VL-FOORUMI

Taisi olla kuluneena vuona jossaki päivämiehessä kerrottu, että 'kirjoituksia kaivataan'. Onko kokemuksia asiasta? Tahtoo vaan helposti syntyä 'sekasotkuista tuubaa', ja yhtä asiaa oonkin kirjoitellu omaksi ilokseni kauan, ja vaikka asiaa ei ole kuin sivun tai kahden verran, ei siitä valmista tunnu tulevan. Lahjansa kullakin!

Olen arka kirjoittamaan mitään hengellistä. Raamatunhistoria, elämän pohtiminen ja sen sellaiset olisivat ainakin enemmän minun alaani. Lehdellä on toki toimitus, joka valitsee artikkelit.

Kotisiionista vähän tarjoiltiin sitä kirjoitushommaa, jotakuinkin kaikkeen muuhun kun olen suhteellisen kyvytön. Vaan ei oikein taida minunkaan pohtiva tyylini olla sitä, mitä Päivämiehen paikalliskirjoittajilta kaivataan.

metsätähti kirjoitti:Kotisiionista vähän tarjoiltiin sitä kirjoitushommaa, jotakuinkin kaikkeen muuhun kun olen suhteellisen kyvytön. Vaan ei oikein taida minunkaan pohtiva tyylini olla sitä, mitä Päivämiehen paikalliskirjoittajilta kaivataan.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, voihan sitä harjoitella ja laittaa kirjoitusta vaikka Areiopagi-osastoon muiden arvioitavaksi. Jos aikaa ja mielenkiintoa on..

Päivämiehen viikon runo. Mitä mieltä olette sen taiteellisesta ja hengellisestä annista?

Aukaisen silmäni viivytellen,
nousen ja vedän villasukat jalkaan.
Nuuhkaisen ilmaa, aavistellen.
Jostakin sen vain tietää
jo ennen kuin ehtii ikkunaan.

Nuori koivu pihalla ihmeissään,
häikäistyneenä.
Oikaisee sitten ryhtinsä ylpeänä,
kuin sanoakseen:
Tämän puvun minä kannan ilolla.

Aaro_K kirjoitti::!: Päivämiehen viikon runo. Mitä mieltä olette sen taiteellisesta ja hengellisestä annista?

Jostakin sen vain tietää
jo ennen kuin ehtii ikkunaan.

Ikkunan takana on ulkopuolella. Kurkkijoita on paljon. Kurkkijoita Jumalan valtakuntaan on paljon.

Nuori koivu pihalla ihmeissään,
häikäistyneenä.
Oikaisee sitten ryhtinsä ylpeänä,
kuin sanoakseen:
Tämän puvun minä kannan ilolla.

Koivu, ei siis setripuu eikä palmupuu. Siellä taitaa olla pakana, joka on Tabernaakkelin esipihalla, esikartanossa, muttei sisällä. Mutta on olevinaan niin, ettei tässä mitään hätää ole. Koivun valkoinen puku, kuin kalkittu seinä? (Apt.23:3). Seillä on joku pappi siis, virkapappi. Piispa vai ei? Joka tapauksessa hän on ihmeissään, mistä tuo tiesi tulla juuri nyt katsomaan?

Tuollaisia ajatuksia äkkiseltään.

Aaro_K kirjoitti::!: Päivämiehen viikon runo. Mitä mieltä olette sen taiteellisesta ja hengellisestä annista?

Aukaisen silmäni viivytellen,
nousen ja vedän villasukat jalkaan.
Nuuhkaisen ilmaa, aavistellen.
Jostakin sen vain tietää
jo ennen kuin ehtii ikkunaan.

Nuori koivu pihalla ihmeissään,
häikäistyneenä.
Oikaisee sitten ryhtinsä ylpeänä,
kuin sanoakseen:
Tämän puvun minä kannan ilolla.

Kirjoittaja on aiemmin lukenut Raamattua kohdasta, jossa Jeesus sanoo: "Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää. Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä. Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset?"

Yhtä hyvinhän Sylvian joululauluun voisi kehitellä jostain uskonnollisen sanoman.

Aaro_K kirjoitti:Yhtä hyvinhän Sylvian joululauluun voisi kehitellä jostain uskonnollisen sanoman.

Joulu on jostain syystä myös isänmaallinen juhla, ainakin minulla. Joulukuusessa minulla on elintärkeää, että Suomen lippujen lippunauha on kuusessa koristeltuna. Aamulla on ihanaa kuunnella isänmaallinen virsi "Jumala ompi linnamme", ja Sylvian joululaulu on hirmuisen kaunis isänmaallinen joululaulu. :)

Aaro_K kirjoitti:Yhtä hyvinhän Sylvian joululauluun voisi kehitellä jostain uskonnollisen sanoman.

Mulla on "Varpunen Jouluaamuna" laulusta ollut eräänlainen uskonnollinen sanoma,

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Nimittäin nimi "Sifra" on kerrottu tarkoittavan juuri varpusta:
"15 Egyptin kuningas puhui heprealaisten kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Pua, "
Noh, jätetään kertomatta.

Moni Rauhalan Niilon runo on myös pohdiskelevaa proosaa ja on niitäkin välillä palstantäytteenä.

Minulle tuli tuosta mieleen, että yön aikana on satanut ensilumi, koivu on saanut valkoisen vaatteen, jota katsoo ensin ihmetellen ja sitten toteaa ilolla kantavansa tuon puvun. Että eikö sitä voi verrata meihinkin - varsinkin meihin ulkopuolelta tämän uskon löytäneisiin - yllättäen on saatu valkoinen vaate, jota aluksi ihmettelee ja ehkä vähän varovastikin kumarassa kulkee, kunnes ymmärtää, että on ilo saada kulkea valkeassa vaatteessa. "Tämän puvun minä kannan ilolla."

Hannes69 kirjoitti:Moni Rauhalan Niilon runo on myös pohdiskelevaa proosaa

Samoin ainakin Antti Saaren runot ja monet muut. Sekä Saari että myös Rauhala opettivat, että hyvä runo on monitulkintainen, yhdelle se avautuu yhdestä, toiselle toisesta laidasta ja kukin saa siitä sen, mitä sillä hetkellä tarvitsee. Samakin lukija voi saada eri lukukerroilla erilaisia oivalluksia, jotka voi sovittaa oikeisiin, uskoa vahvistaviin merkityksiin. Pelkkä luontoa ihaileva runo voi avata jollekin myös uskon kannalta merkittäviä näköaloja ja saa avatakin.

Metsätähdelle ja miksei muillekin, haluan rohkaisuna kirjoittaa, että jos aikaa ja ilmoituksia on, ne tulee asettaa vaihetuspöydälle, siis tarjota käyttöön. Erikoisesti Pysäkki palstalle ovat toimitajat toistuvasti pyydelleet kirjoituksia lukijoilta. Ehkä sinne sopii pohdiskeleva tyylikin, sillä myös sellaista tarvitaan, sillä se saattaa oikein ymmärrettynä avata uusia, tuoreita näköaloja.

Jani_S kirjoitti:

Aaro_K kirjoitti::!: Päivämiehen viikon runo. Mitä mieltä olette sen taiteellisesta ja hengellisestä annista?

Aukaisen silmäni viivytellen,
nousen ja vedän villasukat jalkaan.
Nuuhkaisen ilmaa, aavistellen.
Jostakin sen vain tietää
jo ennen kuin ehtii ikkunaan.

Nuori koivu pihalla ihmeissään,
häikäistyneenä.
Oikaisee sitten ryhtinsä ylpeänä,
kuin sanoakseen:
Tämän puvun minä kannan ilolla.

Eihän tämä mikään varsinainen runo ole, vaan mietiskelevää proosaa. En suoraan sanoen ymmärrä tällaisen julkaisemista Päivämiehessä.

Meillä on oikeus mielipiteisiimme. Minulle tulee runon ensimmäisestä osasta jotenkin Tove Janssonin tyyli mieleen. :-)

Saaren Antti kirjoitti koti siioninsa vuosijuhlaan tekstin kantaattiin, nimeltään "maailma, sen aika", joka kävi läpi raamatun tapahtumia luomiskertomuksesta aikojen loppuun. Tekstistä muodostui ikään kuin sarja maalauksia, jotka oli maalattu sanoilla. Tekstin sävy vaihteli kuvatun tilanteen mukaan. Luomiskertomus oli "maalattu" herkillä pastelli sävyillä, kevään väreillä. Pitkän perjantain tapahtumat hyvin tummilla, raskailla sävyillä.

Michelangelon freskot ovat Antin sanallisen maalailun rinnalla harrastelijan luonnoksia.

Oho. Taisin innostua. Mutta en aiheetta. Esitys oli mahtava.

Aaro_K kirjoitti:

Jani_S kirjoitti:

Aaro_K kirjoitti::!: Päivämiehen viikon runo. Mitä mieltä olette sen taiteellisesta ja hengellisestä annista?

Aukaisen silmäni viivytellen,
nousen ja vedän villasukat jalkaan.
Nuuhkaisen ilmaa, aavistellen.
Jostakin sen vain tietää
jo ennen kuin ehtii ikkunaan.

Nuori koivu pihalla ihmeissään,
häikäistyneenä.
Oikaisee sitten ryhtinsä ylpeänä,
kuin sanoakseen:
Tämän puvun minä kannan ilolla.

Eihän tämä mikään varsinainen runo ole, vaan mietiskelevää proosaa. En suoraan sanoen ymmärrä tällaisen julkaisemista Päivämiehessä.

Meillä on oikeus mielipiteisiimme. Minulle tulee runon ensimmäisestä osasta jotenkin Tove Janssonin tyyli mieleen. :-)

Oikeus on mielipiteisiin, toki. Mutta ehkä kannattaa harkita näissä mielipidekysymyksissä mutaman kerran, miten tai mitä sanoo vai sanooko ollenkaan. Nimittäin kun kirjoittaja on arka taikka vaikkapa omalla kohdalla kun on kysytty kirjoittamaan ja kipuilee sen kanssa, mitä osaisi tai voisi kirjoittaa - joku ehti jo lohduttaa, että kyllä ne toimituksessa katsovat - mutta sitten kun kovin jyrkällä mielipiteellä tulee sanomaan käytännössä, ettei tuokaan teksti olisi sinne kuulunut, niin kyllä tässä entisestään hidastuu yrittämisen aloittaminenkin. Kuinka usein me muistaisimme rohkaista toista lannistamisen sijasta. Ainakin minun kirjoitushaluni ja -uskallukseni on nyt tuolla 25 cm lumihangen alla, kun ajattelee, että pohdiskelevaa minäkin kirjoitan, ja sitten meillä on täällä oma leimakirves, joka merkkaa tekstit, joiden julkaisemisen Päivämiehessä "ymmärtää" ~ hyväksyy. En tiiä tarkoititko Jani sitä, mutta ilmaisutapasi halki-poikki-ja-pinoon tuo ainakin tässä asiassa tällaisen, hyvin aran tunteen. Sitä paitsi samalla tulee hienosti kyseenalaistaneeksi Päivämiehen toimituksen valitsemistaidot. Toivottavasti et sitäkään tarkoittanut. Vähän kuiva ilma kävi ohimennen. Enkä mitenkään virheettömänä itseänikään pidä.

Tämän viikon viikon runo oli havainnollinen ja koskettava.
Pyytäkäämme Taivaan Isältä viisautta sanoihimme!
Toimitus tekee valintansa, ja heidänkin ajatukset ovat Jumalan tiedossa.