VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 16 Joulu 2017, 19:56

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 23 Loka 2013, 19:11 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Luonnollisen kokoinen puuhevonen sotamuseoon

Kinnulan kirkonkylän lähellä aivan Kannukseen menevän tien vierellä on jo kymmenkunta vuotta versonut Vihtori
Storckin taidehalli aina paisuvine veistos- ja maalauskokoelmineen. Vihtori Storck, 72-vuotias kansantaiteilija, joka vasta eläkevuosinaan on ehtinyt toteuttaa elinikäistä haavettaan, veistämistä ja maalaamista, täysin rinnoin, on tänä syksynä saanut valmiiksi elämänsä suurimman ja vaikeatekoisimman puuveistoksen – Lahden sotamuseoon tilatun luonnollisen kokoisen hevosen.

—Hevonen purilaineen kuvaa sodanaikaista elämää. Sillä kuljetettiin niin kaatuneita ja haavoittuneita sotilaita kuin muonaakin, kuvailee Vihtori.
Itsekin hän soti viisi vuotta ja joutuipa joskus tarttumaan sotahevosen ohjaksiin. Hevonen veistoaiheena on Vihtorille tutuimmista tutuin. Metsäjätkänä ja pienviljelijänä elantonsa hankkinut Vihtori tietää ilman malliin katsomatta, millainen on hevosen rakenne luustoineen ja lihaksineen. Hän tuntee myös suomalaisen perushevosen sielun liikkeet, jotka kuvastuvat jäyhässä puutyössäkin.
Haavoittuneiden kuljettamiseen tarvittiin sodassa jykevä ja rauhallinen hevonen – ei se vauhko saanut olla, muistelee Vihtori.
Samanlaiseksi Vihtori on luonut myös puuhevosensa — vankaksi, joka kuitenkin taiten ja koko ajan ohjastajansa ohjeita kuunnellen vetää lyhyin tasaisin askelin haavoittuneita purilaillaan.

Vihtorin tietojen mukaan puuhevosta käytetään hyväksi museoinnin ohella myös sotilaiden koulutuksessa. Puuhevosen tekemisen Vihtori Storck aloitti keväällä lumien sulettua. Työ vaati aikaa, sillä puun piti aina välillä saada kuivua. Vanhaa punahonkapuuta kului teoksen jalusta mukaan lukien noin viisi kiintokuutiometriä. Hevonen jalustoineen on`koottu 25 osasta, jotka on liimattu ja puristettu yhteen.
Puuhevonen oli kinnusten ja ohikulkijoiden nähtävänä täysissä valjaissa taidehallin pihalla viikonlopun ajan. Sen jälkeen se siirrettiin sisälle halliin viimeistelyä varten. Syksyn aikana se saa vuolupinnan ja puupintoihin tulleet vähäiset halkeamat täytetään. Sotamuseoon hevonen siirrettäneen vasta ensi vuonna.

Vaikea veistostyö on paremmalla puolella. Jälleen yksi työhaaste on voitettu. Vihtori Storckia eivät hankalat ja vaikeat työt kuitenkaan näytä koskaan pelottaneen. Sen näkee hänen eläkepäiviensä saavutuksista. Kymmenen vuoden aikana hän an luonut ympärilleen täydellisen elämäntyön. Täysin omin varoin rakennettu lähes 300 neliön taidehalli pursuaa tauluja ja veistoksia entisestä elämän tyylistä ja taidehallin ympärille on noussut melkeinpä museon veroinen perinnekylä vanhoine aittoineen ja savutupineen.
– Tuhat markkaa minä olen saanut koko aikana avustusta, sanoo Vihtori, mutta viis minä rahasta — en minä enää sitä ehtisi kuluttamaankaan.

Vihtori Storckin taidehalli on kesäaikaan suosittu matkailijoiden pysähdyspaikka Kinnulassa. Monet matkailijat kuitenkin huristavat ensin paikan ohi, sillä tien varrelle ei ole saatu laittaa opasteita. Keski-Suomen läänin taidetoimikunta ja Suomen taiteilijaseura eivät ole katsonet Vihtorin kansantaidetta virallisen viitoittamisen arvoiseksi.

