ajatuksia uskovaisen ihmisen lukemisen tarpeellisuudesta lähinnä seuraavien kysymysten pohjalta:

Lukemisen tarve yleensä
1. tietopuolinen lukeminen koulussa, ammatissa ja harrastuksena
2. ajanvietelukeminen

Lukeminen uskon elämän kannalta
1. raamattutiedon lisääminen
2. raamatun sanoman selitykset
3. lukeminen sielun autuuden tähden
4. arvojärjestys lukemista ostettaessa


LUKEMISEN TARVE YLEENSÄ

1. Tietopuolinen lukeminen koulussa, ammatissa ja harrastuksena

Koulussa tietopuolisen kirjallisuuden lukeminen on tarpeellista. Kehitys menee kovaa vauhtia eteenpäin ja siinä mukana pitää meidän uskovaisten pysyä voidaksemme suorittaa niitä tehtäviä, mitä Jumala on meille antanut. Uskovaisina tiedämme, että meidän tulee suorittaa koulu- ja työtehtävämme tunnollisesti ja ahkerasti lahjojemme mukaan. Lapset omaksuvat nopeasti uusia asioita. On kuitenkin syytä muistaa, ettei kaikki koulussa annettava tietous ole Jumalan sanan mukaista. Vanhempina tiedämme, että jo ensimmäisellä luokalla olevalle lapselle tulee lukea ja selittää Raamattua ja muita kristillisyytemme julkaisuja. On aiheellista keskustella lasten kanssa siitä, mitkä kirjat ja lehdet ovat sopivia luettavaksi. Nuori käsittää eron uskonnonopetuksessa Jumalan valtakunnan ja maailman välillä ja saattaa kysellä, niin kuin tyttäreni kysyi äidiltä koulusta palattuaan uskontoläksyn selitystä. "Äiti, kumpi on oikeassa, opettaja vai Sinä?" On selitettävä lapselle, ettei ulkopuolella Jumalan valtakunnan oleva opettaja voi selittää Raamatun kirjoituksia, koska hänellä ei ole Pyhää Henkeä.

Tietopuolisessa kirjallisuudessa piilee usein vaaroja, jotka ovat lihan mieleen. Materialismin vaarat ovat monissa ammattilankin kirjoissa ja lehdissä. Ne neuvovat laskelmoimaan, mikä on kannattavaa ja miten elintasoa saadaan nostetuksi. Tämä saattaa aiheuttaa liian suurta kiintymystä tämän katoavan tavaran tavoitteluun, kuten; ahneuteen, perhesuunniteluun jne. "Miksi te annatte rahan siinä, kussa ei leipää ole, ja teidän työnne siinä, kussa ei ole ravintoa? Kuulkaat minua ja nauttikaa hyvää, ja teidän sielunne riemuitkoon lihavuudessa." (Jes. 55: 2)

2. Ajanvietelukeminen

On lähdettävä siitä tosiasiasta, että jokainen meistä lukee ajanvietteeksi jotakin, mutta kestääkö lukemamme kirjallisuus päivänvalon eli voimmeko näyttää täyttää toisille kristityille, mitä luemme.

Ammattitaidon ylläpitämiseksi voimme lukea sellaisia ammattialan kirjoja ja lehtiä, jotka ovat uskovaisille soveliaita. Tämän maailman päivä – ja viikkolehdissä on paljon lihaa ruokkivia kirjoituksia ja kuvia, jotka eivät sovi uskovaisille luettavaksi ja katseltaviksi. Pyhän hengen kautta tiedämme, mikä on soveliasta luettavaa ja mikä ei. Raamatun kirjoitukset ja Jumalan valtakunnan julkaisut vahvistavat meidän heikkoa uskoamme ja antavat rohkaisua uskonkilvoitukseen.

LUKEMINEN USKONELÄMÄN KANNALTA

1. Raamattutietouden lisääminen

Jumalan valtakunnan koko toiminta on Raamatun mukaista. Siksi meidän on hyvä tietää Raamatun kirjoituksia, jotta voisimme tässä maailmassa seisoa näiden yhtäpitävien kirjoitusten mukaan. "Ja olkaat hänessä juuritetut ja rakennettuja uskossa vahvistetut, niin kuin te oppineet olette ja olkaat siinä runsaasti kiitolliset." (Kol. 2: 7).

Emme varmasti aina muista, että maallisiinkin asioihin löytyvät ratkaisut Jumalan valtakunnasta. Näihinkin saamme neuvoja Jumalan lasten seuroissa, keskusteluissa, elävän kristillisyytemme julkaisuista ja Raamatusta. Henkien taistelu on niin kova, että tarvitsemme kaikki Jumalan sota-aseet tässä taistelussa.

2. Raamatun sanoman selitykset

Oman järkemme mukaan emme voi Raamatun kirjoituksia ymmärtää, vaan Pyhä Henki kirkastaa, minkä hyväksi näkee. "Vaan kuin se tulee, totuuden henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen; sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä hän kuulee, sitä hän puhuu ja tulevaisia hän teille ilmoittaa." (Joh. 16:13).

Kristillisyydessä on julkaistu paljon kirjoja, joissa Pyhän Hengen kautta Raamatun sanaa selitetään meille jokaiselle opiksi, neuvoksi, nuhteeksi, virvoitukseksi, rohkaisuksi ja lohdutukseksi. Meille rakkaiksi tulleista lehdistä; Päivämiehestä, Siionin Lähetyslehdestä ja Lasten Siionista saamme lukea, mitä Jumalan Hengen kautta tahdotaan ilmoittaa. Me jokainen tarvitsemme kaikkia näitä neuvoja ja opetuksia, jotta voisimme taistella tässä pahassa maailmassa elävinä Jumalan seurakunnan jäseninä. Pyhän Hengen kautta selitetty Jumalan sana virvoittaa arjen kiusausten keskellä kylmennyttä sydäntä ja lisää ruokahalua niin, että on sydämen halu päästä seuroihin kuulemaan omakohtaisesti: poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä.

3. Lukeminen sielun autuuden tähden

Tiedämme, ettei kukaan saa tunnolleen Jumalan rauhaa lukemalla. ”Sillä usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta." Mutta tänä aikana on sielunvihollisella erikoisen kiire ja se yrittää saada langettaa Jumalan lapsiakin syntiin ja pois uskosta. Se on tuhanten juonten mestari ja se tietää meidän heikkoutemme. Epäuskoisissa ihmisissä sielunvihollinen saa aikaan kateutta uskovaisia ihmisiä kohtaan siksi, että meillä on tunnolla todellinen Jumalan rauha. Sielujen murhaaja yrittää käyttää kaikkia keinojaan saadakseen elävän uskon hävitettyä maan päältä. Me tarvitsemme tässä taistelussa hengen miekkaa, joka on Jumalan sana."Jos en minä olisi tullut ja heitä puhutellut, niin ei heillä olisi syntiä; mutta nyt ei heillä ole, millä he syntinsä verhoavat"(Joh. 15: 22).

Uskottomat ihmiset hyvin harvoin enää tulevat Jumalan sanan kuuloon. Tämän vuoksi meidän on hyvä lähestyä heitä kristillisyytemme lehdillä ja kirjoilla, jotta heissäkin heräisi synnin tunto ja hätä oman sielun tilasta. Ja näin tulisi tarve etsiä Jumalan valtakuntaa, joka täältä maan päältä löytää taidetaan. Jumalan valtakuntaa etsivälle on annettu hyvät lupaukset: etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Niitä neuvoja ja rohkaisuja, joita julkaisumme sisältävät; tarvitsemme aina tällä tiellä ja matkalla.

4. Arvojärjestys lukemista ostettaessa

Sanat "etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa", ovat paikallaan kirjoja ja lehtiäkin ostettaessa. Jääkö sinultakin, sisareni ja veljeni, usein meidän omien lehtiemme lukeminen liian vähäiseksi? Nykyajalle ominainen kiire tahtoo vallata Jumalan lapsenkin elämän.

Voi, kuinka lähellä meitä on myös maailman kunnia ja maine. Pitäisi tietää niin paljon tämän maailman asioita, ettei ehdi lukea juuri muita kuin maallisia lehtiä ja kirjoja, jotta näyttäisi maailman ihmisten silmissä paremmalta ja viisaammalta. Näin arvojärjestys menee aivan väärin päin. Jumala antakoon ymmärrystä Pyhän Henkensä kautta, että olemme kilvoittelemassa täällä taivasta varten. Matkalla ei vielä ketään kruunata, mutta vasta perillä, kunhan jaksamme uskossa kilvoitella elämämme loppuun asti. On myös muistettava, ettemme tule lukemalla autuaaksi, vaikka se meille niin tarpeellinen onkin. "Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme." (Room. 10: 10)

Veijo Paaso
Päivämies 4.5.1977

Ajatuksia lukemisen tarpeellisuudesta


Kun ajassamme ihminen aikoo valmistua määrättyyn elämäntehtävään, hänen täytyy opiskella. Ja opiskelu pääasiallisesti tapahtuu lukemisen kautta. Kun uskovainen nuori, samoin vanhempikin valmistautuu opiskelemalla ammattiinsa tai virkaansa, se otettava vakavasti, eikä hällä väliä tyyliin. On paljon köyhiä vanhempia, jotka lähettävät lapsensa opintielle. Heillä on rakkautta lapsiansa kohtaan. He toivovat jo ajallisuuttakin ajatellen lapsillensa menestystä. Mikä vahinko, jos vanhempien toiveiden kohde käyttää väärin heidän uhrautuvaisuuttaan. Ajassamme esiintyy paljon koulupinnausta. Aamulla lähdetään kodista tavalliseen tapaan koulutielle. Mutta ei mennä kouluun, vaan jäädään vetelehtimään baareihin ja kaiken pahuuden harjoitukseen. Tapaukset paljastuvat monesti opettajien tiedustelujen kautta. Mikä pettymys ja murheen aihe se on vanhemmille. Ottakaa, rakkaat nuoret uskovaiset opiskelijat vakavasti koulunkäyntinne. Rukoilkaa Jumalalta apua ja siunausta elämäänne. Luther kehottaa näin: ”Hyvin rukoiltu, on jo puoliksi opittu.»

Tietopuolista lukemista, syventymistä ammattikirjallisuuteen, tarvitaan kaikilla ammattialoilla työskentelevillä ajassamme. Kehitys kulkee eteenpäin jättiläisaskelin. Näin ollen tarvitsee uskovainen viran- ja toimenhaltija myös itsensä kehittämistä. Ja tämä onnistuu parhaiten ammattikirjallisuuden lukemisen kautta. Kun ajattelemme lukemista harrastuksena, niin siinäkin tarvitaan vakavaa harkintaa. Lukemisessa, niin myös kaikessa toiminnassa tarvitsemme muistaa hyvän omantunnon säilymisen kalleuden. Me Jumalan lapsina säilyäksemme tarvitsemme oikean arvojärjestyksen elämässämme. Ensiksi, elävä usko, toiseksi hyvä omatunto ja kolmanneksi oikeassa mielessä isänmaallisuus. Aika on sanomattoman paha. Vakava isänmaallisuusnäkemys yritetään ajassamme väellä ja voimalla sokaista. Me Jumalan lapsina näemme uskon kautta, ettei se ole sattuma, eikä hetken mielijohteesta syntynyt päätös, että kaukaiset esivanhempamme ovat siirtyneet ja asuttaneet pienen Suomen. Kansamme historiaa katsellessamme, näemme siinä ihmeellisen Jumalan johdatuksen. Tämä kirkastuu niin selvänä vieläkin, lukiessamme edellä mainittua historiaa. Suosittelen lämpimästi harrastuslukemiseksi kansamme elämänvaiheita käsitteleviä teoksia. Ei kuitenkaan romaanin muotoon puettuna. Ne ovat mielikuvituksen tuotetta, saastalla turmeltuja. Nykyisenä aikana ovat kirjakaupat tulvillaan niin sanottua ajanvietelukemista. Onko ihmiselämä niin pitkä, että tarvitaan ajanvietettä? Ei totisesti! Päinvastoin ovat hurskaat rukoilemalla rukoilleet: ”Herra, opeta minua ajattelemaan minun loppuani, ja mikä mitta minun elämälläni on, tietääkseni; että minä erkanen täältä. Katso, minun päiväni ovat kämmenen leveys tykönäsi, ja minun elämäni on niin kuin ei mitään Sinun edessäsi: kuinka aivan turhat ovat kaikki ihmiset, jotka kuitenkin niin suruttomasti elävät. Vaan he menevät pois niin kuin varjo ja tekevät itsellensä suuren murheen: he kokoavat ja ei tiedä, kuka sen saa.» (Ps. 39: 5 – 7) »Ihminen, vaimosta syntynyt elää vähän aikaa; ja on täynnä levottomuutta. Kasvaa niin kuin kukkanen ja kaatuu, pakenee niin kuin varjo ja ei pysy.» (Job 14:1,2)». »Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme». (Ps. 90: 12).

Edellä olevat Raamatun lainaukset päinvastoin opettavat meitä Jumalan lapsia lukemaan vain sellaista tekstiä, mikä auttaa meitä uskossa kilvoittelemaan puhtaalla ja loukkaantumattomalla omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä. »Niin että te odotatte ja ikävöitsette Jumalan päivän tulemista, jona taivaat tulesta raukeavat ja elementit palavuudesta sulavat.» (2 Piet. 3:12) Ajanvietekirjallisuus, ja niihin lukeutuva saastainen pornolehdistö herättää ja ruokkii ihmisen turmeltuneessa sydämessä piileviä saastaisia himoja, jotka sitten johtavat lukijansa lankeemuksiin, tahraamaan sielun ja ruumiin puhtauden. Te rakkaat Jumalan lapset! Noudattakaamme uskossa Raamatun antamaa esimerkkiä: »Ja. monta niistä, jotka hempeitä juonia harjoitelleet olivat, toivat kirjat ja polttivat kaikkien nähden. Ja kuin niiden hinnat laskettu oli, niin löydettiin viisikymmentä tuhatta hopiapenninkiä.» (Apt 19: 19). Tämä on välttämätön jo oman sielun autuuden tähden, ja myös lasten uskossa säilymisen vuoksi. Ajattelemme seuraavaa tilannetta: Isä ja äiti ovat eläneet uskottomana vuosikymmeniä. Täyttäen kirjahyllynsä tämän maailman saastaisilla teoksilla. Kun lapset tulevat sisälukutaitoisiksi, he ensiksi valitsevat kirjojen joukosta teokset, joita lukiessa sukupuolinen uteliaisuus tulee tyydytetyksi. Näin mielenkiinto herää entistä enemmin turmeleviin kirjoihin. Ja ellei uskovaiset kasvattajat tee Efeson uskovaisten esimerkin mukaan. Heistä tulee omien rakkaittensa pahentajia. Mistä synnistä on Jumalan Poika on saarnannut kaikkein raskaimman rangaistuksen jo ajallisuuttakin muistaen.

Raamatun ennustuksia ajatellen, ja seuraten niiden nopeaa täyttymystä. Me uskovaisina tarvitsemme kautta perehtyä Jumalan sanaan. ”Sinun sanasi on minun jalkaini kynttilä ja valkeus teilläni.» (Ps. 119:105) »Asukoon Jumalan sana runsaasti teissä, kaikella viisaudella». (Kol. 3:16). Jeesus sanoo »Joka uskoo minun päälleni, niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.» (Joh. 7:38.)

Epäuskoisen ihmisen parannukseen ja uskoon tulemisen kannalta on hyvä tuntea Raamatun kirjoituksia. Nekin hän voi pelastuksen tietä etsiessänsä erottaa eksytyksen hengen Jumalan Hengen julistuksesta.

Jos näitä puuttuvaisia rivejä lukee epäuskoinen, taivaantietä etsivä ihminen, niin minä jumalallisella rakkaudella kehotan sinua. Lue rukoillen Raamattua. Mutta älä aseta Jumalalle omia ehtoja sielusi pelastuksesta, vaan pyydä näin: »Tutki minua, Jumala ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja,ymmärrä, kuinka minä ajattelen. Ja katso, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139:23,24.) Tämän yhteydessä on erittäin tärkeää lukea vanhempaa Raamattua, koska uusista Raamatun suomennoksista on otettu pois Jumalan sanan iankaikkinen totuus. Puhdas ja selvä Jumalan sana on kaikkien meidän yläpuolellamme. Se on »ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari» .
( Hepr. 4:12. )

Kirkkolain ijat ovat myös tunnustaneet Jumalan sanalle kuuluvan arvovallan. »Jumalan pyhä sana on ainoa ohje, jonka mukaan kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvosteltava». (Kirkkolain 1§:ssä). Tämä on tärkeä muistettavaksi, koska aikamme on täytetty sieluja raastavilla harhaopeilla. Uudestikastajain saarnaajat varsinkin julkisesti ja häpeämättä varastetuilla päästön avaimilla, saarnaavat syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Tähän on kyllä syyllistynyt myös monet kansankirkkomme papeista.

Kristus, seurakunnan Herra, antoi Pyhän Hengen voimaan sidottuna taivasten valtakunnan avaimet vain opetuslapsillensa. Mutta sielujen murhaaja valkeuden enkeliksi itsensä muuttaneena, opettaa palvelijoitansa asettelemaan itseänsä, niin kuin he olisivat vanhurskauden saarnaajat, joiden loppu pitää oleman heidän töittensä perään.» (2 Kor. 11:14,15). Edellä esitettyä ajatellessamme huomaamme, kuinka välttämätöntä on Jumalan sanan lukeminen. Kun Paavali kirjoittaa Jumalan sota-aseista, niin hän kehottaa ottamaan hengen miekan, joka on Jumalan sana.” (Ef 6:17.). Jumalan lasta vaarat uhkaavat molemmilta puolilta. Taistelussa voitolla pysyäksemme tarvitsemme tätäkin kehotusta. ”Totuuden sanassa, Jumalan väessä vanhurskauden sota-aseiden kautta oikealla ja vasemmalla puolella:” (2. Kor. 6: 7) Jumalan sana on myös sielun ravinto. »Kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta Jumalan sanasta.» (Luuk. 4:4). Jos sanan kuulijan paikalla oleva Jumalan lapsi tarvitsee sanan väärentämätöntä maitoa, niin kuin äsken syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte» (1Piet. 2:2). Niin monin verroin enemmän itsessään köyhät Jumalan valtakunnan työmiehet tätä kaipaavat. Muistutan teille rakkaat sananpalvelijaveljet, avatkaa usein Pyhäkirja. Löydämme sieltä itsellemme opiksi seuraavan Jumalan sanan. – »Että hän taitaa antaa viisasta neuvoa ja opettaa voimalla. Sen tähden kiittää hän Herraa rukouksessansa, ja Herra antaa armon, että hänen neuvonsa ja oppinsa menestyy. Jonka hän ensin ajattelee itseksensä, ja sanoo sitten neuvonsa ja oppinsa ulos, ja vahvistaa sen pyhällä kirjoituksella». (Siir. 39:9-11.)

Jumala on antanut elävään seurakuntaansa kalliita armolahjoja. Monille uskovaisille esim. kirjoittamisen lahjan. On useita erittäin sisältörikkaita kirjoja Suomen Siionissa tarjolla. Samoin myös SRK:n julkaisemat lehdet. Näissä kaikissa Jumala henkensä kautta avaa sanansa tutkimattoman runsaita armoaarteitansa nälkään nääntyvien sielujemme ravinnoksi. Lukekaa rakkaat sisaret ja veljet usein näitä uskon elämää ruokkivia kirjoituksia. Tilatkaamme myös näitä epäuskoisille, että jokaiselle kirkastuisi parannuksenteon tärkeys täällä armonajassa.

Mitä kirjoja sopii uskovaisen kotiinsa hankkia? Erittäin vaikeasti ratkaistava kysymys. Sillä kaikki, mikä sotii elävää uskoa, ja hyvää omaatuntoa vasten, on sopimatonta. Viittaan vain alussa mainitsemaani kansamme historiaa koskevaan kirjallisuuteen. Niistä näemme Jumalan ihmeellisen johdatuksen kansamme elämässä. Lukiessa kirkastuu taivaallisen Isän rakkaus, että niin paljon on kärsinyt syntiä ja jumalattomuutta pienen kansamme elämässä. Tässäkin mielessä meillä on syytä kiittää Jumalaa hyvyydestään. Tunnemme itsemme pahaksi ja kiittämättömäksi Isän lahjojen äärellä. Hän antaa kiitoksen velkaakin lapsillensa anteeksi. Sen totisesti tietäen, ettei ikikirkkaudessa ole enää yhtään kylmärintaista lasta. Paina sen tähden sinä huono kiittäjä uskossa pääsi Vapahtajasi armorintaa vasten ja usko hänen nimessään ja veressään kaikki syntisi epäilyksesi, kiittämättömyytesi ja sanalla sanottuna, kaikki mikä uskon esteeksi kirkastuu, anteeksi armon kirkkaassa valossa, sielusi rauhaan ja iloon asti. Pyydän vielä, muistakaa rakkaat sisaret ja veljet minua perheeni kanssa esirukouksin.

Otto Markkanen
Päivämies 4.6.1977

Oman aikansa lapsia nämä kirjoitukset...

näre kirjoitti:Oman aikansa lapsia nämä kirjoitukset...

Ajatteletko ettei niissä ole mitään opiksi otettavaa meille sivistyksen ajan ihmisille?

En ajattele etteikö niissä ole mitään opiksi otettavaa, mutta noissa kirjoituksissa ilmenee selkeästi myöskin käsityksiä, joiden ei voi katsoa vastaavan kristillisyyden nykykäsityksiä.

En mielelläni puhu kristillisyyden nykykäsityksistä vastaan kristillisyyden vanhat käsitykset, koska Raamatun opetus torjuu sellaisen.

Matteus 5
Jeesus ja laki
17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. [Luuk. 24:44; Room. 3:31]
18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. [Luuk. 16:17]
19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. [5. Moos. 28:1; Jaak. 2:10]

Tärkeimpänä asiana noiden vanhojen tekstien toivon osoittavan vääräksi sen vieläkin eräillä foorumeilla tyrkytettävän käsityksen, että kristillisyydessämme kiellettäisiin Raamatun lukeminen tai että se olisi joskus kielletty. Molemmat kirjoitukset ovat saman lehden samalta sivulta yhteisen otsikon alta, eikä niitä ole käsitykseni mukaan mitenkään stilisoitu tai muuten muokattu. Silloisella päätoimittajalla tuskin oli siihen aikaa, kun yksin hoiti tehtävää ja oli muitakin töitä. Niissä molemmissa kehotetaan lukemaan Raamattua, vaikka ne ovat juuri siltä tiukimmaksi Raamattukieltoajaksi mainituilta vuosilta.

Muuten ne ovat, kuten ensimmäisen kirjoituksen alussa löytyvästä, mutta molempia, ehkä useampiakin koskevassa alkuesittelyssä ilmenee, tietynlaista vuoropuhelua. Luin tekstit kertaalleen skannauksia korjatessani, ja hetki sitten uudelleen ajatuksen kanssa. Pari kohtaa totesin olevan toisessa kirjoituksessa, joista keskusteltiin silloin ja tulkittiin eri tavoinkin kuin tässä kirjoituksessa. Eivät nämä kirjoitukset kuitenkaan vie uskosta pois, eivät ainakaan niiden parin kappaleen kohdalla.

Kirjoitukset ovat vuodelta 1977. Netissä on lukuisia kertoja väitetty, että 1970-luvulla ja erityisesti "kireiden hoitovuosien" aikana Raamatun lukeminen olisi kielletty vl:ilta. Ainakin noissa kirjoituksissa kuitenkin selvästi kehotetaan Raamatun lukemiseen.

Ehkäpä legenda raamatunlukukiellosta on syntynyt jotenkin näin: joku on yrittänyt etsiä Raamatusta "helpompaa" tai "avarampaa" kristillisyyttä. Hänellä on alkanut ilmetä jotain huikeita omia tulkintoja, jolloin hänelle on sanottu: jospa vähän vähentäisit sitä Raamatun lukemista ja keskityt sanan kuuloon, niin pääset vähemmillä epäilyksillä.

Taavetti/Paaso kirjoitti:Emme varmasti aina muista, että maallisiinkin asioihin löytyvät ratkaisut Jumalan valtakunnasta.

Usein varmaan onkin noin, mutta aina Jumalan valtakunnan sisällä ei kuitenkaan valitettavasti ole riittävää asiantuntemusta maallisiin asioihin. Maallisia asioita on vain niin paljon.

EDIT. Korjattu kirjoitusvirhe. -O.M

näre kirjoitti:En ajattele etteikö niissä ole mitään opiksi otettavaa, mutta noissa kirjoituksissa ilmenee selkeästi myöskin käsityksiä, joiden ei voi katsoa vastaavan kristillisyyden nykykäsityksiä.

Olepa ystävällinen ja tarkenna väitettäsi.

O.M kirjoitti:Ehkäpä legenda raamatunlukukiellosta on syntynyt jotenkin näin: joku on yrittänyt etsiä Raamatusta "helpompaa" tai "avarampaa" kristillisyyttä. Hänellä on alkanut ilmetä jotain huikeita omia tulkintoja, jolloin hänelle on sanottu: jospa vähän vähentäisit sitä Raamatun lukemista ja keskityt sanan kuuloon, niin pääset vähemmillä epäilyksillä.

Tämä tuntuu uskottavalta. Toinen selitys voisi olla, että epäuskoiselle on kerrottu, ettei pelkästään raamattua lukemalla päästä Jumalan lapseksi, ja että siihen tähtäävän raamatunluvun voi lopettaa turhana kokonaan, ellei ole halua tehdä parannusta Jumalan seurakunnan saarnasta.

Pelkkää kehotusta taikka neuvoa olla lukematta raamattua ei ole kukaan sydämen kristitty kuitenkaan koskaan antanut kenellekään, vaan raamatunlukuun kannustetaan. Jollekulle epäuskoiselle, joka lukee raamattua sillä vilpittömällä sydämellä, että löytäisi armollisen Jumalan ja saisi syntinsä anteeksi, Pyhä Henki voi raamatun kirjoitetusta sanastakin kirkastaa tien Kristuksen luo, ts. hänen seurakuntaansa ja hänen armolastensa keskelle, jossa hän asuu. Pyhällä Hengellä on kyllä taitoa ja voimaa ilmoittaa syntiselle Jumalan vanhurskas tahto sekä sen täyttämisen paikka, jos tämä etsii sitä kaikesta sydämestään. Ja niinhän Pyhä Henki tekeekin, ja joillekin raamattua lukemattakin.

Omavanhurskas sen sijaan lukee raamattua vain turmiokseen, samoin kuin hän ottaa sakramentit vastaan vain sielunsa kadotukseksi, mutta samoilla raamatunlehdillä kutsuu Hyvä Paimen, Herra Jeesus Kristus, eksymyksensä tunnustavia kadonneita lampaita laumaansa, jotta he eivät joutuisi iankaikkiseen kadotukseen. Samoin hän kutsuu sitä omavanhurskastakin luopumaan kaikesta omastaan ja turvaamaan yksin hänen ansioonsa. Heille kaikille Jeesus saarnaa seurakuntansa kautta ristinkuolemastaan ja kuoleman voittaneesta ylösnousemuksestaan, joka voitto tulee kaikkien syntisten osaksi, kun he tekevät parannuksen ja uskovat evankeliumin.

Olen -75 saanut parannuksen armon, enkä ole paikkakuntani /naapuripaikkakuntien uskovaisten koskaan kieltänyt Raamattua lukemasta, päin vastoin.

En ymmärrätynyt, mitä näre tarkoitti kirjoituksellaan "En ajattele etteikö niissä ole mitään opiksi otettavaa, mutta noissa kirjoituksissa ilmenee selkeästi myöskin käsityksiä, joiden ei voi katsoa vastaavan kristillisyyden nykykäsityksiä."

Koska ymmärrän asian myös kuten Tässä ketjussa jo todettiin, ettei Raamatun sanoma ole muuttunut aikojen kuluessa, eikä se saa muuttua, silloin se ei ole enään Sitä sanomaa miksi se on tarkoitettu.


Matt. 24:35

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. [Ps. 102:27, Ps. 119:89; Jes. 40:8; Matt. 5:18; Hepr. 1:11]

Samoin on pelastavan uskon sanoma mitä tänäkin aikana jumalanvaltakunnassa julistetaan. Vanhat kirjoitukset, mitä Taavetti on tänne kopioinut pitävät yhtä sen julistuksen kanssa mitä nykyäänkin seuroissa kuullaan.
Olen iloinnut kuunnellessani tämän kesän Suviseurapuheita kuten myös opistoseurojen puheita niissä on yhdenkaltainen opetus siitä miten ihminen tulee autuaaksi.

Minun korvaani särähtää ilmaisu "oman aikansa lapsi" ja väite että joku ennen kristillisyyden käsityksenä ollut asia ei vastaa enää nykykristillisyyden käsitystä on suorastaan harhaoppinen, koska opetus ei muutu. On asioita, jotka edustavat erilaisia arvoja eri aikoina ja ne arvot ovat asioita, jonka vuoksi kyseistä asiaa "karsastetaan" omana aikanaan. Tällaisia asioita ovat esim pitkä tukka miehellä ja parta. Pitkä tukka tai runsas parta miehellä -70-luvulla kertoi että kyseinen henkilö ihannoi rock-kulttuuria ja hippiliikettä ja kyseiset asiat ovat vieläkin sellaisia, että niitä vieroksutaan uskovaisten joukossa. Esim parta ei enää edusta kyseistä kulttuuria joten parta ei viesti kantajastaan tällaista negatiivista asiaa. Tässäkään asiassa ei käsitys synnistä ole muuttunut. Väite että jokin asia ei vastaa kristillisyyden nykykäsitystä on käytössä tällä joukolla joka on muuttamassa oppia ja jopa valtakunnan rajoja. On varmaan tosi että moni asia ei vastaa heidän käsitystään mutta puhuvat suulla suuremmalla kun yleistävät muutoksen koskemaan koko kristillisyyttä. Tällä väitteellä pyritään tekemään väärästä oikeaa ja synnistä luvallista. Eihän asia ole väärin kun se on "kristillisyyden nykykäsitys". On kautta aikojen ollut näkyvissä piirre että jos ei haluta luopua synnistä, on välitön keino ollut opin muuttaminen niin, ettei ko asia ole enää syntiä. Ja merkillepantavaa on ollut myös että väärän osin saarnaajat ovat olleet erittäin ahkeria julistamaan oppiaan (alkuvaiheessa kuitenkin salaisesti ja vaivihkaa) koska perusteena heillä on hyvin pian myös argumentti "eihän se voi olla väärin, koska niin moni tekee niin". Tämä valtakunta ei kuitenkaan ole demokratia vaan diktatuuri. Jumala ilmoittaa tahtonsa sanassaan ja meidän on tyytyminen siihen. Enemmistöpäätökset eivät muuta jumalan sanaa.

Olen miettinyt sitä, onko SRK:n tarpeellista julkaista romaaneja (vai mitä ne on?) mutta jos ajattelee sitä millaista roskakirjallisuutta on kirjastot ja kaupat pullollaan, niin se onkin erittäin hyvä kun julkaisee, että uskovaiset lukisivat niitä eikä tämän maailman viihdekirjallisuutta.