ANSA KARJAI,AINEN
Keskisuomalainen (numero ja vuosi eivät ole tiedossa)

http://s9.postimg.org/94bsrq433/CCF10102013_00000.jpg

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 23 Loka 2013, 22:10 
Poissa
ahkera

Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24
Viestit: 461
Tulipa tuollakin poikasena käytyä. Muistan Storckin sydämellisen vastaanoton ja sen kuinka hän jaksoi esitellä ateljeetaan suurelle joukolle. Mieleeni on jäänyt teos, maalaus tai veistos, joka esitti viimeistä tuomiota ja kahta joukkoa, armahdettuja syntisiä sekä niitä, joilla ei ollut synnit anteeksi. Kun Storckilta kysyttiin, miksi hän oli moisen teoksen tehnyt, hän vastasi tehneensä sen ilman mitään erityistä ajatusta sen sanomasta, mutta kun nyt kysytään, hän toivoo sen olevan muistuttamassa epäuskoisia parannuksen tarpeellisuudesta.

_________________
Viimeistä tuomiota ei anneta ehdollisena.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 24 Loka 2013, 13:26 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6849
Paikkakunta: Suomenselkä
Löysin äitini jäämistöstä lehtileikkeen, jossa oli myös kuva. Kuva on ainakin toistaiseksi linkin takana, koska viestiin lisääminen onistuu vain jonkin kuvapalvelimen kautta. Kiinostuneet voivat käydä Lahden sotamuseossa katsomassa, onko hevonen siellä vielä työssään.

Eräs Vihtorin teos seisoo Reisjärven kansanopiston pihassa. Oletan sen Vihtorin työksi koska kuulin Aarno Hahon keskustelevan hänen kanssaan asiasta. Aarno kysyi Vihtorilta, osaisiko ja haluaisiko tämä tehdä jotakin suihkulähdepatsasta. Samalla Aarno kertoi haluavansa sellaisen kansanopiston pihaa kaunistamaan. Vihtori ei puuttunut itse tekemiseen, vaan antoi Aarnolle neuvon kysyä ensin seurakunnalta. Aarno jatkoi kysymällä, että veisikö hän asian aluksi johtokuntaan, johon Vihtori myönsi: "Juuri niin."

En tiedä asian käsittelyn myöhempiä vaiheita, mutta muutaman vuoden kuluttua opiston pihan puistossa lähde suihkutti vettä, patsaana oli kättään siunaukseen ojentanut henkilö. Muutaman kesän suihku toimi, mutta ilmeisesti ongelmia imeni veden kanssa, koska jäljelä on vain siunaukseen kätensä ojentanut patsas ja kuiva allas sen alapuolella. Lisäisin kuvan, mutta sellaista ei ole nyt missään kuvasivustoillani.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29 Loka 2013, 00:26 
Poissa
tosi ahkera
Avatar

Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46
Viestit: 517
Tulee mieleen taidenäyttely vierailu, kun olin Reisjärven opistossa. Kiersimme ja katselimme tauluja ja taiteilija esitteli niitä ja niiden sanomaa meille. Mieleen jäi eräs taulu ja sen esittely. Taulussa oli pikkulapsia leikkimässä järvenrannassa, vesirajassa.
Taiteilija kertoi, että taulu kuvaa sitä, miten lapset nykyään yhä nuorempina joutuvat ottamaan vastaan elämän tyrskyaallot....
Selitys venyi aika pitkäksi ja kun taiteilija lopetti, totesi Jukka Tervo, opettajamme, että: "minä kun luulin, että ne vain varpaitaan siinä viruttelee". PDT_Armataz_01_28 PDT_Armataz_01_28

P.S. Taiteilija ei ollut Storkin Vihtori

_________________
Ilpo


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö